Pilkkikauden päätös, Raippaluoto 8-10.4.

 Hieman haikein mielin kirjoittelen tätä kauden päätösraporttia. Pilkillä tuli käytyä laskujeni mukaan 32 päivänä, mikä on selvästi vähiten mitä olen käynyt lähes 20 vuoteen. Kyllä se kisojen puuttuminen söi motivaatiota eikä into ole enää ihan samaa luokkaa muutenkaan kuin vuosikymmen sitten.

Reissuun piti lähteä Tonin kanssa, mutta sairastumisen vuoksi reissuseuraksi vaihtui oma isäni. Perjantaina lähdimme aamusta ajelemaan kohti Raippaluotoa, ja matkan aikana satoi enempi vähempi lunta. Perille päästyämme keli äityi oikein kovaksikin kun lunta tuli vaakatasossa ihan reilua tahtia. Emme päässeet suunnitellusta paikasta jäälle, kun matala lahdukka ei enää ollutkaan tarpeeksi tukevassa jäässä.

Hetken kiertelyn jälkeen löytyi varjorannasta paikka, josta tohdimme jäälle siirtyä. Kello oli jo jotain 14.30, kun aloimme pilkkiä. Jäätä ei ollut kuin 10-15cm ja laatu huonoa. Muutamilla ensimmäisillä rei'illä oli heti kalaa, mutta kokoluokka ei vakuuttanut. Jatkoin kohti edelliskevään parhaita paikkoja, mutta ihan sinne asti en ehtinyt kun kalaa alkoi löytyä. Yli 100g ahvenia nousi joka reiästä, mutta parvet tuntuivat olevan pieniä tai ainakaan kala ei syönyt. Kaiun mukaan kalaa oli aivan joka reiällä, mutta ei se oikein syönyt. Yksi reikä kuitenkin hetken päästä osui, josta nousi noin 4kg ahventa, hetken ajan oli jopa pientä syönninpoikaista. Kalat tuntuivat olevan hieman irti pohjasta. Virtaus oli nousuveden myötä sen verran kova, että se ilmeisesti sai kalat liikkeelle.

Mitään selvää syöntipiikkiä ei muilta rei'iltä osunut, vaan enemmänkin meininki oli ahven sieltä ja toinen täältä. Kolmea eri väristä morria kaloille tarjosin, ja pinkki-keltaiseen tuli eniten uskoa. Ottisyvyys vaihteli kolmesta viiteen metriin, parhaat reiät noin 4m vedessä.

Perjantaina lumisateen lakattua pieni lumikerros suli jäältä nopeasti

Perjantain saaliini

Perjantaina oli kaikukin mukana

Kahdeksaan asti oltiin jäällä ja itselleni saaliiksi n. 11kg 100-300g ahvenia ja isälle n. 8-9kg. Kala ei ollut merikalaksi kummoista kun itselläni oli isoin ahven 289g ja isällä 337g.

Lauantaina oli pieni pohdinta, mennäkkö edellispäivän tapaan Klobbfjärdenille vai yrittääkkö Pikku-Vistanille (Kalskärsfjärden). Päätettiin kokeilla, josko Pikku-Vistanille vielä jostain pääsisi, mutta hukkareissuhan siitä tuli. En tiedä olisiko Spovrevet-niemestä jäälle päässyt, mutta veden nousun vuoksi ei päässyt koko Spovrevetiin asti. Kahluuhousuilla tai Ursuitilla olisi tietysti voinut päästä.

Ei muuta kuin kävely takaisin autolle ja sen päivän mahdollisuudet aamusyönnille pääsyyn menivät sitten siinä. Kello oli jo noin 7.30 kun pääsimme autolle takaisin noin 1,5h kävelyltä. Suuntasimme seuraavaksi Skalörfjärdenille, missä tiesimme ainakin olevan paljon paremmat jäät kuin muualla. Siltikin jäätilanne oli erittäin positiivinen yllätys, paksuutta oli 20-30cm ja vielä kohtuullisen hyvälaatuista ja erittäin laajalla alueella. Tiedä sitten, olisiko Revofjärdenin puolellekin vielä jostain päässyt. Väkeä oli jäällä aika paljon, mutta eipä kukaan näyttänyt kummoisesti saavan kaloja ainakaan sillä hetkellä. Tehtiin aika iso lenkki, josta saaliina ainoastaan minulle 3 filekalaa ja isälle 1kpl. Särkiä ja kiiskejä sen sijaan nousi morrilla riesaksi asti paikoitellen. 

Johonkin 11-12 asti viitsittiin niillä alueilla yrittää, ja päätettiin sitten vielä käydä iltapäivällä Klobbfjärdenillä. Jäätilanne mietitytti, mutta vielä jäälle päästiin. Syönti tuntui olevan huomattavasti heikompaa kuin edellispäivänä. Jää oli jonkun verran huonompi, ja jouduttiin hieman supistamaan pilkkialuetta edellispäivästä. Vähän klo 14 jälkeen jää alkoi pehmetä sen verran vauhdilla, että jäältä oli päästävä pian pois kun vielä voi. Jääsauva meni kertalyönnillä läpi monessa kohtaa, ja rantaan päästäkseen piti hakata kepillä puolen metrin välein, jokainen askel varmistaen. Pari kertaa suuntaa joutui muuttamaan ja piti etsiä uusi reitti. Rannempana jää hieman parani, vaikkakin tarkkana sai olla siinäkin, mutta kuivana pysyttiin kaikesta huolimatta.

Tähän tyssäsi matka, ehkä ensi vuonna tuosta pääsisi näihin aikoihin?

Talsimista kohti Pikku-Vistania

Sunnuntaille oli oikeastaan kolme vaihtoehtoa: mennä Skalörfjärdenille pidemmäksi aikaa, Klobbfjärdenille aamuksi tai jäädä nukkumaan. Jälkimmäinen vaihtoehto alkoi jo houkuttaa eniten. Mutta jo illalla ilman mentyä hieman pakkaselle mieli muuttui, ja päätimme mennä Klobbfjärdenille vielä aamuksi. Ajateltiin, että kyllä se jää nyt ainakin sinne 9-10 asti kestää, ennen kuin aurinko alkaa lämmittää...

Aamulla oltii jäällä jo kuuden aikaan. Varsinaista aamusyöntiä ei tuntunut olevan. Ennen auringonnousua taisin saada yhden yli 100g ahvenen ja muutaman pienen. Syönti ei kyllä tuntunut alkavan missään vaiheessa vaan aika aneemista oli. Kalaa ei tullut sen paremmin vaan pikemminkin huonommin kuin edellisenä päivänä keskellä päivää. Veikkaan siltikin, että perjantaina ja lauantaina olisi tuosta ahventa tullut hyvin. Kyllä se syönti normaalisti tähän aikaan vuodesta hiipuu huomattavasti klo 11-12 aikaan.

Pienellä alueella sunnuntai pilkittiin, kun ei oikein uskaltanut mennä mihinkään muualle kuin sille alueelle missä oltiin edellispäivänä kuljettu. Tosin siinäkin käännyin yhdessä kohtaa takaisin kun jäätä oli vain 5 kairan pyöräytystä...todellista viime jäiden pilkintää! Ahvenia tuli muutamasta reiästä jonkun verran, yhtään pidempää putkea en saanut. Sen sijaan isä sai lähes kaikki ahvenensa samasta reiästä. 

Vähän klo 9 jälkeen lähdettiin pois...hieman rannempana olisi vielä varmaan kestänyt jää pilkkiä vielä tunnin pari, mutta ei jääty enää sitä odottelemaan. Kyllä tuo virtaus tulee tuolta alueelta syömään loputkin jään rippeet pois tämän viikon aikana. Sen sijaan Raippaluodon suojaisimpiin kolkkiin luulisi vielä 1-2 viikkoa pääsevän. Oma kauteni oli joka tapauksessa tässä ja ensi lauantaina alkanee jo jigikausi. Tämä kausi päättyi 3,8kg saaliiseen fileahventa.

Ensi kaudella toivottavasti jo päästään itse asiaan, eli takaisin kilpapilkinnän pariin!!

Skalörfjärdenillä oli lauantaina jäätä "silmänkantamattomiin"

Kilpapilkinnän aloitusopas

Tässä artikkelissa paneudutaan yksinomaan ahvenen kilpapilkintään, sillä siitä itselläni on kokemusta selvästi eniten. Särjen kilpapilkinnästä kirjoitin aiemmin artikkelin, mutta tietämykseni särjen pilkinnästä on aika pientä verrattuna ahvenen pilkintään.

Mielestäni kilpapilkinnässä pääsee jo 3-5 talvessa hyvälle tasolle, jos riittää intoa panostaa lajiin. Tietysti suuri apu on, jos saa käytännössä apua muilta kokeneemmilta pilkkijöiltä. Itse olen ollut sikäli onnellisessa asemassa, että olen alkanut käymään kisoissa yli kymmenen vuotta sitten ja koko ajan kokeneempien pilkkijöiden seurassa.

