sunnuntai 24. marraskuuta 2024

Kuulumisia ennen kautta 2024-2025

 Tätä kirjoittaessa on täällä Pirkanmaalla ensimmäistä kertaa talvi toden teolla yrittänyt tulla, mutta yritykseksi tällä kertaa jäikin. Pienet järvet ehtivät jäätyä viikonloppuna, mutta seuraavien parin päivän aikana kaikki tuleekin taas sulamaan. Itse olen kärsinyt vaihtelevista flunssaoireista jo edelliset 3,5 viikkoa, joten eipä tässä olisi oikein jäälle päässytkään vaikka talvi olisi tullutkin. Nyt alkaa olokin hiljalleen helpottaa, joten ei voi kuin toivoa että talven flunssat olisi tässä!

Marraskuun aikana olen viimeinkin kesän jälkeen saanut aikaiseksi valmistaa myös tapsimorreja ja muita tarvikkeita varastoon, tapsimorreista on nyt saatavilla jokaista väriä suosituissa koossa 12 ja 14. Seuraavaksi tarkoitus on täydentää varastoa koolla 16. Tapsimorrit löytyvät blogin etusivulla olevasta välilehdestä tai esim. tästä linkistä. Loppuvuoden aikana myyntiin on tulossa myös valmistamani uutuustuote, josta myöhemmin lisää!

Kesäkalastuskauteni meni puolittain mönkään, sillä moottoriveneeni varastettiin viikko ennen juhannusta. Lähitapiolaa ei voi ainakaan liian ripeästä vahingon käsittelystä syyttää, sillä tässä meni syyskuulle asti. Loppukesästä tuli ostettua uusi pienempi vene tilalle, jolla olisi tarkoitus ensi kesänä joitakin uistelukisojakin käydä. Keskimäärin aika tasapaksu uistelukausi toi Häme-cupista sijan 6 ja Majava-cupista debyyttikaudella sijan 8. Kisoista puoliinkaan ei tullut käytyä treenaamassakaan, kun omaa venettä ei ollut. Paljolti kesä meni soutuveneellä kalastellessa Suonojärvellä ja Pyhäjärvellä. Pyhäjärveltä osui muutama reilumpikin ahven jigillä isoimman ollessa lähes 800g. Heinäkuun Lapin reissulla meni myös ahvenessa kilo rikki pitkästä aikaa (1050g).

Tässä talven lähestyessä on ollut myös aikaa muistella edellistä pilkkikautta. Ehdottomasti eniten on mielessä ollut koko talven kruunu eli tuo Norjan PM-reissu. Päällimmäisenä erinomainen joukkuehenki ja fiilikset onnistuneen joukkuepanoksen jälkeen. Kokonaisuutena viime kausi oli yksi vahvimmistani tai jopa paras koskaan, vaikka sekaan mahtui tietysti myös muutama pettymyskisa. Alkukausi oli erittäin vahva kuten minulla yleensäkin, miettimisen aihetta onkin että miten saisi vireen pysymään myös kevääseen. Yksi iso kysymysmerkki myös on, että mistä ylipäätään löytää kisoja ainakaan tällä seudulla. Hämeen piirillä ei varsinaista kilpailukalenteriakaan ole ollut varmaan 15 vuoteen. Viikkokisoja tällä seudulla kyllä olisi, mutta viikonloppuisin ei Tampereen seudulla juurikaan ole kisoja viime talvina ollut. 

Suunnitelmana on panostaa tähän blogiin hieman enemmän kuin muutamana edelliskautena. Tarkoitus on myös elvyttää blogissa oleva kilpailukalenteri, johon kokoan kisoja ympäri Etelä-Suomea ja joitakin muitakin isompia kisoja. Kilpailukalenteri löytyy tästä linkistä.

