Koukkujen teko sai siitä alkunsa, kun omat käytössä olleet koukut eivät yksinkertaisesti olleet riittävän hyviä. Itselläni ainakin on koukun valinnassa tärkeimpinä kriteereinä kestävyys, jämäkkyys ja terävyys. Pikkuahvenelta tulee uskaltaa vetää koukku huulen läpi irti.
Kamasanin koukkuihin, jotka värikartasta löytyvät, olen ollut kyllä todella tyytyväinen. Kauden aikana ei yksikään koukku vääntynyt tai katkennut. Koukku on todella jämäkkä myös pienimmässä koossa. Myöskään yksikään pilkkiketju ei katkennut. Ainoa ongelmakohta on väripallojen liikkeelle lähteminen. Tosin niitäkään ei lähtenyt liikkumaan kuin pari kolme kauden aikana. Asian olen korjannut yleensä pikaliimapisaralla väripallon juureen.
Mustadin koukkuihin kolmihaarakoukuissa olen myös ollut ihan tyytyväinen. Yhdestä pienestä koukusta katkesi tosin yksi koukku, kun koitin puristaa väkäsiä kasaan. Muissa koukuissa kuin tuossa yhdessä ei ole ongelmia ollut. Mutta pientä tasalaatuisuuseroa noissa koukuissa saattaa kyllä olla. Koukkua on kuitenkin kehuttu erittäin jämäkäksi myös väkästen poistamisen jälkeen. Omien havaintojen mukaan koukkua ei 12 koossa katkea käytössä oikein millään. 14 ja 16 koossa on tullut satunnaisia katkeamisia, 14 koossa kuitenkin harvoin.
Värikoukkuja en saanut kunnolla toimimaan kuin joulukuussa. Silloin kala oli aktiivista ja otti hyvinkin värikoukkuun. Tosin keväällä parilla pikkujärvellä myös toimi jonain hetkinä tosi hyvin.
Suosituimmat värit
Tilatuimpia värejä värikoukuissa olivat: kumppani, tuho, kultahippu, dalmatialainen, meteoriitti ja tähti ainakin. Itse käytin eniten varmaankin värejä skorpioni, herkku, tuho, kumppani ja raita. Yllättävää oli se, että erikoisen näköisiä värejä tilattiin paljon enemmän kuin perus "oranssi-kelta-vihreitä" tai punaoransseja.
Ketjukoukkujen puolella tilattiin vähän perinteisempiä värejä. Ferrari, mönkiäinen, herkku, porkkana, mehujää, attu ja jalokivi kuuluivat ainakin suosituimpiin. Itselläni oma luottoväri on musta-punainen (skorpioni), mutta etenkin keltaisen yhdistelmät on kovassa käytössä.
Koukkujen koko
Koukkujen koosta ketjukoukuissa selvästi käytetyin itselläni oli tuo Kamasanin koko 14. Se menee keskipainolta 10-40g ahvenille. Alle 10g ahvenelle käytin kokoa 16. Yli 40g ahvenille kokoa 12. Kokoa 10 käytin lähinnä hupipilkillä, kun en tainnut kisoissa hirveästi yli 150g ahvenia saada koko talvena. 12 koko menettelee kyllä sinne 150g kokoon asti.
Kolmihaarakoukuissa noudatan saman tapaista kokoluokkaa, tosin en ehkä niin herkästi ala vielä koukkua suurentaa, vaan 14 kokoa käytän välillä vaikka keskipaino olisikin sitä 50g. 16 koko on myös kolmihaaran käytössä paljon tavallisempaa kuin ketjukoukussa. 16 kokoinen kolmihaara menee vielä aika hyvin 10-15g ahvenille, ja pieni koukku saa lähes poikkeuksetta pienet värikoukkupilkit uimaan paremmin.
Tapsimorrit
Tulevaksi kaudeksi alan valmistaa myös tapsimorreja. Muutamia morreja tehtiinkin jo maalis-huhtikuun lopussa. Voi olla, että jossain vaiheessa tehdään myös volframimorreja, mutta niillä ei ole niin kiire kun niitä kukkarosta vielä löytyy. Aika näyttää, tuleeko nuo tapsimorrit myös tänne blogiin myyntiin, mutta ilmeisesti tulee.
Tähän asti käytössä olleet tapsimorrit, mitkä mistäkin hankittuja, ovat olleet enempi vähempi huonoja. Viimeksi hankkimistani tapsimorreista irtosi koukut. Koukut oli siis erikseen juotettu kiinni, ja ne eivät pysyneet. 7 morrista kaksi hajosi heti ensikäytöllä. Suuri osa morreista myös mitä vuosien varrella on tullut käytettyä, ovat olleet enempi vähempi kertakäyttökamaa liian helposti vääntyvän koukun vuoksi.
Aluksi näitä tapsimorreja teemme kokeeksi ainakin Partridgen, Kamasanin ja Fulling Millin perhokoukuista. Koot 12, 14, 16 ja 18 ovat melko lailla riittävät. Ehkä muutamia kokoa 10 voi myös tarvita isommalle ahvenelle.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pilkkivälineet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pilkkivälineet. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. huhtikuuta 2014
tiistai 14. tammikuuta 2014
Kaudelle jatkoa Liukuslahdella 14.1
Tänään tuli vihdoin jatkettua pilkkikautta, tai pitäisikö sanoa avattua uusi kausi saman talven aikana. Jäät kun lähtivät tältä alueelta kokonaan pois noin viikko sitten. Pilkkitaukoa ehti itselleni kertyä jopa 18 päivän verran peräkkäin, kun ainakaan Liukuslahdelle ei päässyt.
Mukaan otin muutaman värikoukkupilkin ja yhden pilkin varustettuna ketjukoukulla. Ensi kertaa uitossa oli 34mm ja 38mm VIM-pilkit.
Eilen ei vielä jäälle päässyt, sillä rannassa oli vain 3cm kohvajäätä. Nyt oli koko yön noin 20 astetta pakkasta, mutta ihmeen vähän oli jää silti vahvistunut. Mutta rantaan päästyäni huomasin heti ainakin pääseväni pilkille, sillä jäällä oli oltu jo pilkillä ennen minua. Tämä pilkkijä oli ilmeisesti ollut aikaisin aamulla jo liikkeellä, sillä hän oli poistunut jo kun itse tulin pilkille noin klo 13.
Yllättävän vähän jäätä kuitenkin oli, tasaisesti 3 kairan pyöräytystä, eli ehkä 4,5cm. Siitäkin oli ainakin puolet kohvajäätä, joka ei juuri varoittele ennen pettämistään. Kalaa tuli odotetun heikosti, 2 metrin vedestä muutamia satunnaisia ahvenia, reilu 10kpl.
No, tämän toisen pilkkijän jälkiä pitkin menin lahden toiselle puolelle saakka, ja sieltä tuli vähän paremmin kalaa. Sieltä sain värikoukulla ehkä 15kpl ahvenia, joista yksi ehkä vähän yli 100g. Kolmen aikoihin suuntasin järveltä pois. Tuolla kohdalla kala tuntui muutenkin olevan paremmin syönnillään.
Odotetun heikkoa oli kalantulo, ja sormet paleli kyllä tosi pahasti koko ajan. Ei ole sormenpäät tottuneet vielä yhtään pakkasiin, kun ei ole pakkasia pitkään aikaan ollutkaan. Melkein joka kalan sai erikseen härnätä ottamaan, poikkeuksena pari isointa ahventa, ja isoin otti värikoukkuun matkalta kiinni.
Tässä vielä kuvaa pilkkipakista, jota käytän monesti paikoissa, joissa tiedän jääväni alle 7 kilon saaliin. Ihan täytenä tuohon sellainen 6-7kg mahtuu kalan koosta riippuen. Vavoille on oma osastonsa, ja tuohon mahtuu ainakin esim. Karismaxin lyhintä kehimisvapaa juuri ja juuri 8kpl. Tämä pakki oli viime talvena melkein poissa käytöstä, kun alkoi kansi menemään sen verran huonoon kuntoon, että se piti uusia. Nyt on uusi kansi tehty ja toivottavasti taas kestää jokusen vuoden.
Reppusysteemiin verrattuna tämä pakki on mukavampi käyttää varsinkin pienillä järvillä ja lyhyillä reissuilla, joilla ei evästä oteta mukaan. Eväätkin voi toki mukaan ottaa, mutta siihen vaatii selkärepun erikseen. Tosin tänä talvena ei ole millään reissulla toistaiseksi ollut banaania kummempaa evästä mukana.
Mukaan otin muutaman värikoukkupilkin ja yhden pilkin varustettuna ketjukoukulla. Ensi kertaa uitossa oli 34mm ja 38mm VIM-pilkit.