Eri tyyppiset vesistöt

Kenties tärkein monipuolisen kilpapilkkijän ominaisuus on mielestäni muuttaa omaa pilkintätapaansa vesistökohtaisesti ja myös päiväkohtaisesti. Samoilla keinoilla ei yksinkertaisesti voi pärjätä kaikilla järvillä ja merialueilla. Toki jotkut sanovat, että morri on aina paras, mutta koitappa pilkkiä pelkällä morrilla esim. Päijänteellä, mistä ei välttämättä saa mitään kalaa alle 5 metrin vedestä. Myöskään värikoukku ei toimi jokaisessa vesistössä, eikä mikään muukaan väline.

Pilkkityypit voidaan jakaa karkeasti viiteen pilkkityyppiin:

-Morrit sinänsä uitettuna, materiaali tavallisesti volframia ja joskus esim. lyijyä, jos haluaa että morri ei vajoa kovaa.

-Tapsipilkit, eli pystypilkki, jonka alla on morri joko siimatapsissa tai liukupilkin alla. Periaatteessa mitä tahansa pilkkiä voi käyttää tapsipilkkinä.

-Ketjupilkit, eli pystypilkit, joiden alle tulee ketjukoukku.

-Värikoukkupilkit, eli pystypilkit joiden alle tulee 3-haarainen värikoukku ilman syöttiä.

-Tasapainopilkit

Välineen valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi pilkkisyvyys, kalan koko, kalan syömähalukkuus ja veden väri/sameus. Täytyy huomioida, että isolla pilkillä voi pilkkiä sekä syvästä, että matalasta, mutta pienellä pilkillä tuntuman saa ainoastaan matalassa vedessä. Useimmiten pieni pilkki on matalassa parempi valinta, mutta ei kuitenkaan aina. Oma tuntumani asiaan on, että joskus kala tarvitsee ärsykettä isomman pilkin muodossa, varsinkin heikoissa valaistusolosuhteissa.

Nyrkkisääntö itselläni on esimerkiksi tapsipilkkiä valitessa, että mitä parempi syönti sitä nopeampi pilkki ja mitä huonompi syönti, sitä hitaammin vajoava pilkki. Usein myös hyvällä syönnillä kannattaa käyttää suurempaa pilkkiä.

Kenties tärkein tieto kun lähdetään etukäteen oudolle vesistölle kisaamaan, on selvittää odotettavissa oleva voittotulos ja pilkkiä sen mukaan. Kannattaa selvittää edellisten vuosien voittosaaliita eri vuodenaikoina kyseisessä paikassa. On turha jäädä pilkkimään 5 kilon tahtia, jos paikassa ei ole ikinä voitettu alle 8 kilolla. Kalan syönti kuitenkin vaihtelee jopa päivittäin niin paljon, että joskus voittutuloksen etukäteen arviointi menee pahasti pieleen. 

Matalasta on kala nopein nostaa ylös, joten useimmiten kannattaa pilkkiä mahdollisimman matalasta, mikäli sieltä kalaa löytyy. Samea/ruskeavetisillä järvillä matala vesi on tosin usein ainoa vaihtoehto, sillä syvällä harvemmin on kaloja tällaisissa vesistöissä. Kirkasvetisillä järvillä on usein ahventa sekä matalassa, että syvässä ja myös sillä välillä. Näillä järvillä voidaankin pärjätä hyvinkin erilaisilla taktiikoilla. Osa saattaa pilkkiä aivan matalasta aivan pientä ahventa, ja osa syvemmästä vähän isompaa ja silti päästään samaan lopputulokseen. Kalaa voi myös saada sekä pohjasta, että välivedestä samalla kisapaikalla, usein on kuitenkin arveluttavaa pilkkiä välivedestä jos on paljon muita pilkkijöitä lähistöllä. Välivedestä parvi katoaa useammin kuin pohjasta.

Ahventen etsiminen

Alku- ja keskitalvesta ahventen etsiminen monella järvellä perustuu mahdollisimman vähälumisten paikkojen etsimiseen. Todella usein kisan voittanut pilkkijä on pilkkinyt tällaisella paikalla. Kirkasvetisillä järvillä nämä lumettomat paikat eli "laikut" tai "pälvet" keräävät omien havaintojeni mukaan yleensä paremmin kaloja alleen kuin ruskeavetisillä järvillä. Mutta miltei joka järvellä laikuista on apua. Tosin kannattaa huomioida, että ihan aina laikut eivät kuitenkaan kalaa houkuta, ja silloinkin kun houkuttaa, niin yleensä suurin osa laikuista on silti kalattomia ja kalat ovat parveutuneet vain tiettyihin kohtiin.

Alkutalvesta kalat löytyvät usein melko syvästä vedestä, läheltä syvänteitä, joihin ahvenet monilla järvillä parveutuvat syksyisin. Toisaalta matalistakin paikoista voi onnistaa, varsinkin jos ne ovat jäätyneet ennen syviä paikkoja. 

Kun kevättä kohden lumet alkavat sulaa jäältä pois, kannattaa kairata etenkin näihin kohtiin, missä vielä lunta on jäljellä. Nyrkkisäännöksi voisi tähän sanoa sen, että kun lunta on enemmän kuin lumetonta, niin kannattaa pilkkiä lumettomia paikkoja ja kun lumetonta on enemmän kuin lumen peittämää aluetta, kannattaa pilkkiä lumisissa paikoissa. Nämä asiat kuitenkin kannattaa selvittää aina kokeilemalla, eikä luottaa näihin yleistyksiin.

Kairaustiheys eli kuinka pienin välein tulisi kairata kun ala-alue on löytynyt, riippuu enimmäkseen pilkkialueen koosta ja näkösyvyydestä. Toinen vaikuttava asia on pohjanmuodot. Kirkasvetisillä järvillä ei yleensä ole syytä tehdä reikiä alle 8 metrin välein, kun pilkitään tasasyvyistä aluetta. Syvyydeltään vaihtelevissa paikoissa voi joutua kairaamaan paljon tiheämpään, että osuu oikeaan syvyyteen. Jyrkässä penkassa on tullut itsekkin kairailtua parhaimmillaan 1-2 metrin välein.

Ruskeavetisillä järvillä kannattaa kalapaikat rei'ittää usein tarkkaan, sillä kalaa voi tulla runsaasti jo 3-4 metrin päästä edellisestä reiästä. Ruskeavetisillä järvillä myös usein kannattaa kokeilla kalaa antaneet reiät uudelleen, sillä valo saattaa houkuttaa kaloja paikalle.

Jos kalaa ei tule, on kuitenkin turha kairata edes alle 20 metrin reikävälillä, ainakin useimmissa paikoissa. Eli suosittelen noin 30-40 metrin reikäväliä kala-aluetta etsittäessä. Tässäkin on poikkeuksena jyrkästi syvenevät rannat, joissa voi joutua kairaamaan huomattavasti tiheämpään kun etsitään ottisyvyyttä.

Entä kuinka kauan kannattaa reiällä aikaa viettää, jos kalahavaintoja ei tule? Mielestäni se riippuu täysin alueen kalaisuudesta. Hyvissä pikkuahvenpaikoissa ei ole mitään järkeä odotella edes yli 15 sekuntia sitä ensimmäistä tärppiä. Itse asiassa sellaiset vesistöt ovat harvinaisia, missä kannattaisi pilkkiä uitella yli minuutin ilman kalatapahtumia. Todella nihkeissä kalapaikoissa täytyy kuitenkin turvautua "kyttäämiseen" eli passiivisten kalojen houkutteluun useampia minuutteja samalla reiällä. Joillakin järvillä myös ahvenet säikkyvät kairaamista, ja sen vuoksi tärppejä ei uusista rei'istä tule heti.

Toinen suuri kysymys on se, missä vaiheessa kalaa antanut reikä tulisi hylätä, kun syönti loppuu? Vastaus: yleensä heti. Vaikeus on yleensä saada ensimmäinen kala ottamaan, jonka jälkeen kyllä parven aktiivisimmat kalat tulevat nopeasti ylös. Runsaskalaisimmissa paikoissa reikiä ei kannata pilkkiä "tyhjiksi" vaan ne tulee hylätä jo siinä vaiheessa, kun huomaa kalan koon pienenevän tai yksinkertaisesti kalaa tulee, mutta ei riittävän nopeaan tahtiin. Nihkeimmissä kalapaikoissa taas on hyvin vaikea päättää, missä vaiheessa reikä tulisi hylätä. Varsinkin jos varsinaista syöntireaktiota ei saa kaloissa laukeamaan ollenkaan. Yleensä niissä paikoissa muutenkin kannattaa ottireiät pilkkiä uudestaan.

Välineet

-Siimanvahvuus riippuu etenkin syvyydestä, pilkin painosta ja syönnistä. Kovalla syönnillä siima voi olla paksumpaa ja pilkit isompia, jotta uskaltaa vetää kaloja ylös hidastelematta. Siimanvahvuus on etenkin morrilla pilkittäessä oleellinen asia. Ohuemmalla siimalla saa tuntuman syvemmässä vedessä, mutta syvästä ei kilpailutilanteessa kannata pilkkiä pieniä ahvenia. Yleensäkin morrilla voi pärjätä syvässä vedessä vain pilkkimällä isoja ahvenia. Ohut siima myös saattaa joustaa syvässä vedessä liikaa, mikä voi hankaloittaa vastaiskun tekemistä. 