Tulevalle kaudelle on mielessä lähinnä 2 tavoitetta. Pärjätä Kajaanissa PM-karsinnoissa ja yleisempänä tavoitteena lyhyesti sanottuna kehittää edelleen omaa pilkintää. Varsinkin välinepuoli on sellainen, jota voi hioa oikeastaan loputtomiin. Juuri päivän olosuhteisiin soveltuvien välineiden merkitystä ei voi liikaa korostaa, mutta tietysti kisoissa täytyy välinevalinnat osata tehdä nopeasti. Jälkiviisaana voin sanoa, että ainakin kahdessa kisassa pilasin oman kisani pilkkimällä tapsilla ketjun/värikoukun sijasta. Ison virhearvion tein näissä kisoissa kalan syönnin suhteen, kun luulin syönnin olevan huonompaa. Toisaalta myös pelastin yhden kisan voittamalla sen juurikin tapsilla...tämä laji ei ole helppo! SM-pilkkiin Kolkonjärvelle tuskin tulee lähdettyä, sen verran lottoamisjärveltä vaikutti edelliskerralla. Jos jonkin mielenhäiriön kuitenkin satun saamaan ja itseni Kolkonjärveltä löydän, niin se kaikusarja on kaikista todennäköisin vaihtoehto tuolle rutakolle.

Tässä vielä pari ahvenkuvaa avovesikaudelta, josko näitä löytyisi myös jäiltä käsin tulevana kautena?


Lapin reissun 1050g

Kotivesiltä (Pyhäjärvi) 780g

torstai 4. huhtikuuta 2024

Pohjoismaiden mestaruuspilkki 16.3.2024 Norja

 Perjantai-illan tiedotustilanteessa julkistettiin PM-pilkin alue. Yllätyksenä se ei tullut, että kisa-alue oli samalla Storsjøen-järvellä kuin esikisakin, mutta havujen toisella puolella. Kisa-alue oli esikisaan verrattuna pieni, mutta kuitenkin ihan reilun kokoinen reilun 70 pilkkijän kisaan. Alue oli noin 4,5km pitkä ja keskimäärin 1-1,5km leveä. Kartan mukaan varteenotettavan oloisia paikkoja oli monella suunnalla, mutta silmään pisti etenkin vasemmalla noin 1,5km päässä olevat kivikot, jotka selvisivät ilmakuvista.

Eteläinen osa kisa-alueesta, lähtörannasta vasemmalla. Punaisella takarajat ja kartalta katsottuna varteenotettavat ottipaikat



Pohjoinen osa kisa-alueesta. L=lähtöpaikka. Ruksilla varteenotettavat paikat ja ?-merkillä pari "jokeripaikkaa". Kuvan oikeanpuoleisen ruksin kohdalla ilmakuvissa näkyneet kivikot.


Joukkuepalaverin pidimme heti kisajärven julkistuksen jälkeen. Palaverissa emme sen kummemmin yhdessä pohtineet kartalta ottipaikkoja, mutta kävimme läpi esikisan osalta varsinkin ottisyvyydet, paikkatyypit ja välinepuolta. Tuntui, että kalaa nousi kaikilla pilkkityypeillä ja jokainen sai keskittyä käyttämään niitä välineitä mitä parhaiten hallitsi. Yhteneväistä oli se, että Vesan esikisan voittosaalista lukuun ottamatta kaikki esikisassa pärjänneet saivat kalansa matalasta alle 3m vedestä. Selkämatalat olivat niitä paikkoja mistä esikisassa pääosin kalat saatiin, mutta toisaalta mantereiden rantoja pilkki todella harva, joten niistä tuli tietoa aika vähän.

Pidimme illalla vielä omaa palaveriamme miesten joukkueen eli minun, Sampan ja Jorin kesken. Kaikkia tuntui kiinnostavan eniten lähdöstä vasemmalle oleva alue sisältäen pitkän saaren takana olevan kivikon, samalla kohtaa selällä olevan saaren ja näistä paikoista kauemmas lähdöstä olevat pari pikkusaarta. Varsinkin pitkän saaren takana olevat kivikot näyttivät ilmakuvista herkullisilta ja muutenkin tuolla alueella oli paljon sopivan syvyistä vettä. Ensisijainen suunnitelmamme oli pilkkiä alemman kuvan eteläisen saaren pohjoispuolelta "varmat täsmäkalat" pois ja sitten siirtyä kivikoille, missä pilkittävää aluetta on runsaasti.

