Rautavedellä 17.1.

 Edellispäivän nihkeän syönnin perusteella vesistö vaihtui Pyhäjärvestä Rautaveteen. Rautavedellä ei pikkuahvenista yleensä paljoa riesaa ole, joten jos vähänkin kaloja saa on siinä suurin osa yleensä ruokakalakokoa.

Kävin kokeilemassa yhden "varman" paikan, josta aivan viimejäitä lukuunottamatta on aina tullut ainakin jonkun verran kaloja. Viime talvena en jäiden puutteen vuoksi täälläkään päässyt kertaakaan käymään. Lahden perältä menin jäälle ja jäätilanne ei rannassa kauheasti houkutellut, mutta onneksi oli jääsauva mukana ja sen turvin rannasta uskalsi mennä myös kauemmas. Ensimmäisen 50 metrin aikana jäätä oli vain 5-7cm ja parissa kohtaa se risahteli, jään päällä oli reilusti lunta ja loskaa, joka ei ollut pakkasesta huolimatta jäätynyt. Ilmeisesti järvellä on ollut myös juoksutuksia sen verran, ainakin rantavesissä oli vettä noussut jäälle. Ulompana oli jäätä 10-20cm, joten ainoastaan rannan lähellä oli heikot jäät. Keli oli todella sumuinen, silloin ei välttämättä paras syönti ole vielä aamusta, mutta saapa nähdä...

Kalapaikoille kuitenkin pääsin ja ensimmäinen 6 reiän reikärivi antoi heti 6kpl 70-120g ahvenia, tyhjää parempi aloitus. Vettä oli tuossa viitisen metriä, ja kalat ottivat morriin sen jälkeen, kun olin tasuria heilutellut jonkin aikaa joka reiällä. Seuraavat reiät olivat tyhjiä myös kaiun mukaan, mutta hetken päästä alla vaikutti olevan paljon pikkukalaa, ehkä kuoretta, salakkaa tai särkeä. Näistäkään rei'istä ei ahvenia noussut, mutta ajattelin niiden varmaankin olevan lähettyvillä, kun pikkukalatkin löytyivät. Pikkukalat olivat pienessä syvänteessä 5-6 metrissä. Kun siirryin hieman alle 4m veteen alkoi ahveniakin löytyä. 7cm tasuria uittelin jonkin aikaa ja kiinnostuneita kaloja nousi lähelle pilkkiä, mutta eivät ne kuitenkaan siihen ottaneet. Vaihdoin jigiin ja alkoi tapahtua, olisiko siinä 4 ahventa tullut peräkkäin, joista isoin yli 300g. Kalaa oli alla edelleen, mutta jigi ei tuntunut enää kelpaavan. Vaihdoin morriin ja kalantulo jatkui. Muutaman ahvenen jälkeen kalat katosi useaan otteeseen, mutta sain tasurilla parven aina houkuteltua uudestaan alle, vaikka en saanut kaloja siihen iskemään. 2-3 kiloa taisi tuosta reiästä ahventa lopulta nousta.

Tein lisää reikiä eri suuntiin, mutta varsinaista parvea ei mistään enää löytynyt. Sieltä täältä aina joku reikä antoi 1-2 ruokakalaa. Vanhoista rei'istä en saanut mitään, kun kokeilin. Aivan lopuksi siirryin matalampaan 3m veteen ja siellä kalaa oli enemmän, mutta pienempää. Yhdestä reiästä taisin tasurilla saada kymmenkunta ahventa, mutta suurin osa oli kokoluokkaa 50g. Loppupäivästä oli aika hämärää, kun päivän selkiytymisen jälkeen sumu tuli uudelleen. Se ei silti mainittavasti syöntiä tuntunut huonontavan.