Tässä hieman siitä millaisilla siimoilla itse pilkin (kaikki siimat Stroft-merkkistä toistaiseksi):

Pienet 2-3mm morrit matalassa vedessä 0.08mm siimalla pikkuahvenille.

0.10mm siima pelkällä morrilla niin syvään kuin viitsii mennä, yleensä keskipainolta alle 50g ahvenille.

0.12mm tapsisiimaksi huonolla syönnillä pikkuahvenille, pelkän morrin kanssa 0.12mm pärjää jo melko isojen ahventen kanssa, kun on varovainen ja ottaa isompien ahventen päästä kiinni, kun kala tulee reiälle.

0,14mm on sopiva yleispaksuus tapsisiimaksi ja pelkällä morrilla uskaltaa pilkkiä jo keskipainolta 100g ahvenia, mutta vähän isompien kalojen kanssa täytyy olla varovainen.

0,16mm sopii pienimmille värikoukkupilkeille ja tapsisiimaksi isohkolle ahvenelle. Pelkän morrin kanssa pilkittäessä 50-300g ahvenia yleensä tyypillisin valintani. Yleensä tapsilla pääsiimani on 0.16mm.

0.18mm siimaa käytän pikkupystyillä ja joskus isolle ahvenelle pelkällä morrilla, sekä tapsipilkin pääsiimana ison pilkin kanssa. Joskus pienten tasapainojen kanssa, mutta harvoin kisoissa.

0.20mm eri kokoisille pystypilkeille pois lukien kaikkein suurimmat, myös karvaperätasureille.

0.25mm keskikokoisille ketjupilkeille hyvällä syönnillä, ja isoille ketjupilkeille aina.

Näistä mainituista siimanvahvuuksista usein pelkällä morrilla käytän myös edellä mainittua vahvempaa siimaa, mikäli vettä on alla todella vähän ja kalaa tulee paljon. Ohuilla siimoilla kannattaa huomioida "solmujen" väsyminen, eli solmut kannattaa solmia uusiksi vähintäänkin jokaisen pilkkikerran alkuun.

-Koukkukoko valitaan kalan koon ja syönnin mukaan. Yleensä ahvenen kilpapilkinnässä riittää koukkukoot 16, 14, 12 ja 10. Koko 10 on kooltaan suurin ja 16 pienin. Koko 16 sopii noin 5-15g ahvenille, koko 14 sopii 15-40g ahvenille, koko 12 sopii 40-150g ahvenille ja koko 10 yli 150g ahvenille. Koukkukokoa voi näistä hieman kasvattaa. jos kala on hyvin syönnillään.

Koukun ominaisuuksista olen sitä mieltä, että terävä, jämäkkä ja ohutlankainen koukku tartuttaa kalat parhaiten eikä koukku väänny kisan aikana. Tässäkin voi kovalla syönnillä käyttää vahvempilankaista koukkua. Pitää kuitenkin huomioida, että jos käyttää syöttinä surviaisia, tulee koukun olla ohutlankainen, jotta toukat saa ehjänä koukkuun.

-Syötit valitaan niin ikään kalastustilanteen mukaan. Värikoukkupilkinnässä ei syöttiä tarvita, ja pilkintää nopeuttaakseen voi koukun väkäset puristaa pihdeillä kasaan. Kala tulee kuitenkin nostaa hidastelematta ylös, että se pysyy väkäsettömässä koukussa. Ilman väkäsiä pilkintä vaatii jonkun verran harjoitusta.

Ketjupilkinnässä käytän pääosin ahvenen silmää syöttinä. Jotkut suosivat myös kärpäsentoukkaa, mutta itse käytän ketjupilkin kanssa todella harvoin toukkia. Silmä on kestävämpi syötti kuin toukka, mutta toukka voi joskus olla ottavampi.

Tapsipilkinnässä voi käyttää sekä surviaisia, kärpäsentoukkia että ahvenen silmiä. Huonolla syönnillä surviainen on varmin valinta, mutta melko usein kannattaa käyttää "pohjana" kärpäsentoukkaa ja päälle pujottaa pari kolme surviaista. Jos kala on syönnillään, voi surviaiset jättää pois. Jos syönti on todella huonoa, kannattaa kärpäsentoukka ottaa alta pois. Silmä toimii tapsissa usein hyvin, mutta ainoastaan hyvällä syönnillä.

Tasapainopilkkiin en suosittele syöttejä, ja muutenkin tasapainopilkkejä harvemmin kannattaa käyttää kisoissa. Jos kisajärvellä on ahven hyvän kokoista ja se ui välivedessä pikkukalojen perässä, niin myös tasuripilkkijällä on mahdollisuudet. Itse olen ainoastaan yhden kisan voittanut lähes puhtaasti tasurilla.

Pilkkivavoissa suosittelen kehimisvapojen käyttöä, mikäli pilkkii edes yli 2m vesissä. Tuota matalemmassa ei kehimisestä ole välttämättä hyötyä. Kehimisvavan kanssa ei tule siimasotkuja kuin korkeintaan tapsisiimaan ja pilkkiminen on syvässä vedessä paljon sujuvampaa, kun siimaa ei tarvitse etsiä jäältä tai muualta. Itse käytän pelkästään Karismaxin kehimisvapoja, mutta esim. Saku-vavat ovat myös toimivia.

Suosittelen pitämään varavapoja mukana, jotta kisa ei mene mönkään esimerkiksi siiman katkeamisen vuoksi. Saman tapaisia välineitä tulisikin olla mukana mielellään se 2kpl vähintään, jotta on varavaihtoehto. Kisan aikana on turha käyttää aikaa uusien solmujen tekemiseen kun voi vaihtaa vapaa.

Pilkin valinta: Välineen valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi pilkkisyvyys, kalan koko, kalan syömähalukkuus ja veden väri/sameus, kuten jo aiemmin mainitsin. Tosiasiassa todella monet pilkit ovat toimivia, kun niitä vain käyttää oikeassa tilanteessa ja osaa uittaa oikealla tavalla. On tosin totta, että toiset pilkit ovat enemmän käsialapilkkejä kuin toiset, eli niitä eivät kaikki osaa uittaa. Värikoukkupilkeistä esimerkiksi Reiman Velho ja E.V-1, ovat pilkkejä, jotka eivät sovellu kaikkiin uittotyyleihin. Toiset pilkit taas ovat sellaisia, että niitä on hyvin vaikea uittaa väärin, sellaisia ovat esimerkiksi monet värinäpilkit, jotka putoavat vaakatasossa väristen. Toki siinäkin voi virheen tehdä, jos ei anna pilkin väristä. Värinäpilkin värinä alkaa vasta kun pilkin annetaan pudota vapaasti.

Aloittelevalle pilkkijälle suosittelen, että ei heti hamstraa kymmeniä pilkkejä, vaan enemmänkin kokeilee pilkkejään yksitellen, ja sen myötä hankkii omalle uittotekniikalle sopivia pilkkejä. Kun sopivia pilkkimalleja löytyy, kannattaa pilkkejä hankkia eri kokoisina eri syvyyksiä ajatellen.

Muut varusteet:

Syöttejä käytettäessä kannattaa suosia syöttirasiaa, josta saa syötit koukkuun nopeasti ja vaivattomasti. Itse käytän reiteen kiinnitettävää styroksirasiaa, jotkut käyttävät esim. reppuun kiinnitettäviä rasioita. Reisirasia lienee kuitenkin se käytetyin vaihtoehto. 

Kairan terän koko kannattaa valita jäänpaksuuden ja kalojen oletetun koon mukaan. Käytännössä kilpapilkkijä pärjää melkein aina jopa 100mm kairalla. Kuitenkin useimmin käytetty koko on 115mm, sillä siitä mahtuu mahdolliset 500-1000g ahvenetkin todennäköisesti ylös. 

Kairan terä tulee olla vallitseviin olosuhteisiin ja omiin voimiin nähden sopiva. Hitaasti syövällä terällä pärjää heiveröisempikin pilkkijä. Enemmän syövällä kairalla saa reiän yleensä kairattua nopeammin, mutta voimat voivat käydä vähiin, jos jatkuvasti joutuu kairaamaan. Jos jää on kerrostunutta ja välissä on mahdollisesti vettä, on vähän syövä terä ainoa järkevä vaihtoehto. Jos aikoo pärjätä yhdellä kairalla ja yhdellä terällä, niin suosittelen 115mm kairaa sellaisella terällä, joka menee sekä kuivaan että märkään jäähän.

Repuksi suosittelen sellaista reppua, jonka sisään saa erillisen astian kaloille. Jotkut käyttävät reppujakkaraa, mutta sellaista käytettäessä joutuu istumaan kauempana avannosta. 