Tulostimme joukkueen kesken Navionics Web Apin kautta kisakartat, jotka asettelimme muovitaskuihin. Kartat oli pakko suojata tuulelta ja sateelta, sillä ennuste näytti kisaan kovaa räntä/lumisadetta navakan tuulen kera. Taittelimme kartat siten, että lähinnä tuo eteläinen osa kartasta jäi muovitaskusta näkyviin. Sen verran varmoja olimme, että siihen suuntaan joka tapauksessa menemme.

Kilpailuaamu koitti, ja täytyy sanoa että tuli kyllä nukuttua huonosti ja pari kertaa piti käydä niistämässä, kun molemmat sieraimet oli tukossa. Kisa-aamuna oli myös kurkussa tuntemuksia, mutta olo oli kuitenkin kilpailukykyinen.

Kilpailussa oli 30min menoaika, ja varsinaista kiirettä ei näyttänyt porukalla jäälle olevan. Kuitenkin näytti siltä, että juuri tuonne lähdöstä vasemmalle kivikoille lähti kaikista eniten väkeä. Näkyvyys oli kovasta lumisateesta johtuen kuitenkin niin huono, että lähtörannasta katsottuna oli mahdotonta sanoa, miten väki hajaantui kauempana. Silmiinpistävää oli, että vasemmalle emme havainneet lähtevän yhtäkään norjalaista, vaan pelkästään suomalaisia ja ruotsalaisia. 

Tässä vaiheessa oli selvää, että meidän taktiikka meni täysin uusiksi, ja vasemmalle ei lähdetä jos eivät norjalaisetkaan lähde. Me päätimme Sampan ja Jorin kanssa jäädä lähtöalueelle tarkkailemaan mihin päin Norjan joukkueen yleisen sarjan miehet lähtevät. Erityistarkkailuun otimme Magnus Riksfjordin. Lopulta norjalaiset hajaantuivat, Magnus lähti kävelemään oikealle kauimmaiselle saarelle, ja kaksi muuta norjalaista seisoivat lähtörannassa vielä 12min ennen kisan alkua, kunnes lähtivät kävelemään rantaa pitkin oikealle...siis suuntaan mihin ei edellisiltana edes harkittu lähteä. Meidän kolmikolla meni täydellisesti pasmat sekaisin, ja arvottiin ihan viimeisille minuuteille asti mitä tehdään. Lähellä oli myös, että oltaisiin jääty lähdöstä lähimmän pikkusaaren rantaan, johon näytti jäävän enimmäkseen juniorisarjalaisia ja naisia. 

Hetken päästä Samppa lähti kahden norjalaisen perään, jotka lähtivät rantaa pitkin oikealle. Jorin kanssa jäimme pohtimaan, mitä teemme. Sitten katsoimme kun Samppa pysähtyikin pari kolme sataa metriä ennen norjalaisia. Emme tienneet mistä on kyse, joten juoksimme kysymään Sampalta että mitä nyt. :D Samppa selitti, että hän antaa ensin norjalaisten rauhassa asettua aloilleen, että he eivät huomaisi että heitä seurataan ja tekisi harhautusta. Kisan alkuun oli enää 5min. Itse ajattelin, että kisan alkuun on sen verran vähän aikaa, että tuskin enää tässä kohtaa harhauttavat. Lähdimme koko kolmikko juoksemaan norjalaisten paikalle, ja ehdimme juuri ja juuri saamaan itsemme valmiiksi ennen kuin kisa alkoi. Norjalaiset asettuivat noin 20m välein toisistaan, ja itse aloitin heidän välistään. Samppa jäi lähtörannan puolelle ja Jori kauimmaiselle puolelle. 