Päivän keli

Päivän saldo oli noin 5kg filekalaa, joista suurin oli 339g ja toisiksi suurin hieman alle 300g. Muutama 100-250g ahven tuli pienellä tasurilla, jigikalojen ja morrikalojen lisäksi. Ihan tietoisesti jätin pystypilkit pois reissusta, kun harvemmin ne tuolla kovin hyvin pelittävät. Vähän oli vielä normaalia huonompi saalis kyseisestä paikasta, mutta hyvä siihen nähden että tuo alue oli ollut jäässä vasta noin 10 päivää. Joskus kun tuonne jäät tuli jo marraskuussa, oli syönti aivan erilaista ja ahvenet täynnä kuoretta. Kuoretta varmaan on nytkin, mutta ahvenet ovat vaan niin passiivisia etteivät niitä aja. Yhdellä ahvenella oli vatsassa pari jotain pientä särkikalaa ja yhdellä pieni rapu, muuten mahat olivat tyhjiä.

Päivän ottipelit: itse valmistavani jigipää Lunker Cityn jigillä,
itse valmistavani morri ja Viljasen tasuri.

Pyhäjärvellä 16.1.

 Viime lauantaina pääsin ensi kertaa tänä talvena isommille selkävesille. Saalisodotukset eivät olleet korkealla, sillä jäät taisivat tulla loppiaisena. Ja kalahan ei tunnetusti syö heti jäätymisen jälkeen kun vedet ovat pohjia myöten sekoittuneet ja kylmiä...vai syökö sittenkin?

Pyhäjärvi on Pirkanmaan saalisvarmimpia paikkoja mitä ahveneen tulee, joten ajattelin että siitä on hyvä aloittaa. Parvet ovat sen verran suuria, että kyllä niistä aina jotain saa vaikka ei syöntiä olisi "yhtään". Päätin ottaa kohteekseni Säijänselän/Vakkalanselän.

Lunta ei selkävesillä paljoa ollut, ja lähdin liikenteeseen potkukelkalla. Rantavesissä paikoitellen lunta oli sen verran, että kelkan kanssa meni työntöhommiksi, mutta selällä pääsi sujuvasti liikkumaan. Menin suoraan selkämatalikolle, josta sain syksyllä jigillä ja venepilkillä hyvin ahventa. Kymmenkunta reikää kokeilin, mutta eipä tullut kaloista merkkiäkään. Hetken tuumaustauon jälkeen vaihdoin noin kilometrin päähän seuraavalle alueelle, jossa syvyyttä noin 6-7 metriä. Tästä en syksyllä kalaa saanut, mutta siinä on monesti talvella tullut hyvän kokoista ahventa. Muutamia reikiä tein, mutta taas sama homma, ei merkkejä kaloista. Potkukelkan kanssa joskus tahtoo mennä vähän poukkoiluksi ja nyt kävi juuri niin.

Olin vähän kahden vaiheilla että lähdenkö matalampaan veteen "varmoille" sinttipaikoille vai jatkanko isomman ahvenen etsintää. Valitsin jälkimmäisen ja siirryin paikkaan jossa on aiemmin ollut sekakokoista kalaa 4-7m vesissä. Muutaman tyhjän reiän jälkeen sain sentään päivän ensimmäiset ahvenet. Hakusessa ne olivat tuollakin alueella ja eipä montaa ahventa tullut mistään reiästä. Laajahko alue kuitenkin oli, josta kalaa edes hieman tuli. Vain yksi 100g ahven osui pikkuahventen sekaan ja yksi jonkun verran isompi karkasi. Melkein 2 tuntia tuli tuolla alueella pyörittyä, mutta kun ei isompaa kalaa löytynyt niin vaihdoin taas aluetta. Taas noin kilometrin siirtymä seuraavaan paikkaan. Toissatalvena sain tuosta paikasta joka kerta hyvin kalaa kun kävin, mutta viime talvena ei jäätä tarpeeksi ollut. Nyt tein kymmenkunta reikää ja tuloksena yksi pikkuahven...kun on vaikeaa niin silloin on vaikeaa.