Vaatetus

Jalkineet tulee olla liukkailla keleillä ehdottomasti nastoitetut. Jalkineen lämpimyyden tarve on todella yksilöllinen, ja lisäksi jalkineen valintaan vaikuttaa tietysti lämpötila ja se, paljonko kisan aikana tulee liikuttua. Itse olen tarjentunut pikkupakkasilla lenkkareilla, joissa on Goretex-sukat alla, kunhan olen liikkunut jatkuvasti kisan aikana. Kylmemmällä kelillä olen suosinut Safari-saappaita niiden keveyden vuoksi. Markkinoille on viime vuosien aikana tullut monia muitakin käyttökelpoisia saappaita.

Vaatetuksessa suosittelen kerrospukeutumista, jossa alimmaiseksi tulee urheilukerrasto, päälle fleecekerrasto ja tarvittaessa 2-3 fleecekerrastoa lisää tai villapaita. Päälimmäiseksi kannattaa yleensä valita tuulen- ja vedenpitävä materiaali. Jos keli on kuiva ja tyyni, ei vaatteiden välttämättä tarvitse olla veden tai tuulenpitäviä. Tuulisissa olosuhteissa taas kannattaa käyttää tuulenpitäviä varusteita, paitsi ehkä keväällä +10 keleillä. Jos kisassa suuntaa kauas lähdöstä, kannattaa päällystakki laittaa reppuun siirtymäajaksi.

Käsineiden kohdalla kannattaa tietysti pilkkiä paljain käsin, jos vain tarkenee. Itse en tarkene, ellei lämpötila ole reilusti plussalla. Suosin itse villakynsikkäitä, mutta joudun käyttämään parhaimmillaan kynsikkäitä 4 paria kisan aikana sitä mukaa kun ne kastuvat liikaa. Pidemmät siirtymät kuljen lämmittelyrukkaset kädessä, mutta muuten en niitä käytä kairatessakaan. Monet paljain käsin pilkkivät kairaavat kaikki reiät rukkaset kädessä ja pitävät siten lämpöä yllä.

Kisataktiikka ja harjoittelu

Kisataktiikka kannattaa aina miettiä valmiiksi ennen kisan alkua. Taktiikan luominen on tietysti selkeämpää, mikäli on käynyt treenaamassa kisaan. Kisataktiikan luominen ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että se olisi kiveen kirjoitettu ja siitä ei saa kisan aikana lähteä lipsumaan. Tosiasiassa ainakin itselläni taktiikka muuttuu useinkin kesken kisan, kun huomaan vaikkapa syönnin erilaiseksi kuin mitä olin kuvitellut.

Mikäli kisaan on treenattu, käydään paikat yleensä järjestelmällisesti läpi aloittaen parhaasta kala-alueesta, joka treenissä löytyi. Yleensä treenin tavoitteena on löytää useita kalapaikkoja riittävän läheltä toisiaan, ja käydä ne sitten mahdollisimman järkevässä järjestyksessä läpi itse kisassa. Parhaassa tapauksessa heti ensimmäisellä alueella riittää kalaa kisan loppuun saakka, mutta se on melko harvinaista.

Mikäli kisapaikka on outo tai ei ole käynyt treenaamassa, on tietysti myös vaihtoehto seurata sellaisia pilkkijöitä, joilla voisi olettaa olevan tietoa kalapaikoista. Kannattaa kuitenkin huomioida mahdolliset harhautukset, eikä aina kannata itsekään heti sännätä parhaalle paikalle, jos itse on käynyt treenaamassa. Alueelle voi saada merkittävästi enemmän tilaa pilkkiä, kun aluksi aloittaa "vahingossa" vähän väärästä paikasta.

Harjoittelemassa ei ole järkeä yrittää tutkia koskaan koko kisa-aluetta, ellei se ole erityisen pieni. Yleensä kannattaa enemmänkin järjestelmällisemmin pilkkiä tiettyä osaa järvestä ja selvittää sen alueen kalapaikat. Treenattua saa toki laajempiakin alueita, jos treeneille uhraa useamman päivän. Kannattaa myös muistaa, että vaikka kävisi niin, että kalaa ei treenissä löydy, niin treenistä on silti apua. Ainakin sen perusteella tietää, mille alueelle kisassa ei kannata mennä, jos ei ole kalaa löytänyt.

Kisaharjoittelussa kannattaa pilkkiä korkeintaan 5-10kpl ahvenia ylös reikää kohden ja ahventen ottohalukkuuden perusteella tulisi arvioida kuinka paljon kalaa alla on. Luonnollisesti tiheästä parvestä saa kaloja nopeampaan tahtiin ylös kuin harvasta parvesta. Jos treenissä on saatu enemmän kalaa kuin kisassa, niin silloin treenitapa on ollut väärä. Itselläni yleensä kisasaaliit ovat noin 2-3-kertaiset verrattuna treenien kalamääriin. Treenissä ei myöskään kannata turhan montaa reikää kairata alueelle, missä huomaa olevan hyvin kalaa, vaan kannattaa jatkaa alueelta pois reiluin reikävälein, jotta reikämäärä ei herätä kanssakisaajien mielenkiintoa.

Lopuksi

Aina ei voi voittaa, mutta ainakin kannattaa kisan jälkeen koittaa selvittää, minkä ansiosta voittaja voitti. Kalapaikka on se oleellisin tieto, joka tulisi selvittää. Muita oleellisia asioita ovat välineet ja pilkintätekniikka. Ensi kerralla voi olla apua, kun ottaa pärjänneistä mallia. Kannattaa koittaa selvittää järvikohtaisia niksejä etenkin paikallisilta ja muuten järvet hyvin tuntevilta. Joissakin vesistöissä esimerkiksi kalat ovat melkein aina irti pohjasta, ja pohjasta pilkkineet ovat punnitusjonossa ihmeissään.

Taidot kehittyvät parhaiten kovatasoisissa kisoissa. Joten jos haluat kehittyä, älä jätä kisoja väliin oletetun kovatasoisuuden vuoksi.

Kovasta kunnosta (siirtymät + kairaaminen) on apua varsinkin isommilla järvillä. Fyysisesti heikkokuntoisetkin voivat kuitenkin pärjätä, mutta kunnosta on silti aina ainakin vähän etua. Ylipäätään kaikesta muustakin nopeudesta on kilpapilkinnässä apua: kalan ylösottonopeus, kalan irroitus ja nopea alaslasku ovat sellaisia asioita, joissa aloittelijat häviävät mennen tullen kokeneille kisailijoille. Pilkintäteknikka tulisi saada kuntoon ja sen kautta kokemuksen kautta nopeutta lisää toimintaan.

Kisoissa kannattaa pitää kello kädessä ja välillä vähän tarkkailla ajankulua, ettei ajantaju häviä. Taktisia päätöksiä tehdään kisan aikana sen mukaan, paljonko kisaa on jäljellä! On tuskin kannattavaa enää viimeisen vartin aikana tehdä kilometrin siirtymää...

Kisoissa on yleensä paluuaika, ja sitä kannattaa varata sopivasti, mikäli ei kerkeä paluuajan puitteissa punnituspaikalle. Tulee siis arvioida oma vauhti takaisin punnitusalueelle, ja pilkkiä sen mukaan. Vastatuuli ja painava kalareppu hidastavat aina vauhtia ja se tulee ottaa huomioon.

Kisan aikana kannattaa tarkkailla muita kisailijoita, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että omasta pilkinnästä ei tule mitään. Jos itse on hankaluuksissa kisan aikana, kannattaa tarkkailla muiden kisaajien kalantuloa ja välineitä sekä pilkkitekniikkaa. Toisen pilkkitapaa matkimalla voi saada juonesta kiinni.

Kisoissa ei saa ikinä luovuttaa! Joskus yritys palkitaan vielä viimeisien minuuttienkin aikana. Ei ole lainkaan harvinaista, että kisan voittanut pilkkijä saa valtaosan kaloistaan vasta viimeisen tunnin aikana,

Tässä artikkelissa käsiteltiin aiheen laajuudesta johtuen moni asia melko pintapuolisesti, mutta jos kiinnostuit jostain asiasta enemmän, kommentoithan tähän blogiin niin vastailen mielelläni!

Pilkkikauden päätös 5.4

Niin siinä pääsi käymään, että tämä pilkkikausi päättyi jo 5.4.2014. Kyllähän sitä vielä jäätä löytyisi jostain suojaisimmista järvien lahdista, joihin aurinko ei käytännössä paista lainkaan. Sellaisissa paikoissa kautenki päätinkin.

Kolmella eri pikkujärvellä tuli käytyä Vammalassa isän kanssa. Ensimmäinen järvi oli vain 300m pitkä lutakko, jossa emme olleet ennen käyneet. Sinne piti rämpiä metsässä/pusikossa reilut puoli kilometriä, että rantaan päästiin. Isä alkoi pilkkimään morrilla ja minä pystyllä.

Alue, jossa pilkkimään pystyi oli vain 100 metrin mittainen, sitten alkoi jää heiketä liikaa. Koko järvi oli kuitenkin jäässä. Kalaa ei saatu reilun puolen tunnin yrityksellä ja koko tukevan jään alueen kokeilemisella. Ei muuta kuin rämpiminen takaisin autolle ja muutaman kilometrin siirto järvelle, jota on tämä kevät pääasiassa tullut tyhjennettyä.