Eilen ei vielä jäälle päässyt, sillä rannassa oli vain 3cm kohvajäätä. Nyt oli koko yön noin 20 astetta pakkasta, mutta ihmeen vähän oli jää silti vahvistunut. Mutta rantaan päästyäni huomasin heti ainakin pääseväni pilkille, sillä jäällä oli oltu jo pilkillä ennen minua. Tämä pilkkijä oli ilmeisesti ollut aikaisin aamulla jo liikkeellä, sillä hän oli poistunut jo kun itse tulin pilkille noin klo 13.
Yllättävän vähän jäätä kuitenkin oli, tasaisesti 3 kairan pyöräytystä, eli ehkä 4,5cm. Siitäkin oli ainakin puolet kohvajäätä, joka ei juuri varoittele ennen pettämistään. Kalaa tuli odotetun heikosti, 2 metrin vedestä muutamia satunnaisia ahvenia, reilu 10kpl.
No, tämän toisen pilkkijän jälkiä pitkin menin lahden toiselle puolelle saakka, ja sieltä tuli vähän paremmin kalaa. Sieltä sain värikoukulla ehkä 15kpl ahvenia, joista yksi ehkä vähän yli 100g. Kolmen aikoihin suuntasin järveltä pois. Tuolla kohdalla kala tuntui muutenkin olevan paremmin syönnillään.
Odotetun heikkoa oli kalantulo, ja sormet paleli kyllä tosi pahasti koko ajan. Ei ole sormenpäät tottuneet vielä yhtään pakkasiin, kun ei ole pakkasia pitkään aikaan ollutkaan. Melkein joka kalan sai erikseen härnätä ottamaan, poikkeuksena pari isointa ahventa, ja isoin otti värikoukkuun matkalta kiinni.
Tässä vielä kuvaa pilkkipakista, jota käytän monesti paikoissa, joissa tiedän jääväni alle 7 kilon saaliin. Ihan täytenä tuohon sellainen 6-7kg mahtuu kalan koosta riippuen. Vavoille on oma osastonsa, ja tuohon mahtuu ainakin esim. Karismaxin lyhintä kehimisvapaa juuri ja juuri 8kpl. Tämä pakki oli viime talvena melkein poissa käytöstä, kun alkoi kansi menemään sen verran huonoon kuntoon, että se piti uusia. Nyt on uusi kansi tehty ja toivottavasti taas kestää jokusen vuoden.
Reppusysteemiin verrattuna tämä pakki on mukavampi käyttää varsinkin pienillä järvillä ja lyhyillä reissuilla, joilla ei evästä oteta mukaan. Eväätkin voi toki mukaan ottaa, mutta siihen vaatii selkärepun erikseen. Tosin tänä talvena ei ole millään reissulla toistaiseksi ollut banaania kummempaa evästä mukana.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Särjen kilpapilkintä -opas
Särjen kilpapilkintä
Yleisön pyynnöstä artikkeli särkikalojen kilpapilkinnästä. Tosin tiivistän tämän lähinnä särjen pilkintään. Toki lahnaakin välillä ylös tulee, mutta itselleni ne ovat olleet melkoisia sattumia.
Mutta tässä lähinnä ajatuksia, mitenkä särjen kilpapilkintä eroaa ahvenen kilpapilkinnästä.
Aloitetaan pilkintävälineistä. Särjen pilkinnässä välineet ovat astetta herkemmät kuin ahvenen pilkinnässä. Näin karkeasti sanoen. Poikkeuksena esim. useat merialueet, joissa särki on todella isokokoista. Itse olen tyypillisesti kisoissa pilkkinyt noin 20-50 gramman särkiä, joten nämä "ohjeet" kohdistuvatkin tuohon kokoluokkaan eniten.
Myös särjen tärpit ovat hennonmpia kuin ahvenen. Siksi välineiden tulee olla herkkiä. Tärpit näkee mielestäni parhaiten suoraan siimasta. Itselläni ei särjen pilkinnässä ole tapana tutkia tärppejä herkistimestä, paitsi jos kokeilen jättää sohjoa avantoon. Yleensä otan lähes kaikki sohjot pois, jotta tärpit näkee. En ole juuri huomannut sohjottoman reiän säikyttävän särkiä.
Särjelle käytän verrattaen pieniä pilkkejä verrattuna ahveneen. 3-5cm pilkit käyvät hyvin, ainakin noin 4-5 metrin syvyyteen saakka. Särkipilkkeihin en ole kovin paljoa perehtynyt sinänsä, mutta mitään syvyyspommeja en särjelle käytä lainkaan. Yli 5 metristä en ole särkeä pilkkinyt lainkaan, joten välineitäkin on aika vaikea suositella niin syvään. Mutta itse suurentaisin syvempään veteen 6-7cm pilkkeihin jos joskus syvempään joutuu.
Omaksi luottopeliksi on viime talvina muodostunut Tinka-pilkki, joka toimii kyllä ahvenellekin. Aiemmin käytin paljon myös Rutilus-pilkkiä, mutta menetin sen joskus kun en ollut uusinut solmuja tarpeeksi usein! Mielestäni särjelle toimii nuo värisevät pilkit ihan hyvin, mutta sivuhausta ehdottomasti on joskus apua. Usein vaan särkeä on niin paljon alla, että ei sinne sivulle paljoa tarvitse leijata. Itselläni tyypillinen kisatulos kaiken kalan kisoissa (särkikisoissa) keväisin on tuollainen 7-11 kiloa.
Siirrytään pilkkivalinnasta ehkäpä vielä tärkeämpään, eli tapsimorriin pilkin alla. Sen on oltava ehdottomasti pienempi kuin ahvenelle, joskus jopa paljon pienempi. 14 tai 16 koukkukokokin voi olla särjelle liian suuri heikolla syönnillä. Koukun koko ei ole ainoa ratkaiseva tekiä, vaan koukun on tietysti oltava äärimmäisen terävä. Mielestäni myös väkäsen on hyvä olla mahdollisimman pieni.
Koukun malli riippuu jonkun verran käytettävästä syötistä. Surviaisentoukille hieman pitkänmallinen ja ohutlankainen koukku pienellä väkäsellä on aika täydellinen valinta. Toukat saa koukkuun ehjänä eikä niitä tarvitse ihan joka kalan jälkeen olla vaihtamassa. Yleensä surviaisentoukka onkin se, jolla särkikisoissa kannattaa pilkkiä. Toukkia on tapana pujottaa kerralla koukkuun 2-4kpl, kuten ahvenellekin.
Kärpäsentoukkaa en käytä melkein lainkaan, paitsi jos olen sattunut löytämään erityisen pienikokoisia toukkia. Savimadon palaset sen sijaan ovat hyvällä syönnillä kestävä syötti. Joskus olen samalla madonpalasella vetänyt ihan putkeen jopa noin 60kpl särkiä. Kärpäsentoukille ja madon palasille käy lyhyempikin koukku, ja väkänen saa olla hieman reilumpi. Mutta kyllä tuo surviaisentoukille sopiva koukku käy hyvin myös muille syöteille. Itselläni on joskus mukana lyhyempivartisia koukkuja eri syöteille.
Harvemmin käytän pelkkää morria särjelle särjen runsauden vuoksi, mutta joskus harvoin tulee morriteltuakin. Silloin on käytössä mahdollisimman pienikoukkuisia volfram-morreja, tietysti. Tietysti todella huonolla syönnillä ja vähäkalaisissa paikoissa pelkkä morri voi olla tapsivermeitä parempi vaihtoehto.
Morrien värit on varmasti myös jonkun verran saaliiseen vaikuttava asia. En ole hirveästi itse eri värejä testaillut, sillä pidän syötinvalintaa kuitenkin huomattavasti tärkeämpänä. Punainen on kuitenkin eniten käytössä ollut. Keltaista siltikin pidetään ehkä eniten särkivärinä. Vaan on sitä saalista kuparillakin noussut...
Siimanvahvuuteni särjelle on yleensä 0.12mm tapsi ja pääsiimana 0.14mm tai 0.16mm. Paikoissa, joissa särki on todella pientä, saatan käyttää jopa 0.10mm tapsia, mutta tuo on usein jo liiottelua. Jos taas särki on vähän reilumpaa ja sitä tulee paljon, voi hyvin käyttää 0.14mm tapsiakin. Pelkällä morrilla 0.08-0.12mm on ne paksuudet, millä pitkälti pärjäilee.
Tapsin pituus vaihtelee jonkun verran pilkistä riippuen, mutta käytän itse varsin lyhyitä tapseja verrattuna moniin kanssakisaajiin. Lyhyt tapsi kun on nopea käyttää ja helppo hallita verrattuna pitkään. Tyypillinen tapsin pituus itselläni on noin 7-10cm. Harvemmin tulee edes koitettua pidempiä. Kuitenkin nämäkin pituudet ovat pidempiä kuin mitä käytän ahvenelle!