Vakkalanselän rantavesiä

Lähdin takaisin autolle ja ajattelin käydä vielä Huhtaanselällä kokeilemassa yhden (ainakin aiemmin) saalisvarman paikan. Ensimmäisestä paikasta en uskaltanut rannasta mennä montaakaan metriä ja lähdin takaisin autolle...tuuli oli pakannut lumet tuonne Lamminlahden suulle ja jäätä ei paljoa ollut. Ajelin hieman ulommas lahdelta ja menin jäälle uudelleen toisesta paikasta, ja siellä jäätilanne oli sen verran parempi, että pääsin sinne mihin halusinkin mennä. Ensimmäiset reiät olivat tyhjiä, mutta melko pian löysin pikkuahventa, tahti ei tosin sen parempi ollut kun tänään aiemminkaan. Aivan lopuksi menin matalampaan 2-4m veteen ja siellä näytti olevan jo reilummin Pyhäjärven perusahventa. Monesta reiästä sain kaloja ja pisin kalaputki oli jo sentään yli 20 ahventa samasta reiästä. Tuo on jo sellainen syönnin merkki, että kyllä tänä talvena vielä Pyhäjärvestä kalojakin saadaan. Yksi ahvenista oli hieman isompi 120g, loput Pyhäjärven perussilppua.

Päivän saldo oli siis kaksi yli 100g ahventa ja sintit mukaanlukien kaloille kertyi painoa 2,6kg. Eipä ole monesti tuosta järvestä laihempaa saalista tullut, mutta sentään joskus on tullut huonomminkin. Kaikua en tällä kertaa käyttänyt ja tuli pilkittyä pelkästään ketju- ja tapsipilkeillä. Jäätä oli selkävesillä 10-25cm ja rannoissa tosiaan paikoitellen vain noin 5cm. Jos oikein jäjistä näin, niin Huhtaanselällä rannassa oli jollakulla myös jalka mennyt jäästä läpi.

Huhtaanselkä

Paimelanlahti/Ruuhijärvi 9-10.1.

 Viime viikonloppu meni Lahdessa, ja oli vähän arpomista suunnatakko Vesijärven Paimelanlahdelle vaiko Nastolan Ruuhijärvelle. Paimelassa oli kuuleman mukaan syönti ollut heikkoa, joten päätettiin Tonin kanssa suunnata lauantaina aamusta Ruuhijärvelle. 

Jäätilanne oli arvoitus, mutta alku näytti hyvältä ja jää vaikutti tukevalta. Parin sadan metrin jälkeen näkyi kuitenkin selkä raja, missä jäät olivat tulleet myöhemmin. Jäätä ei tuolla alueella ollut kuin nelisen senttiä, ja jääsauva meni aika helposti lyömällä läpi. Hetki siinä tuumailtiin mitä tehdään, ja kokeiltiin kulkea eri reittejä...mutta meni turhan riskialttiiksi ja päätettiin lähteä Paimelaan. Näin siinä tuli vajaat pari tunnin ekaa tuntia hukattua.

Paimelassa oli paljon pilkkijöitä ja aika lailla kaikki paikat oli jo rei'itetty, joita oli tarkoitus kokeilla. Noh ei muuta kuin uusia reikiä vanhojen reikien väliin. Kaiussa näkyi paikoitellen kaloja ihan reilusti, mutta osasi olla nirsolla syönnillä ja pientä. Kala tuntui olevan hyvin tarkasti noin 5 metrin vedessä. Aikansa kun jaksoi reikiä pilkkiä, sai hieman kalojakin. Vähän hätäisemmällä taktiikalla ei olisi varmaan saanut juuri mitään, kun syönti tuntui alkavan niin viiveellä. Pienikin ahven söi tosi huonosti, eikä yli 10 ahvenen reikiä ollut kuin ehkä yksi tai kaksi. Muutamia vähän isompia 100-200g ahvenia tuli sekaan.

Aloituspaikan jälkeen meni vielä vaikeammaksi ja tuli siinä varmasti toistakymmentä reikää peräkkäin tehtyä, joissa ei edes näkynyt kaiussa yhtään kaloja. Oli kyllä kaukana syönti vuoden takaisesta, vaikka en silloinkaan mitään jättipottia saanut. 