Lähtölaukaus kuului, ja vieressä pilkkinyt norjalainen sai heti isolla tapsipilkillä pari noin 70g ahventa. Itsekin sain yhden hyvin kellertävän noin 40g ahvenen avausreiästä. Koko porukallamme oli kuitenkin varsin hiljaista, mutta Jori sai muutamia ahvenia heti kisan alkuun. Norjalaiset siirtyivät hiljalleen vähän kauemmas rannasta noin 3-4m veteen, kun me muut pilkimme hieman matalampaa vettä. Jorin vierestä sain yhdestä reiästä 4-5 ahvenen putken ja vierestä pari ahventa lisää. Tuli vähän poukkoiltua suunnasta toiseen, ja yhdestä kohtaa tuli vielä pari noin 3 ahvenen reikää lisää. Ahvenet ottivat pilkkiin aika lailla heti kiinni, käytti sitten tapsia tai ketjua. Jori sai vielä yhdestä vanhasta reiästä hyvän putken ahvenia, mutta minulla ja Sampalla alkoi olla hyvin hiljaista. Norjalaisten pilkkiminen oli enempi vähempi kyttäämistä. Saivat kyllä hyvän kokoisia 100-150g ahvenia, mutta ilmeisesti ihan 1-2kpl reiästä ja kyttäämällä eli joutuivat odottelemaan.

Itselläni oli todella hiljaista, ja pikkuhiljaa epätoivo valtasi mielen, että tällä tahdilla ei tätä kilpailua kannata jatkaa. Huikkasin Sampalle, että nyt ei hermot kestä tätä touhua tämän enempää ja vaihdan paikkaa lähtörannan läheiselle saarelle. Kilpailua oli takana jo tunti, eikä minulla ollut kasassa kuin noin 15 ahventa keskipainolta 50g. Juoksin saaren viereiseen niemennokkaan, jossa oli pari ruotsalaista ja yksi suomalainen kisaaja. Sain jo ekan vartin aikana tästä paikasta saman verran kalaa kuin sain ekasta paikasta ekaan tuntiin. Myös ruotsalaiset saivat kaloja, mutta eivät tuona aikana ihan niin paljoa kuin minä. Syönnin hieman hiivuttua joukkueen kapteeni Harry Vinni tavoitti minut, ja kertoi että Mannisen Tarja oli "tokan saaren" kohdalta niemennokasta saanut todella hyvän startin kilpailuun ja reppu täyttyy hyvää vauhtia keskipainolta 70g ahvenista. Harry oli käynyt jo Jorin ja Sampan kanssa jutulla, ja pojilla oli heti noussut reput selkään vinkin saatuaan. :) Itse kokeilin vielä pari kolme reikää tuloksetta, ja päätin tehdä saman. Samalla samaa aluetta pilkkinyt veteraanisarjan Arto Kääriäinen sai saman vinkin ja siirtyi myös samaan niemennokkaan, siis noin kilometrin päähän.

Taisin olla hieman myöhässä, sillä niemennokka oli jo täynnä suomalaisia ja lisäksi yksi ruotsin(?) pilkkijä. Muutamia ahvenia vielä nousi, mutta porukka jatkoi matkaa eteenpäin rei'ittäen. Itse sain yhdestä reikien välissä olevasta raosta vielä 4 ahvenen putken 100g kaloja, ja tuon reiän vierestä vielä yhden ahvenen lisää. Tuon jälkeen hypin välillä syvempään veteen ja sieltä takaisin rantaan...tuloksetta. Kello oli tuossa vaiheessa sen verran, että kisa oli jo puolivälissä. Saaliini tuossa kohtaa aika tarkalleen 2 kiloa. Näytti uhkaavasti siltä, että kisastani tulee aivan täysi fiasko. Porukasta toiseen juokseminen ei enää ollut vaihtoehto, vaan jotain muuta tulisi keksiä. Kuin tilauksesta kapteenimme Harry tuli jutulle, ja antoi vinkin saaren rannassa olevasta rei'ittämättömästä alueesta, jonka lähellä oli kylläkin yli 10 hengen seurue. Lisäksi sain vinkin 200-300m päässä olevasta paikasta, josta Korhosen Helmi oli saanut kaloja melko hyvin, mutta sitten siirtynyt pois kun kuuli Tarjan paikasta, josta tuli isompaa kalaa. 