Seuraavaksi itse pilkintätekniikkaan. Särkeä pilkin yleisesti ottaen enemmän pohjasta kuin ahventa. Poikkeuksia kuitenkin löytyy runsaasti. Saalista kun kertyy joskus hyvin välivedestäkin, niin tuohon ei voi oikein yleisohjetta antaa. Pohjan pölläyttely kuitenkin toimii särjelle vähintäänkin yhtä usein kun ahvenellekin. Särjelle myös on tapana tehdä isompia houkutusvetoja kuin ahvenelle. En siis tarkoita peruspilkintää, vaan erillisiä houkutusvetoja, joilla houkuttelen parvea paikalle. Särjet kun tuntuvat uivan vielä selvemmin ja isommissa parvissa kuin ahvenet.
Uittotekniikka on särjelle rauhallisempaa kuin ahvenelle. Varsinkin morrin värisyttelyt ovat rauhallisempia. Kannattaa myös suosia laskevaa liikettä särjelle. Ahven kun yleensä nappaa mielummin nousevaan morriin. Myös pientä ylös alas liikettä lähes paikallaan kannattaa särjelle tehdä.
Särki tuntuu säikkyvän kairaamista enemmän kuin ahvenet. Ilmeisesti sen takia usein vanhoista rei'istä saa ne parhaat särkisaaliit. Tämä tietysti korostuu matalassa vedessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei särkiparvea kannattaisi etsiä kairaamalla. Mutta kalaa antaneet reiät kannattaa tarkistaa uudemman kerran paljon useammin kuin ahventa pilkkiessä.
"Tyhjällä" reiälläkin kannattaa uhrata enemmän aikaa kuin ahventen kanssa. Särki kun paikalle tullessaan usein pysyy siinä pitkän aikaa. Pahimmassa tapauksessa lähdet juuri reiältä, kun ensimmäinen särki olisi napannut ja sen perässä syöntiä olisi jatkunut vaikka toista tuntia. Särki on varsinkin keväällä todella liikkuvainen pilkkikala.
Entä kalapaikat särjelle? Itse olen särkeä löytänyt hyvin erilaisista paikoista. Välillä melkein kaislikon reunasta, välillä keskeltä järveä, mutta en kuitenkaan syvimmästä montusta. Mitä keväämmäksi menee, sitä matalampaan särjet tulevat. Matalien kutulahtien suualueet ovat usein keväällä varmimpia paikkoja. Alkutalvesta monttujen reunojen läheltä onnistuu varmemmin.
Yleisön pyynnöstä artikkeli särkikalojen kilpapilkinnästä. Tosin tiivistän tämän lähinnä särjen pilkintään. Toki lahnaakin välillä ylös tulee, mutta itselleni ne ovat olleet melkoisia sattumia.
Mutta tässä lähinnä ajatuksia, mitenkä särjen kilpapilkintä eroaa ahvenen kilpapilkinnästä.
Aloitetaan pilkintävälineistä. Särjen pilkinnässä välineet ovat astetta herkemmät kuin ahvenen pilkinnässä. Näin karkeasti sanoen. Poikkeuksena esim. useat merialueet, joissa särki on todella isokokoista. Itse olen tyypillisesti kisoissa pilkkinyt noin 20-50 gramman särkiä, joten nämä "ohjeet" kohdistuvatkin tuohon kokoluokkaan eniten.
Myös särjen tärpit ovat hennonmpia kuin ahvenen. Siksi välineiden tulee olla herkkiä. Tärpit näkee mielestäni parhaiten suoraan siimasta. Itselläni ei särjen pilkinnässä ole tapana tutkia tärppejä herkistimestä, paitsi jos kokeilen jättää sohjoa avantoon. Yleensä otan lähes kaikki sohjot pois, jotta tärpit näkee. En ole juuri huomannut sohjottoman reiän säikyttävän särkiä.
Särjelle käytän verrattaen pieniä pilkkejä verrattuna ahveneen. 3-5cm pilkit käyvät hyvin, ainakin noin 4-5 metrin syvyyteen saakka. Särkipilkkeihin en ole kovin paljoa perehtynyt sinänsä, mutta mitään syvyyspommeja en särjelle käytä lainkaan. Yli 5 metristä en ole särkeä pilkkinyt lainkaan, joten välineitäkin on aika vaikea suositella niin syvään. Mutta itse suurentaisin syvempään veteen 6-7cm pilkkeihin jos joskus syvempään joutuu.
Omaksi luottopeliksi on viime talvina muodostunut Tinka-pilkki, joka toimii kyllä ahvenellekin. Aiemmin käytin paljon myös Rutilus-pilkkiä, mutta menetin sen joskus kun en ollut uusinut solmuja tarpeeksi usein! Mielestäni särjelle toimii nuo värisevät pilkit ihan hyvin, mutta sivuhausta ehdottomasti on joskus apua. Usein vaan särkeä on niin paljon alla, että ei sinne sivulle paljoa tarvitse leijata. Itselläni tyypillinen kisatulos kaiken kalan kisoissa (särkikisoissa) keväisin on tuollainen 7-11 kiloa.
Siirrytään pilkkivalinnasta ehkäpä vielä tärkeämpään, eli tapsimorriin pilkin alla. Sen on oltava ehdottomasti pienempi kuin ahvenelle, joskus jopa paljon pienempi. 14 tai 16 koukkukokokin voi olla särjelle liian suuri heikolla syönnillä. Koukun koko ei ole ainoa ratkaiseva tekiä, vaan koukun on tietysti oltava äärimmäisen terävä. Mielestäni myös väkäsen on hyvä olla mahdollisimman pieni.
Koukun malli riippuu jonkun verran käytettävästä syötistä. Surviaisentoukille hieman pitkänmallinen ja ohutlankainen koukku pienellä väkäsellä on aika täydellinen valinta. Toukat saa koukkuun ehjänä eikä niitä tarvitse ihan joka kalan jälkeen olla vaihtamassa. Yleensä surviaisentoukka onkin se, jolla särkikisoissa kannattaa pilkkiä. Toukkia on tapana pujottaa kerralla koukkuun 2-4kpl, kuten ahvenellekin.
Kärpäsentoukkaa en käytä melkein lainkaan, paitsi jos olen sattunut löytämään erityisen pienikokoisia toukkia. Savimadon palaset sen sijaan ovat hyvällä syönnillä kestävä syötti. Joskus olen samalla madonpalasella vetänyt ihan putkeen jopa noin 60kpl särkiä. Kärpäsentoukille ja madon palasille käy lyhyempikin koukku, ja väkänen saa olla hieman reilumpi. Mutta kyllä tuo surviaisentoukille sopiva koukku käy hyvin myös muille syöteille. Itselläni on joskus mukana lyhyempivartisia koukkuja eri syöteille.
Harvemmin käytän pelkkää morria särjelle särjen runsauden vuoksi, mutta joskus harvoin tulee morriteltuakin. Silloin on käytössä mahdollisimman pienikoukkuisia volfram-morreja, tietysti. Tietysti todella huonolla syönnillä ja vähäkalaisissa paikoissa pelkkä morri voi olla tapsivermeitä parempi vaihtoehto.
Morrien värit on varmasti myös jonkun verran saaliiseen vaikuttava asia. En ole hirveästi itse eri värejä testaillut, sillä pidän syötinvalintaa kuitenkin huomattavasti tärkeämpänä. Punainen on kuitenkin eniten käytössä ollut. Keltaista siltikin pidetään ehkä eniten särkivärinä. Vaan on sitä saalista kuparillakin noussut...
Siimanvahvuuteni särjelle on yleensä 0.12mm tapsi ja pääsiimana 0.14mm tai 0.16mm. Paikoissa, joissa särki on todella pientä, saatan käyttää jopa 0.10mm tapsia, mutta tuo on usein jo liiottelua. Jos taas särki on vähän reilumpaa ja sitä tulee paljon, voi hyvin käyttää 0.14mm tapsiakin. Pelkällä morrilla 0.08-0.12mm on ne paksuudet, millä pitkälti pärjäilee.
Tapsin pituus vaihtelee jonkun verran pilkistä riippuen, mutta käytän itse varsin lyhyitä tapseja verrattuna moniin kanssakisaajiin. Lyhyt tapsi kun on nopea käyttää ja helppo hallita verrattuna pitkään. Tyypillinen tapsin pituus itselläni on noin 7-10cm. Harvemmin tulee edes koitettua pidempiä. Kuitenkin nämäkin pituudet ovat pidempiä kuin mitä käytän ahvenelle!
