sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

LUK:n mestaruuspilkki, Nokian Pyhäjärven Riihilahti

Tänään olin Linnavuoren urheilukalastajien mestaruuspilkissä Pyhäjärven Riihilahdella.

Treenaamassa kävin paikkoja perjantaina iltapäivällä, ja ahven oli oikein mukavasti syönnillään ja sitä oli vähän joka puolella. Tietysti joillakin paikoilla vähän paremmin kuin toisilla paikoilla. Parvet nousivat pohjasta sen verran mukavasti, että kalat sai melkein joka reiällä ylös yhdellä vedolla.

Ahvenen koko oli joka puolella saman kaltaista, noin 20g keskikoko. Ahven otti kohtuullisen hyvin sekä ketjupilkkiin silmällä että värikoukkuun, mutta totesin silmän paremmaksi. Tähän tietysti joku värikoukkupilkkijä sanoo, että oli värikoukun väri pielessä. Voi pitää hyvinkin paikkansa, mutta usein on melko huvittavaa kuulla värikoukkupilkkijöiltä kisakertomuksia tyyliin "löysin oikean värin vasta tunti ennen loppua". Jos se värin hakeminen on noin vaikeaa niin itse ainakin suosiolla pilkin silmällä, jos pari kolme koitettua värikoukkupilkkiä ei pelitä.

Mutta jos mennään tämän päivän kilpailuun. Juoksin lähdöstä 2,5km päähän, kuitenkin kävellen viimeiset pari sataa metriä, jotta hengitys hieman tasaantuisi ja pystyy vielä pilkkimäänkin. Ensimmäinen reikä kivikon viereen ei tuottanut tulosta. Toisesta reiästä muutama ahven ja sitten lakkasi. Ja samoilla kohdilla tuli perjantaina ihan kunnolla ahventa. Siirryin rantaveteen ja sielläkin oli melko heikkoa, yhdestä reiästä kuitenkin peräkkäin reilu 20kpl ahvenia. Lähialueelta ei kuitenkaan oikein mitään tuntunut tulevan ja lähdin rei'ittämään rantaa kauemmaksi lähdöstä noin 15m välein. Muutama aivan tyhjä reikä, mutta sen jälkeen muutama ihan hyvä reikä peräkkäin. Parhaasta tuli varmaan vähän yli kilon verran ahvenia hetkessä. Pilkin ketjupilkillä ja silmällä, mutta kokeilin myös värikoukkua. Tuloksena värikoukulla oli 5-6 nyppyä peräkkäin ilman kalaa ylös ja se riitti viemään pilkkimishalut värikoukulla ja se pysyi repussa koko loppupäivän.

Isä tuli myös tuolle alueelle, joten se tuli täyteen reikiä hyvin nopeasti. Lähdin saman tien siitä pois ja etsimään lisää parvia kauempaa. Myöhemmin tosin selvisi, että isä oli saanut hyvinkin ahvenia rei'istä, mitkä olin jättänyt hieman kesken. Yleensä vaihdoin reikää siinä vaiheessa, jos tärppejä joutui odottamaan yli 10 sekuntia.

Löysin yhden kivikon kärjestä reiän, josta sain noin 50 ahventa, mutta tämän jälkeen oli vähän hiljaisempaa. Siirryin melko keskellä sijaitsevan kiven ja rannan väliin, ja sain joka reiästä ahvenia, mutta vain yhdestä yli 10kpl. Tuossa vaiheessa isä tuli jälleen lähettyvilleni, ja alkoikin saamaan ihan hyvin kalaa. Selvisi, että ensimmäiset reikäni tälle alueelle osuivat jostain syystä hieman huonoon kohtaan, ja melkein joka suunnasta ympäriltä sai kalaa paljon paremmin. Tällä alueella sitten isän kanssa ongittiin ainakin 2 tuntia. Tuossa oli tietyllä alueella kalaa joka reiässä. Lisäksi isoimmat ahvenet nousivat tältä alueelta, itselleni osui 4kpl hieman yli 100g ahvenia, sekä pari muuta hieman perussinttiä suurempia.

Alue tuli ajan kanssa täyteen reikiä alle 10m välein, mutta rei'itin vielä reikien väliin jonkun aikaa, kun isä jo lähti puoli 2 aikaan rei'ittämään kohti lähtörantaa. Joka reiästä sain kalaa, mutta parhaat reiät jäivät 10 ahveneen joten en myöskään jäänyt enää alueelle päivystämään.

Isä tuntui saavan hieman paremmin kalaa, ja sai myös loppuajan. En löytänyt enää yli 10 ahvenen reikiä kuin yhden, paitsi ihan lopussa sain samasta reiästä 22 ahventa. Reilu minuutti ennen loppua menetin harmittavasti volfram-pilkin, jolla pilkin suurimman ajan kisasta. Pientä ahventa rivakasti nostin ylös ja koukku osui avannon reunaan ja naps. Eipä ole koskaan ennen noin käynyt ja taas kävi.

Mutta sitten punnitukseen. Itselläni oli ahventa 12,45kg ja se riitti tällä kertaa voittoon. Muut yli kympin ylitykset oli Markolla ja isälläni. Markolla noin 10,5 kiloa ja isällä reilu 100g vähemmän. Veteraaneissa oli liki 9 kilon, mutta muuten kisaporukan, noin 20 hengen saaliit olivat alle 6 kilon. Tosiaan, itse pilkin kalani 2-2,5m vedestä, mutta joka reiällä nostin kalat sen verran ylös, että pilkin ne 1-1,5m siimalla. Jos parvi ei noussut, en jäänyt pilkkimään pohjasta vaan menin aina uudelle reiälle niin kauan että löytyi parvi joka nousee. Uskoin siihen, että kun kalaa vain on tarpeeksi alla niin silloin ne myös nousevat. En tiedä kovin tarkkaan, mitä syvyyksiä muut pilkkivät, mutta ainakin Marko sai kalansa vielä matalemmasta kuin minä. Että sanoisin ahvenien pikku hiljaa lähestyvän kutupaikkoja.

