Pohjoismaiden mestaruuspilkki 16.3.2024 Norja

 Perjantai-illan tiedotustilanteessa julkistettiin PM-pilkin alue. Yllätyksenä se ei tullut, että kisa-alue oli samalla Storsjøen-järvellä kuin esikisakin, mutta havujen toisella puolella. Kisa-alue oli esikisaan verrattuna pieni, mutta kuitenkin ihan reilun kokoinen reilun 70 pilkkijän kisaan. Alue oli noin 4,5km pitkä ja keskimäärin 1-1,5km leveä. Kartan mukaan varteenotettavan oloisia paikkoja oli monella suunnalla, mutta silmään pisti etenkin vasemmalla noin 1,5km päässä olevat kivikot, jotka selvisivät ilmakuvista.

Eteläinen osa kisa-alueesta, lähtörannasta vasemmalla. Punaisella takarajat ja kartalta katsottuna varteenotettavat ottipaikat

Pohjoinen osa kisa-alueesta. L=lähtöpaikka. Ruksilla varteenotettavat paikat ja ?-merkillä pari "jokeripaikkaa". Kuvan oikeanpuoleisen ruksin kohdalla ilmakuvissa näkyneet kivikot.

Joukkuepalaverin pidimme heti kisajärven julkistuksen jälkeen. Palaverissa emme sen kummemmin yhdessä pohtineet kartalta ottipaikkoja, mutta kävimme läpi esikisan osalta varsinkin ottisyvyydet, paikkatyypit ja välinepuolta. Tuntui, että kalaa nousi kaikilla pilkkityypeillä ja jokainen sai keskittyä käyttämään niitä välineitä mitä parhaiten hallitsi. Yhteneväistä oli se, että Vesan esikisan voittosaalista lukuun ottamatta kaikki esikisassa pärjänneet saivat kalansa matalasta alle 3m vedestä. Selkämatalat olivat niitä paikkoja mistä esikisassa pääosin kalat saatiin, mutta toisaalta mantereiden rantoja pilkki todella harva, joten niistä tuli tietoa aika vähän.

Pidimme illalla vielä omaa palaveriamme miesten joukkueen eli minun, Sampan ja Jorin kesken. Kaikkia tuntui kiinnostavan eniten lähdöstä vasemmalle oleva alue sisältäen pitkän saaren takana olevan kivikon, samalla kohtaa selällä olevan saaren ja näistä paikoista kauemmas lähdöstä olevat pari pikkusaarta. Varsinkin pitkän saaren takana olevat kivikot näyttivät ilmakuvista herkullisilta ja muutenkin tuolla alueella oli paljon sopivan syvyistä vettä. Ensisijainen suunnitelmamme oli pilkkiä alemman kuvan eteläisen saaren pohjoispuolelta "varmat täsmäkalat" pois ja sitten siirtyä kivikoille, missä pilkittävää aluetta on runsaasti.

Tulostimme joukkueen kesken Navionics Web Apin kautta kisakartat, jotka asettelimme muovitaskuihin. Kartat oli pakko suojata tuulelta ja sateelta, sillä ennuste näytti kisaan kovaa räntä/lumisadetta navakan tuulen kera. Taittelimme kartat siten, että lähinnä tuo eteläinen osa kartasta jäi muovitaskusta näkyviin. Sen verran varmoja olimme, että siihen suuntaan joka tapauksessa menemme.

Kilpailuaamu koitti, ja täytyy sanoa että tuli kyllä nukuttua huonosti ja pari kertaa piti käydä niistämässä, kun molemmat sieraimet oli tukossa. Kisa-aamuna oli myös kurkussa tuntemuksia, mutta olo oli kuitenkin kilpailukykyinen.

Kilpailussa oli 30min menoaika, ja varsinaista kiirettä ei näyttänyt porukalla jäälle olevan. Kuitenkin näytti siltä, että juuri tuonne lähdöstä vasemmalle kivikoille lähti kaikista eniten väkeä. Näkyvyys oli kovasta lumisateesta johtuen kuitenkin niin huono, että lähtörannasta katsottuna oli mahdotonta sanoa, miten väki hajaantui kauempana. Silmiinpistävää oli, että vasemmalle emme havainneet lähtevän yhtäkään norjalaista, vaan pelkästään suomalaisia ja ruotsalaisia. 

Tässä vaiheessa oli selvää, että meidän taktiikka meni täysin uusiksi, ja vasemmalle ei lähdetä jos eivät norjalaisetkaan lähde. Me päätimme Sampan ja Jorin kanssa jäädä lähtöalueelle tarkkailemaan mihin päin Norjan joukkueen yleisen sarjan miehet lähtevät. Erityistarkkailuun otimme Magnus Riksfjordin. Lopulta norjalaiset hajaantuivat, Magnus lähti kävelemään oikealle kauimmaiselle saarelle, ja kaksi muuta norjalaista seisoivat lähtörannassa vielä 12min ennen kisan alkua, kunnes lähtivät kävelemään rantaa pitkin oikealle...siis suuntaan mihin ei edellisiltana edes harkittu lähteä. Meidän kolmikolla meni täydellisesti pasmat sekaisin, ja arvottiin ihan viimeisille minuuteille asti mitä tehdään. Lähellä oli myös, että oltaisiin jääty lähdöstä lähimmän pikkusaaren rantaan, johon näytti jäävän enimmäkseen juniorisarjalaisia ja naisia. 

Hetken päästä Samppa lähti kahden norjalaisen perään, jotka lähtivät rantaa pitkin oikealle. Jorin kanssa jäimme pohtimaan, mitä teemme. Sitten katsoimme kun Samppa pysähtyikin pari kolme sataa metriä ennen norjalaisia. Emme tienneet mistä on kyse, joten juoksimme kysymään Sampalta että mitä nyt. :D Samppa selitti, että hän antaa ensin norjalaisten rauhassa asettua aloilleen, että he eivät huomaisi että heitä seurataan ja tekisi harhautusta. Kisan alkuun oli enää 5min. Itse ajattelin, että kisan alkuun on sen verran vähän aikaa, että tuskin enää tässä kohtaa harhauttavat. Lähdimme koko kolmikko juoksemaan norjalaisten paikalle, ja ehdimme juuri ja juuri saamaan itsemme valmiiksi ennen kuin kisa alkoi. Norjalaiset asettuivat noin 20m välein toisistaan, ja itse aloitin heidän välistään. Samppa jäi lähtörannan puolelle ja Jori kauimmaiselle puolelle. 

Lähtölaukaus kuului, ja vieressä pilkkinyt norjalainen sai heti isolla tapsipilkillä pari noin 70g ahventa. Itsekin sain yhden hyvin kellertävän noin 40g ahvenen avausreiästä. Koko porukallamme oli kuitenkin varsin hiljaista, mutta Jori sai muutamia ahvenia heti kisan alkuun. Norjalaiset siirtyivät hiljalleen vähän kauemmas rannasta noin 3-4m veteen, kun me muut pilkimme hieman matalampaa vettä. Jorin vierestä sain yhdestä reiästä 4-5 ahvenen putken ja vierestä pari ahventa lisää. Tuli vähän poukkoiltua suunnasta toiseen, ja yhdestä kohtaa tuli vielä pari noin 3 ahvenen reikää lisää. Ahvenet ottivat pilkkiin aika lailla heti kiinni, käytti sitten tapsia tai ketjua. Jori sai vielä yhdestä vanhasta reiästä hyvän putken ahvenia, mutta minulla ja Sampalla alkoi olla hyvin hiljaista. Norjalaisten pilkkiminen oli enempi vähempi kyttäämistä. Saivat kyllä hyvän kokoisia 100-150g ahvenia, mutta ilmeisesti ihan 1-2kpl reiästä ja kyttäämällä eli joutuivat odottelemaan.

Itselläni oli todella hiljaista, ja pikkuhiljaa epätoivo valtasi mielen, että tällä tahdilla ei tätä kilpailua kannata jatkaa. Huikkasin Sampalle, että nyt ei hermot kestä tätä touhua tämän enempää ja vaihdan paikkaa lähtörannan läheiselle saarelle. Kilpailua oli takana jo tunti, eikä minulla ollut kasassa kuin noin 15 ahventa keskipainolta 50g. Juoksin saaren viereiseen niemennokkaan, jossa oli pari ruotsalaista ja yksi suomalainen kisaaja. Sain jo ekan vartin aikana tästä paikasta saman verran kalaa kuin sain ekasta paikasta ekaan tuntiin. Myös ruotsalaiset saivat kaloja, mutta eivät tuona aikana ihan niin paljoa kuin minä. Syönnin hieman hiivuttua joukkueen kapteeni Harry Vinni tavoitti minut, ja kertoi että Mannisen Tarja oli "tokan saaren" kohdalta niemennokasta saanut todella hyvän startin kilpailuun ja reppu täyttyy hyvää vauhtia keskipainolta 70g ahvenista. Harry oli käynyt jo Jorin ja Sampan kanssa jutulla, ja pojilla oli heti noussut reput selkään vinkin saatuaan. :) Itse kokeilin vielä pari kolme reikää tuloksetta, ja päätin tehdä saman. Samalla samaa aluetta pilkkinyt veteraanisarjan Arto Kääriäinen sai saman vinkin ja siirtyi myös samaan niemennokkaan, siis noin kilometrin päähän.

