lauantai 11. toukokuuta 2019

Pilkkikauden päätös, Raippaluoto 14.4.

Tässä vielä kauden päätösreissusta, josta en heti saanut aikaiseksi kirjoitella.

Raippaluotoon päättyi pilkkikauteni tänä vuonnakin. Reissuun lähdin lopulta isäni kanssa. Ihan hirveitä poltteita ei tuohon reissuun enää ollut tuossa vaiheessa kautta, mutta piti käydä hakemassa takaisin parit goretex-sukat ja pilkkikynsikkäät, jotka muuan Juha heitti roskikseen ennen Björkön pilkkiä. :D

Raippaluodon syönneistä oli edellispäivinä kuulunut lähinnä huonoa, joten odotukset eivät korkealla olleet. Toisaalta kerran on tuonne tullut tehtyä todella kalaton reissu juuri sen jälkeen, kun oli kuulemma tullut hyvin ja isoja. Päätimme mennä Pikku-Vistanin suulle "pumpulle", kun kaiken järjen mukaan siellä on joka vuosi siihen aikaan hyvin ahventa...

Pikku-Vistanin läpi kävelimme aamuhämärässä. Jäätilanne vaikutti hyvältä, ja myös Pikku-Vistanilla (Kalskärsfjärden) oli pilkitty jo yllättävän paljon. Ilmeisesti vesi oli aiemmin ollut sen verran korkeammalla, että ahventa oli jo noussut kutulahteen. Kävelimme silti suoraan pumpulle.

Ensimmäinen reikä jäähän reilun 5km kävelyn jälkeen ja melkein heti ensimmäinen yli 300g ahven. Kalat tulivat matalasta alle metristä. Muutama reikä lisää alueelle, mutta en saanut kuin muutaman ahvenen lisää. Isä sai myös yksittäisiä ahvenia, mutta ei sen kummempaa.

Kävin muutaman vanhan ottipaikan läpi, mutta hiljaista piteli, ei enää mitään merkkiä kaloista. Sen sijaan minulle kävi ensimmäistä kertaa koskaan "vanhanaikaisesti". Onnistuin saamaan jonkin sotkun siimaan, ja sidoin morrin vahingossa katkaisemaani hukkapätkään ja heitin morrin avantoon...tajusin heti mitä kävi. Hetken koitin morria naarata pohjasta siinä onnistumatta.

Kun kalaa ei tuntunut alueella olevan, siirryin hieman kauemmas vähän syvempään veteen. Yhdestä reiästä sain 4 ahventa peräkkäin, mutta muuten piteli hiljaista. Lähdin "selälle" kokeilemaan muutamia kivikoita, ja yhden kivikon reunasta aloin saamaan vihdoinkin vähän kaloja. Kalaa tuli ainakin 7-8 eri reiästä, mutta kalaputket olivat lyhyitä. Viitisen kiloa ahvenia alkoi kuitenkin olla kasassa. Tuo alue kuitenkin hyytyi, ja kokeilin taas muutaman uuden alueen tuloksetta.

Kello oli jo yli 10, ja päätin käydä vähän evästauolla. Palasin samalla kohtaan, josta aiemmin sain sen 4 ahvenen putken. Aivan samasta kohdasta en enää ahvenia saanut, mutta 20-30m päästä muutama reikä antoi kaloja, ja yhdellä reiällä tuli sitten lopulta vietettyä pari tuntia. Tuosta reiästä sain noin 10 kiloa ahvenia, ja kalan kokokin oli sopivaa luokkaa, keskipaino 200g tietämillä. Isä tuli syönnin vasta alkaessa viereen ja sai myös omasta reiästään noin 8kg ahventa.

Syönti hiipui, joten pidimme evästauon. Isä meni kokeilemaan uudestaan kivikkoa, josta aamulla sain muutaman kilon ahvenia. No, nyt sieltä tuli vähän paremmin, sillä isä sai samasta reiästä noin 40 ahventa. Kokeilin muutaman reiän vierestä, mutta tyytyminen oli 7 ahveneen, nämäkin kaikki samasta reiästä, eivätkä tulleet mitenkään peräkkäin.

Tuon jälkeen lopeteltiin pilkkiminen, kello taisi olla jotain 15-16. Osan kaloista fileerasin valmiiksi nahkafileiksi, niin ei kotiin jäänyt niin paljoa hommaa. Ahventa sain noin 17kg ja isä n. 18kg.

Takaisin tullessa jouduimme Pikku-Vistanilla hieman kiertämään virtapaikkaa, kun jää oli päivän mittaan pehmennyt. Aamulla oli kuutisen astetta pakkasta ja päivällä plussaa noin 7 astetta. Mukava oli taas päättää kausi Raippaluotoon, täytyy joskus kokeilla useamman päivän reissu tuonne tehdä.

Pieni erä tähän väliin fileiksi..

Tauon paikka

Pumpulla jäätä oli vielä 30-40cm


maanantai 15. huhtikuuta 2019

Sastamalan Murtojärvellä & Pitkäjärvellä 12.4.

