torstai 29. toukokuuta 2014

Ratinassa laituripilkillä 28.5

Keskiviikkona pistäydyin Janin kanssa pikaisesti Ratinassa laituripilkillä. Aseena molemmilla oli tapsipilkki ja syötteinä talvella nostettuja surviaisia, joita olen edelleen säilyttänyt jääkaapissa elävinä. Toki noita toukkia päivittäin kuolee varmaan kymmeniä, ja muutenkin ovat rakenteeltaan jo sellaisia, että ei tahdo saada ehjänä enää koukkuun kiinni.

Keli oli melkoisen kylmä, joten ei lenkkivaatteissa pilkitty kuin puolisen tuntia. Se ainakin selvisi heti, että ei tuosta enää näin myöhään keväällä/alkukesästä tule lähellekään niin hyvin ahventa kuin alkukeväästä. Muutamia ahvenia saimme kyllä heti alkuun, mutta siihen tyssäsi hyvinkin nopeasti. Jani sai yhden vähän reilumman juuri ja juuri paistettavan ahvenen, itse sain pelkkiä sormenmittaisia. Tosin pikkuahventen perään iski pieni ylläri, eli alamittainen kuha.

Laiturilla oli muitakin kalastajia, tosin virvelin kanssa. Ainakaan en heidän nähnyt saavan yhtään kalaa tuona aikana, kun pilkittiin. Joka tapauksessa särkiä ja pieniä lahnoja tuli hyvinkin pilkillä sen jälkeen, kun ahventa ei enää tullut. Särjenlimaan kyllästyttyämme sormet kohmeessa jatkettiin matkaa Ratinansuvannon puolelle, josta pilkin eräältä tosi pieneltä laiturilta vielä kymmenkunta pikkuahventa. Siellä ei vettäkään ollut kuin pari metriä.

Varmaan tulee käytyä tuolla laiturilla jatkossakin kesällä käytyä kokeilemassa, mutta odotettavissa on, että ahventa alkaa vasta syksyllä nousta paremmin.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Suomalainen kalastuskulttuuri

Tämä ei kirjoitus ei kaikilta osiltaan vastaa tämän blogin aihealuetta, mutta sen verran se liittyy tietysti pilkintäänkin, että ajattelin siitä kirjoittaa. Jokainen varmasti tietää, miltä tuntuu kun jotkut eivät paljasta kalapaikkojansa kirveelläkään. Joskus jopa tutut ihmiset saattavat paikkojansa salata. Itselleni on tehty niin useammin kuin muistan. Tyypillisimpiä salaustilanteita ovat tietenkin kilpapilkinnässä kilpailuja ennen tapahtuneet treenit, joissa vedätetään jopa omia seurakavereita kisojen alla. Jopa silloin kun kisoihin mennään samalla autolla. Näissä tilanteissa vedätys tavallaan liittyy kilpailuun, mutta jos kaikesta kalastuksesta tehdään samanlaista vedätystä niin silloin menee jo vähän yli.

Minultakin on siis salattu runsaasti kalapaikkoja, mutta useimmiten olen ennemmin tai myöhemmin saanut tietää paikat. Paikat ovat vaihdelleet tyypillisesti aina pikkujärvistä suurempien järvien hotspotteihin. Lapin suurahvenjärviä ei tosin ole kaveritkaan tainneet koskaan paljastaa nimeltä. Toki myönnän, että itsekin olen"syyllistynyt" paikkojen salailuun, mutta nyt olen päättänyt ottaa huomattavasti avoimemman linjan.

Suomen salaileva kalastuskulttuuri on ajanut siihen, että aina kun joku "uusi" hyvä paikka tulee julki, menee sinne porukkaa kalastamaan vähintäänkin bussilasteittain. Esimerkkipaikkoina voisi sanoa vaikka Pomarkun Isojärven, Hahkalanvuolteen ja jo tyhjennetyt happikatojärvet, kuten Lempäälän Mäyhäjärvi ja Iittalan Äimäjärvi.