Taisin olla hieman myöhässä, sillä niemennokka oli jo täynnä suomalaisia ja lisäksi yksi ruotsin(?) pilkkijä. Muutamia ahvenia vielä nousi, mutta porukka jatkoi matkaa eteenpäin rei'ittäen. Itse sain yhdestä reikien välissä olevasta raosta vielä 4 ahvenen putken 100g kaloja, ja tuon reiän vierestä vielä yhden ahvenen lisää. Tuon jälkeen hypin välillä syvempään veteen ja sieltä takaisin rantaan...tuloksetta. Kello oli tuossa vaiheessa sen verran, että kisa oli jo puolivälissä. Saaliini tuossa kohtaa aika tarkalleen 2 kiloa. Näytti uhkaavasti siltä, että kisastani tulee aivan täysi fiasko. Porukasta toiseen juokseminen ei enää ollut vaihtoehto, vaan jotain muuta tulisi keksiä. Kuin tilauksesta kapteenimme Harry tuli jutulle, ja antoi vinkin saaren rannassa olevasta rei'ittämättömästä alueesta, jonka lähellä oli kylläkin yli 10 hengen seurue. Lisäksi sain vinkin 200-300m päässä olevasta paikasta, josta Korhosen Helmi oli saanut kaloja melko hyvin, mutta sitten siirtynyt pois kun kuuli Tarjan paikasta, josta tuli isompaa kalaa. 

Hetken tilannetta mietittyäni tulin siihen tulokseen, että saaren rantaan ei kannata mennä, kun lähistöllä oleva porukka todennäköisesti piirittää minut, jos satun kaloja saamaan. Valitsin siis vinkeistä jälkimmäisen, ja lähdin kairailemaan rantaviivaa pitkin kohti paikkaa, mistä oli kaloja tullut. Sillä suunnalla ei ollut muita kuin yksi pilkkijä Norjan naisveteraaneista, joka tuntui viihtyvän varsin pienellä alueella. 

Etenin jyrkkää rantapenkkaa pitkin noin 4m reikävälillä kairaillen. Ensimmäisten 100m matkalla sain kaloja noin joka toisesta reiästä, ja kaloja tuli aina reiästä 1-6kpl. Yhdessä kohtaa uittelin pari minuuttia myös reilun kokoista haukea, joka kuitenkin irtosi. Parin reiän jälkeen oli pienempi hauki kiinni, joka tuli myös ylös asti. Päästin hauen takaisin ja vaihdoin samalla reikää. Tuntui kuitenkin, että vihdoin aloin saada päivän juonesta kiinni, ja reppuun alkoi kertyäkin jotain. Ohitin tämän norjalaisen veteraanisarjalaisen, ja melko pian hänen takaa alkoi kalaa tulla huomattavasti paremmin kuin päivän aikana aiemmin. Arvioisin, että sain ahvenia 12 reiästä peräkkäin, ja rei'itin edelleen hyvin lähelle rantaa nauhamaisesti noin 1,5m veteen. Jossain kohtaa vähän isompaa ahventa nostaessani meni siima poikki, taisi haukien uittelu olla siimalle liikaa. Vaihdoin menettämäni 50mm JK-pilkin tilalle 48mm Sepeteuksen ja kalantulo jatkui kutakuinkin samanlaisena. Pelkästään nämä reiät antoivat arviolta 50 ahventa keskipainon ollessa edelleen noin 50g. Näin kertyikin yhtäkkiä saalista 30 minuutissa 2,5 kiloa. Ainoa hidaste tuossa kohtaa oli kairaaminen! Tuossa rannassa oli aivan järkyttävän raskas kairata. Muutaman pyöräytyksen jälkeen oli varmaan lähelle 10cm vesikerros, ja kaira tuntui hirttävän totaalisesti kiinni. Viimeiset kierrokset väänsin pitämällä kairasta kiinni ja juoksemalla ympyrää reiän ympärillä, kun tosiaan käsistä meni täysin voimat. Välillä koitin myös nostaa sohjoja välissä ylös, ja se helpotti hieman.

Viimeinen tunti kisasta oli yhtä taistelua. Jatkoin vielä samaa rantaa noin 100m, kunnes kaloja tuli enää noin joka kolmannesta reiästä jos sitäkään. Kairaaminenkaan ei muuttunut yhtään helpommaksi, vaan välikerros jäässä tuntui vain pahenevan tai sitten minä hyydyin. Apinan raivolla koitin väkisin vääntää reikiä sen mitä jaksoin. Välillä juoksin takaisin päin vanhojen reikien viereen tekemään uusia, ja välillä takaisin tekemään jonon jatkoksi vielä uusia reikiä. Vaikeaksi meni, mutta sain kuitenkin jonkun verran kalaa lukuun ottamatta aivan viimeistä 15 minuuttia, jonka aikana taisin saada enää 2 ahventa. Tuota ennen sain pienemmällä ketjupilkillä vielä parista reiästä noin 5 ahvenen putken, pitkän vaikeamman hetken jälkeen.

Kisa loppui, ja päällimmäinen tunne oli pettymys. Ahventa oli repussa arviolta kuutisen kiloa, ja tiesin ettei se tule riittämään mihinkään, niin huonosti kisa meni. Arvelin, että sellainen 8 kiloa olisi voinutkin jo olla ihan kärkipään tulos. Punnitusjonossa melko pian kuitenkin selvisi, että ei se kisa sitten ihan niin huonosti mennytkään. Porukan saaliit vaikuttivat kauttaaltaan olevan pienempiä kuin edellispäivän esikisassa. Käytäntö oli, että oman tuloksensa sai vilkaista, mutta tulokset pidettiin muuten salassa iltaan asti, jolloin on palkintojenjakotilaisuus. Hämmästyin, sillä kalaa oli kuitenkin enemmän kuin mitä arvioin, tarkalleen 7594g. Kävin heittämässä pilkkikamat bussin viereen, ja siirryin jonon taakse odottelemaan joukkuekavereiden tuloksia. Ensimmäiseksi Jorin tulos reilut 6kg...vaikutti hyvältä joukkuetulosten kannalta. Nousimme Jorin kanssa lumikasan päälle tähyilemään punnitusjonosta Samppaa. Hetken päästä huomattiin jonossa Samppa ja kädessä mukavan kokoinen kalapussi!!! JES! Ja itse asiassa selkeästi suurin pussi mitä lopulta koko jonossa näkyi, 8,5 kiloa. Ruotsalaisten saaliit olivat vähän kysymysmerkki, mutta kapteenistomme vakuutti, että olemme vahvoilla joukkueena ja muutenkin. Itse en uskaltanut luvata itselleni sijoitusta kuin väliltä 2-4...pessimisti ei pety. :)

Illalla ennakkospekulaatioissa todettiin Suomen olevan vahvoilla monessa sarjassa ja minullekin oltiin jo lykkäämässä hopeamitalia kouraan ennen illan tilaisuutta. Tuloksissa julkaistiin ensin joukkuetulokset ja sen jälkeen henkilökohtaiset 3 parasta. Kun oma nimi näkyi kakkosena oli se pakko uskoa, ensimmäinen henkilökohtainen mitali "isosta PM:stä" oli tosiasia. Näin ehkä pitkäaikaisin unelmani oli totta. Ja kiitos Sampalle, että vielä jatkossa saa tavoitella myös sitä itse henkilökohtaista mestaruutta. ;) Tärkeintä oli kuitenkin nyt pärjätä joukkueena. Suomalaisten ilmeet olivat muutenkin epäuskoisia, sillä niin ylivoimainen oli koko Suomen joukkueen panos. Kaikkiaan 8 eri sarjasta Suomi voitti peräti 6. Kokonaiskalamäärillä mitaten ero oli valtaisa.