Tässä vielä tarkemmat tulokset, jotka löytää myös seuramme sivuilta, joilta löytyy myös muita kisojemme tuloksia.
Mestaruuspilkki 24.3.2013 klo 9.00 - 14.00, Riihilahti
Yleinen
 1. Mustalahti Atte 12450
 2. Saarinen Marko 10595
 3. Mustalahti Tapio 10485
 4. Toiva Tomi 5180
 5. Kiminki Timo 3950
 6. Kaasalainen Hannu 2680
 7. Matero tomi 2490
 8. Tannermaa Ari 2175
 9. Mäenpää Kalevi 1270
 10. Haanpää Juha 910
 Veteraanit
 1. Kahilainen Rainer 8970
 2. Salonen PJ 5995
 3. Viljanen Yrjö 5440
 4. Kivistö Unto 4595
 5. Miettinen Hannu 4310
 6. Käpynen Antti 4230
 7. Majoinen Tenho 2580
 8. Oksanen Martti 2480
 9. Hautamäki Jorma 2110
 Naiset
 1. Kiminki Terttu3330
 2. Juupajärvi Liisa3165
 3. Väätäinen Anja1945
 4. Kivioja Seija1560

Niinisalon Valkiajärven kisat 23.3

Eilen tuli oltua Niinisalon Valkiajärvellä kaiken kalan kisoissa. Lähempänäkin olisi kisoja ollut, mutta ajattelin tuonne lähteä kun minulla oli sinne kiertopalkinto, sillä olin voittanut kisan kahdella edellisellä kerralla, 2010 ja 2011. Viime talvena kisa jouduttiin perumaan jäätilanteen vuoksi.

Lunta oli tällä kertaa jäällä huomattavasti enemmän kuin parilla edellisellä kerralla tässä kilpailussa, ja ajattelin etukäteen noin 7-8kg saaliin riittävän voittoon. Lumen määrällä kun sattuu yleensä olemaan melkoisen suuri vaikutus särjen syöntiin. Parin viikon päästä olisi varmasti särki paljon paremmin otillansa.

Taktiikka oli yksinkertainen, menin suurin piirtein samalle alueelle kuin mistä aiemminkin olin kalaa saanut. Varustuksena kisassa oli 3kpl tapsipilkkejä ja 2x morreja, eli melko pieni vapakalusto oli matkassa. Ja näistäkin käytin kisassa ainoastaan Tinka-pilkkiä lyhyen tapsin ja pienehkön punaisen morrin kanssa. Hetken aikaa koitin aavistuksen pienemmälläkin morrilla, mutta siirryin takaisin punaiseen vain siitä syystä, että siitä koukusta on nopeampi irroittaa kala, eli koukku on ohutlankainen ja väkänen melko pieni.

Tosiaan, kaksi ensimmäistä reikää oli tyhjiä, mutta kolmannesta alkoi tapahtua ja ahventa alkoi nousta. Ei tosin mennyt kauaa kun alkoi tulemaan myös melko hyvin särkiä. Vedin tältä samalta reiältä yhteensä arviolta 3 kiloa kalaa, joista reilu 2kg oli särkeä. Loput olivat ahvenia ja kiiskejä. Itse asiassa siinä vaiheessa lähdin reiältä pois, kun alkoi tulemaan pelkästään muutaman sentin mittaisia kiiskejä.

Kairailin lisää reikiä tälle alueelle ja ongin myös muiden vanhoja reikiä, mutta kovin montaa kalaa en saanut mistään reiästä, ainoastaan ahventa tuntui nousevan enemmän kun siirtyi vähän matalampaan. Mutta samalla loppui särjet, ja tuolla särjet ovat kuitenkin noin tuplasti ahventen kokoisia. Palasin takaisin reiälle mistä enemmän särkiä sain, mutta taisin vain yhden saada enää ja sen jälkeen jälleen koko ajan aivan pientä kiiskiä.

Päätin siirtyä pois koko alueelta lopullisesti ja menin kairailemaan vähän matalampaan ja ongin muidenkin reikiä. Kalaa oli melkein joka reiässä, mutta laji oli yksinomaan ahven. Sitä tuli kuitenkin niin hyvin, että päätin jäädä niitä yrittämään. Parhaalla kohtaa sain neljästä reiästä peräkkäin hyvin keskipainolta n. 15g ahvenia, kustakin reiästä noin puoli kiloa.

Tuon jälkeen olikin hieman hiljasempaa, mutta sain koko kisan loppuun asti ihan kohtalaisen hyvin ahvenia. Särkeä tuntui tuolla kohtaa olevan niin vähän, että aloin tapsilla onkia silmäsyötillä. Varmasti olisin onkinut ketjupilkillä ja vetänyt kalat kerralla ylös, mikäli olisi sellaisia välineitä tullut mukaan, että hieman se harmitti. No, ainakin tietää ensi kerralla ottaa myös ahvenmättövälineet mukaan kaiken varalta.

Lopputulos oli 7360g kalaa, mikä ei aivan tällä kertaa voittoon asti riittänyt, sillä voittajalla oli 7,6kg. Toiseen sijaan asti sillä kuitenkin pääsi. Veteraanisarjan voitto taisi irrota alle 6 kilolla. Muutamalla seuraavalla oli kuuden kilon molemmin puolin, joten melko pieneksi jäi saaliit toissavuoteen verrattuna, jolloin voitin reilulla 11kg:llä, ja kahdella seuraavalla oli 9kg paikkeilla. Mutta tämä oli kyllä odotettavissa yli 10cm lumipeitteen vuoksi.

Kyllä kisan jälkeen jäi sellainen tunne, että ahventa olisi vetänyt yli 8kg jos olisi siihen keskittynyt. Melkoisen hyvä tuo ahvenkantakin näyttäisi sitten olevan tuossa järvessä. Veikkaan tosin, että jos särki on syönnillään ja jää on täysin lumeton niin ahvenilla on hyvin vaikea tuolla pärjätä.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

SM-pilkki 2013, Viitasaari/Keitele

Alun perin piti jonkun verran panostaa tämän vuoden SM-kisaan treenin muodossa, mutta lopulta päätin lähteä koko kisaan kylmiltään ja esikisatkin jätin väliin. Kai sitten ajattelin tuota melko pitkää matkaa, kun ensi vuoden SM-kisat on kuitenkin paljon lähempänä ja mieleisempää käydä ennalta katsomassa paikkoja.