Ovatko ne kalat oikeasti niin henki ja elämä, että tarkemmista kalapaikoista ei voi julkisesti keskustella? Jos tiedonjako olisi julkista kaikkien kalapaikkojen suhteen, ei tällaisia ruuhkakalastuspaikkoja syntyisi, vaan kalastajat jakaantuisivat tasaisemmin vähän sinne sun tänne. Sen verran itse kuitenkin kunnioitan muiden löytämiä paikkoja, että niitä en paljasta, jos se on heidän oma toiveensa. Itse löytämistäni paikoista lupaan tästeden kirjoitella edellistäkin tarkemmin myös tänne. Mainittakoon näin alkuun, että järvi josta koko kevään sain hyvin ahventa on nimeltänsä Murtojärvi ja se sijaitsee täällä. Ennätysahveneni 985g sain Murtojärven läheisestä Pitkäjärvestä, joka on myös jo melkein tyhjäksi pilkitty siihen nähden, miten sieltä kalaa tuli muutamia vuosia sitten.

Jos joku tuonne nyt menee nostelemaan ahventa ylös, se saattaa olla omasta saaliistani pois, mutta onko se sitten niin vakavaa? Kaloja ui varmasti muuallakin kuin Murtojärvessä ja Pitkäjärvessä, enkä muutenkaan omista kyseisien paikkojen ahvenia.

Toisaalta on todettava joidenkin pikkujärvien olevan sellaisia, että liiasta kalastajamäärästä saattaa olla jo liiallista häiriötä mökkiläisille. Mutta kai siinäkin on oma järjen käyttö sallittu, kannattaako järvelle enää ängetä jos ainoa parkkipaikka on jo valmiiksi täynnä autoja. Yksi asia erikseen on voimalaitosalueilla kalastus. Hyviä kalapaikkoja, ja monien mielestä jopa parhaita paikkoja, mutta ehkä hieman epäeettistä julkisesti näitä paikkoja paljastaa? Mutta mielenkiinnolla seurailen esim. Murtojärven kalastajamääriä tänä kesänä ja seuraavana talvena. Itse siellä joka tapauksessa käyn useasti.

Uudenkaupungin Lautvedestä kun kirjoittelin blogiin viime vuonna, niin siitähän paikalliset ja muutkin "riemastuivat". En nyt kaikkea kovin tarkkaan muista, mutta selkään ainakin lupasivat antaa, jos sinne vielä menemme. No, nyt on tullut muutama kerta käytyä tuon jälkeen eikä ainakaan vielä ole turpaan tullut. Ja käyn varmasti siellä jatkossakin.

Ongelmaksi paikkojen paljastamisessa muodostuu todellakin tämä kalastuskulttuuri. Se, että joku kertoo kalapaikkansa, ei tarkoita sitä, että muutkin kertoisivat. Se tekee paljastelusta hieman ongelmallista. Mutta aina on onneksi olemassa se mahdollisuus, että vastalahjana saa itse tietoa muiden paikoista.

Kalastusharrastuksessa alkuun pääsemisessä olisi todella suuri apu, jos tiedonjako olisi avoimempaa. Moni kalastusta kokeillut varmasti luovuttaa, kun tiedossa ei ole ainuttakaan paikkaa, josta saisi saalista. Yhtä lailla paikkakunnalta toiselle muuttavat voivat olla pitkän aikaa hyvin vähillä saaliilla, kun uudet vedet ovat kaikki outoja. Eikä kovin hyviä vinkkejä välttämättä oikein keneltäkään saa. Itse olen etenkin nuorille kertonut likimain kaikki tietäväni paikat, en halua että kalastus tai varsinkaan kilpapilkintä kuolisi. Jonkinlainen kalapaikkatietojärjestelmä eri vesistöistä olisi kätevä. Kalasaalis.comissa tämän tapainen järjestelmä jo onkin, mutta tuo linkittämäni vesistö on niitä harvoja paikkoja, mistä ihmiset ovat uskaltautuneet kirjoittaa.