Kokonaistulokset:

1. Suomi 98 597g

2. Ruotsi 72 056g

3. Norja 64 795g

Miesten sarjan tulokset:

1. Samppa Ylönen 8593g

2. Atte Mustalahti 7594g

3. Jonas Back 6676g (Ruotsi)

4. Magnus Riksfjord 6481g (Norja)

5. Jori Vihtalahti 6141g

6. Thomas Larsson 6095g

7. Steinar Schjager 5314g

8. Erik Södergårds 5279g

9. Hans Egil Hansen 3477g

Loput tulokset ja lisää kuvia ja juttua TÄSTÄ LINKISTÄ

Vielä muutamia kuvia reissusta:

Kisapäivän sääolot

Palkintojenjaon odottelua

Kisojen jälkeen taas paistoi aurinkokin

"Poika lähti kiertämään bussissa"

Kultakolmikko, yksi Suomen kuudesta

Menestysjoukkue kokonaisuudessaan

Ulkokuvaukset pidettiin jo torstaina, kun tulevien päivien sää oli tiedossa...
aurinkoa ennen ja jälkeen kisojen

Punaisella ympyröitynä omat pilkkimäni paikat ja vihreällä Sampan voittopaikka

Kiitos vielä kaikille reissuun osallistuneille ja erityiskiitos sponsoreille, jotka olivat matkaamme tukemassa:

Sälli Oy

Ellu-pilkit

Liikuttavan onnellinen Enonkoski

Ponsse

Js-matkat

Ariterm Service Oy

Eräluvat.fi

Tapsa-pilkit

Viitasaaren lukio

Kalasydän Oy

Esa Peltonen

Kuljetus Villman

Biomar Oy

Silmäsairaala Valo

SSAB Pulkkila

Varpuke Oy

Pohjoismaiden mestaruuskisojen esikisa 15.3. Storsjøen

 Tässä omaa raporttiani Norjan kisoista, aluksi esikisasta. Esikisajärvihän oli selvillä jo ennen Suomesta matkaan lähtöä. Sen verran kerkesin jo Suomen puolella tietoa paikasta kaivamaan, että järveltä oli pilkitty hiljattain n. 13,5kg kisatulos, ja muutenkin viime vuosina voittosaaliit ovat olleet 10kg molemmin puolin. Sen sijaan yli 10v sitten tuolla voittosaaliit olivat olleet vain luokkaa 3-5kg. Netistä löytyi Youtube-videoita, joissa järvestä saatiin jigillä melko hyvän kokoisia ahvenia ihan hyvinkin. Talvivideoita sen sijaan ei juuri löytynyt, mutta yhdellä videolla joku sai pari ahventa tapsipilkillä 4-5m vedestä. Näillä pohjatiedoilla järvestä lähdettiin reissuun...Ennen kisaa vielä kuulin, että edelliskisassa 2 vai 3vk sitten oli voittajalla ahventen keskipaino ollut 26 grammaa.

Esikisaan otin hyvin moninaisen vapa-arsenaalin mukaan: tapsipilkkejä, pelkkiä morreja, ketjupilkkejä ja värikoukkupilkkejä. Eksyipä repun vapataskuun myös yksi tasuri ja jigi.

Esikisassa oli 30min menoaika, 4h pilkkiaika ja 45min paluuaika. Vettä satoi vaihtelevalla voimakkuudella ja jään päällä oli vettä. Esikisalle en sinänsä arvoa juuri antanut, vaan tarkoitus oli kaivaa järvestä tietoja siltä varalta, että varsinainen kisa olisi samalla järvellä. Lähtörannassa oli havutus, joka meni lähellä olevaan pitkään saareen, ja saaren takana havutus jatkui saaren takana olevaan niemenkärkeen. Veikkaukseni tässä kohtaa oli, että seuraavan päivän kisa-alue olisi havutuksen toisella puolella. 

Päätinkin aloittaa kilpailun lähtörannan havuilta, jos se antaisi yhtään tietoa myös seuraavan päivän oletetusta alueesta. Muutamia reikiä pilkin, mutta havaintoja kaloista ei tullut. Päätin kävellä vajaan kilometrin päähän läheisille pikkusaarille, mihin jäikin jonkin verran kilpailijoita. Lähemmäs kun kävelin, huomasin että kaikki alueen pilkkijät saivat ahvenia. Itsekin aloin heti saamaan kalaa ketjupilkillä kun alueelle pääsin. Ahvenet olivat kohtuullisen kokoisia, noin 30-grammaisia keskipainolta. Kokeilin ketjupilkin jälkeen tapsia samoissa rei'issä kun syönti lakkasi, mutta sain korkeintaan 1-2 ahventa lisää/reikä, eivätkä nuo kalat edes ottaneet heti. Ekat kalat sain n. 2,5m vedestä, mutta nopeasti huomasin ahventa olevan myös matalammassa. Pilkin pari kolme reikää värikoukulla, saaden parhaasta reiästä n. 20 ahventa. Sen verran monta kalaa irtosi reiän reunaan, että vaihdoin hetken päästä takaisin ketjupilkkiin. 

Alueella oli tila aika vähissä, mutta sain jatkuvasti lyhyitä kalaputkia kun kairailin porukan reunaan. Olin ihan hyvässä kalatahdissa, vaikka tulikin otettua rennosti ja välineitä testailtua. Kala-alueen laajuus kiinnosti, ja päätin irtautua porukasta selvemmin ja kävin muutaman sadan metrin päässä koko ajan kairaillen. Koko tältä lenkiltä sain yhden ainoan ahvenen, vaikka tähtäilin reiät n. 2m veteen. Jossain kohtaa "luovutin" ja palasin takaisin kala-alueelleni. Samalla yksi norjalainen tuli jostain kauempaa ja käveli suoraan aikaisemman kala-alueeni viereen. Kello oli tuossa kohtaa noin 12 ja ahventa kasassa arviolta 3kg.

Vaihdoin pienempään silmäpilkkiin ja kokeilin kalaa yhä matalammasta. Sain monta hyvää 10-23 ahvenen reikää pieneltä alueelta, mutta kalan keskikoko pieneni. Perusahven oli 15-20g, mutta välillä sekaan tuli jokunen 50-70g ahven. Yllättävää oli, kuinka tiheästi reikiä sai tehdä kala-alueelle. Tuntui järkevältä tehdä reikiä jopa 2-3m välein ja silti lähes joka reiästä sai kalaputken. Ahvenet ottivat yleensä heti kun pilkin sai veteen. Yhdestä vanhasta reiästä sain yllätyksekseni myös 200g bonariahvenen alle metrin vedestä.

Kala-alue oli lopulta 2m välein täynnä reikää, ja jäljelle jäi oikeastaan kolme eri vaihtoehtoa: kiertää vanhoja reikiä, tehdä uusia vanhojen väleihin tai lähteä syvemmälle/eri paikkaan etsimään uutta paikkaa. Aluksi sovelsin kahta ensimmäistä vaihtoehtoa laihoin tuloksin, ja viimeisen 20min rei'itin vähän syvempää n. 3m vettä "puhtaita" alueita, saaden muutamia lyhyitä kalaputkia. Vaikutti siltä, että loppua kohden vaikeaksi meni muillakin.

Harjoituskisan saaliini reilut 7 kiloa riitti niinkin korkealle kuin yleisen sarjan 6. sijaan. Huomionarvoista oli se, kuinka vähän norjalaisia oli kisassa mukana. Yleisen sarjan kärkisijat menivät pääasiassa ruotsalaisille. Suomen joukkueen varakapteeni, veteraanisarjassa pilkkinyt Vesa Rahikkala pilkki kilpailun suurimman saaliin reilut 9 kiloa. Vesan saalis koostui keskipainolta hyvän kokoisista ahvenista ja ne nousivat morrilla norjalaisten vanhoja reikiä kiertelemällä 5-6m vedestä.

Miesten yleisen sarjan tulokset:

1 Jonas Back Forserum SFK 8686 (Ruotsin maajoukkue)

2 Erik Södergaards Borlange SFK 8132 (Ruotsin maajoukkue)

3 Thomas Ødegård Gjøvik& Toten 7752 

4 Christer Fossen Acerina 7622 

5 Tommy Gustavsen Raufjøringen 7618 

6 Atte Mustalahti Finland 7115 (Suomen maajoukkue)

7 Thomas Larsson Guldkroken 6693 (Ruotsin maajoukkue)

8 Dag Even Nygårdseter Raufjøringen 6541 

9 Magnus Riksfjord Pimpel Sør 6508  (Norjan maajoukkue)

10 Jim Bekken Raufjøringen 6294 

11 Ole Magne Berget Løiten Jff 6293 

12 Samppa Ylönen Finland 6242 (Suomen maajoukkue)

13 Stian Østvåg Acerina 5567 

14 Tom Erik Stømner Raufjøringen 5533 

15 Vojciech Olejarz Odal SFK 5296 

16 Tor Heine Østmo Odal SFK 5265 

17 Tero Kankaopàà Finland 5078 

18 Aasmund Sæther Gjøvik& Toten 4950 

19 Martin Espelid Eidsvoll Skog Jff 4923 

20 Hans Egil Hansen Agder Sportsfiskere 4912 (Norjan maajoukkue)

21 Markus Hansen Odal SFK 4856 

22 Johnny Kildalen Odal SFK 4742 

23 Jori Vihtalahti Finland 4537 (Suomen maajoukkue)

24 Ronny B. Pettersen Acerina 4312 

25 Steinar Schjager Oslo Sportsfiskere 4154 (Norjan maajoukkue)

26 Johan Axelsson SSFK 2284 

27 Kristian Ståhl Forshaga AFK 2113

Vanajavedellä 28.3.