Oikeastaan melko pian päätin lähteä kisassa Muikunlahden suuntaan. Pääsyy siihen oli se, että oletin sinne päin lähtevän kaikkein vähiten porukkaa, ja siellä olevan eniten tilaa pilkkiä. En myöskään uskonut, että kisaa vietäisiin ainakaan isoilla ahvenilla, ja Muikunlahdesta oli sellainen käsitys, että se olisi aika lailla pikkuahvenpaikkaa. Toisaalta aika paljon arvelutti kaikki mitä olin Muikunlahdesta kuullut tänä talvena, eli sieltä ei ollut oikein kalaa tullut. Toivoin vain että syönti olisi siellä parantunut kevättä kohden. Alkutalven yhden Muikunlahden kisan voittotulos reilu 3kg ei oikein houkuttanut kuitenkaan kovin monia sinne päin menemään.

Pakkasta oli kisa-aamuna aika mukavasti, ilmeisesti pakkanen oli vielä starttihetkellä klo 9.15 noin 20 asteessa. Ekan 10 minuuttia kun juoksi, niin naama oli aivan jäässä ja melkein huolestutti että sulaako se. Takin jätin kuitenkin päälle menomatkaksi, kun pakkasta oli sen verran runsaasti. Samaan ratkaisuun oli päätynyt kaikki muutkin tuohon suuntaan kovinta vauhtia lähteneet noin 5-6 henkeä.

Naama alkoi onneksi sulaa jo 2 kilometrin paikkeilla, ja tilalle tuli jo hyvin äkkiä hirveä hiki ja otin piponkin pois päästä. Siinä tosin kävi niin kuin pitikin, hiukset oli hetken päästä ihan jäässä. Alun perin piti jatkaa aivan Muikunlahden perälle saakka, mutta 45 minuutin menoaika ei siihen riittänyt alkuunkaan vaan päätin aloittaa jo Selkäsaaren läheltä, johon jäi myös melkein kaikki tuohon suuntaan tulleet kisailijat.

Ekat reiät tuli kairattua turhan matalaan noin metrin veteen, eikä niistä ahvenia noussut. Tosin pari reikää meni syvempään 2-3m veteen mutta hieman eri alueelle. Eipä niistäkään mitään noussut. Selkäsaaren ja toisen pienemmän saaren väliin alkoi syntyä pienimuotoinen porukka ja siellä ainakin suurin osa porukasta sai kalaa ainakin jonkun verran. Lähdin kairailemaan heitä kohti ja melko pian löytyi pari reikää, joista sai molemmista noin 10 ahventa, mutta kokoluokka oli melkoisen hengetön. Aavistuksen syvemmästä noin 2 metristä sain pari hieman kookkaampaa noin 25g ahventa, mutta niiden jälkeenkin nousi vain pari alle 10g ahventa. Tuo pieni alue tuli hyvin nopeasti täyteen reikiä, enkä jäänyt siihen kovin pitkäksi aikaa päivystämään vaan siirryin samaa syvyysvyöhykettä sinne päin mistä kisan aloitinkin, mutta tällä kertaa hieman syvempään rei'ittäen.

Muutaman reiän jälkeen osui pari päivän parasta reikää, kun sain parista reiästä peräkkäin kymmenkunta ahventa. Näillä rei'illä oli koko selvästi isompaa, keskipainon ylittäessä ehkäpä jopa 20g rajapyykin. Yhden 100g ahvenenkin sain, mutta se oli ainoa ahven koko tästä reiästä. Ongin Pikku-Sepellä ketjun ja silmän kanssa, mutta tuosta reiästä koitin vielä morrilla mistä isompi nousi - hyödyntä oli ja senkin ajan olisi voinut käyttää paremmin, mutta mistä sitä koskaan tietää.

Tuolla kohtaa tuntui olevan kalaa melkein joka reiässä, ja minun olisi kannattanut olla siinä pitempään ennen siirtymistä taas muualle, mutta tuli ehkä yritettyä välillä vähän liikaa jotain mahdottomuuksia. Muut kilpailijat taas hyödynsivät tietysti tuollaiset tilaisuudet ja pommittivat paikat täyteen reikiä hyvin nopeasti. Minun olisi ehdottomasti pitänyt rei'ittää tuota 1,5-2m vettä järjestelmällisemmin ja tarkemmin eikä säntäillä sinne tänne. Kala ei hirveästi tuntunut liikkuvan, kun lähekkäin tehdyistä rei'istä nousi kaloja, mutta vanhoista rei'istä niitä ei pahemmin noussut.

Tapsilla koitin pari kertaa kalantulon yhtäkkiä lakattua, mutta yhtään kalaa en kisassa tapsilla saanut. Värikoukkuun kala tuntui ottavan hyvinkin jos sitä alla oli, mutta käytin sitä enemmän vasta kisan viimeisen tunnin aikana, kun aloin tarkenemaan pilkkiä vasen käsi paljaana, jolloin kalan sai kolmihaarakoukusta huolimatta vedettyä kerralla ylös. Toisaalta viimeisen tunnin aikana kala ei tuntunut syövän oikein ollenkaan, tai sitten se häiriytyi liikaa tuolla alueella tai syönnillään olevat kalat oli jo vedetty ylös. Melkoisen hiljaiselta meinaan vaikutti muillakin kisan loppupuolella. Itse tein myös yhden noin 25 minuutin harharetkenkin kun kisaa oli reilu tunti jäljellä, ja sekin pudotti sijoitusta kisassa roimasti, kun saaliit oli 2-2,5 kilossa niin tasaisia. Toisaalta itselleni oli periaatteessa ihan sama onko sijoitus 4. vai 24. Tällä kertaa se oli tuo jälkimmäinen ja ahventa tosiaan 2313g. Luulin kyllä olevani palkinnoilla 20 parhaan joukossa, mutta joko kuulin alimman palkinnoille riittävän saalismäärän väärin tai sitten se ilmoitettiin hieman virheellisesti. Mutta eipä nuo lehtien vuosikerrat olisi paljoa palkintona lämmittäneet mitä jaettiin jo ainakin 7. sijasta eteenpäin miesten sarjassa.