Seuraavaksi itse pilkintätekniikkaan. Särkeä pilkin yleisesti ottaen enemmän pohjasta kuin ahventa. Poikkeuksia kuitenkin löytyy runsaasti. Saalista kun kertyy joskus hyvin välivedestäkin, niin tuohon ei voi oikein yleisohjetta antaa. Pohjan pölläyttely kuitenkin toimii särjelle vähintäänkin yhtä usein kun ahvenellekin. Särjelle myös on tapana tehdä isompia houkutusvetoja kuin ahvenelle. En siis tarkoita peruspilkintää, vaan erillisiä houkutusvetoja, joilla houkuttelen parvea paikalle. Särjet kun tuntuvat uivan vielä selvemmin ja isommissa parvissa kuin ahvenet.
Uittotekniikka on särjelle rauhallisempaa kuin ahvenelle. Varsinkin morrin värisyttelyt ovat rauhallisempia. Kannattaa myös suosia laskevaa liikettä särjelle. Ahven kun yleensä nappaa mielummin nousevaan morriin. Myös pientä ylös alas liikettä lähes paikallaan kannattaa särjelle tehdä.
Särki tuntuu säikkyvän kairaamista enemmän kuin ahvenet. Ilmeisesti sen takia usein vanhoista rei'istä saa ne parhaat särkisaaliit. Tämä tietysti korostuu matalassa vedessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei särkiparvea kannattaisi etsiä kairaamalla. Mutta kalaa antaneet reiät kannattaa tarkistaa uudemman kerran paljon useammin kuin ahventa pilkkiessä.
"Tyhjällä" reiälläkin kannattaa uhrata enemmän aikaa kuin ahventen kanssa. Särki kun paikalle tullessaan usein pysyy siinä pitkän aikaa. Pahimmassa tapauksessa lähdet juuri reiältä, kun ensimmäinen särki olisi napannut ja sen perässä syöntiä olisi jatkunut vaikka toista tuntia. Särki on varsinkin keväällä todella liikkuvainen pilkkikala.
Entä kalapaikat särjelle? Itse olen särkeä löytänyt hyvin erilaisista paikoista. Välillä melkein kaislikon reunasta, välillä keskeltä järveä, mutta en kuitenkaan syvimmästä montusta. Mitä keväämmäksi menee, sitä matalampaan särjet tulevat. Matalien kutulahtien suualueet ovat usein keväällä varmimpia paikkoja. Alkutalvesta monttujen reunojen läheltä onnistuu varmemmin.
lauantai 28. syyskuuta 2013
Pilkkikauteen valmistautumista
Pikkuhiljaa on alkanut valmistautuminen tulevalle pilkki(kisa)kaudelle. Valmistautuminen sujuu kätevästi, kun osallistuu syksyllä samalla edes yhteen laituripilkkikisaan. Vammalan Kaalisaaressa meinaan sellaiseen osallistua, kunhan niitä järjestetään. Yksi kisa siellä tosin jo oli, mutta se oli yhdistetty onki/pilkkikisa. Silloin oli voittotulos ollut vain n. 1,2kg muistaakseni.
Laiturikisassa tulen käyttämään varmasti ainoastaan pienikokoisia volframimorreja ja pieniä tapsipilkkejä. Ainakin Kaalisaaren laiturilla saalis koostuu yleensä enimmäkseen pienistä pasureista ja särjistä, joten välineiden tulee olla herkkiä. Toki varalle pitää ottaa mukaan hieman jykevämpääkin pilkkikalustoa, isojen ahventen ja lahnojen varalle joita alueella myöskin jonkun verran esiintyy.
Pilkkisiimat menivät viime talvena aivan finaaliin. Siksi hankinkin jo tulevalle kaudelle Stroftin siimaa vahvuuksissa 0,10mm, 0,12mm, 0,14mm, 0,16mm, 0,18mm, 0,20mm, 0,22mm ja 0,25mm. Myös 0,08mm siimaa pitäisi hankkia, mutta sitä en vielä löytänyt. Tuota ei kuitenkaan tule käytettyä kuin ehkä pari kertaa talvessa ja ainoastaan kisoissa.
Jokaisen vavan käyn lävitse ja katson onko siimaa tarpeeksi. Kovin paljoa en siimaa yhdessä vavassa säilö, vaan käytännössä joka vapaan kelaan siimaa noin 4-14 metriä. Morrivapoihin riittää alle 10 metriä ja "mättövapoihin", joilla vedän kalan kerralla ylös olen laittanut vain muutaman metrin siimaa. Eli eipä ole varmaan paljoa tehtävissä, jos joku iso hauki tms iskee pilkkiin ja joutuu siimaa antamaan kymmeniä metrejä.
Uuden pilkkiasun oikeastaan tarvitsen tulevalle kaudelle, mutta toki nykyiselläkin vielä menettelee toistaiseksi. Käytössä on ollut siis Visionin 2-osainen asu, joka oli uutena melko hyvin vedenkestävä. Ei ole enää, kun reikiä on 4 aktiivisen käyttötalven (ja syksyn) aikana syntynyt. Ei meinaa materiaalit kestää meikäläisen käyttöä vaan saumat alkavat ratkeilla. On tuo nyt kuitenkin jo noin 300 kalareissua palvellut.
Jalkineosastolla ei ilmeisesti tarvitse hankintoja tehdä, vaan nykyisillä pärjää niin kauan kuin vain Safari-Termo lämpösaappaani pysyvät ehjinä. Pilkkilenkkareihin on ollut hakusessa kohtuuhintaiset Goretex-sukat, mutta ei ole kovin halvalla missään näkynyt. Nykyiset on kyllä vielä kohtuu hyvässä kunnossa kolmen talven jälkeen. Partioaitta -nimisestä liikkeestä nuo ostin, mutta kun olen siellä kysellyt, niin heidän maahantuojansa ei enää noita sukkia toimita. Nettikaupoista noita sukkia toki löytäisi. Omani on siis Sealskins -merkkiset.
Tulevalla kaudella pilkin ainoastaan omavalmisteisilla ketjukoukuilla ja otan käytöstä pois kaikki vanhat koukut. Erityisesti värikoukkuja tulee testailtua varmaan aiempaa enemmän, eikä vain kokeiltua yhtä tai kahta väriä ja vaihtaa heti välinettä jos ei tule tulosta. Hommasin uusia pilkkejäkin jo tulevalle kaudelle, siinä oli myös värikoukkupilkintään sopivia pilkkejä, muun muassa pari ruotsalaista pilkkiä ja ne erityisesti vaikuttivat hyviltä kun koeuitin pilkkejä jo kotona.
Mutta kaippa tässä vielä parisen kuukautta (ainakin) joutuu jäitä odottelemaan. Lokakuu on yleensä se aika kun tulee venepilkillä käytyä, ja tarkoitus on ensi viikolla tehdä ensimmäinen pidempi venepilkkisessio Kulovedelle, mikäli vain tuuli ei ole liian kova.
Laiturikisassa tulen käyttämään varmasti ainoastaan pienikokoisia volframimorreja ja pieniä tapsipilkkejä. Ainakin Kaalisaaren laiturilla saalis koostuu yleensä enimmäkseen pienistä pasureista ja särjistä, joten välineiden tulee olla herkkiä. Toki varalle pitää ottaa mukaan hieman jykevämpääkin pilkkikalustoa, isojen ahventen ja lahnojen varalle joita alueella myöskin jonkun verran esiintyy.
Pilkkisiimat menivät viime talvena aivan finaaliin. Siksi hankinkin jo tulevalle kaudelle Stroftin siimaa vahvuuksissa 0,10mm, 0,12mm, 0,14mm, 0,16mm, 0,18mm, 0,20mm, 0,22mm ja 0,25mm. Myös 0,08mm siimaa pitäisi hankkia, mutta sitä en vielä löytänyt. Tuota ei kuitenkaan tule käytettyä kuin ehkä pari kertaa talvessa ja ainoastaan kisoissa.
Jokaisen vavan käyn lävitse ja katson onko siimaa tarpeeksi. Kovin paljoa en siimaa yhdessä vavassa säilö, vaan käytännössä joka vapaan kelaan siimaa noin 4-14 metriä. Morrivapoihin riittää alle 10 metriä ja "mättövapoihin", joilla vedän kalan kerralla ylös olen laittanut vain muutaman metrin siimaa. Eli eipä ole varmaan paljoa tehtävissä, jos joku iso hauki tms iskee pilkkiin ja joutuu siimaa antamaan kymmeniä metrejä.
Uuden pilkkiasun oikeastaan tarvitsen tulevalle kaudelle, mutta toki nykyiselläkin vielä menettelee toistaiseksi. Käytössä on ollut siis Visionin 2-osainen asu, joka oli uutena melko hyvin vedenkestävä. Ei ole enää, kun reikiä on 4 aktiivisen käyttötalven (ja syksyn) aikana syntynyt. Ei meinaa materiaalit kestää meikäläisen käyttöä vaan saumat alkavat ratkeilla. On tuo nyt kuitenkin jo noin 300 kalareissua palvellut.