 Vanajaveden Lusinselällä tuli poikettua 28.3. Alueella oli pilkkijöitä aika paljon, mutta näytti olevan aika hiljaista kalantulon suhteen. Vajaat 10 reikää sai tehdä, kunnes nousi pari vähän alle 100g ahventa. Vähän matkan päästä yksi reikä antoi yhden reilun 300g:n ahvenen, mutta ei sitten muita kaloja. Parin tyhjän reiän jälkeen osui värikoukkuun pieni syöntipyrähdys, kun tuli 5kpl 100-200g ahvenia ja jokusia pienempiä. Yksi pienimmistä ahvenista sylki kuoreen suusta. Ihan pari filekalaa sain lisää kun rei'itin aluetta tarkemmin. Tuntui, ettei ollut oikein mitään logiikkaa minkä avulla kaloja etsiä. Yli 100m päästä tuli pari 100g ahventa, noin kymmenen tyhjän reiän jälkeen. Kaloja tuntui kyllä kaiun mukaan alueella olevan, mutta suuri osa ahvenista oli pieniä ja ne harvat isoimmat eivät olleet syönnillään ollenkaan.

Morria tuli moneen kertaan kokeiltua, mutta nyt se ei tuntunut kelpaavan kaloille ollenkaan, vaan vähät kalat nousi kaikki värikoukulla. Pienen lenkin tein vielä ja nuo 10-15 reikää antoivat taas pari filekalaa, mutta ei sen enempää. Kello alkoi olla jotain 10-11 ja syönti hyytyi siinä määrin, että päätin vaihtaa kokonaan järveä. 

Vanajan sintit

Poikkesin kotimatkalla eräälle kirkasvetiselle pikkujärvelle katsomaan olisiko siellä syöntiä. Aika pian huomasin että oli, sillä ekasta reiästä tuli varmasti toista sataa ahventa. Vettä oli alla 3m ja suurin osa kaloista oli ns. "käsikaloja" eli yhdellä vedolla ylös. Kalojen koko ei päätä huimannut...

10 metrin päähän tein seuraavan reiän hieman matalampaan. Yhtäkkiä näyttöön ilmestyi kaksi kalaa, joista toinen tarrasi kiinni. Hyvän kokoiselta tuntui, mutta en ollut täysin varma oliko kala ahven vai hauki. Ylös nousi 456g ahven, mutta toinen alla ollut kala ui tiehensä. Joka tapauksessa suurin ahven tuosta järvestä mitä olen saanut.

Parin tyhjän reiän jälkeen osui aivan mahdottoman kokoinen pikkukalaparvi, ja nostelin reiästä 150-200 ahventa, kunnes kyllästyin kun syönti ei hiipunut ollenkaan ja sekaan ei tullut yhtään isompia. Joka tapauksessa ehdottomasti kovinta ahvenen syöntiä koko talvena. Vettä tuossakin 3m alla ja sain liki koko parven nousemaan aivan kannen alle.

Kokeilin vielä hetken etsiä isompia ahvenia, mutta ei löytynyt kuin sinttejä jonkin verran. Taas kerran tuli kuitenkin todistettua, että 10kg ahventa tästä pikkujärvestä ei ole kauhean kova urakka. Vielä kun saisi nuo kalat vähän kasvamaan kokoa.

Välillä kahtakin kerralla

456g ahven kuvan pilkillä

14.3. Vaasa, Sundom

 Viime sunnuntaina jälleen Lassin kanssa itselle oudoilla vesillä. Täälläkin Lassi oli pari kertaa joskus käynyt ja kalaa saanut, joten päätimme lähteä vanhoja paikkoja kokeilemaan.

Alueella oli hieman pilkitty ja vanhoja reikiä näkyi, mutta ei oikein mitään kunnon rykelmää. Muutamien tyhjien reikien jälkeen näkyi kaiussa ensimmäinen kalahavainto, mutta en saanut kalaa kuitenkaan ottamaan. Tässä paikassa oli yksi pintakivi, ja katsoin että toisella puolella kiveä oli vanhoja reikiä vähän enemmänkin. 

Ei muuta kuin reikä näiden reikien keskelle ja värikoukkupilkki veteen. Kaiku taisi näyttää 1,3m syvyyttä. Hetken päästä parvi ilmestyi reiän alle ja vapa niiasi aika lupaavasti. Ei siinä huomannut edes anturia reiästä nostaa kun sovittelin jo paremman kokoista kalaa reikään. Tuli sitä hetki hämmästeltyä 807g/40cm ahventa ja melko pian pilkki takaisin reikään jos niitä tulisi lisää.

Nopea kuva kasisatasesta ja hommat jatkui

Reiästä nousi vielä kaloja hyvin, mutta ei enää mitään isompaa. Kalojen keskipaino pyöri 150g nurkilla. Pienen alueen rei'itin melko tiheästi ja aloin sitten kiertelemään vanhoja reikiä. Kaloja tuli lähes joka reiästä, kunhan antoi reikien ensin "rauhoittua" hetkisen. Moni reikä antoi parhaiten kalaa vasta toisella tai kolmannella yrittämällä. Ilmeisesti kyllä myös parvet liikkuivat melko paljon.

Olisinko jotain 5-7 kiloa saanut aluksi puhtaasti värikoukkupilkillä, kunnes aloin kokeilemaan samoja reikiä morrilla. Maalahdessa ei morri toiminut, mutta nyt kävi hyvin pian selväksi että täällä se toimii. Tietysti jos olisi ollut kärpäsentoukkien sijasta surviaisia niin olisi toiminut vielä paremmin. Kalaa nousi lähes käsittämättömän pieneltä alueelta ja ympärillä oli aivan tyhjää. Itse asiassa kolme parasta reikää oli samassa jonossa noin 4m välein kairailtuna. Näistä keskimmäinen antoi morrilla varmaan kolmisenkymmentä ahventa, vaikka ensi yrittämällä en saanut tuosta reiästä mitään. Noin puolet ahvenista oli 250-300 -grammaisia.

Muutamia uusia reikiä vielä tein alueelle, mutta kalantulo ensin hiipui ja sitten loppui kokonaan. Kello oli varmaan jotain 11.30 kun viimeinen ahven löysi tiensä reiästä ylös. Lassi löysi niihin aikoihin pienen kala-alueen noin 100m päästä, mutta sielläkin tuntui kalantulo hiipuvan. Viimeisen 1,5 tuntia koitin vähän uusia paikkoja, mutta kalaa ei näkynyt edes kaiussa missään.

Päivän saldo oli minulle noin 15kg filekalaa ja Lassille muutama kilo. Mielenkiintoinen oli tuokin merialue ja varmaan tulee joskus sielläkin vielä käytyä. Seuraavaa merireissua ajattelin kuitenkin Raippaluodon puolelle.

Päivän ottikoneena toimi Style Fishingin Setämies, nro 12 värikoukulla Noin puolet kaloista omavalmisteisella pinkki-keltaisella morrilla

LUK mestaruuspilkki 7.3.

 Kauden ehkäpä ainoa kisani tuli käytyä viime sunnuntaina, kun ratkoimme seuran mestaruudet. 
Kisapaikka oli itselleni käytännössä uusi, kun pilkimme Pyhäjärven Saviselällä. Joskus junnuna olen yhden pikkukisan siellä käynyt, mutta siitäkin taitaa olla noin 15 vuotta.

Alueella on kuitenkin joitakin kisoja viime vuosina ollut, ja saaliit ovat vaihdelleet rajusti, suurimman voittotuloksen ollessa noin 18 kiloa. Potentiaalia siis tässäkin vesialueessa on, vaikkakaan ei ihan yhtä paljoa kuin Vakkalan/Säijänselässä.

Treenaamassa kävin keskiviikkoaamuna ja lauantaina.

Keskiviikkona ehdin treenailemaan noin klo 8-11, aloitin yhdeltä lahdelta, joka ainakin kartalta näytti kalapaikalta. Lahden toinen reuna antoi ihan yksittäisiä sattumakaloja, mutta toinen puoli lahdesta vakuuttikin enemmän ja tuli monta hyvää reikää peräkkäin, joista ahventa alkoi heti nousta hyvää tahtia.

Keskiviikon treenisaalis

Tuon jälkeen oli aika pitkä pätkä hyvin hiljaista, kunnes löytyi erikoinen pieni monttu/vedenalainen "oja", jossa tuntui hieman vajaan 6m vedessä olevan oikein hyvinkin kaloja. Sain hetkessä parven nousemaan ihan jäänkannen alle saakka. Tuo kala-alue vaikutti kuitenkin olevan todella pieni. Aivan hajakaloja nousi ympäriltä, mutta ei mitään sen kummempaa.

Todella tyhjää aluetta vaikutti olevan tuon jälkeen, olisko 20-25 tyhjää reikää ollut peräkkäin, kunnes tuli muutaman reiän putki. Muutamien tyhjien reikien jälkeen tuli yhdestä reiästä jälleen muutama ahven, tällä kertaa kaikki ruokakokoa, isoimmat noin 150g. Ympärillä oli kuitenkin hiljaista, joten kisapaikalta se ei vaikuttanut.

Lauantaina päätin treenata lähinnä kilometrin säteellä keskiviikkona löydetyistä paikoista, ideana lähinnä löytää lisää varapaikkoja. Hiljaista oli, kalaa ei tosiaan tuntunut olevan missään muualla kuin näissä keskiviikkona löydetyissä kohdissa. Parempaa paikkaa näistä en uusiksi käynyt koittamassa ollenkaan, vaan luotin paikkaani. Puolen kilometrin päästä löytyi pari kalapistettä, joista varsinkin toinen, noin 5m syvyinen penkan reuna antoi monesta reiästä hyvin ahventa. Lauantain treenin tein kaiun avulla, ja kaloja ei tarvinnut montaa reikää kohden nostella, kun kaiku kertoi paljonko kalaa alla on. Toinen pieni kalapiste oli noin 3,5m syvyydessä, mutta vain kaksi reikää antoi kaloja ja tyhjää oli välissä.

