Särjen kilpapilkintä -opas

Särjen kilpapilkintä
Yleisön pyynnöstä artikkeli särkikalojen kilpapilkinnästä. Tosin tiivistän tämän lähinnä särjen pilkintään. Toki lahnaakin välillä ylös tulee, mutta itselleni ne ovat olleet melkoisia sattumia.
Mutta tässä lähinnä ajatuksia, mitenkä särjen kilpapilkintä eroaa ahvenen kilpapilkinnästä.

Aloitetaan pilkintävälineistä. Särjen pilkinnässä välineet ovat astetta herkemmät kuin ahvenen pilkinnässä. Näin karkeasti sanoen. Poikkeuksena esim. useat merialueet, joissa särki on todella isokokoista. Itse olen tyypillisesti kisoissa pilkkinyt noin 20-50 gramman särkiä, joten nämä "ohjeet" kohdistuvatkin tuohon kokoluokkaan eniten.

Myös särjen tärpit ovat hennonmpia kuin ahvenen. Siksi välineiden tulee olla herkkiä. Tärpit näkee mielestäni parhaiten suoraan siimasta. Itselläni ei särjen pilkinnässä ole tapana tutkia tärppejä herkistimestä, paitsi jos kokeilen jättää sohjoa avantoon. Yleensä otan lähes kaikki sohjot pois, jotta tärpit näkee. En ole juuri huomannut sohjottoman reiän säikyttävän särkiä.

Särjelle käytän verrattaen pieniä pilkkejä verrattuna ahveneen. 3-5cm pilkit käyvät hyvin, ainakin noin 4-5 metrin syvyyteen saakka. Särkipilkkeihin en ole kovin paljoa perehtynyt sinänsä, mutta mitään syvyyspommeja en särjelle käytä lainkaan. Yli 5 metristä en ole särkeä pilkkinyt lainkaan, joten välineitäkin on aika vaikea suositella niin syvään. Mutta itse suurentaisin syvempään veteen 6-7cm pilkkeihin jos joskus syvempään joutuu.

Omaksi luottopeliksi on viime talvina muodostunut Tinka-pilkki, joka toimii kyllä ahvenellekin. Aiemmin käytin paljon myös Rutilus-pilkkiä, mutta menetin sen joskus kun en ollut uusinut solmuja tarpeeksi usein! Mielestäni särjelle toimii nuo värisevät pilkit ihan hyvin, mutta sivuhausta ehdottomasti on joskus apua. Usein vaan särkeä on niin paljon alla, että ei sinne sivulle paljoa tarvitse leijata. Itselläni tyypillinen kisatulos kaiken kalan kisoissa (särkikisoissa) keväisin on tuollainen 7-11 kiloa.

Siirrytään pilkkivalinnasta ehkäpä vielä tärkeämpään, eli tapsimorriin pilkin alla. Sen on oltava ehdottomasti pienempi kuin ahvenelle, joskus jopa paljon pienempi. 14 tai 16 koukkukokokin voi olla särjelle liian suuri heikolla syönnillä. Koukun koko ei ole ainoa ratkaiseva tekiä, vaan koukun on tietysti oltava äärimmäisen terävä. Mielestäni myös väkäsen on hyvä olla mahdollisimman pieni.

Koukun malli riippuu jonkun verran käytettävästä syötistä. Surviaisentoukille hieman pitkänmallinen ja ohutlankainen koukku pienellä väkäsellä on aika täydellinen valinta. Toukat saa koukkuun ehjänä eikä niitä tarvitse ihan joka kalan jälkeen olla vaihtamassa. Yleensä surviaisentoukka onkin se, jolla särkikisoissa kannattaa pilkkiä. Toukkia on tapana pujottaa kerralla koukkuun 2-4kpl, kuten ahvenellekin.

Kärpäsentoukkaa en käytä melkein lainkaan, paitsi jos olen sattunut löytämään erityisen pienikokoisia toukkia. Savimadon palaset sen sijaan ovat hyvällä syönnillä kestävä syötti. Joskus olen samalla madonpalasella vetänyt ihan putkeen jopa noin 60kpl särkiä. Kärpäsentoukille ja madon palasille käy lyhyempikin koukku, ja väkänen saa olla hieman reilumpi. Mutta kyllä tuo surviaisentoukille sopiva koukku käy hyvin myös muille syöteille. Itselläni on joskus mukana lyhyempivartisia koukkuja eri syöteille.