Niin, koko kisan voittaja pilkki samalla alueella, ja muutenkin alueelta nousi muillekkin kalaa kohtuullisesti. Kalle oli kuitenkin melko ylivoimainen tuolla alueella ja oikea mies kyllä vei kisan ei voi muuta sanoa. Tuntuu että aika nappiin olisi saanut mennä jos olisin itse tuosta kiskonut yhtä paljon. Ei kyllä missään vaiheessa kisaa ollut sellaista oloa, että tuolta alueelta tulisi koko kisan voittaja, mutta näköjään kala oli erittäin tiukassa joka puolella. Ratkaisuni oli oikea siirtyä alueelta pois reilu tunti ennen loppua, mutta oli virhe palata aivan samoille kohdille takaisin. Nimittäin pikkusaaren toiselta puolelta oli noussut jonkun verran kalaa vielä aivan lopussakin, eikä sitä kohtaa ollut vielä edes rei'itetty. Mutta mistä näistä ikinä tietää. Näin tänä vuonna ja ensi vuonna Ilmoilanselälle, vaikka näin lähtökohtaisesti en kyseisestä järvestä pidä oikein yhtään.

Mutta tässä linkki tämän vuoden pilkinnän SM-kisojen tuloksiin:
SM-pilkin tulokset


Nerkoonjärven kisat 16.3, hupipilkintää viikolla

Lauantaina ei alun perin pitänyt lähteä mihinkään kisoihin, mutta Marko soitteli perjantaina ja oli lähdössä Kihniön Nerkoonjärvelle kisaan ja kyseli mukaan. Päätin lopulta tarttua tilaisuuteen ja lähteä, vaikka tarkoitus tosiaankin oli levätä lauantai, jotta olisi SM-pilkissä virkeänä. Kisan lähtö tapahtui täältä. Kilpailuaika oli 10-14 + 20 minuutin siirtymät molemmin puolin.

Kisasta ei jäänyt viime vuonna oikein mitään käteen, kun vasta viimeisen tunnin aikana löysin jonkun verran kalaa. Tällä kertaa painelin suoraan tuolle samalle alueelle, mistä viime vuonna vähän kaloja sain.

Alku ei ollut kovinkaan vakuuttavaa, vaikka löysin heti sen paikan mitä etsinkin: pienen matalikon mitä ei jostain syystä ole karttaan merkattu. Ensimmäiseen puoleen tuntiin ei tullut kalahavaintoja.
Tuon jälkeen löysin matalikosta sen kaikkein matalimmat kohdat, ja niistä tuli myös päivän ainoat ahvenet. Ehkä puolessa tunnissa tai tunnissa sain viisi ahventa neljästä eri reiästä. Ahvenista oli 2kpl yli 100g, isompi lähemmäs 200g; 3 pienempää olivat 30g kieppeillä. Tuon jälkeen puoli tuntia täysin tyhjää ja alkoi hivenen turhauttaa ja lähdin etsimään kalaa muualta sitä kuitenkaan löytämättä. Pientä kiiskiä tuli vähän sieltä täältä, mutta ei vahingossakaan enää yhtään ahventa.

Kisassa ongin jokaisen kalan morrilla 1-2 metrin vedestä, jonkun verran ekan 1,5 tunnin aikana uittelin myös kevyitä ja pieniä tapsipilkkejä, kuitenkin ilman kalahavaintoja. Voi olla, että pelkkä morri ei ollut sen parempi kuin vaikka pystypilkki olisi ollut, kun valaistusolot olivat sen verran heikot. Nerkoonjärvessä on melkoisen tumma vesi ja oli vieläpä muutama yö sitten tullut 15cm lunta jäälle, mikä varmasti pimensi vedenalaista maailmaa. Sillä oli vaikutusta paitsi välineiden toimivuuteen, niin myös kalan syöntiin erittäin paljon alentavasti.

Oli melkoisen selvää, että ei ainakaan minun matkaani lähde pääpalkintona ollut taulutelevisio. Punnitusjonossa ei kyllä ollut muuta kuin melko tyhjän oloisia pusseja, mutta melko monella oli jonkun verran enemmän kuin itselläni. 1,7kg kuulin jossain vaiheessa olevan suurin siihen mennessä punnittu saalis.

Sitten jonoon ilmestyi Marko ja pussissa selvästi kisan suurin saalis, ei ollut voittajasta enää epäselvyyksiä. Enemmän kalaa kuin kahdella seuraavalla yhteensä, ilmeisesti. Sen verran heikosti kuului tuloksien lukijan ääni, että täysin varma en ole. Markon saalis oli joka tapauksessa reilu 3,7kg, ja sillä taulutelevisio matkaan. Oma saaliini 605g, riitti vähäkalaisessa kisassa noin 10. sijaan.
Marko onki valtaosan kaloista pystyllä, joten ei syönti varsinaisesti varmaan välineistä kovin paljoa kiinni ollut. Ehkä enemmänkin siitä miten niitä käytti ja missä...

Viikolla tuli käytyä Kulovedellä Sarkolanlahdella pari tuntia kokeilemassa erästä paikkaa, jossa olin käynyt jokunen vuosi sitten yhden kerran, mutta eipä sieltä sitten noussut yhtään ahventa tällä kertaa. Vaikeata tuntuu olevan kalantulo ainakin Kulo- ja Rautavedellä. Pari kolmekymmentä reikää pilkin huolellisesti 2-6m vesistä pääasiassa morrilla, mutta pystyäkin tuli heiluteltua varsinkin matalemmassa vedessä.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Lounais-Suomen PM-kisan kuvat kaloista ja välineistä

Tässä  taas  jotain  kuvaa  kalustosta. Kuvan  tapsipilkillä  pilkin  kaloista  ehkä  kilon  verran,  ja  kuvan  volfram-morrilla  sinänsä  uitettuna  loput. Pilkin  merkistä  ei  ole  mitään  hajua,  ja  se  oli  ensimmäistä  kertaa  uitossa. Hitaasti  vajoava  se  joka  tapauksessa  oli,  ja  ilmeisesti  väristen  hyppäsi  sivulle  päin  kun  teki  houkutusvetoja.  Tapsimorri  on  muistaakseni  Inin  morreja. Tapsiviritys  oli  aika  lailla sellainen,  millä  voisi  odottaa  menestystä  myös  kaiken  kalan  kisoissa , kun  särkeä  pilkitään  parin  metrin  vedestä.
Pussista  kuvattuna  kalan  koko  ei  näyttänyt  hirmupieneltä...
Pöydälle  levitettynä  voisi  sanoa,  että  pääosin  oli  pientä  kalaa, 39  pienintä  ahventa  limaisen  pussin  kanssa  yhteensä  370 grammaa , 6kpl  isoimmista  oli  yli  50g  ja  isoin  tasan  140g.  Yhteensä  81  ahventa,  eli  reilu  22g  keskipaino.