Perjantaina oli tarkoitus mennä Raippaluotoon pilkille, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja päädyin Murtojärvelle. Tuolla kävin viimeksi keväällä 2016. Järvi on kalan koolta hiipunut vuosi vuodelta, mutta ajattelin vielä käydä katsomassa tilannetta. Vähän matkan päässä olevalta Pitkäjärveltä sain kuitenkin tänä talvena ensijäillä ruokakalat kasaan, joten pidin sitä varapaikkana.

Oli tiedossa, että todennäköisesti autolla ei pääse kovin lähelle järveä. Toiselle puolelle järveä pääsisi, mutta sinne en ole kehdannut autolla ajaa kun siellä on asutusta. Toisella puolella tie menee n. 300m päässä, mutta sitä ei aurata lainkaan. Tietä pääsin ajamaan tällä kertaa noin puoleen väliin asti, kunnes tie meni turhan lumiseksi. Tuosta jäi vielä parin kilometrin matka järvelle.

Jäätilanteesta en ennakkoon tiennyt muuta, kuin että edellisviikonloppuna oli pohjoisempanakin ollut jo tosi huonot jäät. Nyt oli kuitenkin ollut monena päivänä pakkasta, joten luotto jäiden kestävyyteen oli hyvä. Edellistiistaina oli satanut lunta, ja tuo lumi ei ollut vielä sulanut jäältäkään. Kun pääsin järven rantaan, näytti rannatkin olevan melko hyvin vielä jäässä. Montaa metriä ei tarvinnut ylimääräistä kävellä, kun jo pääsi jäälle.

Auton jätin hieman "omasta sijainnista" vasemmalle risteykseen

Ensimmäisen reikä jäähän, ja jäätä oli ehkä 25 senttiä, laadulta kohtalaista. Vettä oli alla 1,5 metriä, ja heti alkoi pystypilkillä nousta ahventa. Kymmenkunta ahventa tuli, kunnes hiljeni ja vaihdoin morriin. Morrilla sain vielä ainakin 20 ahventa lisää, kunnes syönti hiipui. Kalan koko pieneni koko ajan. Eipä tuosta reiästä noussut kuin pari yli 50g ahventa. Alla oli kaiun mukaan edelleenkin kaloja, mutta en saanut niitä syömään. Lähdin rei'ittämään hieman syvempään 2-2,5m veteen, mutta siitä ei noussut kuin yksittäisiä ahvenia. 

Vaihdoin aluetta, ja päätin muutamalla reiällä kokeilla kaikki edellisvuosien parhaat paikat läpi. Kaikista nousi hyvin kalaa, mutta koko oli pettymys. Niin vain päässyt kääpiöitymään tämän järven kalakanta. Isojakin varmasti on, mutta pieni n. 25g ahven on vallannut järven. Varjorannassa oli tukevasti jäätä yli 40cm, ja ensimmäinen kala siltä alueelta oli päivän ainoa yli 100g ahven. Morri oli ylivoimaisesti paras väline, vaikka sain kyllä kaloja pystyn lisäksi pienellä tasurillakin. Pikkuahvenet hakkasivat vähän liikaakin tuota pientä tasuria, eikä sillä juuri sen isompaa kalaa tullut kuin muillakaan välineillä.

Järvessä on kaksi hieman isompaa puroa, toinen pohjois- ja toinen eteläpäässä. Molempien purojen suulla oli hyvin ahventa, mutta koko samaa luokkaa kuin muuallakin.

Kolmen tunnin pilkkisessio antoi 4-5kg ahventa, ja varmasti tuolta morrilla saisi hyvinkin 4-5 tunnissa 10kg ahventa jos lähtisi yrittämään. Ahventa tuntui olevan lähes kaikkialla, mutta syönti ei kauhean kova ollut. Pystyllä sai yleensä muutaman ahvenen ja morrilla lisää, mutta pientä. Lopulta pilkin melkein pelkästään pystyllä, kun sillä pystyi edes vähän karsimaan pienimpiä ahvenia pois. Sen verran heikolla syönnillä olivat, että pystylläkin toimi monilla rei'illä parhaiten väristys ja nosto lähellä pohjaa. Hidas uitto oli ylipäätään edellytys kalansaannille.

Toistakymmentä hieman isompaa ahventa valkkailin filekaloiksi...


Kotimatkan varrella poikkesin vielä Pitkäjärvelle. Odotukset olivat kohtuulliset, mutta kala oli todella tiukassa. 1-2 tuntia yritin, ja edes kaiussa ei näkynyt käytännössä mitään. Lopputulos kaksi 30-40g ahventa reilusti alle metrin vedestä, ja yksi särki. Todennäköisesti olisi vähän paremmin saanut, jos olisi koko ajan pilkkinyt puolen metrin vedestä heinien juuresta. Mutta eipä nuo yhden ahvenen reiätkään oikein vakuuttaneet. Oma isoin järveltä pilkillä saamani ahven (985g) on siis tästä järvestä muutaman vuoden takaa. Kuuleman mukaan vieläkin suurempia on vielä ainakin kesäisin noussut.