Jalkineosastolla ei ilmeisesti tarvitse hankintoja tehdä, vaan nykyisillä pärjää niin kauan kuin vain Safari-Termo lämpösaappaani pysyvät ehjinä. Pilkkilenkkareihin on ollut hakusessa kohtuuhintaiset Goretex-sukat, mutta ei ole kovin halvalla missään näkynyt. Nykyiset on kyllä vielä kohtuu hyvässä kunnossa kolmen talven jälkeen. Partioaitta -nimisestä liikkeestä nuo ostin, mutta kun olen siellä kysellyt, niin heidän maahantuojansa ei enää noita sukkia toimita. Nettikaupoista noita sukkia toki löytäisi. Omani on siis Sealskins -merkkiset.
Tulevalla kaudella pilkin ainoastaan omavalmisteisilla ketjukoukuilla ja otan käytöstä pois kaikki vanhat koukut. Erityisesti värikoukkuja tulee testailtua varmaan aiempaa enemmän, eikä vain kokeiltua yhtä tai kahta väriä ja vaihtaa heti välinettä jos ei tule tulosta. Hommasin uusia pilkkejäkin jo tulevalle kaudelle, siinä oli myös värikoukkupilkintään sopivia pilkkejä, muun muassa pari ruotsalaista pilkkiä ja ne erityisesti vaikuttivat hyviltä kun koeuitin pilkkejä jo kotona.
Mutta kaippa tässä vielä parisen kuukautta (ainakin) joutuu jäitä odottelemaan. Lokakuu on yleensä se aika kun tulee venepilkillä käytyä, ja tarkoitus on ensi viikolla tehdä ensimmäinen pidempi venepilkkisessio Kulovedelle, mikäli vain tuuli ei ole liian kova.
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Kilpapilkkijän varusteet
Tässä vähän lisää asiaa kilpapilkkijöiden varusteista. Ensinnäkin kaira. Itse olen aina käyttänyt kisoissa ainoastaan UR:n vihreää kairaa. Niitä löytyy itseltäni 100mm, 115mm ja 155mm. Kisoissa 155mm kaira on erittäin harvinainen varustus, mutta joskus se on tullut otettua isojen kalojen varalta, tai muuten vähäkalaisiin kisoihin, joissa ei ole kuitenkaan oletettavissa suurta reikämäärää päivän aikana. Ehdoton 6 tuuman kaira on kisoissa, joissa kannattaa koittaa haukea.
100mm kairaa käytän niissä kisoissa, missä ei ole vaaraa yli 500g ahvenista tai muista kaloista, mitkä ei 100m reiästä mahtuisi. Omassa 100mm kairassa on melkoisen kova syönti terässä, minkä vuoksi en käytä sitä kuitenkaan paksuun yli 40cm jäähän melkein koskaan. Eli tuossa olisi omalla kohdalla ainakin vielä varaa parantaa varusteita, hankkimalla kevyemmin menevä terä 100mm kairaan. Loppujen lopuksi tulee käytettyä 115mm kairaa selvästi eniten, sillä siitä mahtuu lähes 100% varmasti isoimmatkin kisoissa kohdalle osuvat ahvenet, ja tuolla 115mm kairalla on vielä todella kevyt vääntää reikiä.
Jos nyt uuden kairan hankkisin, niin se olisi varmaan UR-Suomi, eli oranssinvärinen UR juurikin tuossa 100mm koossa. Kokemusta ei siitä ole, mutta kuulopuheiden mukaan hyvä kaira ja varsinkin terä kaikin puolin.
Muista kairoista yleisesti kisoissa paljon näkee Mora Novaa, joka on kuitenkin kaiketi ominaisuuksiltaan hyvin lähellä UR-Suomi -kairaa. UR:n terällä varustettuja Titaanikairoja myös käytetään jonkun verran, jotka ovat selvästi kevyimpiä kantaa. Mutta sanoisin että perus-UR:llä pääsee aika pitkälle, kunhan siinä on olosuhteisiin soveltuva terä. Eli kovaan ja kiinteään jäähän saa olla melko kovalla syötöllä kairan terä, paitsi jos jäätä on tosi paksulti niin sitten pienempi syönti että jaksaa vääntää kisoissa tarvittavan määrän reikiä.
Vaatetukseni on sellainen, että aluskerrastona merinovillaa oleva urheilukerrasto. Aika ylivoimaiselta tuntuu tuo materiaali, päästää hien hyvin seuraaviin kerroksiin, eikä merinovilla edes haise juurikaan vaikka kuinka tulisi hiki. Saappaita, eli Safari Termoja käyttäessäni on alla yleensä merinovillasukka. Goretex-lenkkareissa ohuet juoksusukat ja niiden päällä Goretex-sukat.
Kevään lämpimillä keleillä urheilukerraston päällä voi olla ainoastaan tavallinen takki ja vedenpitävät/vettä hylkivät housut. Itselläni tuo pilkkiasu on joku Visionin 2-osainen puku. Uutena tuo piti vettä aika hyvin, mutta nykyään päästää isomman sateen osittain läpi. Kaikkein lämpimimmillä keleillä en tosin Visionin takkia pidä, ainakaan jos ei sada tai tuule kovaa. Keväällä on ollut välillä tavallinen tuulitakkikin päällä.
Kylmällä kelillä on ollut käytössä Rapalan haalarit, jotka kyllä monen talven jäljiltä ovat alkaneet ratkeilla saumoista aika pahastikin. Sama tosin on käynyt jo Visionin housuillekin, jotka ovat olleet 4 talvea aktiivisessa käytössä.
Kärjistäen voisi sanoa, että yli 15 asteen pakkasessa käytän haalareita ja lämpimämmässä tuota 2-osaista ohutta kalvoasua. Tarvittaessa sinne alle laitan 3-4 housut ja urheilukerraston paidan päälle paksun fleecepaidan ja joskus villapaidankin. Riippuu kovasti paljonko on odotettavissa oleva liikkumismäärä päivän aikana. Pikkujärville saa luonnollisesti pukea vaatetta paljon enemmän kuin isoille vesille, kun tulee liikuttuakin enemmän.
Joka tapauksessa sanoisin, että melkeinpä housut on pilkillä pakko olla vedenkestävät, sillä vettä loiskuu jäällä kulkiessa ja sohjojen potkaisussa jalat kastuu myös. Takin osalta vedenpitävyyttä tarvitaan oikeastaan vain vesisateella. Ja ainahan nuo vedenpitävät materiaalit ovat huonommin hengittäviä.
Yksi mikä itseni pitäisi vielä hankkia ehkäpä, on parempi pipo joka myös hengittäisi. Tosin nykyään siirtymät tulee mentyä aika lailla paljain päin ja pipo päähän vasta kun alkaa pilkkiä.
Ai niin, sitten vielä liukuestepuoli. Itselläni ei saappaissa ole lainkaan liukuesteitä, mutta ehkä tulee vielä ajankohtaiseksi hankkia. Tossuissa on pohjiin ruuvattavat ruuvinastat, jotka kävin ostamassa suutarilta. On tosin tullut huomattua, että parempiakin ruuvinastoja on markkinoilla, ja sellaiset tulisikin hankkia ensi talveksi. Nykyiset nastat kun tuppaavat hieman lipsumaan oikein liukkailla keleillä.
100mm kairaa käytän niissä kisoissa, missä ei ole vaaraa yli 500g ahvenista tai muista kaloista, mitkä ei 100m reiästä mahtuisi. Omassa 100mm kairassa on melkoisen kova syönti terässä, minkä vuoksi en käytä sitä kuitenkaan paksuun yli 40cm jäähän melkein koskaan. Eli tuossa olisi omalla kohdalla ainakin vielä varaa parantaa varusteita, hankkimalla kevyemmin menevä terä 100mm kairaan. Loppujen lopuksi tulee käytettyä 115mm kairaa selvästi eniten, sillä siitä mahtuu lähes 100% varmasti isoimmatkin kisoissa kohdalle osuvat ahvenet, ja tuolla 115mm kairalla on vielä todella kevyt vääntää reikiä.
Jos nyt uuden kairan hankkisin, niin se olisi varmaan UR-Suomi, eli oranssinvärinen UR juurikin tuossa 100mm koossa. Kokemusta ei siitä ole, mutta kuulopuheiden mukaan hyvä kaira ja varsinkin terä kaikin puolin.
Muista kairoista yleisesti kisoissa paljon näkee Mora Novaa, joka on kuitenkin kaiketi ominaisuuksiltaan hyvin lähellä UR-Suomi -kairaa. UR:n terällä varustettuja Titaanikairoja myös käytetään jonkun verran, jotka ovat selvästi kevyimpiä kantaa. Mutta sanoisin että perus-UR:llä pääsee aika pitkälle, kunhan siinä on olosuhteisiin soveltuva terä. Eli kovaan ja kiinteään jäähän saa olla melko kovalla syötöllä kairan terä, paitsi jos jäätä on tosi paksulti niin sitten pienempi syönti että jaksaa vääntää kisoissa tarvittavan määrän reikiä.