Jäälle päästiin vielä kahdessa varjoisessa lahdessa. Jäätä oli edelleenkin parhaimmillaan yli 20cm, vaikka liki puolet järvestä oli kokonaan sulana! Kylläpä se äkkiä alkoi sulaa, kun ekat paikat aukesivat. Tätä blogikirjoitusta kirjoittaessa ei jäätä varmasti enää ole kuin hiukan parissa rannassa.

Kalaa tuli tosi nihkeästi, tosin se oli odotettavissakin. En viitsinyt edes muuta koittaa tarjota, kuin pientä kultamorria surviaisilla. Kalaa löytyi hieman noin parin kolmen metrin vedestä. Itse sain yhteensä 14 ahventa parhaasta reiästä, kun kokeilin siitä monta kertaa. Isä sai myös toiselta lahdelta yhden yli 10 kalan putken. Muuten olikin kovin yksittäisiä ahvenet ja enintään muutama reiästä.
Käväistiin jalkaisin myös toisella lähellä olevalla järvellä, mutta rannat olivat liian sulat eikä sinne enää päässyt. No pitää koittaa tuo toinen järvi sitten kesällä paremmalla ajalla.

Vajaa pari kiloa mieheen saatiin keskipainolta vain 40-50g ahvenia, suurimmat 100-150g, ja vaihdettiin vielä kertaalleen järveä. Siellä taisi olla itselle kolmas reikä kun jo tuli noin 100g ahven, mutta siinä se kalantulo sitten olikin siltä järveltä. Muutaman pienen ahvenen saimme noin 3-5m vedestä ja särkiä paikoitellen ihan riesaksi asti. Tästä järvestä noin 70% oli kokonaan sulaa, mutta pilkkipaikallamme oli jäätä enimmillään jopa 35 senttiä. Nopeasti nuokin tuosta pois sulavat, kun tuuli käy oikeasta suunnasta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Jäiden lähtö on tosiasia.

Vaan tässäpä oli tämä pilkkikausi. Voisi melkein sanoa tynkäkaudeksi. Kausi alko kyllä suhteellisen aikaisin 1. joulukuuta, mutta päättyi toisiksi aikaisimmin koskaan eli siis 5.4. Välissä oli myös 27.12 alkanut parin viikon totaalitauko, kun jäälle ei päässyt kun niitä ei ollut.

Mutta kirjoittelen myöhemmin parempaa yhteenvetoa tästä pilkkikaudesta/kisakaudesta. Juttua tulee myös tapsimorreista, joita olen myös alkanut valmistaa. Aluksi ainakin vain omaan käyttöön. Pitää laituri -ja venepilkillä testailla kun alkaa kalaa nousta.

Kovin pitkää kalastustaukoa en ole pitämässä, vaan viimeistään ensi viikolla on tarkoitus aloittaa avovesikausi joko ahvenen tai siian onginnan parissa. Jigikaudenkin meinaan aloittaa jo huhtikuun puolella. Kesäkalastusjuttuja voi lukea kesäkalastusblogistani: http://hupikalastus.blogspot.fi/.
Tarkoitus on kuitenkin päivittää silloin tällöin kesän aikana myös tätä pilkkiblogia, joten kannattaa välillä vilkaista onko tännekin ilmestynyt jotakin. Ainakin ketjukoukkuihin on edelleen tulossa uusi värikartta, joka on jo kuvattu. Kunhan ylimääräistä aikaa ilmenee, niin laitan värikartat tänne esille.

Nokian Pikkujärvien kokeilua 3.4

Iltapäivällä päätin pikaisesti käydä kokeilemassa Iso-Tappuri -nimisen järven. Järvellä olen käynyt vain kerran aiemmin (ensijäillä), enkä saanut silloin nyppyäkään. Kesällä järvestä kuitenkin kuulemma ahventa ja haukea nousee, mutta ei mitenkään paljoa.

En tiedä tosin voiko tästä käynnistä pikaista sanoa, sillä metsää pitkin piti kilometrin kävellä ennen kuin jäälle pääsi. Eka reikä oli yllätys sinänsä, sillä aivan kovaa jäätä oli 30cm. Tosin ihan noin paksua jäätä ei muualta löytynytkään. Varjorannoissa oli kuitenkin tasaisesti 15-25cm hyvää jäätä. Järven länsipäästä noin 1,5-2m vedestä sain kaksi nyppyä morriin, ja se saalis oli sitten siinä. Ekaa kalaa en vieläkään tästä järvestä pilkillä saanut, mutta nyt oli jo lähellä...

Siirto Alinenjärvelle Alisniemeen. Alisniemen edustan Salmi oli jo suurelta alueelta kokonaan sula. Alisniemen länsireunasta pääsi kuitenkin helposti jäälle, ja kokeilin siitä pikaisesti 3 reikää tuloksetta. Jäätä ei kyllä ollut kuin 6cm...

Lopuksi kävin vielä tekemässä vajaa kymmenen reikää Ylisenjärvenlammille, josta olen ilmeisesti aina saanut ainakin jotain saalista, sekä kesällä että talvella. Nytkin saalista tuli tasan yhden noin 20g ahvenen muodossa. Parin metrin vedestä ojansuusta noin 2-3m sulan reunasta.

Tällaista tämä yleensä tuntuu näillä Nokian järvillä olevan. Osaavat olla haasteellisia pilkkiä. Noista pikkujärvistä Kivikesku taitaa olla kaikkein saalisvarmin ainakin juttujen mukaan. Toki Teernijärvestä sinttiahventa saa myös helposti, siellä ei ole tullut käytyä muutamaan vuoteen.

Raippaluodossa 2.4

Raippaluotoon tuli lähdettyä jäitä etsimään, kun kyyti sinne tarjoutui. Etukäteen ei ollut varmaa, pääseekö siellä edes jäälle.

Pikku-Vistanille tuli tarvottua, mutta siellä ei jäätä ollut kuin yhdessä rannassa ihan pieni kaistale. Jäätä siinä oli enimmillään 6 senttiä, ja vettä ei jään alta löytynyt kuin korkeintaan 30 senttiä. Periaatteessa siitäkin olisi kalaa voinut tulla, mutta kun ei niin ei.

Siirto pumpulle, ja siellähän ei ollut jäätä sitten lainkaan. Hieman Revolle päin mentäessä oli kolme eri lahtea jäässä, ja niistä tuli koitettua, mutta tuloksetta. Jäätä oli hyvin heikosti sielläkin, mutta yhdessä lahdessa pääsi kokeilemaan yli metrinkin vedestä.

Ei muuta kuin turhan kävelyn eli metsässä yli 10km rämpimisen jälkeen takaisin autolle. Sinne oli ilmestynyt toinenkin auto, ja pari pilkkijää oli jäällä Revofjärdenin puolella. Revolla näkyi muutenkin olevan vielä hyvin jäitä laajalla alueella. Ei kuitenkaan sinne lähdetty koittamaan.

Siirryttiin autolla Klobbfjärdenille, mistä jonain vuonna sain pari kertaa ihan hyvän ahvensaaliin isän kanssa.
Tällä paikalla ei ollut jäiden kanssa mitään ongelmia, mutta kalaa ei yksinkertaisesti löytynyt tai se ei syönyt. Monesta syvyydestä ja paikasta tuli koitettua, mutta ei sitten mitään kalahavaintoja. Jäätä tosiaan oli 9-15cm.

Pettymys oli aika kova, kun kalaa ei tullut vaikka potentiaalisen näköisiä paikkoja tuolta Paniken suunnalta löytyikin.

Takaisin ajellessa käväistiin vielä Seitsemisen kansallispuistossa yhdellä lammella, ja sieltä sentään tuli muutamia ahvenia isoimman ollessa noin 100g. Jäätä oli siellä tasaisesti jonkun verran yli 10cm.

Pikkujärvillä Vammalassa 31.3

Kahdella tutuksi tulleella pikkujärvellä tuli käytyä viime maanantaina pilkillä. Aloitin järvestä, josta sain ennätysahveneni tänä talvena.

Jäätilanne oli muuttunut radikaalisti viime kerrasta, sillä lähtörannassakin oli jäätä vain 4 kairan pyöräytystä eli noin 6 senttiä. Viime viikon perjantai ja lauantai olivat ilmeisesti niin lämpimiä, että varsinkin aurinkoisemmat paikat kyllä sulivat jos ei nyt kokonaan niin todella huonoon kuntoon näillä main.

Kuitenkin muutamia reikiä kairailin tähän 6cm jään alueelle. Pari 100g paistiahventa ja muutama sintti siitä nousi. Rantajäitä pitkin kävelin varjoisimmille rannoille ja siellä oli vielä ihan "hyvät" jäät. Eli enimmillään oli jäätä reilut 15 senttiä. Kala sen sijaan oli tiukassa, yhdestä reiästä 2 ahventa ja yhdestä 1, joten ei vakuuttanut.

Yli 2 tunnin ja noin 500g saaliin jälkeen vaihdoin järveä. Seuraava järvi oli tämä tämän kevään löytö, josta olen päässyt jopa 20kg ylitykseen.