Pitkästä aikaa kelkkakelejä

Lauantain keli, sunnuntaina oli sama kovemmalla tuulella ja lumisateella

Kiertelin tuon jälkeen lauantaina vielä selkämatalikkoja ja monttujen reunoja ja myös matalia kivikoita, mutta eipä niistä mitään kummempaa löytynyt. Yksi sattumareikä osui kivikon päälle 2,5m veteen ja siitä tuli hyvää tahtia kalaa, mutta ympärillä aivan tyhjää. 

Sunnuntain kisaan oli aika lailla selvät sävelet. Aluksi ennakolta parhaalle paikalle, ja sen hiipuessa kokeilemaan varapaikkoja. Kilpailuaika meillä oli 9-14, puolen tunnin paluuajalla. Tuuli oli lähes myrskyinen ja aamulla pakkasta 7 astetta. Omat treenatut paikkani oli aika lailla pahimmassa tuulenkidassa.

Timon kanssa aloiteltiin samalta alueelta kisa. Aloittelin kisan 4m vedestä silmäpilkillä, Sepeteus 48mm. Ekat reiät antoi lyhyitä ahvenputkia. Siirryin aavistuksen rannempaan, ja kalaputket pitenivät siten, että parhaat reiät antoivat 20-30 ahvenen putkia. Heti kun vähänkin hiipui, tein uuden reiän. Ehkä nelisen kiloa ehdin saamaan kalaa, kun myös Marko ja Tomi tulivat samoille paikoille. Kalaa nousi joka reiästä, kun rei'itti noin 7m välein kalapaikkaa. Oli vain haastavaa seurata missä oli jo pilkitty, kun kovalla tuulella satanut lumi peitti nopeasti vanhat reiät. Syönti ei tuntunut hirmuisen hyvältä, vaan meni vähän tökkimiseksi kun silmä hajosi tai kului liikaa. Tuntui, että silmää sai vaihtaa jopa 10 kalan välein, mikä on aivan liian usein. Vaihdoin värikoukkupilkkiin (35mm, koukun värinä ATTU-värikoukkujen värikartan koukku "liekki nro 14"), ja sain heti samasta reiästä sillä 60-70 ahventa, vaikka olin samasta saanut silmäpilkillä jo viitisenkymmentä. Myös seuraava reikä antoi noin 100 ahventa, ja pari reikää sen jälkeen vielä viitisenkymmentä. 

Paras alue alkoi olla täynnä reikiä, vaikkakin sain edelleen jokusen 20 ahvenen kalaputken. Vilkaisin kelloa, ja se näytti muutaman minuutin yli yhden. Päätin siirtyä varapaikalle, kun ajattelin että sieltä voisi saada hyvin kalaa vielä viimeisen tunninkin. Olin väärässä. Kaksi ensimmäistä reikää edellispäivän treenipaikoille antoi molemmat yhden ahvenen, ja sen jälkeen hakkasin 20-30min päätä seinään eli täysin tyhjää koko loppuaika. Mihin lie parvet hävinneet tuosta yhden yön aikana...mutta tämä on juurikin tämän lajin arvoituksellisuutta, ikinä ei ihan täysin varma voi olla mistään.

Vastatuuli punnituspaikalle oli kova ja uutta luntaa satoi, joka lipsui jalkojen alla. Jätin runsaasti paluuaikaa kun lähdin jo klo 13:43 kävelemään punnitukseen, kun ei kerran kaloja näkynyt.

Arvioin kalaa olevan noin kympin luokkaa, kun Maksimaisen pönttö oli vähän vajaa puolillaan. Näköjään pikkuahvenet menevät aika pieneen tilaan, sillä ahventa oli yllätyksekseni niinkin paljon kuin 13190g. Tuo riitti tällä kertaa koko kisan voittoon. Isä pilkki toiselta puolelta selkää toisiksi suurimman saaliin. Laskeskelin kisan jälkeen, että ahvenia oli 498kpl ja keskipaino reilut 26g. Pari isointa ahventa oli noin 150g. Kalat nousi siis 3,5-4m vedestä, etupäässä pilkin 60-100cm irti pohjasta. Hetkittäin pilkin myös vähän ylempää, mutta kalantulo lakkasi aika lyhyeen kun sitä kokeilin.

Tässä tulokset miesten sarjan osalta + muut sarjat top 3:

Naiset: 

1. Irma Kahilainen 1198g
2. Seija Kivioja -

Miehet:

1. Atte Mustalahti 13 190g
2. Marko Saarinen 5020g
3. Tomi Toiva 4600g
4. Markus Erkkilä 4424g (+ kisan isoin ahven 322g)
5. Timo Matero 4128g
6. Pasi Tanner 4090g

Veteraanit:

1. Tapio Mustalahti 10 294g
2. Antti Käpynen 4138g
3. Yrjö Viljanen 3920g

LUK:n mestaruuspilkki 24.3. Pyhäjärvi, Typynniemi

Linnavuoren Urheilukalastajien (LUK) mestaruuskisa oli pidetty tosi monta vuotta peräkkäin Nokian Riihilahdella, mutta tänä vuonna se päätettiin pitää Lempäälässä Typynniemessä, eli samalla järvellä (Pyhäjärvellä).

Typynniemessä pidetään useita kilpailuja vuosittain, joten alue oli varmaankin kaikille tuttu.

Treenaamassa kävin kilpailua edeltävänä torstaiaamuna, tässä lyhyesti treenistä:

Potkukelkalla oli jäällä hyvä kulkea, ja suunnitelmana oli liikkua ripeästi paikasta toiseen ja kokeilla muutamia täsmäpaikkoja, kun aikaa ei ollut paljoa. Aloitin yhdeltä viime talven voittopaikaltani. Muutamia reikiä tein 4-7m veteen ja sain ainoastaan kaksi ahventa. Seuraava paikka mistä kokeilin, oli parin kilometrin päässä. Tuo oli matalampi kivikkoinen alue, johon kuulemma ahven tulee vasta keväällä. Ilmeisesti odottelivat vielä sitä kevättä, sillä en noin 10 reiän kokeilulla saanut yhtään ahventa.

Jälleen parin kilometrin siirtymä seuraavaan paikkaan. Vedenalainen alle 6m niemeke, jonka jälkeen syvyys putoaa jyrkästi yli 10 metriin. Muutama reikä, ja ei mitään merkkiä kaloista. Muutaman sadan metrin siirtymä rantapenkkaan, jossa kiviä. Syvyys muuttuu melko tasaisesti kahdesta kuuteen metriin. Heti ensimmäinen reikä osui kalaisaan kohtaan, ja 70g ahvenia nousi heti muutama. Kaloja oli alla enemmänkin kaiun mukaan. Kymmenkunta uutta reikää tein tälle alueelle, mutta kovin kummoista kalantuloa ei ollut. Arvioin, että ehkä 5-8kg paikka kisassa...ei siis riittävä. Ahvenet olivat 4-5m vedessä.

Seuraavaksi pitkä siirtymä (n. 5km) oletetun kutulahden suulle. Ensimmäinen reikä lipsahti syvään 10m veteen, eikä kaloja ollut. Seuraava reikä olikin sitten kuin olisi järveä vaihtanut. Keskipainolta 100g ahvenia muutama ylös, ja kaiun mukaan kalaa oli alla hyvin. Vettä alla nelisen metriä. Vaihdoin tuossa vaiheessa ensi kertaa tapsivehkeet värikoukkuun, ja syönti tuntui vaan yltyvän ja kalat nousi mielellään väliveteen pilkin perässä. Tein 30m päähän uuden reiän, ja sama toistui, 100g ahventa oli alla paljon. Tuossa vaiheessa jo tiesin kisan aloittavani tästä, mikäli se kuuluu kisa-alueeseen. Ajatuksissa pyöri jo haaveet 20kg ylityksestä kisassa, mutta eihän sitä tiedä etukäteen paljonko sitä kalaa riittää.

Löytyihän sitä kalaa

Löysin vielä aivan pienet kala-alueet lopputreenin aikana, toiseen oli tästä "huippupaikalta" noin 200 metriä ja toiseen yli kilometri. Eli jonkinlainen varapaikka ainakin löytyi. Autolle päin palatessa testasin vielä pari kohtaa, mutta niistä nousi enää yksi 100g ahven, eli ei edes pieniä lisäksi.