Kalastajien vähenemiseen ahneimmat kalastajat vain tokaisevat, että jääpähän itselle enemmän kaloja kun kalastajia on vähemmän. Toinen koulukunta on se, joiden mielestä kalastuksen mielekkyys menee siinä, kun kalojen löytämisen ilo viedään. Mutta tälle väestölle löytyy varmasti niitäkin järviä ja lampia, joista ei tietoa löydy mistään, ei kai niihin varmoihin paikkoihin ole pakko mennä, vaikka ne tietäisikin? Ja varmoja paikkoja ei itse asiassa tietääkseni ole, ei ainakaan sellaisia joista tulisi jokaiseen vuodenaikaan ja joka kerta saalista. Tai ainakaan itse en ole sellaisia löytänyt...

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Urbaania kalastusta - laituripilkillä Tampereella

Viime viikolla käväisin Janin kanssa katsomassa, millainen paikka tuo Ratina oikein on, kun sieltä kiskovat kohtuu suuria tuloksia laituripilkkikisoissa. Keväällä siellä pidettiin kolme kisaa, ensimmäisen kerran 6.4 ja silloin saaliit olivat suurimmat, keskisaalis kisailijalla 5,7kg. Jostain syystä tulokset kuitenkin putosivat selvästi kahteen seuraavaan kisaan.

Laituri näytti kartalta pitkältä, ja sitä se on luonnossakin. Siitä harvinainen iso laituri, ettei siinä ilmeisesti säilytetä veneitä lainkaan, eli siinä ei ole venepaikkoja. Eli melko ihanteellinen paikka pilkkijälle, kun laiturille voi mennä koska vain. Ainoa tietysti mikä paikassa varmasti monia häiritsee on kaupungin melu ja jatkuvasti ympärillä pörräävät ihmiset. Ihmeen vähän tuolla kalastajia näkyikin.

Tämä viime viikkoinen käynti piti olla vain nopea testaus, mutta laituri oli sen verran iso, että aikaa saatiin tuhnattua 2 tuntia. Ongissa oli aivan liian vähän siimaa, jos pohjasta halusi pilkkiä. Puolessa välissä laituria oli jo reilusti yli 10 metriä vettä, eikä minulla ole juuri missään vavassa niin paljoa siimaa. Mutta näköjään sitä tulee vapoihin lisätä varmuuden vuoksi.

Paras ahvenpaikka tuntui olevan tuolla kokeilukerralla heti laiturin alkupäässä, jossa on reilut 5 metriä syvää. 3kpl yli 100g ahvenia osui minulle silloin pienempien ahvenien sekaan ja isoin niistä oli noin 200g. Jani onki enemmän välivettä, ja saikin sieltä särkiä. Itse pilkin pääasiassa pohjasta ja en saanut ainuttakaan särkeä. Tuon parin tunnin aikana nostin ahventa ylös arviolta 3kg.

Tänään pyöräilin viime viikon tapaan Tampereelle ja aloitin pilkkimisen Ratinan laiturilta aamupäivällä. Aloitin kohdasta, joka antoi viimeksi parhaiten ja isoimmat ahvenet. Nyt samalla kohtaa oli hiljaista, pieniä ahvenia nousi harvakseltaan ylös. Sama tahti jatkui monessa muussakin kohdassa, uskomattoman vaikealta näytti kalantulo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Päätin mennä reippaasti syvempään yli 10m veteen. Kokeilin aluksi pohjasta, mutta siellä oli tyhjää ja ongin noin metrin välein kohti pintaa.

Yhdestä kohdasta sitten sain muutamia ahvenia, ja ne olivat kooltaan jo suurempia kuin aluksi tulleet kalat, mutta ei mitään filekaloja vieläkään paria ahventa lukuunottamatta. Kun pääsin samaan kohtaan kuin mistä aloitin, mutta eri puolelle laituria niin alkoikin tapsipilkkiin tulla tapahtumia kiihtyvään tahtiin. Värikoukkupilkkiä ja tasuriakin käytin vedessä, mutta niistä ahvenet eivät oikein innostuneet.