Jäätilanne oli tälläkin järvellä pahasti heikentynyt. 5-6cm oli jäätä lähtöalueella, ja vähemmänkin. Ekasta reiästä sain vähän toistakymmentä ahventa, muista en mitään. Päätin kiertää rantoja pitkin varjoisempaan rantaan, ennen kuin aurinko alkaa heikentämään jäätä. Varjorannassa sitten olikin yllättävänkin hyvät jäät, eli reilusta 10 sentistä noin 25 senttiin ja pääasiassa melkoisen kovaa jäätä.

Kalaa tuli kolmesta reiästä hyvin kultamorrilla, tapsivehkeet eivät tällä kertaa toimineet. Kalaa tuli poikkeuksellisen paljon myös yli 50cm irti pohjasta, vaikka pilkin 1-1,5m vesiä pääasiassa. Yksittäisen ahvenen tosin sain vielä 4 metristäkin. Kalan koko oli saman suuntaista kuin aiemminkin, keskipaino noin 60g ja isoimmat olivat vähän alle 150g.

Paras reikä antoi noin 6-7kg ahventa, ja kaksi seuraavaksi parasta toiset mokomat 6-7 kiloa. Samalta alueelta sain noin 16kg ahventa. Kiertelin jonkun verran muuallakin, mutta sieltä sain ehkä kilon verran yhteensä. Ainoat varsinaiset parvet siis löytyivät sieltä, missä ei ollut kukaan vielä pilkkinyt. Tällä järvellä ei ole kyllä 2 kertaa mikään alue antanut kalaa, vaan aina on saanut etsiä uuden paikan. Nyt onkin oikeastaan koko järvi jo täynnä reikiä, lukuunottamatta syvimpiä kohtia joihin ei enää edes pilkille pääse.

Vaan komean saaliin sain vielä kerran, taisi kyllä jäädä tämä kerta viimeiseksi. Ainakin kertaalleen lähden vielä yrittämään, mutta saalisodotukset eivät ole enää kovin korkealla.

Varjorannan jää oli vaaleata ja vahvaa

...Keskemmälle ei ollut enää asiaa, jää ei siellä enää kestänyt.

Paras kalapaikka oli tämännnäköinen

Hupipilkintää viikolla

Viikolla oli pilkkipäiviä keskiviikko ja torstai. Järvi oli sama pikkujärvi, josta nyt viime aikoina on tullut kalaa nyhdettyä, tosin näitä edeltävällä kerralla saalis oli heikkoa.

Keskiviikkona oli mukana myös isä, Rauno ja Timo. Timo ja Rauno olivat jäällä hieman aiemmin kuin me, ja heillä oli parin ahvenen etumatka kun tulimme jäälle.

Itse menin aloittamaan viime kerran parhaalta paikalta, ja sainkin heti muutamia ahvenia ekasta reiästä.
Pari ihan kohtuullista reikää alueelta myöhemmin löytyi, ja kuljin oikeastaan kolmea kalaa antavaa reikää edestakaisin. Pitkän aikaa jokaisesta sai morriteltua yksittäisiä kaloja. Paras reikä antoi yhteensä kolmisen kiloa ahventa ja muista rei'istä pari kiloa yhteensä.

Timo lähti erään niemen taakse "piiloon" ja tuntui viihtyvän siellä. Isä ja Rauno menivät sinne kohta heidän perässään. Ilmeisesti kalaa tuli, kun he eivät poiskaan lähteneet. Itse jäin vielä rei'ittämään lähialueen matalia vesiä. Yhdestä reiästä tuli muutamia ahvenia, mutta loput reilu 15 reikää olivat tyhjiä!

Menin katsomaan mitä muut touhusivat ja olihan sieltä tietysti kalaa tullut. Siirryin samaa rantaa eteenpäin noin 100 metriä, ja Timo ja Rauno tulivat melko pian perästä. Kalaa löysimme heti, Rauno parhaiten. Tuossa matalassa 1-2 metrissä pilkin loppuajan Raunon kanssa ja Timo pilkki hieman syvemmässä pääosin. Isä taas kävi vieressä eikä saanut mitään ja lähti takaisin.

Lopputuloksena oli kaikille muille noin 10kg ahventa, mutta Raunolle n. 17kg, joista noin 5kg tuli Timon vanhasta reiästä. Itse kävin tuolla reiällä myös lopuksi ja ongin siitä reilu 20 ahventa peräkkäin.

Itselläni taisi olla yksi yli 200g ahven ja muuten keskipaino jäi johonkin 50g paikkeille. Raunolla oli kala selvästi isompaa, keskipaino ehkä yli 70g.

Torstaina käytiin isän kanssa vielä aamusta tarkastamassa jäikö alueelle kalaa. Eipä jäänyt pahemmin, ehkä 1,5kg sain ronkittua samoilta paikkeilta. Löydettiin kuitenkin pari uutta aluetta, joista saatiin matalasta jonkin verran ahventa, jälleen 1-2m vedestä. Isä löysi molemmilla kerroilla kala-alueet minua ennen ja näin ollen pääsi myös parempaan saaliiseen. Itselläni oli tyytyminen noin 5 kiloon. Muuten kala oli pientä, mutta yhden sattuman eli 282g ahvenen sain ylös.

Isällä oli varmaan 7-8kg ahventa ja isoimmat ahvenet vähän alle 150-grammaisia.

Kovasti alkaa tämä järvi olla ongittua. Ei ole juurikaan enää aluetta, jossa ei reikiä olisi. Suurin osa paikoista on alle 5m välein reikää täynnä. On aika selvää, että ei tuolta enää näillä jäillä 20kg saaliita ongita. Toki 10kg voi päästä jos pidempään järvellä on. Joka tapauksessa nyt huomenna (siis maanantaina) kokeilen välillä jotain muuta järveä. Jos kalaa ei tule niin varmaan menen vielä tälle järvelle ainakin kerran käymään.

Jäätilanne ei varmasti kovin hyvä ole (viimeksi 10-20cm pääosin kovaa, aurinkoisella rannalta puikolla olevaa jäätä). Itselläni on heikoilla jäillä tuollainen jäänkokeilusauva mukana ja siitä on kyllä suuri apu. Ilman ei oikein uskaltaisi enää jäille mennä. Jos sauvan lyönti ei mene jäästä läpi voi siihen astua.

Keskiviikolta muutama saaliskuva.

20.3 Muutaman pikkujärven kierros

Vammalassa tuli viime viikon torstaina jälleen pienvesiä kierrettyä. Poikkeuksellisesti mainitsen tällä kertaa muutaman lätäkön nimeltäkin. Jäällä olin noin klo 9.30.

Aloitin Pohjois-Vammalassa (Myllymaassa?) sijaitsevalta Saarijärveltä, jossa olin ollut pilkillä yhden kerran aiemmin. Järven ahvenet ovat kenties mustimpia mitä olen saanut mistään. Tuo ainoa pilkkikerta oli seuran pilkkikisat, joissa olin toinen reilulla 2 kilolla. Isä silloin voitti hieman paremmalla tuloksella. Kisa oli silloin helmikuussa ja vuosi oli 2008. Kalan koko vaihteli silloin 10-100g väliltä. Nyt kiinnosti nähdä, tuleeko kalaa paremmin kun menee vähän keväämmällä koittamaan.

Järvelle päästyäni meni jonkun aikaa miettiessä missä päin sitä oli sillä aikaisemmalla kerralla pilkkinyt. Parin sadan metrin talsimisen jälkeen olin kuitenkin jo selvillä paikoista, ja osasin suunnistaa vanhalla tiedolla vuoden 2008 paikoille. Heti ekasta reiästä alkoi ahventa nousta kultamorrilla ja vettä oli vajaat pari metriä. Koko vaan oli surkean pientä. Samaa sinttiä nousi melkein joka reiästä lähialueelta. Lähdin etsimään isompaa kalaa ja löysinkin aika nopeasti jonkun verran 50-100g ahvenia, mutta ei tuokaan koko vielä oikein tyydyttänyt.

Etsinnästä huolimatta seuraavaan reiluun tuntiin ei noussut 30g kummempia ahvenia. Kalaa tuli kyllä melkein joka reiästä ja monesta syvyydestä 1,5-3m väliltä. Päätin vaihtaa hetkeksi vesistöä, ja kävelin lyhyen metsämatkan läpi Saarilammille, jossa en ollut ennen käynyt. Lampi oli sen verran pieni, ettei voi olla varma onko siinä ylipäätään kaloja. Todennäköisesti kuitenkin on. Muutaman reiän tein ilman kalahavaintoja ja lähdin takaisin Saarijärvelle. Syvyyttä lammessa kuitenkin piisasi, sillä jo aika lähellä rantaa oli jotain 3 metriä syvää.

Saarijärven puolella siirryin järven ainoan kivikon reunaan. Morri alas ja hetken päästä ihan mukava ahven ylös. Sama toistui vielä kahdesti, jonka jälkeen alkoi taas nousta järven perussilppua, eli 10-35g ahventa. Kaksi isointa ahventa olivat molemmat 198g. Tuo antoi mukavasti lisävirtaa ja kairailinkin alueelle tosi paljon uusia reikiä. Yhtä isoja ei kuitenkaan enää noussut yrityksestä huolimatta, mutta yksi yli 100g kuitenkin eksyi pikkuahventen sekaan.