Tässä vielä tuloslinkki koko kilpailun tuloksiin:

http://lsvk.fi/sisalto/kilpailukalenteri/liitteet/pm_pilkki_2013_tulokset.doc





























maanantai 11. maaliskuuta 2013

Pohjoismaiden mestaruus Suomeen

Suomi otti toissapäivänä 9.3 pilkinnän Pohjoismaiden mestaruuden Kuopion Kallavedellä. Toiseksi sijoittui Norja ja Ruotsi jätettiin tällä kertaa kolmanneksi. Tulokset löytää tästä linkistä.

Suomi voitti 6 eri sarjasta 4, ja yhteissaaliissakin tuli eroa melkein 10 kiloa Norjaan, joten pidän voittoa melko ylivoimaisena.

Kyseisissä kisoissa on siis 6 eri sarjaa, ja joka sarjassa kultakin maalta 3 pilkkijää.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Lounais-Suomen PM-pilkki

Kuten sanottua, tuli täksi talveksi liityttyä takaisin myös Vammalan Urheilukalastajiin, pitkälti sen vuoksi, että Rautaveden Heinoonlahden PM-pilkki houkutti. Ei houkuttanut siksi, että alue sopisi minulle tai siksi, että tietäisin missä siellä on kalaa, eikä siksi, että alue olisi kalaisa tai pitäisin siitä. Sitä se ei nimittäin ole. Syynä oli yksinkertaisesti se, että se sijaitsi selvästi lähempänä kuin Orivesi, missä oli Hämeen PM-pilkki samana päivänä. Rautaveden "perusluonne" on myös tullut tutuksi viimeisten 3-4 vuoden aikana, vaikka kokemukset itse kilpailualueesta olivatkin etukäteen todella vähäisiä.

Mutta asiaan. Kuten edellisessä päivityksessä mainitsin, taktiikka oli yksinkertaisesti mennä siihen mistä sain treenissä parhaiten kalaa ja pysyä siinä koko päivä, sillä kalaa ei pahemmin mistään muualtakaan treeneissä löytynyt. Aamulla tosin kävelin aluksi lämpimikseni Ilmainniemen taakse, ja sitten melkein samaa reittiä takaisin lähtörantaan. Tuossa oli siis kaksi ideaa, vetää porukkaa vähän kauemmaksi lähtörannasta ja saada itseeni vähän lämpöä, jotta tarkenee pilkkiä kunnolla ekan tunnin noin 15 asteen pakkasessa. Tarkeneminen ei tuottanut todellakaan hankaluuksia, vaan pikemminkin ekan puoli tuntia oli aivan liian kuuma.

Sen verran oli tuuli liikuttanut lunta jäällä, että olin hieman epävarma missä kohtaa se hyvä treenireikä oli, ja taisin aloittaa 15 metrin päästä siitä vaikka koitin samaan kohtaan mennä heti. Tein siihen noin 7 reiän rivin reikiä saamatta nyppyäkään, että näin mahtava alku kisalle. Ongin nämä reiät Kilpasepellä ketjun ja silmän kanssa, ja se riitti pudottamaan uskon tuohon välineeseen tälle päivälle. Seuraavan reiän tein samaan syvyyteen kuin ensimmäisenkin, mutta tällä kertaa todellakin taisin osua siihen kohtaan mistä treenissäkin sain muutaman ahvenen. Aloin tätä reikää onkia morrilla, ja heti sain muutaman ahvenen. Kokeilin tuon jälkeen pari läheisintä reikää, jotka ongin jo pystyllä tuloksetta. Sain näistä morrilla yhteensä kolme ahventa.

Ei sitten muuta kuin samaan suuntaan uutta reikää kuin mistä kalaa tuli, ja seuraavasta reiästä tuli vielä enemmän ahvenia, ehkä noin 7kpl. Palasin myös edelliselle reiälle takaisin ja ahven otti jo matkalta kiinni morriin, tosin pieni. Äkkiä morri takaisin samaan syvyyteen ja saman tien hyvä tärppi varmasti yli 100g ahvenelta, mutta eipäs pysynyt.

Käytännössä 50 metriä pitkällä alueella pilkin koko päivän samaa penkanreunaa, aluksi morrilla, sitten tapsilla. Tapsi osoittautui loppujen lopuksi vähän järkevämmäksi välineeksi, ainakin niin kauan kuin alueella oli tilaa kairata, sillä tila kävi hyvin äkkiä vähiin. Ei kauaa mennyt, kun piti alkaa kairata uusia reikiä 3-5 metrin välein, mikäli aikoi uusia reikiä alueelle vielä kairata. Tuo ei tosin ollut mikään ongelma, sillä näinkin lähelle vanhoja reikiä kairaamalla sai välillä jopa 7 ahventa samasta reiästä. Tyhjiä reikiä osui todella paljon, mutta eipä sellaisille kannata jäädä kykkimään. ;)

Viimeisen tunnin aikana olin hankaluuksissa tapsipilkkini kanssa, kun alkoi kulua tunti edellisestä nykäyksestä. Koitin vähän välillä siirtyä pois alueelta, mutta eipä lähialueelta mitään tullut. Aivan viimeisen 10 minuuttia päätin käyttää pelkällä morrilla ongintaan. Uusista rei'istä ei enää mitään noussut, mutta aivan parilla viime minuutilla sain vielä yhdestä vanhasta reiästä 4 ahventa peräkkäin ja sitten loppuikin kilpailuaika.

