Takapakkia kauteen valmistautumisessa

Viime joulukuussa loukkaantunut nilkkani ei ole parantunut alkuunkaan toivotulla tavalla. Viime talven kisoissa nilkka oireili varsinkin kylmänä, mutta sillä pystyi hölkkäämään kohtuullisen hyvin kun sai nilkan lämpimäksi. Turvotus nilkasta ei kuitenkaan laskenut koko kauden aikana, eikä se ole laskenut vieläkään.

Alkukesästä tein nilkalla jo muutamia pikajuoksutreenejä ja kokeilin esim. tennistä, mutta näistä ei nilkka tahtonut palautua. Lopulta tilanne meni niin pahaksi, että joutui kävellessäkin pitämään taukoja, kun nilkkaa alkoi pistää. Ei muuta kuin magneettikuviin ja nilkasta löytyikin rustovaurio (tunnetaan myös nivelrikkona). Rustovaurio oli syntynyt jo silloin, kun loukkaannuin aitajuoksussa joulukuussa 2017. Rustovaurion kohdille oli tullut myös luuhun rasitusmurtumaa, joka ilmeisesti aiheutti tuolla hetkellä suurimmat oireilut. Rasitusmurtuma taas aiheutui pitkälti siitä, kun rasitin nilkkaa viime talven kisoissa aivan liian paljon. Rustovaurio ei ikinä parane, mutta oireet vähenevät vähitellen, kun osaa maltilla kuntouttaa...

Näinpä heinäkuun alusta lokakuun puoliväliin asti mentiin täysin ilman juoksuaskelia, ja nyt vasta ortopedi antoi luvan alkaa rauhallisesti hölkkäämään. Nyt mennään noin 4 kilometrin viikkomäärillä ja yritän vähitellen lisätä määrää talvea kohti, mikäli nilkka ei oireile. Nyt täytyykin vähän yrittää malttaa mieltänsä talven kisojen määrän ja rasituksen suhteen, että nilkan saisi vielä kuntoon. Toki kisoja voi kävellenkin käydä, mutta se on vaikeaa kun "pää haluaisi juosta" kuitenkin. Voi olla, että ensi talvena tulee enemmän suosittua pieniä kisajärviä/alueita.

Kaikesta huolimatta odotan jo innolla uutta kautta, vaikkakin ajatus jäältä pilkinnästä kuulostaa vielä aika kaukaiselta, kun ainakin Kulovedellä näytti viimeksi pintaveden lämpötila 9,4 astetta. Kalaa on noussut hyvin koko syksyn jigillä, ja paras venepilkintäaikakin vaikuttaisi olevan vielä edessä päin, kun kala on ollut niin liikkuvaista vielä.

Mainittakoon tähän vielä, että perustin blogille myös oman Instagram-tilin, joka löytyy nimellä "Kilpapilkintablogi". Lisäilen sinne myös kuvia avovesikaudelta. Tarkoitus on tuonne laittaa ainakin joku kuva kutakuinkin joka reissulta, ja lyhyet tekstit. Pidemmät jutut löytyy totuttuun tapaan täältä blogista. Instagramiin on niin paljon nopeampi päivittää, että ajantasaisimmat jutut löytää sieltä.

Pilkkivälinetarjonnasta sen verran, että tapsimorreja olen valmistanut nyt urakalla ja niitä on hyvin tarjolla näin kauden alla. Varastoja jatkuvasti täydennän sitä mukaa, kun ehdin morreja valmistaa. Lähiaikoina pitäisi jatkaa myös ketju- ja värikoukkujen valmistusta.

Tässä vielä kuva reilu viikko sitten nousseesta 44cm/960g ahvenesta. (kuva itselaukaisimella)

Syyskuulumisia

Pikkuhiljaa ilmat viilenee ja pilkkivehkeitä onkin kaivettu viime viikkojen aikana jälleen esiin. On siinä vähän hommaakin kun on päässyt tuota tavaraa vähän kertymään. Viime viikkoina on pilkintään haettu useita kertoja tuntumaa ahvenen venepilkinnän merkeissä. Tosin todettakoon, että jigit ovat toistaiseksi antaneet saalista huomattavasti paremmin.