Kello oli noin klo 14 ja päätin vaihtaa järveä. Repussa oli tuossa vaiheessa ehkä nelisen kiloa ahventa, joista 4kpl selvästi yli 100g ja yksi siinä rajoilla.

Siirryin Pikku-Lattio nimisen pienen järven ojansuuhun, jossa olin käynyt jo pari kertaa aiemmin tänä keväänä. Kalantulo vaan nähtävästi oli edelleen heikentynyt. Ei vain noin pienessä järvessä taida tuo kalamäärä oikein riittää, varsinkaan jos aina pilkkii samaa kohtaa. Siltikin olen vakuuttunut, että tuo ojansuu on järven paras kalapaikka. Nyt siitä sain puoleen tuntiin noin 15 ahventa, joista isoin n. 70g. Jälleen päätin vaihtaa järveä...

Viimeinen paikka oli vain reilun 100 metrin mittainen lampi, jolla ei ole edes nimeä kartalla. Tuostakin lammesta löytyi lupaavan näköinen ojansuu, ja kävelin aluksi suoraan siihen. Tosin matkalla jää rusahti sen verran pahaenteisesti, että tein varmuuden vuoksi varmistusreiän. No jäätä oli kuitenkin reilusti n. 25cm, joten kyse oli vain railosta. Ojansuuhun sitten eka reikä josta myöskin pilkin. Kultamorri alas, ja pieneksi hämmästykseksi alkoi heti ahventa nousta ja hyvää tahtia. Kokoluokka 50-100g. Syönti tosin lakkasi noin 10 ahveneen.

Lähialueen kaikki reiät antoivat kalaa, kunhan vain pysytteli ojansuun tuntumassa. Syvyyttä siinä oli reilusta metristä kahteen metriin. Jää oli todella ohutta ojansuussa, mutta sen verran hyvälaatuista, että se vielä kesti. Paksuus tuossa vaihteli 7-15 sentin väliltä.

Puolisen tuntia tuossa morrittelin ja vähän tapsiakin uitin. Saaliina siinä ajassa mukavat pari kiloa ahventa, joista isoin 230g ja muitakin yli 100g ahvenia tuli ainakin 5kpl. Syönti tosin tuntui loppuvan tuolla kohtaa jo tässä puolessa tunnissa, joten nopeasti oli alue tyhjennetty.

19.3 Pikkujärvellä Vammalassa

Viime viikon keskiviikkona käytiin vielä Teuvon ja Heikin kanssa kokeilemassa, olisiko ahven otillaan. Aloitettiin samalta paikalta mistä edelliskerralla sain pariin ekaan tuntiin noin 12kg ahventa. Jäällä oltiin vasta 12 aikaan päivällä.

No eipä tuntunut olevan enää kalaa alueella, muutama ahven sieltä ja muutama täältä, ja tosiaankin korkeintaan se muutama samasta reiästä. Tyhjiä reikiä lisäksi suurin osa. Suurehko alue oli kuitenkin, mistä kalaa sai edes jonkun verran. Välillä tein pari lenkkiä yrittäen löytää uusia paikkoja, mutta näillä lenkeillä yhteensä yksi ahven saaliiksi. Tyhjiä reikiä reilut 30kpl.

Loppuajaksi palasin samoille paikkeille kuin mistä aloitettiin, eikä kalantulo parantunut yhtään. Muutama ahven ja siihen jäi. Tuohon asti ongin tapsilla, mutta touhu meni sen verran epätoivoiseksi että siirryin pelkkään morriin. Sillä sain sitten hieman paremmin loppupäivän, ja lopetettiin joskus viiden aikoihin. Laihoiksi jäi silti saaliit ja kala oli aiempaa pienempää noin 50-grammaista. Suurin oli itselläni vain 117g. Heikki sai yhden yli 180g sentään.

Kokonaissaaliit oli Teuvo 3,9kg, minä 3,5kg ja Heikki 2,5kg.

Tapsipilkintää vammalalaisella pikkujärvellä

Tuli tänään oltua viime viikolla "löytyneellä" järvellä Teuvon kanssa. Järvellä oltiin noin klo 11-15.30

Isä oli edellisenä päivänä ollut järvellä melko pitkän päivän, ja tuloksena oli noin 15kg ahventa.

Ei muuta kuin kysyin koordinaatit edellisenä päivänä isältä mistä ahventa nousi parhaiten, ja suunnattiin Teuvon kanssa siihen. Päätin pilkkiä tänään tapsipilkillä, mikäli kalat ovat yhteistyökykyisiä. Aiemmin olen tuolla pilkkinyt vain pienillä pilkeillä, nyt pääsi kehiin n. 7cm Tapsan Saukko liukuversiona. Loppujen lopuksi ongin kaikki paitsi kaksi ahventa tuolla samalla pilkillä. Tapsin pituutta vaihtelin 4-10cm, pääasiassa noin 6cm tapsia käytin. Morri oli 12 kokoa ja väriltään punamusta. Syötteinä käytin ainoastaan surviaisia.

Aloitettiin kairaileen eilisien reikien päälle, jotka näkyivät selvästi lumettomina kohtina. Muualle oli kertynyt kahtena edellisenä päivänä muutama sentti lunta jäälle.

Melkein kaikki alueen reiät antoivat kalaa, ja parhaasta reiästä nousi itselleni kalaa tosi kovaa tahtia parikymmentä minuuttia. Tuloksena oli noin 7kg ahventa tästä samasta reiästä. Kalat nappasivat yleensä heti kun pilkin sai alas. Vettä tällä kohtaa oli kolmisen metriä. Lähialueen kaikki muutkin reiät antoivat kalaa, mutta vain yksi yli kilon reikä löytyi tuon lisäksi. Pariin tuntiin oli mulla kasassa ahventa noin 12kg ja Teuvolla ehkä 6kg.

Kalaa alkoi olla jo aika lailla tarpeeksi, ja lähdin rannasta hakemaan makkaratikkuja. Tuli siinä paistettua kaikessa rauhassa makkaraa ja sit jatkettiin pilkkimistä samoista rei'istä. Mitään hirmusyöntiä ei tosiaankaan enää ruokatauon jälkeen ollut, mutta pari kiloa sain vielä alueelta ahventa. Muutaman uudenkin reiän tein, mutta niistä tuli vain kolme ahventa.

Lähdin viimeisiksi 1,5 tunniksi etsimään uutta kalapaikkaa sitä kuitenkaan löytämättä, vain kymmenkunta ahventa nousi tuona aikana. Teuvo sai lopuksi kalaa hieman paremmin, mutta syönti hiipui myös sillä paikalla.

Lopputuloksena oli mulle ahventa noin 14,5kg ja Teuvolle noin 10kg. Teuvolla isoin ahven 202 grammaa ja itselläni 305 grammaa. Keskipaino jälleen kerran siellä jossain 80g paikkeilla. Ihan mukavan kokoista kalaa onkia, mutta työlästä on ruuaksi laittaa...

Pikkujärvellä Vammalassa 14.3

Tällä samalla tummavetisellä pikkujärvellä tuli käytyä kolmatta kertaa samalla viikolla. Tällä kertaa mukaan tuli myös Suvi ja isäni. Ei tehty kauhean pitkää päivää, joku 3,5 tuntia taidettiin pilkkiä.

Aloitettiin morreilla 1,5-2m syvyisestä paikasta, josta viimeksi sain melkein kaikki kalani. Nyt kohdassa oli hivenen hiljaisempaa, sillä kukaan ei saanut muutamaan ekaan reikään mitään. Yhdestä reiästä itse sain sitten kuitenkin 4 ahventa, mutta sen jälkeenkään kukaan ei saanut alueelta mitään.

Alettiin hakea uutta kalapaikkaa, isä lähti päinvastaiseen suuntaan kuin minä ja Suvi. Tehtiin kymmenkunta reikää, kunnes löytyi vähän kaloja. Kovin yksittäisiä olivat vain. Suvi kyllästyi alueeseen ja lähti kokeilemaan sieltä mihin isä meni. Isä oli jo jonkun aikaa ollut samalla kohdalla ja näytti saavan kalaa. Itse jäin kokeilemaan vielä samalle kohdalle, ja sainkin lopulta samasta reiästä 18 ahventa. Tuon jälkeen muutama täysin tyhjä reikä ja lähdin myös isän valtaamalle alueelle.

Siellä sitten sekä isä että Suvi vetivät kalaa minkä kerkesivät, ja tein yhden reiän alueelle. Heti alkoi ahventa nousta, noin 100-grammaisia ja sekaan yksi bonuskala, 370g ahven. Vaihdoin melko nopeasti morrin tapsiin, sillä vettä oli kohdassa niinkin paljon kuin 3 metriä. Tuon reiän jälkeen ongin muutaman vanhan reiän ja jokaisesta tuli 5-10kpl ahvenia, keskipainon ollessa ehkä 80-100g. 