Vaatetukseni on sellainen, että aluskerrastona merinovillaa oleva urheilukerrasto. Aika ylivoimaiselta tuntuu tuo materiaali, päästää hien hyvin seuraaviin kerroksiin, eikä merinovilla edes haise juurikaan vaikka kuinka tulisi hiki. Saappaita, eli Safari Termoja käyttäessäni on alla yleensä merinovillasukka. Goretex-lenkkareissa ohuet juoksusukat ja niiden päällä Goretex-sukat.
Kevään lämpimillä keleillä urheilukerraston päällä voi olla ainoastaan tavallinen takki ja vedenpitävät/vettä hylkivät housut. Itselläni tuo pilkkiasu on joku Visionin 2-osainen puku. Uutena tuo piti vettä aika hyvin, mutta nykyään päästää isomman sateen osittain läpi. Kaikkein lämpimimmillä keleillä en tosin Visionin takkia pidä, ainakaan jos ei sada tai tuule kovaa. Keväällä on ollut välillä tavallinen tuulitakkikin päällä.
Kylmällä kelillä on ollut käytössä Rapalan haalarit, jotka kyllä monen talven jäljiltä ovat alkaneet ratkeilla saumoista aika pahastikin. Sama tosin on käynyt jo Visionin housuillekin, jotka ovat olleet 4 talvea aktiivisessa käytössä.
Kärjistäen voisi sanoa, että yli 15 asteen pakkasessa käytän haalareita ja lämpimämmässä tuota 2-osaista ohutta kalvoasua. Tarvittaessa sinne alle laitan 3-4 housut ja urheilukerraston paidan päälle paksun fleecepaidan ja joskus villapaidankin. Riippuu kovasti paljonko on odotettavissa oleva liikkumismäärä päivän aikana. Pikkujärville saa luonnollisesti pukea vaatetta paljon enemmän kuin isoille vesille, kun tulee liikuttuakin enemmän.
Joka tapauksessa sanoisin, että melkeinpä housut on pilkillä pakko olla vedenkestävät, sillä vettä loiskuu jäällä kulkiessa ja sohjojen potkaisussa jalat kastuu myös. Takin osalta vedenpitävyyttä tarvitaan oikeastaan vain vesisateella. Ja ainahan nuo vedenpitävät materiaalit ovat huonommin hengittäviä.
Yksi mikä itseni pitäisi vielä hankkia ehkäpä, on parempi pipo joka myös hengittäisi. Tosin nykyään siirtymät tulee mentyä aika lailla paljain päin ja pipo päähän vasta kun alkaa pilkkiä.
Ai niin, sitten vielä liukuestepuoli. Itselläni ei saappaissa ole lainkaan liukuesteitä, mutta ehkä tulee vielä ajankohtaiseksi hankkia. Tossuissa on pohjiin ruuvattavat ruuvinastat, jotka kävin ostamassa suutarilta. On tosin tullut huomattua, että parempiakin ruuvinastoja on markkinoilla, ja sellaiset tulisikin hankkia ensi talveksi. Nykyiset nastat kun tuppaavat hieman lipsumaan oikein liukkailla keleillä.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Kilpapilkintä - vavat ja siimat
Tämä blogiviesti on lähinnä vastaus lopputalvesta tulleeseen kysymykseen välineistä, joka kuului näin:
"Voisit kirjoittaa enemmän varustuksesta. Minkälaisia vapoja käytät eri pilkeille? Entä mikä kaira? Myös vaatetuksesta olisi kiva saada tietoa.."
Ensinnäkin, kaikki vavat ovat Karismaxin vapoja, ja olen aina käyttänyt ainoastaan niitä kilpailuissa koko "urani" ajan. Eli kehiminen on opeteltu jo reippaasti alle 10-vuotiaana.
Käytän lähes yksinomaan kehimisvapoja, paitsi tietysti välillä alle 1,5 metrin vedessä ja tasapainopilkillä syvemmässäkin perus diagonaali/siimastavetovapoja. Karismaxin kehimisvavoista käytän ainoastaan lyhyemmän mallin kehimisvapoja, eli ketjupilkeille ja värikoukkupilkeille Max 1 srv, tapsipilkeille Max 1 sr ja morreille Max 1 srm.
Morrivavoissa herkistimen paksuus vaihtelee morrin koon mukaan: pienimmille morreille olen saksilla varovasti ohentanut herkistintä saadakseni sitä herkemmäksi. Kehittäviä ketjupilkkivapoja ja tapsipilkkivapoja kuuluu molempia 4kpl vapavalikoimaani ja morrivapoja 5kpl. Tapsipilkkivavoissa käytän pienimmillä pilkeillä filmikärkeä herkistimenä, isommilla pilkeillä taas vavoissa valmiina olevaa lattajousiteräsherkistintä. Ketjupilkkivavoissa kahdessa vavassa on jämäkkä herkistin ja kahdessa hieman ohuempi, sillä käytän niissä ohuempaa siimaa ja pienempää pilkkiä.
Vaikka vapoja on noinkin monta, olisi ehkä pientä tarvetta lisätä kehimisvapavalikoimaa.
Siimoina käytän ainoastaan Stroftin siimoja.
Siimanvahvuudet vavoissani ovat seuraavanlaiset:
Morrivavoissa 0.10, 0.12, 0.14, 0.16 ja 0.18mm, poikkeustilanteessa matalasta isoa ahventa yrittäessä mahdollisesti jopa 0.20mm siima, ja vastaavasti "kriittisissä" olosuhteissa joskus 0.08mm.
Ketjuvavoissa 0.25mm, 0,20mm, 0,18mm ja 0,16mm
Tapsivavoissa kahdessa pääsiimana 0.16mm, kahdessa muussa 0.14mm ja 0.18mm. Tapsisiiman vahvuus aina 0.02mm ohuempi kuin pääsiima. Syvästä ison pilkin kanssa käytän 0.18mm siimaa, muuten ahvenelle melkein aina 16 pääsiima ja 14 tapsi. Särjelle ja pienelle huonosyöntiselle ahvenelle 0.12mm tapsi.
Matalassa vedessä käytän sitten myös näitä ei-kehittäviä vapoja, varsinkin pelkälle morrille. Tapsilla pilkin aina kehimisvavalla, sillä en pilki tapsilla lainkaan alle 1,5m vedessä. Mielestäni tapsipilkin parhaat edut tulevat esiin vasta syvemmässä vedessä. Käytän matalassa mieluummin ketju- kuin tapsipilkkiä. Kisoissa myös tapsi on matalassa jonkun verran hitaampi kuin ketjupilkki, syvässä vedessä ero on aika minimaalinen.
Vapoina matalassa mormyskoidessa käytän oikeastaan ihan sekaisin Max 8ja Max 5 vapoja. Käytän toisinaan näitä vapoja myös syvemmässä (2-6m) morsmyskoidessa, jos vain kala on kookkaamman kokoista (yli 100g) ja keli on sellainen, että siima ei tartu liikaa jääkökkäreisiin avannon vieressä. Maxtreme 3 olisi Karismaxilla erikoisonki matalassa mormyskointiin, ja se taitaa olla itselläni hankintalistalla. Tuosta minulta löytyykin pari kappaletta ketjupilkintäversioita matalassa pilkintään.
Ketjupilkkivavoista käytän Maxtreme 2 -vapaa suurimmaksi osaksi kun pilkin alle 1,5 metrin vedestä. Noita vapoja on itselläni kuitenkin vain 2kpl tällä hetkellä, joten käytän lisäksi myös Max 3 ja Max 9-vapoja. Max 3:sta ja Max 9:ä käytän pystypilkin lisäksi pienillä tasapainopilkeillä aina noin 5-6m veteen asti. Ketjupilkkivavoissa on siiman vahvuus tilanteesta riippuen 0.16 - 0.25mm. Värikoukkupilkeillä yleensä 0.16 tai 0.18mm.
Laitan muista kilpapilkkijän varusteista blogiviestiä myöhemmin...
"Voisit kirjoittaa enemmän varustuksesta. Minkälaisia vapoja käytät eri pilkeille? Entä mikä kaira? Myös vaatetuksesta olisi kiva saada tietoa.."
Ensinnäkin, kaikki vavat ovat Karismaxin vapoja, ja olen aina käyttänyt ainoastaan niitä kilpailuissa koko "urani" ajan. Eli kehiminen on opeteltu jo reippaasti alle 10-vuotiaana.