Otettiin vielä päivän lopuksi muutaman sadan metrin siirtymä toiseen paikkaan, ja sekin oli pitkälti jo rei'itetty. Pieni alue oli kuitenkin jätetty ja siihen ensimmäinen reikä ja melkein saman tien pari yli 100g ahventa ylös. Vaan vaikeaksi meni senkin jälkeen, ehkä 15 reikää vielä kokeilin ja yhdestä reiästä sain vielä toiset kaksi yli 100g ahventa, särkien lisäksi. Nuo viimeiset ahvenet ottivat morriin, mutta muuten tuli lähinnä värikoukulla ja silmäpilkillä pilkittyä.

Päivän saldo oli kymmenkunta yli 100g ahventa ja pari kiloa pikkuahventa lisäksi. 

Iltapäivä Paimelanlahdella

Saalista

Sunnuntaina suunnattiin Tonin ja Miron kanssa Ruuhijärvelle, oletus oli, että nyt jäätä olisi riittävästi. Lämpötila oli ollut vuorokauden yli 10 pakkasella ja lunta jäällä sentti pari. Jää olikin vahvistunut 5-8cm vahvuiseksi, joten pilkille päästiin. Aika varovainen sai vielä silti olla. 

Päivän kolmas reikä ja kaikuun ilmestyi pari kalaa...hetken houkuttelun jälkeen tärppi ja vastaiskusta siima poikki. Että sellainen aloitus, pitäisi varmaan joskus uusia siimat kunnolla. Siima meni poikki hieman vavan kärjen jälkeen. Tuon jälkeen kalatkin katosivat. Muutamien tyhjien reikien jälkeen näkyi jään alla hieman elämää ja parista reiästä sain molemmista yhden ahvenen, noin 70g ja 100g. 

Puolen päivän aikaan luovutettiin tuo alue, Toni taisi 4 filekalaa saada, mutta me muut emme saaneet enää mitään. Monipuolisesti kokeiltiin syvyyksiä 3-8m väliltä, mutta kaikki ahvenet tulivat noin 5m vedestä. Särkiä sen sijaan tuntui olevan lähes joka puolella, ja monta reikää lopetin muutaman särjen jälkeen.

Puolen päivän jälkeen kerättiin kamat ja kokeiltiin vähän eri puolelta järveä. Tuo alue oli jäätynyt aiemmin ja jäätä oli noin 10-13cm kaikkialla, ja myös lunta jäällä muutama sentti. Suht pitkän lenkin kairailin ja ainoat kalatapahtumat olivat yksi pieni ahven ja yksi tärppi hauesta. Toni sai yhdestä reiästä muutaman yli 100g ahvenen tasurilla, mutta yhtä ahventa lukuunottamatta kaloja ei lisää tuolta alueelta tullut. Miro pyöri vähän eri alueella, ja sanoi kymmenkunta pikkuahventa saaneensa

Sunnuntaina tuli lunta koko päivän

Kyllä osaa olla vaikea kauden alku. Oli kyllä odotettavissa, että myöhäisen jäätymisen jälkeen syönti on heikkoa, mutta näin vaikeaksi en olisi uskonut. Tänä talvena pääsee kuitenkin pitkästä aikaa kunnolla merelläkin käymään, ja toivottavasti nuo tulevat sateet tulee lounaisrannikolle enimmäkseen vetenä, kuten on ennustettu. Niiden jälkeen kun kunnolla pakastaa, niin jäätä tulee rannikolle hyvin.

Pilkkikaudelle jatkoa 6.1.2021

 Pilkkitauko venähti lopulta noin kolmen viikon mittaiseksi. Paikoitellen Pirkanmaalla on kuuleman mukaan pilkitty tänäkin aikana, mutta monin paikoin vesisateiden myötä varsinkin rannat aukesivat useilta pikkujärviltä. Pääosin pienimmät järvet pysyivät kuitenkin ainakin jonkunlaisessa jääpeitteessä.