Kisapäivä 24.3. (kilpailuaika 9-14, paluu 30min)

Kisa-aluetta ei lopulta liiemmin rajattu, mutta railoja joutui vähän kiertämään. Tuuli oli melko kova, ehkä 15m/s. Vastatuuleen hölkkäilin alkusiirtymän reilut 5 kilometriä, mutta aikaa siihen tuhraantui 45min. Päätin jo etukäteen ainakin aloittavani kisan värikoukulla. Ensimmäinen reikä oli tyhjä, mutta toisesta reiästä alkoi heti mukavan kokoista ahventa nousta. Tuo syönti vain tyssäsi noin 10 ahvenen jälkeen. Ajattelin, että ympäriltä nousee varmaan lisää, mutta toisin kävi: joka suunnassa tyhjää.

Palasin avausreiän lähettyville, ja aivan siitä läheltä alkoi ahventa nousta lähes joka reiästä. Kalaputket vain olivat lyhyitä, ja ahvenet keskimäärin paljon pienempiä kuin treenissä. Jokusia 150-200g ahvenia nousi, mutta suurin osa oli sitä perussinttiä. Seuraavat noin 2 tuntia vietin alueella, ja kalaa tuli vähän sieltä täältä. Paras reikäkään ei tainnut kilon vertaa antaa ahvenia. Kisa alkoi olla puolivälissä, ja tuo alue hyytyi kokonaan. Ahventa oli kasassa tuossa vaiheessa ehkä 4-5 kiloa.

Siirryin parin sadan metrin päähän varapaikalleni, josta tuli treenissä yhdestä reiästä hyvin ahventa. Siihen kohtaan reikä, ja heti alkoi ahventa nousta. Kalantulo loppui jo alle 10 reiän jälkeen. Tuon jälkeen tuli muutamia 0-1 ahvenen reikiä, kunnes osui vähän paremmin. Vettä oli alla viitisen metriä, ja reiästä tuli toistakymmentä ahventa, keskipaino 150g luokkaa. Kokeilin morrillakkin, ja silläkin tuli muutama yli 100g ahven. Suurimmat ottivat kuitenkin värikoukkuun. Kun tuo reikä hiipui, olin täysin hukassa. Olisinko 8 tyhjää reikää tehnyt peräkkäin. Kello oli jo 13, ja ahventa oli repussa ehkä 7 kiloa.

Ajattelin, että siirryn vähän matkan päähän kokeilemaan vielä yhden kohdan, jossa yksi pilkkijä treenipäivänä nosteli ahvenia ylös. En itse silloin kokeillut siltä alueelta ollenkaan. Huomasin, että juuri tuossa kohdassa oli nytkin kaksi pilkkijää, jotka siihen juuri tulivat. Kehuivat, että nyt on hyvin syövä ison ahvenen parvi kohdalla. Tein oman reiän heistä noin 20m päähän, ja heti alkoi hyvän kokoista ahventa nousta. Vettä oli alla ehkä 8 metriä, mutta pilkin etupäässä n. 6m siimalla. Pari kiloa ahvenia tuli aika hätäiseen tahtiin, kunnes yhtäkkiä hiljeni. Pari tyhjää reikää tein välissä, kunnes taas tuli pari kiloa ahvenia yhdestä reiästä. Kala oli selvästi ajolla ja liikkeessä, sillä myös näillä kahdella pilkkijällä kalantulo lakkasi kokonaan. Parin kolmen tyhjän reiän jälkeen osui vielä yksi reikä kohdilleen, ja tuo jäikin kisan viimeiseksi reiäksi. Toistakymmentä keskipainolta 150-200g ahventa ehdin reiästä nostella, kunnes kello oli sen verran, että lähdin punnitukseen. Kaloja olisi todennäköisesti tullut hyvin vielä jonkun aikaa.

47min varasin paluuaikaa, mutta aikaa jäi rannassa vielä kymmenisen minuuttia. Näin paljon vaikuttaa, kun paluumatkan sai tulla myötätuuleen. Saaliini reilut 13 kiloa riitti selvään voittoon, joten 6-7 kilon viimeinen 40min pelasti aika paljon. Ahvenet ottivat tuolla lopetuspaikalla todella hurjasti värikoukkuun, ja jatkuvasti melkein koko pilkkikin oli ahventen suussa. Joku nopeampi pilkki olisi varmasti antanut vielä paremman tuloksen, mutta eipä ollut treenin jälkeen minkäänlaista hajua, että pitäisi yli 5 metristä pilkkiä. En ole itse asiassa koskaan tätä ennen saanut Pyhäjärveltä hyvin ahventa yli 6m vesistä. Nähtävästi pitää alkaa kokeilla syvemmästäkin.

Näitä tuli kisassa uiteltua

Kisan lopun pilkin tällä...ei saa kaupoista

Filekala-inventaariota, noin 8kg päätyi fileiksi. Koko saaliin keskipaino 67g

Muutamalla oli ihan tuore kuore mahassa

TULOKSET:

Yleinen

1.	Mustalahti Atte	13144
2.	Tanner Pasi	8276
3.	Saarinen Marko	6926
4.	Erkkilä Markus	5798
5.	Nyberg Vesa	2980
6.	Matero Timo	2898
7.	Toiva Tomi	966

 Veteraanit

1.	Kahilainen Rainer	5772
2.	Viljanen Yrjö	5616
3.	Käpynen Antti	2552
4.	Kaasalainen Hannu	2322
5.	Hautamäki Jorma	1576
6.	Oksanen Martti	1536
7.	Mustalahti Tapio	1520
8.	Koivisto Pauli	1412
9.	Mäenpää Kalevi	702
10.	Majoinen Tenho	-

 Naiset

1.	Kivioja Seija	2712
2.	Kahilainen Irma	1140

Vanajavesi, Petäys, kisatreeni 22.2.

Viime perjantaina tuli "käytyä" Vanajalla ensimmäistä kertaa tänä talvena ja samalla treenailemassa kisaan. Viime vuoden Petäyksen kisaan tuli mentyä kylmiltään ja saalis taisi olla jotain 8 ahventa, joten siitä lähdettiin ainakin parantamaan. Kalaisalla Vanajalla on myös todella paljon niitä no... niitä vähemmän kalaisia alueita.

Perjantaina olin jäällä hieman kahdeksan jälkeen aamulla. Samalla testiin pääsi uudet pilkkitossut uusilla piikeillä. Jo ensi askelista alkaen huomasi, että nyt on tossu kohdillaan, pito oli aika lailla täydellinen. Jos joku sanoo että Icebugeissa, suunnistusnastareissa tai Sarvoissa on hyvä pito, niin silloin ei ole tällaisia piikkejä kokeillut. Kyllä hieman harmittaa millaisilla piikeillä sitä on tullut luisteltua liukkailla jäillä monta vuotta.

Treenin tein siis kävellen, ahkiota ja kaikuluotainta vetäen. Itse asiassa kaiun otin sen takia, kun huhujen mukaan kalantulo oli ollut ainakin viikon verran tuolla jo todella heikkoa. Näin pääsin ainakin näkemään onko kaloja alla vai ei ja syövätkö ne. Treenin päätin pilkkiä värikoukulla ainakin aluksi. Mukana oli myös tasureita, morrit ja pari ketjupilkkiä. Tapsivehkeitä en mukaan ottanut, koska en ole oikein koskaan saanut niitä Vanajalla pelittämään.

Treenin aloittelin Lusinselän puolelta alueelta, jossa oli ainakin pari edellistalvea ollut paljon niin ahvenia kuin pilkkijöitäkin. Nyt alueella ei ollut näistä kumpaakaan. Tosin hetken päästä yhteensä kolme muuta pilkkijää oli näköpiirissä, joista ainakin kaksi potkukelkkailevaa oli treenareita.

Jäällä näkyi pieniä reikärykelmiä, ja sainkin ahvenia kun näiden kohtien läheltä koitin. Kalaa kuitenkin oli alla sen verran vähänlaisesti, että jatkoin koko ajan suoraviivaisesti matkaa kohti toista puolta Lusinselästä. Itse asiassa tuossa välissä meni tunti siten, että sain vain kaksi ahventa. Rei'itin pelkästään 3-7m vesiä.

Yhdestä kohtaa löytyi sopivan oloista penkkaa, ja alla oli parilla reiällä heti isoa ahventa. Ensimmäisestä reiästä otin kaloja talteen kaksi ja toisesta yhden, isoin ahven hieman vajaa 300g. Näin kuitenkin kaiusta, että isoa ahventa oli alla enemmänkin. Tuossa vaiheessa pidin tuota varsin potentiaalisena kisapaikkana, ja koitin kovasti etsiä alueelta varapaikkoja. Seuraavat kymmenkunta reikää eivät kuitenkaan antaneet lisää kaloja, kun jatkoin matkaa eteenpäin.

Tässä vaiheessa päätin pitää ensimmäisen evästauon, kello taisi olla jo jotain 12. Tuossa vaiheessa huomasin, kun toinen treenaaja päätti tulla kohti. Päätin pelata varman päälle kalapaikkani suojelun, ja tainnutin äkkiä suurimmat ahvenet ja työnsin piiloon vapataskuihin. :D

Kokeilin tauon jälkeen etsiä ahvenia vielä matalemmasta, mutta en saanut edes niitä pikkuahvenia. Vasta kun löysin taas sopivan oloista penkan reunaa uudesta paikasta, oli kaloja alla ihan hyvin. 30-50m reikävälillä etenin, ja parista reiästä peräkkäin sain keskipainolta n. 50g ahvenia oikein hyvää tahtia. Kala-alue oli kuitenkin todella pieni, sillä en seuraaviin 15 reikään saanut kuin muutaman pikkuahvenen.