Koko kisan aikana en kertaakaan kurkannut pakin pohjalle, joten ainoa tuntemus saaliin määrästä oli koettu kalantulo ja repun paino. Uskoin ylittäväni kilon rajan selvästi, mutta jäävän kahden kilon alapuolelle. Niin siinä sitten kävikin, sillä ahventa oli yhteensä 1815 grammaa. Ei muuta kuin kävelemään tuo "valtaisa" 150 metrin matka punnitukseen ja tunti paluuaikaa. Tällä kertaa ei ollut kiire. Porukan kalapussit näyttivät kovin vajailta, ja aloin pikkuhiljaa uskoa siihen, että olen tänään kärkipäässä. Koko ajan tosin pelkäsin, että sieltä vielä tulee se isompi pussi sitä isompaa ahventa.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan oma saaliini todellakin oli koko kisan paras ja näin ollen otin ensimmäisen henkilökohtaisen piirinmestaruuteni yleisessä sarjassa. Ero oli vieläpä muihin melko selvä, sillä yleisen sarjan kakkosella oli reilut 1,3kg ja naisveteraanien voittajalla muistaakseni kisan toisiksi suurin saalis, reilu 1,4kg. Mutta näin tällä kertaa, yleensä on nuo PM-pilkit tullut mokattua tavalla tai toisella, mutta tänään voisin sanoa, että taktiikka oli sopiva päivän syöntiin. Iso ahven ei ollut tänään syönnillään ja voittoon riitti keskipainolta noin 25g ahven sopivasta penkan reunasta. Tänään myös asenne oli pitkästä aikaa hyvin kohdallaan ja siirryin ripeästi reiältä toiselta enkä jahkaillut kairaamisessa, kalan irrotuksessa, syöttien kiinnittämisessä jne. Surviaisentoukilla tuli pilkittyä koko päivä. Tuntui myös, että siinä kävi pieni tuuri että särjet eivät kiusanneet samoin kuin treenipäivinä, eivätkä myös tulitikkuaskiin mahtuvat kiisket.

Muokkaan tähän tulokset kun ne ilmestyvät sekä kuvan voittosaaliista ja kenties pilkistäkin.


PM-kisan treenit Rautavedellä

Lounais-Suomen PM-pilkissä oli 2vrk:n rauhoitusaika, joten päädyin treenaamaan kahtena viimeisenä mahdollisena päivänä ennen kilpailua, eli keskiviikkona ja torstaina. Kilpailualuehan oli tänä vuonna melko pieni, takarajalle noin 2km. Tässä vielä linkki kilpailukarttaan.

Aiemmin ennen tätä talvea olin kyseisellä kisa-alueella ollut tasan kaksi kertaa pilkillä, viimeksi hupipilkillä pari kolme talvea sitten, jolloin saaliina vain yksi ahven. Sitä edellinen kerta oli useampia vuosia sitten kovalla pakkasella, kun taisin juuri ja juuri saada kilon rikki. Tosin niistäkin kaloista osa tuli tämänkertaisen PM-alueen ulkopuolelta. Että voisi sanoa että en liiemmin pidä Heinoonlahdesta, ja pidänkin sitä Rautaveden vaikeimpina alueina pilkkiä, koska kala on yksinkertaisesti vaikea löytää tai sitten sitä ei vain ole.

Mutta mennäänpä tämän viikon keskiviikon treenipäivään. Auton vein kilpailualueen takarajalla olevalle kirkolle, kello oli jo noin 11. Rei'ittelin reiluin välein siksakkia muutaman sata metriä, onkien joka reiän sekä tasapainolla että morrilla. Saaliina oli parista reiästä runsaasti särkiä, ja yhdestä reiästä kolme pienen pientä ahventa. Muita kalahavaintoja ei ollut. Kuljeskelin selällä mahdollisia laikkuja eli lumettomia kohtia etsien, mutta löysin vain yhden sellaisen ja sekin oli jo rei'itetty täyteen. Koitin hetken näistä rei'istä tuloksetta.

Tuon jälkeen koitin pari niemennokkaa läheltä rantaa, koska niissä oli mielenkiintoisen näköisiä pintakiviä. Sain jokusen miniahvenen, mutta en sen kummempaa, joten en jäänyt tutkimaan paikkoja sen enempää. Hieman parempaa pitää kyllä löytää, kuin 7-10g ahvenia...

Menin rantoja pitkin siksakkia rei'ittäen 1,5-3m veteen noin 30m reikävälillä. Parista reiästä sain pari pientä ahventa, mutta muuten oli aivan tyhjää. Tuon jälkeen lähdin kiertämään Ykspuinen-nimistä saarta, ja pilkin vähän yli puolet saaren rannoista. Saaliina ainoastaan särkiä. Keli oli vuoronperään lumisateinen ja aurinkoinen, mutta aurinkoa ei ollut näkynyt enää hetkeen ja keli meni sen verran pimeäksi "jo" viiden aikaan, että lähdin hölkkäilemään pois järveltä. Lisäksi tuuli yltyi sen verran kovaksi, ettei pilkinnästä senkään takia tahtonut oikein tulla mitään.

Keskiviikosta ei sitten muuta jäänyt käteen kuin se, että löysin runsaasti paikkoja mihin ei kannata mennä kisassa. Kyllähän tuostakin jo jonkun verran apua on, eikö niin. Joka tapauksessa torstaina en enää samoja paikkoja kokeillut, vaan päätarkoituksena oli koettaa yltääkö Ykspuisen läheinen matalikko yhtään kisa-alueeseen, ja löytyisikö "keskellä" olevan ison syvänteen jostain reunasta isompaa ahventa. No, matalikkoa ei löytynyt, enkä löytänyt syvänteen reunasta ahvenia. Suurin syy oli tosin se, etten viitsinyt edes paljoa etsiä. Tuuli oli selällä sen verran navakkaa, ettei meikäläisen vaatetuksella siellä oikein tarjennut. Näin ollen loppujen lopuksi päädyin etsimään kalaa pääasiassa lähtörannan läheltä, sillä se oli tyynimpiä alueita koko kisa-alueella, ja olin kuullut siinä joskus jonkun verran kalaa olevan.