Hetken tilannetta mietittyäni tulin siihen tulokseen, että saaren rantaan ei kannata mennä, kun lähistöllä oleva porukka todennäköisesti piirittää minut, jos satun kaloja saamaan. Valitsin siis vinkeistä jälkimmäisen, ja lähdin kairailemaan rantaviivaa pitkin kohti paikkaa, mistä oli kaloja tullut. Sillä suunnalla ei ollut muita kuin yksi pilkkijä Norjan naisveteraaneista, joka tuntui viihtyvän varsin pienellä alueella. 

Etenin jyrkkää rantapenkkaa pitkin noin 4m reikävälillä kairaillen. Ensimmäisten 100m matkalla sain kaloja noin joka toisesta reiästä, ja kaloja tuli aina reiästä 1-6kpl. Yhdessä kohtaa uittelin pari minuuttia myös reilun kokoista haukea, joka kuitenkin irtosi. Parin reiän jälkeen oli pienempi hauki kiinni, joka tuli myös ylös asti. Päästin hauen takaisin ja vaihdoin samalla reikää. Tuntui kuitenkin, että vihdoin aloin saada päivän juonesta kiinni, ja reppuun alkoi kertyäkin jotain. Ohitin tämän norjalaisen veteraanisarjalaisen, ja melko pian hänen takaa alkoi kalaa tulla huomattavasti paremmin kuin päivän aikana aiemmin. Arvioisin, että sain ahvenia 12 reiästä peräkkäin, ja rei'itin edelleen hyvin lähelle rantaa nauhamaisesti noin 1,5m veteen. Jossain kohtaa vähän isompaa ahventa nostaessani meni siima poikki, taisi haukien uittelu olla siimalle liikaa. Vaihdoin menettämäni 50mm JK-pilkin tilalle 48mm Sepeteuksen ja kalantulo jatkui kutakuinkin samanlaisena. Pelkästään nämä reiät antoivat arviolta 50 ahventa keskipainon ollessa edelleen noin 50g. Näin kertyikin yhtäkkiä saalista 30 minuutissa 2,5 kiloa. Ainoa hidaste tuossa kohtaa oli kairaaminen! Tuossa rannassa oli aivan järkyttävän raskas kairata. Muutaman pyöräytyksen jälkeen oli varmaan lähelle 10cm vesikerros, ja kaira tuntui hirttävän totaalisesti kiinni. Viimeiset kierrokset väänsin pitämällä kairasta kiinni ja juoksemalla ympyrää reiän ympärillä, kun tosiaan käsistä meni täysin voimat. Välillä koitin myös nostaa sohjoja välissä ylös, ja se helpotti hieman.

Viimeinen tunti kisasta oli yhtä taistelua. Jatkoin vielä samaa rantaa noin 100m, kunnes kaloja tuli enää noin joka kolmannesta reiästä jos sitäkään. Kairaaminenkaan ei muuttunut yhtään helpommaksi, vaan välikerros jäässä tuntui vain pahenevan tai sitten minä hyydyin. Apinan raivolla koitin väkisin vääntää reikiä sen mitä jaksoin. Välillä juoksin takaisin päin vanhojen reikien viereen tekemään uusia, ja välillä takaisin tekemään jonon jatkoksi vielä uusia reikiä. Vaikeaksi meni, mutta sain kuitenkin jonkun verran kalaa lukuun ottamatta aivan viimeistä 15 minuuttia, jonka aikana taisin saada enää 2 ahventa. Tuota ennen sain pienemmällä ketjupilkillä vielä parista reiästä noin 5 ahvenen putken, pitkän vaikeamman hetken jälkeen.