Kello oli jotain 14, ja päätin tehdä parin kilometrin siirtymän yhteen menoon seuraavalle paikalle. Sen verran lämmin päivä oli, että piti siirtymäksi ottaa takkia pois päältä. Tuolta alueelta koitin vain kaksi täsmäkohtaa, pari pientä monttua. Toisessa oli vähän kaloja, mutta ei houkutellut tuokaan paikka. Jälleen kilometrin siirtymä seuraavalle paikalle. Tältä paikalta sijoituin Vanajapilkissä toiseksi vuonna 2011, ja varma voitto meni siihen kun en aloittanut silloin siitä...No, sen jälkeen siinä ei ole oikein ollut kaloja, eikä ollut nytkään paitsi yhdeltä reiältä sain muutaman ahvenen ja olisi siinä alla ollut lisääkin.

Siirryin "ison selän" eli Vanajanselän puolelle, kello taisi olla 15. Kokeilin yhden saaren reunaa, jossa joskus oli isompaakin ahventa, mutta nyt ei siitäkään tullut merkkiäkään kaloista. Jatkoin yhden syvänteen päähän 4-6m veteen, ja siitä osui yksi oikein hyvä reikä. Reilun viiden metrin vedestä tuli hyvää tahtia 30-40g ahvenia. Tuokin vain oli ainoa kalareikä, ja seuraavat toistakymmentä reikää oli taas tyhjiä. Seuraavaksi siirryin kokeilemaan muutaman sadan metrin päähän pari paikkaa n. 3m vedestä, jossa toissatalvena oli hyvin kaloja. Toinen paikka vaikutti tyhjältä, mutta seuraavalle paikalle heti ensimmäinen reikä osui. Ahventa tuntui olevan alla oikein reilusti, mutta se oli pienehköä. Joka tapauksessa tuossa kohtaa tuli ensimmäinen aavistus, että ei taidakaan olla kannattavaa lähteä kisassa Lusinselän puolelle vaan se olisi iso riski.

Mutta sama toistui jälleen: toista kalareikää ei osunut tällekään seudulle, vaikka taas toistakymmentä reikää tein, osaa olla kalat pienissä pisteissä! Kello taisi olla 16.30, ja vielä päätin lähteä kävelemään uusille paikoille. Ihan piti tarkistaa tuossa vaiheessa, koska aurinko laskee, ja laskuaika oli jotain 17.30.

Kokeilin yhdeltä tutulta paikalta vähän syvemmästä 4-8m vedestä, ja oli aivan kuin olisi järveä vaihtanut. Joka ikisestä reiästä nousi ahvenia hyvää tahtia. Koko oli pienehköä muuten, mutta joka reiästä osui ainakin yksi yli 100g bonusahven sekaan. Tuossa on tullut käytyä pilkillä pari kertaa aiemminkin, mutta kalaa ei lähellekään tuohon malliin ole ennen ollut.

Ajattelin, että tässä voisi olla kisapaikka, ja kattelin vielä syvyyskarttaa. Löysin vähän vastaavanoloista pohjanmuotoa vielä kauempaa lähdöstä, ja päätin juuri ennen auringonlaskua kävellä vielä sinne. Ensimmäinen reikä osui turhan matalaan ja oli tyhjä, mutta osuttuani 5-8m penkkaan alkoi ahvenia nousta. Kokeilin jopa kaverin tekemää tasuria tuossa ja sain silläkin keskipainolta 100g ahvenia. Kalaa oli alla paljon ja keskikoko oli parempaa kuin edellispaikassa, joten kisasuunnitelmat meni vielä uusiksi. Alue oli jo melko rei'itetty ennen minua, mutta silti kalaa tuntui olevan hyvin.

Siirryin vielä vähän matkan päähän seuraavalle paikalle, ja sieltäkin nousi ahvenia hyvää tahtia 4-8m vedestä. Tällä kohdalla ei ollut kukaan muu pilkkinyt. Tuolla tuli jo värikoukullakin yhdestä reiästä 3 yli 100g ahventa peräkkäin ja keskikoko oli hyvää. Kauaa en ehtinyt aluetta kartoittaa, sillä tuli sen verran hämärä, että piti lähteä kävelemään takaisin autolle.

Tunti siinä kävellessä menikin, ja päivän päätteeksi laskeskelin, että 22,5km tuli kuljettua ja jäällä olin yhteensä 10,5 tuntia. Vielä kun ajomatkoihin meni pari tuntia, sitä sai kotona selitellä missä olen koko päivän ollut. :) Treenisaaliini oli yhteensä 106 ahventa / 5,1 kiloa, joista melkein 4 kiloa ongin viimeiseen pariin tuntiin. Ei ollut siis vaikea valita, mille suunnalle kisassa lähden.

Ai niin, kala tuntui olevan koko treenipäivän valmiiksi välivedessä, sekä Lusinselällä että Vanajanselällä, ja varsinkin Lusilla. Olikin hyvin mielenkiintoista nähdä, kun pilkin pudotettua lähti välillä ahvenia uimaan alaspäin kohti pilkkiä, eikä ylös. En ole tuollaista havainnut vielä koskaan tätä ennen kaiun kanssa pilkkiessäni.

Isoimmat kysymysmerkit ennen kisaa olikin:
-otanko kaiun, kun se on tässä kisassa sallittu?
-otanko ylipäätään ahkiota, kun on tuulista keliä ennustettu?
-otanko 6 tuuman kairan vai pienemmän
-kävelenkö suoraan ykkös tai kakkospaikalle, vai aloitanko lähempää kolmospaikalta?

Reenikalusto

Nokian Pyhäjärvellä, Huhtaanselällä 15 & 16.1.

Kahtena päivänä peräkkäin kävin Pyhäjärvellä kotivesillä, tiistaina vajaa 3 tuntia jäällä ja keskiviikkona noin 4,5 tuntia.

Tiistai

Autolla pääsin hyvin lähelle oletettuja kalapaikkoja. Vanhoja reikiä ei näkynyt missään, mutta tuolla alueella oli melkeinpä koko viime talven hyvin ahventa. Laikkupaikoista ei ollut juurikaan apua, mutta yhdessä kohtaa oli moottorikelkkaura hieman märempi ja päätin tehdä siihen ensimmäisen reiän. Kalaa oli alla reilusti, mutta tuntui olevan pientä. Sain kuitenkin morrilla yhden reilu 100g ahvenen. Sen jälkeen tuli vain pientä, joten jatkoin matkaa.

Siirryin 30-40 metriä ja tein pari reikää valmiiksi. Molemmissa saalis oli samankaltainen. Pari 70-100g ahventa, sinttiä ja yksi isompi molemmista rei'istä. Kokeilin pikkutasuria, jigiä ja morria. Morrilla tuli pientä ahventa jatkuvalla syötöllä, ja sen sellaista jaksanut kauaa. Tasurilla ja jigillä nousi yksittäisiä hieman isompia.

Seuraavalla reillä oli aluksi useamman minuutin hiljaista, mutta kun laskin väliveteen Karismaxin tasurin niin tasurin ympärille kasaantui nopeasti ahvenia, ja hetken aikaa tuli tärppejä todella tiheään tahtiin. Läheskään kaikki tärpit eivät tarttuneet, mutta alla tuntui olevan myös isompaa kalaa. Yli 300g ahvenia ei kuitenkaan ylös asti tullut, vaan kokoluokka oli 80-250 -grammaista. Tulipa kerran 2 ahventa kerrallakin. Kovin pitkään ei kiivasta syöntiä jatkunut, vaan jouduin välillä pilkkimään lähempää pohjaa. Myös sieltä nousi filekaloja vielä harvakseltaan, ja joku yksittäinen kala innostui vielä välivedestäkin.

Sen verran luottoa tuli tuohon välineeseen, että pilkin koko loppuajan samalla tasurilla. Muutaman reiän vielä tein, ja kaikista paitsi viimeisestä reiästä sain ainakin yhden yli 100g ahvenen. Pari reikää antoi muutaman n. 150-grammaisen. Useimmilla rei'illä ahvenet sai innostumaan vasta kun pilkki nousi pari metriä irti pohjasta.

Kaikenkaikkiaan syönti oli hyvää, mutta isompaa kalaa ei alueella ihan valtavasti tuntunut olevan. Pientä sen sijaan olisi tullut joka reiästä kyllästymiseen asti muilla välineillä kuin jigillä tai tasurilla. Pyhäjärvellä onkin usein filekalan pyynnissä isoin ongelma tuo suuri silppuahvenen määrä, mutta toisinaan myös morri on silti antanut isompaa ahventa. Nyt vaikutti siltä, että isommat ahvenet vaativat isompaa ärsykettä, kun pikkutasuritkaan eivät meinanneet kelvata.

Kokonaissaalis oli 5-6kg ahvenia, ja keskikoko ihan mukavaa.