Ahventa nostelin aivan samasta kohdasta melkein koko ajan noin seuraavan tunnin ajan. Suurin osa ahvenista oli 15-35-grammaisia, mutta sekaan tuli muutama yli 100g ahvenkin. Pari särkeä ja yksi pasuri ainoastaan tuli tuona aikana ahventen sekaan, vaikka melkein koko ajan pilkin kärpäsentoukkanippu + surviaisentoukkanippu -yhdistelmällä. Testissä oli samalla omatekemät lyijytapsimorrit. Jonkunlaiset ruokakalat alkoi olla kasassa, ja päätin kokeilla loppuajan Hatanpään laiturilta, jossa näyttikin pari pilkkijää olevan.

Kyselin aluksi mitä he olivat saaneet, vastaus oli että ei sitten mitään. No, kerroin kyllästyneeni pikkuahvenen nosteluun Ratinan laiturilla ja menin koittamaan aivan Hatanpään laiturin päästä. Montaa sekuntia ei pilkki ehtinyt pohjassa olla, kun sitä vietiin ja päivän suurin ahven nousi ylös, 264-grammainen. Lähialueelta sain noin vartissa vielä 4kpl yli 100g ahvenia lisää. Sinttiä alueelta tuli paljon vähemmän kuin Ratinasta, mutta keskikoko näytti olevan selvästi parempaa. Olisiko parikymmentä pikkuahventa tullut noiden isompien ahventen lisäksi vajaan tunnin pilkinnällä. Syvyyttä oli tällä laiturilla paljon inhimillisempi määrä kuin Ratinassa, Hatanpän laiturin päässä oli noin 5 metriä syvää.

Päivän eli noin 4 tunnin laituripilkinnän saldona oli arviolta noin 6 kiloa ahventa. 11kpl oli yli 100g ja näistä tein reilut puoli kiloa filettä. Lisäksi tuli kymmenkunta 50-100g ahventa, jotka nyljin.

Oikein mielenkiintoisia nämä laituripilkkipaikat verrattuna Nokian paikkoihin. Tosin esim. Nokian Vihnusjärven laituria en ole testannut vielä koskaan keväällä. En tiedä mihin aikaan vuodesta tuo Ratinan laituri on parhaimmillaan, mutta ainakin kuvittelisin, että sielläkin isompi ahven ainakin joten kuten syksyllä parveutuu.

Tässä muutama kuva tältä päivältä:

Laiturilla riittäis tilaa toisellekin kalastajalle! Kelikään ei muuten ollut kovin paha.

Komeita luontomaisemia :D Sai jonkun aikaa odottaa, että ei osunut muita ihmisiä kuvaan.

Tuolla toisella puolella siltaa oli heittokalastajia, ainakin taimenta saavat sieltä.


Päivän suurin ahven 264g kuvan välineillä.

264g, 227g, muutama 170-180g jne. Kahden isoimman ahvenen välissä oleva sintti on vertailun vuoksi kuvassa ja sillä painoa 30g.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Saalista ATSU-koukuilla

Koukkuja aloimme Suvin kanssa tekemään myyntiin asti viime kesänä, ja yksi ensimmäisistä tilaajista oli Jari Rämö Pälkäneeltä. Tässä Jarin saamista ahvenista kuvia. Kalat tulivat pieneltä järveltä venepilkillä matalasta vedestä, kalat raakana ylös ilman haavia. Varusteena pystypilkki, ketjukoukku ja silmä. Koukun koko taisi olla 8. Kalat tulivat lähes peräjälkeen ja suurin painoi 1190g.  Muiden ahvenenten painot  olivat 990g, 860g, 720g, 710g ja 500g.

Eli tietääkseni toistaiseksi suurin ATSU-koukulla noussut kala on tämä 1190-grammainen.