Kokeilin lähtöpaikan läheltä jo aamulla, toisin sanoen selvästi klo 10 jälkeen milloin vasta kävelin jäälle. Heti tokasta reiästä tuli yksi pieni ahven. Tuon jälkeen muutama tyhjä reikä, jonka jälkeen reikä josta noin 5 ahventa ylös. Suurin osa aivan pieniä, mutta pari oli yli 30g sentään. Hetken päästä näin kun eräs hupipilkkijä kiskaisi tasapainolla peräkkäin 4 ahventa ylös, näyttivät tosin kaukaa katsottuna vain noin 100-grammaisilta. Eipä näyttänyt hupipilkkijöilläkään paljon syöntiä olevan, kun muutama ahven aiheutti sen että viereen tuli saman tien pari muuta pilkkijää ja he porukalla kairailivat alueelle hetkessä pari kymmentä reikää.

Heidän vähän siirryttyään menin tarkistamaan jäikö heidän rei'illeen kalaa, mutta ei nykyäkään tullut. Vähän matkan päästä sain kuitenkin 3kpl ahvenia, keskipainoltaan 60-70g.
Kalaa ei sitten kuitenkaan sen enempää tuossa tuntunut olevan, paitsi särkiä tuli mielin määrin tietyistä rei'istä. Nuo ahvenet nousivat vähän alle 4m vedestä, ja isoin ahven tuli melkein metrin irti pohjasta.

Tuossa paikassa oli selkeä penkka, jossa syvyys muuttui nopeasti 2,5 metristä yli 3,5 metriin. 2,5 metrin syvyinen alue tuntui olevan melko isokokoinen, mutta siitä taas tuli vain pari pienehköä ahventa muutaman reiän kokeilulla. Löydettyäni kohdan jossa syveni noin 3 metriin oli sitten kalaakin. Viisi ahventa taisin ottaa peräjälkeen ylös, ja tein aika lailla päätöksen että tässä on tuleva kisapaikkani. Ahvenista kaksi kappaletta oli kokoluokkaa 70-100g ja loput pieniä. En rei'ittänyt muita reikiä tämän reiän ympärille, vaan jatkoin matkaa reiluin välein rei'ittäen, kuitenkin paikan tarkastin muistiin pistäen.

Enää noin tunnin verran reenailin sen kummemmin kaloihin osumatta, muutama sattuma pikkuahven taisi enää tulla, vaikka kairasin varmasti 20kpl vielä reikiä. Jonkunlainen kisapaikka kuitenkin löytyi, vaikkakin pidin epätodennäköisenä, että noin pienellä kalalla (keskipaino n. 25g) kisaa vietäisiin. Alueella kun on jonkunlaiset mahdollisuudet osua ajoahvenparveen, josta kaloja ja ehkä kilojakin kerryttää nopeasti. Eli tavallaan otin taktiikaksi lähteä hakemaan varman päälle 1-2kg saalista ja katsoa mihin se riittää. Torstain treenisaaliini painoi yhteensä aika tasan 800 grammaa, ja käytin siihen 6,5 tuntia.

Torstaina pilkin pääasiassa morrilla, mutta kun kokeilin niin sain kaloja myös pystypilkillä silmän kanssa ja myös värikoukulla.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Veittijärven kisa 3.3

Veittijärvelle pääsin yhden välivuoden jälkeen kisaamaan, tosin sitä "joutui" jättämään SM-esikisan väliin jos sitä nyt sitten joutumiseksi sanoo. Tulee sitten vaihteeksi lähdettyä SM-pilkkiin täysin kylmiltään ekaa kertaa järvellä -tyyliin.

Veittijärven kisan lähtö oli Kesäniemestä. Juttujen mukaan viime talvena oli selvästi eniten tullut kalaa lähtörannan uima-avannon vierestä, sillä siinä oli ollut hapekkaampaa vettä ja muualla ilmeisesti lievää happikatoa. En kuitenkaan uskonut saman toistuvan tänä vuonna, vaan aloitin vakipaikoiltani järven itäreunasta. Se on hyvää ahvenpaikkaa, ja ajattelin, että ahvenilla voisi tällä kertaa pärjätä kun oli tullut lunta lisää ja särki kenties huonolla syönnillä.

Ei se ihan niin sitten ollutkaan, vaan ahvenetkin olivat loppujen lopuksi melko yksittäisiä mitä siltä alueelta sain. Yhdestä reiästä tosin nousi muutama särkikin, mutta se särjen syönti loppui hyvin nopeasti. Sen verran aktiivista särki kuitenkin oli, että päätin siirtyä alueille kohti lähtörantaa, missä kuvittelin särkiä paremmin olevan.

Heti ensimmäisistä rei'istä tuli yksittäisiä särkiä ahvenien sekaan, mutta ei sen enempää. Kävin jopa siellä uima-avannon reunallakin välillä kokeilemassa miten siellä on syöntiä, ja kyllä siellä pari kaveria jonkun verran kalaa saivat, mutta yleisesti ottaen vaikutti melko hiljaiselta. Itse en saanut mitään ja lähdin suoraan takaisin sinne mistä tulinkin. Jonkun ajan päästä löysin reiän josta tuli särkiä vähän enemmän, ja lopulta se olikin päivän ainoa reikä josta tuli yli 10 särkeä. Lopulta tuosta nousi särkiä varmaan noin 50kpl, eli hyvin lähelle puolet koko päivän saaliistani. Ei huono reikä, mutta toista vastaavaa ei millään löytynyt. Särki tuntui olevan suhteellisen syvässä vielä, noin 4 metrissä. Ihmettelin kahta tai kolmea särkeä päivän aikana, aivan karheita kuten kutuaikaan. Vastaavaa en muista huomanneeni missään ennen.

3,9 kilon saaliini oli selvästi pienin mitä olen koskaan Veittijärveltä saanut, mutta syönti oli sen verran heikkoa että tuokin riitti yleisessä sarjassa kolmanteen sijaan. Missään nimessä tuollainen saalis ei kuitenkaan mitenkään tyydyttänyt ja vähän jäi semmonen tunne että ei tuo kisa missään nimessä hyvin mennyt.

Tässä top 10 saaliit yleisestä sarjasta:  loput tulokset löytyvät täältä.