Tiistain saalis

Keskiviikko

Olin edellisenä päivinä potkinut hieman laikkua vanhojen reikien kohdalle, ja pilkin uudelleen aivan samat reiät. Tuo on joskus tuottanut hyvin tulosta, mutta nyt ei tuottanut. Koko laikut eivät houkuttaneet kaloja, tai sitten kalaa ei vaan alueella ollut. Toisinaan tuo "laikuttaminen" on jo päivässä kerännyt hyvinkin kaloja kohdalle.

Sain kuitenkin melkein jokaisesta reiästä ainakin yhden yli 100g ahvenen. Nyt kalat eivät tuntuneet olevan tasurin perään niin paljon kuin edellispäivänä. Vaihdoinkin melko äkkiä tasurin pystypilkkiin ja värikoukkuun, ja sillä tuli pilkittyä melkein koko loppuaika. Oikeastaan halusin pilkkiä värikoukulla siksi, että en ole sitä juurikaan tänä talvena vielä kokeillut, ja ajattelin ison värikoukun karsivan myös jonkun verran pikkuahvenia pois. Käytin nro 10 koukkua, mutta täytyy sanoa, että pikkuahvenet olivat siltikin pahasti riesana. Tilanne ei muuttunut edes silloin, kun vaihdoin vähäksi aikaa nro 8 koukun. Tuntui siltä, että nro 8 koukulla sai huonommin sekä isompaa että pienempää ahventa.

Ensimmäinen hetki kun sain useita yli 100g ahvenia peräkkäin, tuli vasta sitten kun aloin tehdä uusia reikiä hieman irralleen vanhoista rei'istä. Yhdestä reiästä taisi nousta kymmenkunta 80-250g peräkkäin, mutta kauheasti muuta ei sitten ympäriltä tullutkaan. Sinttiä tuntui olevan varsinkin hieman syvemmässä noin 7m vedessä todella paljon. Pientä oli paljon kaikkialla, mutta tuon yhden reiän lisäksi ei tullut isompia ahvenia kuin yksittäiskappaleina. Kovin kauaksi en tosin lähtenyt yrittämäänkään, vaan tiistain ja keskiviikon parhailla rei'illä oli välimatkaa noin 100 metriä.

Ruokakalat tuli kasaan keskiviikkonakin, mutta kaukana oli vielä se kalantulo mitä samalla alueella oli edellistalvena. 1,2kg sain tehtyä filettä keskiviikon kaloista, mutta aika pieniä sai jo siihen fileerata. Kokonaissaalis oli vähintään saman verran kuin tiistainakin, mutta keskikoko oli huomattavasti pienempää. Isoin ahven keskiviikkona oli 260g.

Keskiviikon saalista

Keskiviikon ottikoukku, yksi luottoväreistäni tuolle järvelle

Pilkkikausi avattu 3 päivän pilkkiputkella

Pilkkikauden pääsin avaamaan sunnuntaina avovaimon vastusteluista huolimatta, kun oli "vasta vähän riitettä rannassa". No, tässä tapauksessa tuo riite tarkoitti 6-8 sentin paksuista teräsjäätä, eli melko tavanomaiset olosuhteet kauden alulle. Hurjimmathan olivat jo lauantaina aloittaneet kauden tällä seudulla.

Kelit kohdallaan kauden avauksessa

Kausi alkoi tänä talvena samalta järveltä Lempäälässä kuin kerran aiemminkin. Silloin täytyi ensimmäistä tärppiä odottaa jopa tunti, mutta tällä kertaa ensimmäinen ahvenensintti nousi noin 20min yrityksen jälkeen. Tuota seuraava reikäkin antoi pari pikkuahventa, mutta sitten olikin hiljaisempaa. Syöttejä en tähän kauden avaukseen ottanut mukaan, vaan aloittelin värikoukkuvehkein.

Yhdestä reiästä nousi lopulta muutaman kalan putki, kunnes hiljeni. Kaivoin repusta yhden silmäpilkillä varustetun vavan ja kokeilin sillä. Saman tien tarrasi kiinni päivän suurin ahven, joka tässä tapauksessa tarkoitti noin 60g kyrmyniskaa...reikä antoi vielä muutaman ahvenen, mutta niiden lisäksi en saanut kuin aivan yksittäisiä ahvenia koko loppuaikana.

Tämä parin tunnin käynti antoi yhteensä 19 ahventa. Kalat tuntuivat olevan järven ainoan montun reunalla noin 1,5-2,5m vedessä. Valtaosa tästä järvestä on alle metrin syvää.

Avauspäivän saldo

Maanantainakin olin pilkillä vain pari tuntia, tällä kertaa oli testissä Nokialla oleva järvi, jossa en ollut aiemmin käynyt. Syvyyksistäkään en netistä löytänyt mitään etukäteistietoa, enkä muutakaan tietoa järvestä.

Kohti tuntematonta, tähän ensimmäinen reikä uudelle järvelle

Tällä kertaa otin myös "matovehkeitä" mukaan, ja aloitin niinkin perinteisellä kalustolla kuin Pikku-Sepe tapsilla ja kärpäsentoukalla varustettuna, tietysti omavalmistemorri "laava" siiman päässä.

Heti ensimmäinen reikä antoi 3 pienehköä ahventa, ja toinen reikä kaksi filekoon ahventa. Kuvittelin jo löytäneeni oikein filekalojen pesäkkeen, mutta kyllä vain vaikeaksi osoittautui tämäkin järvi. Jään läpi näkyi hienosti lumpeet ja ahvenvidat, ja oli helppo arvioida syvyyksiä tuon avulla. Vesi oli tässä järvessä melko kirkasta, ja keskemmällä oli yllättävän syvää noin 5 metriä.

Kauden ensimmäinen pannukarkea ylhäällä!

Kiersin lopulta koko järven kairaillen noin 20 metrin reikävälillä. Yksittäisiä ahvenia nousi sieltä täältä, mutta ainoa mitä löytyi parviksi asti oli särkiä. Hämärää kohden särjen syönti tuntui vain yltyvän. Kahdesta reiästä sain vielä yksittäiset isommat ahvenet, joten pääsi jo fileitä paistelemaan. Kalat nousivat tästä järvestä 1,5-4m vedestä, mutta eniten tuntui tapahtumia olevan 2-2,5m vedessä. Yhteensä sain 21 ahventa.

250g, 240g ja 2x160g, 3kpl tapsilla ja yks morrilla

Vaikka saalista ei enempää noussut, antoi tuo intoa tutkia järveä tarkemmin. Harvasta järvestä saa tällaisiakaan kaloja ensijäillä parin tunnin kokeilulla.

Näitä tutkimuksia jatkoin jo tiistaina kun päätin kokeilla samaa järveä heti toistamiseen. Tällä kertaa minulla oli pilkkiaikaa kolmisen tuntia. Tähtäimessä tietenkin isommat ahvenet kuin edellispäivänä, ja otin myös pilkkikaiun mukaan ensi kertaa näille jäille. Aloitin pilkinnän alueelta, josta sain edellispäivänä yhden suuremman ahvenen.

Aloituspaikka

Alku oli tällä kertaakin lupaava, kun jo toisesta reiästä sain yli 100g ahvenen. Samasta reiästä nousi myös hetken päästä kauden ensimmäinen hauki, jota ei oltu koolla pilattu. Kaiun avulla tuli aika selkeä kuva järvestä hyvin nopeasti: joko alla ei yksinkertaisesti ollut kaloja tai sitten ne eivät syöneet, vaikka niitä oli alla. Ainoastaan särjet tuntuivat olevan syönnillään tänäkin päivänä.

Kauden avaushauki

Rei'itin järveä jonkin verran tiheämmin välein kuin edellispäivänä, ja pilkinnän keskitin selvästi niihin syvyyksiin, mistä sain edellispäivänä isoimmat ahvenet. Tuo ei tuntunut kuitenkaan oikein toimivan, sillä kala oli huomattavasti tiukemmassa. Siihen saattoi tosin vaikuttaa myös se, että myös välineet oli astetta järeämmät kuin edellispäivänä. Särjetkin lähinnä tökkivät morria kun eivät saaneet sitä suuhunsa. Ensimmäiseen 2 tuntiin en saanut kuin aivan muutaman ahvenen, ja harkitsin jo pois lähtöä, mutta ajattelin vielä käydä kokeilemassa yhden alueen.

Ensimmäinen reikä tälle alueelle tarjosi kuitenkin selvästi parasta kalantuloa tälle järvelle, kun taisin saada 5 ahventa samasta reiästä. Ahvenet eivät olleet isoja, mutta eivät aivan pikkusinttejäkään. Rei'itin tuon jälkeen alueen melkoisen tarkkaan, mutta en saanut aivan läheltä enää muuta kuin pari pikkuahventa.

Päivän ahvensaldo

 Saalis oli pienoinen pettymys, joten päätin nyt rauhoittaa tuon järven ainakin joksikin aikaa ja siirtyä enemmän tutuille vesille katsomaan onko syöntiä. Tälle järvelle palailen kuitenkin varmasti ennemmin tai myöhemmin!