Käytän lähes yksinomaan kehimisvapoja, paitsi tietysti välillä alle 1,5 metrin vedessä ja tasapainopilkillä syvemmässäkin perus diagonaali/siimastavetovapoja. Karismaxin kehimisvavoista käytän ainoastaan lyhyemmän mallin kehimisvapoja, eli ketjupilkeille ja värikoukkupilkeille Max 1 srv, tapsipilkeille Max 1 sr ja morreille Max 1 srm.
 |
| Max 1 sr - tapsipilkintään |
 |
| Max 1 srm - mormyskointiin |
 |
| Max 1 srv - ketju- ja värikoukkupilkintään |
Morrivavoissa herkistimen paksuus vaihtelee morrin koon mukaan: pienimmille morreille olen saksilla varovasti ohentanut herkistintä saadakseni sitä herkemmäksi. Kehittäviä ketjupilkkivapoja ja tapsipilkkivapoja kuuluu molempia 4kpl vapavalikoimaani ja morrivapoja 5kpl. Tapsipilkkivavoissa käytän pienimmillä pilkeillä filmikärkeä herkistimenä, isommilla pilkeillä taas vavoissa valmiina olevaa lattajousiteräsherkistintä. Ketjupilkkivavoissa kahdessa vavassa on jämäkkä herkistin ja kahdessa hieman ohuempi, sillä käytän niissä ohuempaa siimaa ja pienempää pilkkiä.
Vaikka vapoja on noinkin monta, olisi ehkä pientä tarvetta lisätä kehimisvapavalikoimaa.
Siimoina käytän ainoastaan Stroftin siimoja.
Morrivavoissa 0.10, 0.12, 0.14, 0.16 ja 0.18mm, poikkeustilanteessa matalasta isoa ahventa yrittäessä mahdollisesti jopa 0.20mm siima, ja vastaavasti "kriittisissä" olosuhteissa joskus 0.08mm.
Ketjuvavoissa 0.25mm, 0,20mm, 0,18mm ja 0,16mm
Tapsivavoissa kahdessa pääsiimana 0.16mm, kahdessa muussa 0.14mm ja 0.18mm. Tapsisiiman vahvuus aina 0.02mm ohuempi kuin pääsiima. Syvästä ison pilkin kanssa käytän 0.18mm siimaa, muuten ahvenelle melkein aina 16 pääsiima ja 14 tapsi. Särjelle ja pienelle huonosyöntiselle ahvenelle 0.12mm tapsi.
Matalassa vedessä käytän sitten myös näitä ei-kehittäviä vapoja, varsinkin pelkälle morrille. Tapsilla pilkin aina kehimisvavalla, sillä en pilki tapsilla lainkaan alle 1,5m vedessä. Mielestäni tapsipilkin parhaat edut tulevat esiin vasta syvemmässä vedessä. Käytän matalassa mieluummin ketju- kuin tapsipilkkiä. Kisoissa myös tapsi on matalassa jonkun verran hitaampi kuin ketjupilkki, syvässä vedessä ero on aika minimaalinen.
Vapoina matalassa mormyskoidessa käytän oikeastaan ihan sekaisin Max 8ja Max 5 vapoja. Käytän toisinaan näitä vapoja myös syvemmässä (2-6m) morsmyskoidessa, jos vain kala on kookkaamman kokoista (yli 100g) ja keli on sellainen, että siima ei tartu liikaa jääkökkäreisiin avannon vieressä. Maxtreme 3 olisi Karismaxilla erikoisonki matalassa mormyskointiin, ja se taitaa olla itselläni hankintalistalla. Tuosta minulta löytyykin pari kappaletta ketjupilkintäversioita matalassa pilkintään.
 |
| Max 8 |
 |
| Max 5 |
Ketjupilkkivavoista käytän Maxtreme 2 -vapaa suurimmaksi osaksi kun pilkin alle 1,5 metrin vedestä. Noita vapoja on itselläni kuitenkin vain 2kpl tällä hetkellä, joten käytän lisäksi myös Max 3 ja Max 9-vapoja. Max 3:sta ja Max 9:ä käytän pystypilkin lisäksi pienillä tasapainopilkeillä aina noin 5-6m veteen asti. Ketjupilkkivavoissa on siiman vahvuus tilanteesta riippuen 0.16 - 0.25mm. Värikoukkupilkeillä yleensä 0.16 tai 0.18mm.
 |
| Max 3 |
 |
| Max 9 |
 |
| Maxtreme 2 |
Laitan muista kilpapilkkijän varusteista blogiviestiä myöhemmin...
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Kauden päätösreissu: Raippaluoto 26.4 ja 27.4
26.4 Lähdimme isän kanssa päivällä ajelemaan kohti Raippaluotoa. Tarkoituksemme oli pilkkiä perjantain iltasyönti, sekä lauantain aamusyönti. Paikkana oli viime vuoden tapaan Pikku-Vistan, eli Kalskärsfjärden. Viime vuonna tosin tein tuonne kolme reissua ja nyt vain yhden. Sen verran paljon tuli käytyä Uudessakaupungissa meripilkillä, että merellä tuli kuitenkin pilkittyä yhteensä huomattavasti viime talvea enemmän.
Autiotalon parkkipaikalle päästyämme joskus klo 15 jälkeen tuli sieltä samaan aikaan pari pilkkijää pois, ja he olivat saaneet todella hyvin ahventa. Toisella kaverilla perattuja ahvenia mukana noin 30 kiloa. Lähimmistä rannoista oli kuulemma melkoisen turhaa yrittää jäälle, joten suosiolla kävelimme metsän lävitse Pikku-Vistanin kannaksen pohjoispuolelle, eli samalle alueelle mihin tein viime vuonna viimeisen reissun. Tuonne kävelyyn meni aikaa yhteen suuntaan sellaiset 50 minuuttia.
Eipä vain syöntiä ollut enää kun me jäälle pääsimme, kello oli tuolloin jotain puoli 5 iltapäivällä. Alueella oli meidän lisäksi 5 muuta pilkkijää. Ensimmäiseen puoleen tuntiin saimme yhteensä vain 6kpl otettavia ahvenia. En kuitenkaan epäillyt etteikö tuosta olisi aamulla tullut hyvin ahventa, sillä muut pilkkijät kovasti puhuivat, että syönti oli lakannut melko yhtäkkiä vähän puolen päivän jälkeen. Eli eipä tuosta aluksi muutkaan juurikaan kaloja saaneet.
Syönti parani hitaasti mutta varmasti koko tuon ajan kuin pilkimme noin iltayhdeksään asti. Olimme viimeiset jäällä ja päätimme jättää rantaan huomista varten kairamme sekä jääsauvat joilla löimme jäähän kulkureitin varmistamiseksi ettei tarvitse uimasille mennä. Yksi kaveri siinä mulimassa kävi, tosin ilmeisesti melkoisen tahallaan kun oli kuivapuku päällä. Ulompana jää oli selvästi huonompilaatuista kuin rannan tuntumassa. Tosin ei sitä jäänvahvuutta ollut rannassakaan kuin korkeintaan vähän yli 20cm, ulompana oheni melko äkkiä vain reiluun 10 senttiin. Ihme miten tuollainen määrä voi näin keväällä vielä kantaa. Paikoitellen reiästä tuli vielä pyöreä, mutta oli myös kohtia missä pyöreys oli aika kaukana kun jää lohkeili. Joka tapauksessa perjantai-illan päätteeksi minulla oli noin 12 kiloa ahvenia ja isällä noin 10 kiloa.
Kannoimme kalat autolle ja nukuimme autossa "makoisat" tunnin pari yön aikana yhteensä. Eipä siellä oikein saanut nukuttua kun oli yöllä lämpötila nollassa ja varustus oli vähän mitä sattuu. Lauantai-aamulla vähän ennen puoli kuutta olimme jälleen jäällä. Ekat reiät mitä pilkin oli melkoisen huonolla alueella, kun sieltä tuli vain yksi ahven ja lukuisia särkiä. Isä sen sijaan sai heti ekasta reiästä 4 otettavaa ahventa, ja toisesta reiästä sen verran hyvin hyvin, ettei vaihtanut reikää enää koko 4 tunnin aikana mitä pilkimme. Itselläni oli alkuun melko heikkoa, mutta yhdestä reiästä sitten sain kymmenkunta kiloa melkoisen nopeasti. Morrilla ongin alkuun, mutta syönnin yltyessä koitin vielä pienellä pystypilkillä. Saman tien taisi hauki olla kiinni, kun kalalla oli kokoa melko paljon ja ketjukoukun ketju ei kestänyt. Uusi koukku tilalle ja heti mukavan kokoinen ahven ylös, painoa 586g ja reissun suurin ahven. Peräkkäin tuli vielä muutama ahven, mutta sitten en saanut enää morrillakaan kuin pari ahventa.