Loppiaisena keskityttiin vielä pienempiin järviin, kun suunnattiin Jarin kanssa Pälkäneelle. Järvi selvisi minulle vasta aamulla, enkä ollut siellä ennen pilkkinyt, paitsi kerran veneestä.

Jäätilanne oli etukäteen arvoitus, ja tuo osoittautuikin hyvin vaihtelevaksi. Paikoitellen jäätä oli jopa noin 12cm, mutta se oli paljolti lumesta muodostunutta kohvajäätä. Lunta ei paljoa jäällä ollut, mutta lumisimmissa kohdissa oli jäätä vain 4-5 senttiä, joten taas nähtiin kuinka se vähäkin lumi estää jäätymistä...

Kala oli hyvin tiukassa. Aloiteltiin matalasta noin metrin vedestä ja kalatapahtumia ei liiemmin ollut. Jari pilkki värikoukulla ja itse aloittelin morrilla. Noin 1,5m vedestä sain itse ensimmäiset kalatapahtumat kun kaksi pikkuahventa ottivat morriin. Tuo ei kuitenkaan kalahanoja avannut, vaan hakusessa oli. Syvemmästä 2,5-3m vedestä sain sentään sieltä täältä aina jotain, mutta ahvenet olivat surkean pieniä noin 20g luokkaa. Välillä pilkin silmäpilkillä, ja sillä sain kaloja ihan yhtä hyvin (eli siis huonosti). Jonkun aikaa rei'itin syvempää yli 4m vettä, mutta sieltä en saanut kalatapahtumia yhtä pasuria lukuunottamatta.

Saalista sain muutaman kymmenen pikkuahvenen verran, ja pisinkin kalareikä oli vain 4 ahventa. Jari sai hieman enemmän määrää, mutta kala oli suunnilleen saman kokoista.

Paluumatkalla kotiin poikkesin vielä Lempäälän Sääksjärvelle, jossa kävin viime talvena muutaman kerran. Tarkoitus oli lähinnä käydä koittamassa pari täsmäpaikkaa ja katsoa jäätilannetta. Yllätys oli suuri, sillä jäätä oli tukevasti 10-15cm ja se oli myös hyvälaatuista. Lunta ei ollut jäällä paljoa, enimmilläänkin vain pari senttiä. Tunnin ehdin olemaan ennen pimeän tuloa ja parikymmentä reikää tuli tehtyä, kolmelle eri alueelle. Ensimmäisestä paikasta yksi 10g ahven ja viimeisestä paikasta kolme ahventa, joista suurin noin 100g. Sentään jotain elonmerkkejä, mutta kyllä osasi olla hiljaista. Ainakin vielä jaksan silti uskoa, että kalojakn vielä tänä talvena saadaan.

Perussinttiä Pälkäneeltä

Sääksjärven maisemia

Pilkkikausi jatkuu viikonloppuna isommilla vesillä, todennäköisesti Lahden Vesijärvellä. Jos vaikka saisi vähän paremmin jo tuntumaa kaloihinkin. Valitettavasti taitaa olla niin, että kaikki yleiset pilkkikilpailut on toistaiseksi peruttu koronan takia. AVI kieltää kaikki yli 10 hengen yleisötilaisuudet, ja sellaiseksi nähtävästi myös pilkkikisat lasketaan...mutta näillä mennään.

Laitoin pitkästä aikaa esille valmistamiani 3-haaraisia värikoukkuja. LINKKI Aluksi värikartta kattaa 9 eri väriä, joilla mielestäni pärjää jo useimmissa paikoissa hyvin. Kaikkia värejä/kokoja ei ole vielä valmiina, mutta lisäilen niitä sitä mukaa kun ehdin värjäilemään. Värikoukkujen lisäksi luonnollisesti tapsimorrit ja ketjukoukut ovat edelleen saatavilla.