Kisa loppui, ja päällimmäinen tunne oli pettymys. Ahventa oli repussa arviolta kuutisen kiloa, ja tiesin ettei se tule riittämään mihinkään, niin huonosti kisa meni. Arvelin, että sellainen 8 kiloa olisi voinutkin jo olla ihan kärkipään tulos. Punnitusjonossa melko pian kuitenkin selvisi, että ei se kisa sitten ihan niin huonosti mennytkään. Porukan saaliit vaikuttivat kauttaaltaan olevan pienempiä kuin edellispäivän esikisassa. Käytäntö oli, että oman tuloksensa sai vilkaista, mutta tulokset pidettiin muuten salassa iltaan asti, jolloin on palkintojenjakotilaisuus. Hämmästyin, sillä kalaa oli kuitenkin enemmän kuin mitä arvioin, tarkalleen 7594g. Kävin heittämässä pilkkikamat bussin viereen, ja siirryin jonon taakse odottelemaan joukkuekavereiden tuloksia. Ensimmäiseksi Jorin tulos reilut 6kg...vaikutti hyvältä joukkuetulosten kannalta. Nousimme Jorin kanssa lumikasan päälle tähyilemään punnitusjonosta Samppaa. Hetken päästä huomattiin jonossa Samppa ja kädessä mukavan kokoinen kalapussi!!! JES! Ja itse asiassa selkeästi suurin pussi mitä lopulta koko jonossa näkyi, 8,5 kiloa. Ruotsalaisten saaliit olivat vähän kysymysmerkki, mutta kapteenistomme vakuutti, että olemme vahvoilla joukkueena ja muutenkin. Itse en uskaltanut luvata itselleni sijoitusta kuin väliltä 2-4...pessimisti ei pety. :)

Illalla ennakkospekulaatioissa todettiin Suomen olevan vahvoilla monessa sarjassa ja minullekin oltiin jo lykkäämässä hopeamitalia kouraan ennen illan tilaisuutta. Tuloksissa julkaistiin ensin joukkuetulokset ja sen jälkeen henkilökohtaiset 3 parasta. Kun oma nimi näkyi kakkosena oli se pakko uskoa, ensimmäinen henkilökohtainen mitali "isosta PM:stä" oli tosiasia. Näin ehkä pitkäaikaisin unelmani oli totta. Ja kiitos Sampalle, että vielä jatkossa saa tavoitella myös sitä itse henkilökohtaista mestaruutta. ;) Tärkeintä oli kuitenkin nyt pärjätä joukkueena. Suomalaisten ilmeet olivat muutenkin epäuskoisia, sillä niin ylivoimainen oli koko Suomen joukkueen panos. Kaikkiaan 8 eri sarjasta Suomi voitti peräti 6. Kokonaiskalamäärillä mitaten ero oli valtaisa.

Kokonaistulokset:

1. Suomi 98 597g
2. Ruotsi 72 056g
3. Norja 64 795g

Miesten sarjan tulokset:

1. Samppa Ylönen 8593g
2. Atte Mustalahti 7594g
3. Jonas Back 6676g (Ruotsi)
4. Magnus Riksfjord 6481g (Norja)
5. Jori Vihtalahti 6141g
6. Thomas Larsson 6095g
7. Steinar Schjager 5314g
8. Erik Södergårds 5279g
9. Hans Egil Hansen 3477g

Loput tulokset ja lisää kuvia ja juttua TÄSTÄ LINKISTÄ

Vielä muutamia kuvia reissusta:

Kisapäivän sääolot




Palkintojenjaon odottelua

Kisojen jälkeen taas paistoi aurinkokin

"Poika lähti kiertämään bussissa"

Kultakolmikko, yksi Suomen kuudesta

Menestysjoukkue kokonaisuudessaan

Ulkokuvaukset pidettiin jo torstaina, kun tulevien päivien sää oli tiedossa...
aurinkoa ennen ja jälkeen kisojen

Punaisella ympyröitynä omat pilkkimäni paikat ja vihreällä Sampan voittopaikka



Kiitos vielä kaikille reissuun osallistuneille ja erityiskiitos sponsoreille, jotka olivat matkaamme tukemassa:

Sälli Oy
Ellu-pilkit
Liikuttavan onnellinen Enonkoski
Ponsse
Js-matkat
Ariterm Service Oy
Eräluvat.fi
Tapsa-pilkit
Viitasaaren lukio
Kalasydän Oy
Esa Peltonen
Kuljetus Villman
Biomar Oy
Silmäsairaala Valo
SSAB Pulkkila
Varpuke Oy