Ympäriltäkään ei pahemmin kalaa tullut, mutta isän läheltä sain parista vanhasta reiästä kohtuullisesti kalaa. Siinä sitten olikin melkeinpä oma saaliini, sillä viimeisen kahden tunnin aikana en saanut yhdestäkään reiästä edes kolmea yli 100g ahventa. Isä sai jonkun verran kalaa ihan loppuun asti kun pilkimme, eli melkein kymmeneen asti aamulla. Siinä vaiheessa oli kalaa jo sen verran, että lähdimme kävelemään pois. Itse en ihan repullista täyteen tosin saanut, vaan oli tyytyminen noin 18 kiloon. Isällä oli noin 30 kiloa.
Syönnistä pitää vielä sanoa sen verran, että syötteinä käytin morrissa sekä matoa että surviaisia, enkä hirveästi huomannut eroa kalantulossa. Morriväreistä sanon sen verran, että ainakin kulta pelitti todella hyvin. Musta ei tainnut tällä kertaa olla paras vaihtoehto ja vaihdoin sen melko äkkiä pois. Huomionarvoista oli se, että kala ei juurikaan ollut pohjassa, vaan enemmänkin heti jään alla. Viime vuonna sen sijaan suurin osa kaloista tuntui makaavan pohjassa. Toissa vuonna taas oli niin kuin nytkin eli kalat olivat kovin paljon irti pohjasta.
Eli melko lailla tasan 70 kiloa yli 100g ahvenia tuli yhteensä meidän 8-9h pilkinnällä illalla ja aamulla. Luultavasti illalla olisi vielä parikymmentä kiloa voinut saada, mutta sitten olisi saanut tarpoa pimeässä metsässä pois. Ei ollut kuitenkaan helpoin mahdollinen reitti, kun se sisälsi metsäpolkua, suota ja risukkoa.
Itselläni teki kovasti mieli käydä pumpullakin koittamassa, mutta ei sitten sinne asti viitsitty kävellä. Ilmeisesti ainakin lauantaina oli oikea ratkaisu jäädä Pikku-Vistanille, sillä kuulemma pumpulla oli ollut kalantulo lauantaina tosi heikkoa. Tai ainakin siellä käväisi yksi pilkkijä ja sanoi ettei sieltä ollut oikein tullut ja tuli takaisin Pikku-Vistanille yksi pumpulla ollut pilkkijä mukanaan.
Mutta ihan mukavaan reissuun jälleen päättyi tämäkin kausi, ja samaan paikkaan kuin viime vuonna. Ehkä sitten taas ensi vuonna tuonne päätösreissu uudestaan.
Autiotalon parkkipaikalle päästyämme joskus klo 15 jälkeen tuli sieltä samaan aikaan pari pilkkijää pois, ja he olivat saaneet todella hyvin ahventa. Toisella kaverilla perattuja ahvenia mukana noin 30 kiloa. Lähimmistä rannoista oli kuulemma melkoisen turhaa yrittää jäälle, joten suosiolla kävelimme metsän lävitse Pikku-Vistanin kannaksen pohjoispuolelle, eli samalle alueelle mihin tein viime vuonna viimeisen reissun. Tuonne kävelyyn meni aikaa yhteen suuntaan sellaiset 50 minuuttia.
Eipä vain syöntiä ollut enää kun me jäälle pääsimme, kello oli tuolloin jotain puoli 5 iltapäivällä. Alueella oli meidän lisäksi 5 muuta pilkkijää. Ensimmäiseen puoleen tuntiin saimme yhteensä vain 6kpl otettavia ahvenia. En kuitenkaan epäillyt etteikö tuosta olisi aamulla tullut hyvin ahventa, sillä muut pilkkijät kovasti puhuivat, että syönti oli lakannut melko yhtäkkiä vähän puolen päivän jälkeen. Eli eipä tuosta aluksi muutkaan juurikaan kaloja saaneet.
Syönti parani hitaasti mutta varmasti koko tuon ajan kuin pilkimme noin iltayhdeksään asti. Olimme viimeiset jäällä ja päätimme jättää rantaan huomista varten kairamme sekä jääsauvat joilla löimme jäähän kulkureitin varmistamiseksi ettei tarvitse uimasille mennä. Yksi kaveri siinä mulimassa kävi, tosin ilmeisesti melkoisen tahallaan kun oli kuivapuku päällä. Ulompana jää oli selvästi huonompilaatuista kuin rannan tuntumassa. Tosin ei sitä jäänvahvuutta ollut rannassakaan kuin korkeintaan vähän yli 20cm, ulompana oheni melko äkkiä vain reiluun 10 senttiin. Ihme miten tuollainen määrä voi näin keväällä vielä kantaa. Paikoitellen reiästä tuli vielä pyöreä, mutta oli myös kohtia missä pyöreys oli aika kaukana kun jää lohkeili. Joka tapauksessa perjantai-illan päätteeksi minulla oli noin 12 kiloa ahvenia ja isällä noin 10 kiloa.
Kannoimme kalat autolle ja nukuimme autossa "makoisat" tunnin pari yön aikana yhteensä. Eipä siellä oikein saanut nukuttua kun oli yöllä lämpötila nollassa ja varustus oli vähän mitä sattuu. Lauantai-aamulla vähän ennen puoli kuutta olimme jälleen jäällä. Ekat reiät mitä pilkin oli melkoisen huonolla alueella, kun sieltä tuli vain yksi ahven ja lukuisia särkiä. Isä sen sijaan sai heti ekasta reiästä 4 otettavaa ahventa, ja toisesta reiästä sen verran hyvin hyvin, ettei vaihtanut reikää enää koko 4 tunnin aikana mitä pilkimme. Itselläni oli alkuun melko heikkoa, mutta yhdestä reiästä sitten sain kymmenkunta kiloa melkoisen nopeasti. Morrilla ongin alkuun, mutta syönnin yltyessä koitin vielä pienellä pystypilkillä. Saman tien taisi hauki olla kiinni, kun kalalla oli kokoa melko paljon ja ketjukoukun ketju ei kestänyt. Uusi koukku tilalle ja heti mukavan kokoinen ahven ylös, painoa 586g ja reissun suurin ahven. Peräkkäin tuli vielä muutama ahven, mutta sitten en saanut enää morrillakaan kuin pari ahventa.
Ympäriltäkään ei pahemmin kalaa tullut, mutta isän läheltä sain parista vanhasta reiästä kohtuullisesti kalaa. Siinä sitten olikin melkeinpä oma saaliini, sillä viimeisen kahden tunnin aikana en saanut yhdestäkään reiästä edes kolmea yli 100g ahventa. Isä sai jonkun verran kalaa ihan loppuun asti kun pilkimme, eli melkein kymmeneen asti aamulla. Siinä vaiheessa oli kalaa jo sen verran, että lähdimme kävelemään pois. Itse en ihan repullista täyteen tosin saanut, vaan oli tyytyminen noin 18 kiloon. Isällä oli noin 30 kiloa.
Syönnistä pitää vielä sanoa sen verran, että syötteinä käytin morrissa sekä matoa että surviaisia, enkä hirveästi huomannut eroa kalantulossa. Morriväreistä sanon sen verran, että ainakin kulta pelitti todella hyvin. Musta ei tainnut tällä kertaa olla paras vaihtoehto ja vaihdoin sen melko äkkiä pois. Huomionarvoista oli se, että kala ei juurikaan ollut pohjassa, vaan enemmänkin heti jään alla. Viime vuonna sen sijaan suurin osa kaloista tuntui makaavan pohjassa. Toissa vuonna taas oli niin kuin nytkin eli kalat olivat kovin paljon irti pohjasta.
Eli melko lailla tasan 70 kiloa yli 100g ahvenia tuli yhteensä meidän 8-9h pilkinnällä illalla ja aamulla. Luultavasti illalla olisi vielä parikymmentä kiloa voinut saada, mutta sitten olisi saanut tarpoa pimeässä metsässä pois. Ei ollut kuitenkaan helpoin mahdollinen reitti, kun se sisälsi metsäpolkua, suota ja risukkoa.
Itselläni teki kovasti mieli käydä pumpullakin koittamassa, mutta ei sitten sinne asti viitsitty kävellä. Ilmeisesti ainakin lauantaina oli oikea ratkaisu jäädä Pikku-Vistanille, sillä kuulemma pumpulla oli ollut kalantulo lauantaina tosi heikkoa. Tai ainakin siellä käväisi yksi pilkkijä ja sanoi ettei sieltä ollut oikein tullut ja tuli takaisin Pikku-Vistanille yksi pumpulla ollut pilkkijä mukanaan.
Mutta ihan mukavaan reissuun jälleen päättyi tämäkin kausi, ja samaan paikkaan kuin viime vuonna. Ehkä sitten taas ensi vuonna tuonne päätösreissu uudestaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)