1. Mikkola Hannu 4,480 kg
2. Koivula Juha 4,375 kg
3. Mustalahti Atte 3,900 kg
4. Matero Timo 2,550 kg
5. Tanner Pasi 2,510 kg
6. Takaniemi Pentti 2,490 kg
7. Silfver Henrik 2,330 kg
8. Heleä Joonas 2,245 kg
9. Mikkola Arto 2,220 kg
10. Mansikkamäki Jari 1,970 kg

Alinenjärven kisa 2.3

Lauantaina tuli oltua "pikkukisoissa" Alinenjärvellä, lähtöpaikka oli Alisniemestä. Pikkukisa siksi, ettei siitä oikein ilmoitella muualla kuin Nokian Uutisissa, ja tuntuu ettei kisaan edes haluta paljoa porukkaa.

Tällä järvellä ongin yksinomaan morrilla, kun mikään muu ei tässä paikassa tunnu kalalle kelpaavan. Tuon kilpailun olin voittanut kolmella edellisellä kerralla kuin olin osallistunut. Nyt kilpailua edeltävänä keskiviikkona kävin paikan päällä varmistamassa että kilpailut järjestetään tuolloin, kun en ollut huomannut kisailmoitusta missään. Samalla pilkin tunnin verran samoilla paikoilla kuin mistä olen ennenkin kalaa saanut, mutta eipä tullut sitten nyppyäkään. Samalla saalisodotukset kisaan putosivat todella alhaisiksi.

Kisan alku kertoi kuitenkin muuta, heti kun sain morrin pohjaan oli ahven kiinni, ja hetken päästä tuli toinenkin. Eipä siitä kuitenkaan montaa niitä koko alueelta tullut, ja tuli melko pitkä väli etten saanut nyppyäkään. Matalasta kivien kupeesta sitten löytyi jonkun verran pikkuahvenia, mutta nopeasti sekin vähä kalantulo laimeni.

Siirryin viimeiseksi 1,5 tunniksi melkein kokonaan rei'ittämättömälle kivikolle runsaasti kairaillen ja parvea etsien, mutta paras reikä antoi putkeen vain 4 ahventa, ja yhteensäkin löytyi tuossa ajassa ahvenia vain 12kpl.

Kilpailun voitti isäni melko ylivoimaisesti reilulla 1,1 kilolla, kakkosella oli 820g, kolmannella 740g ja itse jäin neljänneksi 720 grammalla. Viidennellä oli ahventa 280g.

Palkinnot olivat sen verran hulppeat, että taidan jättää jatkossa kisan ihan muille. Kolme parasta sai palkinnoksi saunakertoja/avantouinteja Alisniemeen ja itse valitsin palkinnokseni komean termospullon, joka paljastui pahasti ruosteessa olevaksi ja ikivanhaksi. Olipa eka kerta kun tuli saatua ihan kunnon antiikkia palkinnoksi, mutta tuo romu ei silti tänne jää vaan viedään takaisin sinne mistä tulikin.

Roineella ja Pyhäjärven Liukuslahdella 28.2

Viime viikon torstaina tuli käytyä Janin kanssa toista kertaa koskaan pilkillä. Edelliskerralla pari vuotta sitten suuntasimme Höytämönjärvelle, mutta se oli pienoinen virhe kun lunta oli vielä liikaa.

Tällä kertaa halusin ei-kalastusta-harrastavan Janin viedä mahdollisimman varmaan paikkaan, mistä tulisi edes pieniä ahvenia, ja päädyin valitsemaan Roineen; Kangasalan Kirkkojärveäkin harkitsin.

Roineen rannassa oltiin jonkun verran ennen kello kymmentä aamulla. Aloitettiin pilkintä heti lähtörannasta, mutta eipä siitä kaloja kuulunut. Jatkoimme hetken matkaa rantaa eteenpäin kairaten pääasiassa lumettomalle moottorikelkkauralle, mutta siitäkin tuli vain muutama yksittäinen pikkuahven.

Parin sadan metrin päässä näkyi pintakiviä, ja niiden viereen mentyämme aloin heti saamaan ahventa ihan hyvää tahtia. Janilla oli hiljaisempaa, mutta sitten kun hän siirtyi itseni ja kivien väliin alkoi vähän kalaakin nousta. Syönti oli ihan kohtuullista, mutta ei kuitenkaan mitään hurjaa. Vettä oli alla noin kolme metriä ja nälkäisimmät ahvenet nousivat ylös metrin siimalla, mutta ei niitä kovin montaa niin ylhäältä tullut. Pilkin pääasiassa ketjupilkillä silmän kanssa - jälleen kerran en saanut värikoukkua oikein hyvin pelittämään. Välillä tuli myös käytettyä tapsia silmän kanssa.

Tällä alueella pyörittiin koko loppuaika eli noin neljä tuntia, välillä kalaa tuli koko ajan ja välillä ei ollenkaan. Janilla oli selvästi hiljaisempaa, ja suuria vaikeuksia vastaiskujen eli kalan tartuttamisen kanssa. Ehkäpä enemmän pilkkimällä oppisi...Jani pilkki tapsilla, joka tuntui omasta mielestäni ainakin olevan kenties varmin ahvenelle.

Kuten sanottua alueella oli pintakiviä, mutta toisaalta kovin matalasta ei silti kalaa tullut. Yleensä heti kivien vieressä oli jo 3m vettä, ja jos sattui löytämään matalampaa ei sitten tullut kalaakaan. Toiseen suuntaan mentäessä kalaa oli noin 4m syvyyteen saakka, joten aika tarkka kala tuntui olevan syvyydestä.

Itselleni kertyi 7,85kg ahvenpussi muuten pientä silppua, mutta seassa pari yli 100g ahventa. Janillakin isompia oli kiinni, mutta ei tullut ylös. Kävipä niinkin, että Janilla oli kiiski kiinni morrissa, ja siihen koitti ilmeisesti ahven käydä kiinni. Janin saalis joka tapauksessa 1,1kg.

Illalla hain vielä kairanterän teroituksesta, ja kävin sitä testaamassa Pyhäjärven Liukuslahdella. Kaira pelitti loistavasti niin kuin pitääkin, mutta ahvenen hurja syönti tuli melkoisena yllätyksenä. Reilun tunnin verran pilkin josta loppuajan melkein pimeässä, ja silti kertyi ahventa tuossa ajassa 3,75kg. Jos Roineen ahven oli noin 15g keskipainoltaan, niin Liukuslahdella tuo koko tuplaantui, ja tuli vielä huomattavasti matalammasta alle 2m vedestä.