Harvemmin käytän pelkkää morria särjelle särjen runsauden vuoksi, mutta joskus harvoin tulee morriteltuakin. Silloin on käytössä mahdollisimman pienikoukkuisia volfram-morreja, tietysti. Tietysti todella huonolla syönnillä ja vähäkalaisissa paikoissa pelkkä morri voi olla tapsivermeitä parempi vaihtoehto.

Morrien värit on varmasti myös jonkun verran saaliiseen vaikuttava asia. En ole hirveästi itse eri värejä testaillut, sillä pidän syötinvalintaa kuitenkin huomattavasti tärkeämpänä. Punainen on kuitenkin eniten käytössä ollut. Keltaista siltikin pidetään ehkä eniten särkivärinä. Vaan on sitä saalista kuparillakin noussut...

Siimanvahvuuteni särjelle on yleensä 0.12mm tapsi ja pääsiimana 0.14mm tai 0.16mm. Paikoissa, joissa särki on todella pientä, saatan käyttää jopa 0.10mm tapsia, mutta tuo on usein jo liiottelua. Jos taas särki on vähän reilumpaa ja sitä tulee paljon, voi hyvin käyttää 0.14mm tapsiakin. Pelkällä morrilla 0.08-0.12mm on ne paksuudet, millä pitkälti pärjäilee.

Tapsin pituus vaihtelee jonkun verran pilkistä riippuen, mutta käytän itse varsin lyhyitä tapseja verrattuna moniin kanssakisaajiin. Lyhyt tapsi kun on nopea käyttää ja helppo hallita verrattuna pitkään. Tyypillinen tapsin pituus itselläni on noin 7-10cm. Harvemmin tulee edes koitettua pidempiä. Kuitenkin nämäkin pituudet ovat pidempiä kuin mitä käytän ahvenelle!

Seuraavaksi itse pilkintätekniikkaan. Särkeä pilkin yleisesti ottaen enemmän pohjasta kuin ahventa. Poikkeuksia kuitenkin löytyy runsaasti. Saalista kun kertyy joskus hyvin välivedestäkin, niin tuohon ei voi oikein yleisohjetta antaa. Pohjan pölläyttely kuitenkin toimii särjelle vähintäänkin yhtä usein kun ahvenellekin. Särjelle myös on tapana tehdä isompia houkutusvetoja kuin ahvenelle. En siis tarkoita peruspilkintää, vaan erillisiä houkutusvetoja, joilla houkuttelen parvea paikalle. Särjet kun tuntuvat uivan vielä selvemmin ja isommissa parvissa kuin ahvenet.

Uittotekniikka on särjelle rauhallisempaa kuin ahvenelle. Varsinkin morrin värisyttelyt ovat rauhallisempia. Kannattaa myös suosia laskevaa liikettä särjelle. Ahven kun yleensä nappaa mielummin nousevaan morriin. Myös pientä ylös alas liikettä lähes paikallaan kannattaa särjelle tehdä.

Särki tuntuu säikkyvän kairaamista enemmän kuin ahvenet. Ilmeisesti sen takia usein vanhoista rei'istä saa ne parhaat särkisaaliit. Tämä tietysti korostuu matalassa vedessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei särkiparvea kannattaisi etsiä kairaamalla. Mutta kalaa antaneet reiät kannattaa tarkistaa uudemman kerran paljon useammin kuin ahventa pilkkiessä.

"Tyhjällä" reiälläkin kannattaa uhrata enemmän aikaa kuin ahventen kanssa. Särki kun paikalle tullessaan usein pysyy siinä pitkän aikaa. Pahimmassa tapauksessa lähdet juuri reiältä, kun ensimmäinen särki olisi napannut ja sen perässä syöntiä olisi jatkunut vaikka toista tuntia. Särki on varsinkin keväällä todella liikkuvainen pilkkikala.

Entä kalapaikat särjelle? Itse olen särkeä löytänyt hyvin erilaisista paikoista. Välillä melkein kaislikon reunasta, välillä keskeltä järveä, mutta en kuitenkaan syvimmästä montusta. Mitä keväämmäksi menee, sitä matalampaan särjet tulevat. Matalien kutulahtien suualueet ovat usein keväällä varmimpia paikkoja. Alkutalvesta monttujen reunojen läheltä onnistuu varmemmin.