Niin mainittakoon, että nyt on sitten taas tullut muutettua takaisin kotimaisemiin Nokialle. Mutta mikäli kisatarjonta on täällä suunnalla edellen heikkoa tulevana talvena, niin varmaankin joitakin kisoja tulee käytyä myös Lahden alueella. No, muutenkin ensi kauden tavoitteet on tuolla pohjoisempana, mutta niistä varmasti lisää myöhemmin! Kauden alkua jonkun verran varjostaa hiljattain tullut tieto entisen SM-kisojen joukkuekaverin menehtymisestä vakavan sairauden seuraksena.

Kesäaika juhannuksesta syyskuun loppupuolelle tuli tänä vuonna kisattua hyvinkin aktiivisesti, mutta lajina oli yleisurheilu, johon tein paluun sitten lapsuusaikojen. Tällä harjoittelulla ei vielä kummoisia tuloksia tullut, mutta mainittakoon miesten keihäällä 54,55m ja kuulalla 12,68m. Juoksutekniikka on kehittynyt ja toivottavasti se näkyy myös talvikaudella! Höntsäkisoissa 200m juoksu parani 2 sekuntia viime vuodesta. Myös cooperissa alan vihdoista viimein olla siinä noin 3000m kunnossa, mutta pilkkikisoissa vaaditaan kyllä kestävyyttä vähän pidemmiltä matkoilta noin yleensä. :)

Mutta takaisin kalastusasiaan...

Nokian Kulovedellä on nyt muutaman viikon sisään tullut käytyä yhteensä 7 kertaa venepilkillä/jigaamassa ja lisäksi kerran Pyhäjärvellä. Saaliit ovat olleet varsinkin kalan keskikoolta parempia kuin koskaan. Lowrancen Elite 4x Chirp -kaiku on saanut käyttöaikaa nyt myös avovesikaudella ja kyllähän siitä paljon on apua ahvenparvien etsimisessä. Yleensä jos muuten ei ole tahtonut ahventa saada, niin täsmäpilkkimällä on aina jotain saanut, ja itse asiassa yleensä on tullut ihan ankkuroiduttua näihin kohtiin. Aiemmin en olekaan juurikaan pilkkinyt ankkuroidusta veneestä, mutta kaiun kanssa voi veneen pysäyttää aika tarkasti parven kohdalle. Käytössä on tähän asti ollut lähinnä tasapainopilkkejä ja silmäpilkkejä, mutta myös morrit tulevat saamaan peliaikaa varsinkin nyt vesien pikkuhiljaa viiletessä.

Kulovedellä saaliit ovat olleet muuten tasaisen hyviä, mutta viimeksi oli tyytyminen vain kuuteen ahveneen. Paras päivä osui Juhan ollessa mukana veneessä, kun ahventa nousi kaikkiaan ainakin likelle 20 kiloa. Suurin osa näistä tosin otti jigiin. Tuolla kerralla 10 isointa ahventa painoi 4,3kg (kaksi yli 500g), ja se on selvästi parhaan kokoista mitä on reissuillani Kulovedeltä noussut.

Monella kerralla rajuin otti on ollut vasta näihin aikoihin...

Pyhäjärvellä oli hauista riesaa..(Kuva: Juha)

Juhan ahvenia Kulovedeltä (Kuva: Juha)

Veneessä hämäykseksi mukana myös uistelukalustoa! Niillä ei kaloja saatu. (Kuva: Juha)

Muutama kuhakin eksynyt reissuilla joukkoon, vaikka kohdekala on koko ajan ollut ahven

Laituripilkkikisat on toistaiseksi jäänyt tänä syksynä vain ajatuksen tasolle, kun on tullut innostuttua pyytämään tuota ruokakalaa. Tarkoitus on myöhemmin syksyllä ottaa tuntumaa kyllä myös kilpapilkintään laiturikisojen muodossa, mikäli kisoja myöhemmin vielä pidetään.