Rei'itin lisää ja koitin kartoittaa kuinka iso kala-alue on, ja eipä se kovin suuri ollut. Heti kun poikkesin alueelta oli ihan tyhjää. Päätin kuitenkin etsiä uutta kalaisaa aluetta ja jätin isän ja Suvin vetämään kalaa kahdestaan. Taisi siinä likemmäs 15 tyhjää reikää tulla peräkkäin, kunnes sain parista reiästä pari ahventa. Näiden jälkeen pari tyhjää reikää ja sitten osui. Samasta reiästä tapsilla ensin joku 20 ahventa, sitten ketjulla ja kärpäsentoukalla vajaa 10 ahventa ja sen jälkeen vielä tapsilla muutama ahven. Tapsiin tuntui ottavan hyvin, ketjuun ei oikein ottanut tässäkään. Tuntuu olevan täysin morri/tapsijärvi.

Kesken täyden syönnin lähdettiin järveltä pois. Alkoi olla ihan tarpeeksi taas kalaa. Tosin itse ehdin vain kuuteen kiloon. Suvilla oli 6,5kg ja isällä n. 12-13kg. Itselläni siis isoin ahven 370g, Suvilla 310g ja isällä 290g.  Sitä on nyt samasta pikkulätäköstä ongittu samalla viikolla ehkä 70 kiloa ahventa ylös. Edelleen tuntuu, että kalapaikkoja voi olla järvessä vielä montakin lisää. Nyt tuli kalaa paljon syvemmästä kuin mistä kahtena päivänä itse koitinkaan.

Kelitkin on sen verran kylmenemään päin, että heikosta jäätilanteesta huolimatta kausi jatkunee tälläkin järvellä vielä monta viikkoa. Helppo järvi ja kalaa tulee hyvin, mutta saa nähdä kyllästyykö touhuun jos vielä pari kolme viikkoa tuossa ravaa. Ja saa nähdä heikkeneekö kalantulo jossain vaiheessa, ja tuleeko kala matalaan parin viikon sisään. Tosiaan yllättävän syvässä oli kalat ottaen huomioon veden tummuuden, näkösyvyyskin on vain puolen metrin luokkaa.

12.3 Samalla pikkujärvellä Vammalassa kuin edellisenä päivänä

Aloitin samasta paikasta kuin mistä edellisenä päivänä lopetin. Nyt ei ollut muita järvellä, joten rauhassa sai pilkkiä. Samoista rei'istä tuli hyvin kalaa, kuin mistä lopuksi sai edellisenä päivänä. Neljä hyvää reikää taisi alueelta löytyä, ja niistä nousi toistakymmentä kiloa ahventa. Ei tarvinnut kuin kierrellä näitä muutamaa reikää. Syvyyttä oli 1,5-2 metriä. Nyt ongin morrin lisäksi tapsilla, ja siihenkin otti kalat välillä ihan hyvin. Värikoukku ja ketjukoukku eivät sen sijaan kelvanneet kaloille alkuunkaan.

Pikaisesti ennen pois lähtöä kokeilin vielä pari muuta edellisen päivän paikkaa, niistä tuli vielä muutama kilo ahventa. Kalantulo tuntui tuossa vaiheessa hiipuvan sen verran ja kalaa oli kuitenkin niin paljon, että ei viitsinyt enää uusia parvia etsiä. Saaliini oli vähän yli 15kg ahventa. Edellisen päivän tapaan yksi yli 200g ahven ja keskipaino siellä 70g. Jonkun verran oli sellaista 100-150g ahventa.

Kala otti välillä tapsiinkin hyvin, mutta ketju ei toiminut.

Osalla ahvenista oli erikoisen korkea niska ja pyrstöpuolela selkäranka kiero. Sama ilmeisesti synnynnäinen vika oli useammassa ahvenessa. Vertailukohteena alla oleva normaali ahven.

11.3 "Uusi" kalaisa pikkujärvi löytyi Vammalasta

Tiistaina löytyi yllättävänkin hyvin kalaa järvestä, jolla olin ollut pilkillä aikaisemmin yhden kerran. Tuo käynti oli joko vuonna 2007 tai 2008 ensijäillä. Silloin olin kolmen hengen porukalla, ja kukaan ei saanut yhtään ahventa.

Tällä kertaa oli vähän toinen meininki. Ekaan reikään kultamorri alas, ja heti kymmenkunta ahventa peräkkäin. Muutama seuraavakin reikä antoi ahventa. Kalat ei napannut heti, mutta aina hetken päästä sai ainakin muutaman ahvenen putkeen. Tyhjiäkin reikiä löytyi matalasta kylläkin. Palasin päivän ekalle reiälle, ja hämmästys oli suuri kun kalaa tuli vieläkin paremmin kuin ensikäynnillä. Kaiken kaikkiaan taisin yli 6 kiloa saada ahventa samasta reiästä.

Lähdin etsimään kalantulon huononnuttua uutta kalaisaa paikkaa, ja sellainen löytyikin jo reilun 50 metrin päästä. Siinä olikin muutama hyvä reikä peräkkäin samalla syvyysvyöhykkeellä noin 2,5 metrin vedessä. Tuosta onginkin sitten sen verran kalaa, että reppu tuli miltei täyteen.

Järvellä oli 2 muutakin pilkkijää, ja kun toinenkin lähti järveltä pois menin vielä onkimaan hänen vanhoja reikiään. Noin 1,5kg vielä ahventa niistä ja viereen tehdyistä uusista rei'istä toiset 1,5kg lisää.

Tuloksena reppu aivan ylitäynnä ahventa, eli noin 21 kiloa. Keskipaino siinä 70g paikkeilla ja kaikki kalat yhtä lukuunottamatta morrilla. Aluksi pilkin pitkään kultamorrilla, mutta loppupäivän mustalla morrilla.

10.3 Pikkujärvellä Vammalassa

Teuvon kanssa kävin maanantaina samalla järvellä kuin mistä enkka-ahveneni sain. Viitisen tuntia tuli pilkittyä vakipaikoilla, joista parhaimmillaan on tullut yli 10kg saaliita keväisin.

Aloitin kohdasta, josta viime keväänä tuli kaikki isoimmat ahvenet. Nyt oli hiljaista samoilla paikoilla. Kymmenkunta reikää ja yksi pikkuahven. Ei näyttänyt vieläkään olevan ahven kevätpaikoilla, eli erään kaislikon reunassa, jossa vettä puoli metriä. Siirryin syvempään veteen (1,5-2m), ja sieltä tuli morrilla oikeastaan koko päivän kaloja vähän sieltä sun täältä, korkeintaan 3 ahventa samasta reiästä. Muutamia ahvenia ongin myös pystypilkillä. Teuvo tuli myös samalle alueelle ja sai myös kaloja jonkun verran.

Muutama ihan kohtuu kokoinen ahven saatiin ylös, mutta se isoin pääsi itseltäni tällä kertaa karkuun. Nappasi metrin vedessä ja olisi ollut noin 500g kokoinen. Irtosi kun olin sovittelemassa kalaa reikään.

Isoin ylös tullut oli mulla 316g ja Teuvolla 328g. Itselläni lisäksi kaksi muuta yli 250g. Yhteensä kalaa mulla noin 3,5kg ja Teuvolla noin 2,5kg. Eli ruokakalat saatiin kasaan, mutta ei mitään ihmeempiä syöntejä.

Tässä oma saaliini.

Järvimaisemaa kalapaikoilta...

Ahvenennätys uusiksi!

Eilen mentiin Suvin ja Teuvon kanssa tutulle pikkujärvelle Vammalassa. Järvi on sama, josta sain viime keväänä 629g ja 583g ahvenet samana päivänä, joista isompi oli oma ennätysahven pilkillä.

Tarkoitus oli koittaa myös haukea pilkillä jonkun verran. Aloitinkin Suvin kanssa pilkkimään erästä kaislikon reunaa. Saalis tältä reunalta jäi kuitenkin yhteen reilu 200g Suvin saamaan haukeen. Ihmeen heikkoa on nyt tällä kohtaa järveä, viime keväänä tuosta tuli hyvin sekä haukia että ahvenia. Itse kokeilin pienellä Vim-pilkillä nro 12 värikoukun kanssa (väri skorpioni). Tarkoitukseni oli siis saada myös mahdolliset ahvenet ylös. Suvilla oli käytössä Valio-pystypilkki isolla nro 6 värikoukulla.

Siirryin tuon kaislikon koittamisen jälkeen yrittämään paikkoja, joissa etenkin joulukuussa oli ahventa. Osa paikoista oli sellaisia, mistä olen aiemmin keväisin saanut 200g+ ahvenia. Jatkoin samaisella värikoukkupilkillä. Kalantulo oli erittäin heikkoa, noin viittä reikää kohden sai keskimäärin yhden ahvenen ja vielä pienen sellaisen. Välillä tarkastin reiät morrin ja surviaisten kanssa, mutta taisin vain yhden pikkuahvenen saada lisäksi morrilla.

Suvi tuli myös samalle alueelle koittamaan, ja heikkoa oli ollut hänelläkin. Molemmat saimme melko pian yhdet ahvenet, mutta sitten oli taas tyhjää. Suvi lähti alueelta pois katsomaan mitä Teuvo on löytänyt, itse sanoin tekeväni vielä muutaman reiän ja jos ei tule niin siirtyisin alueelta pois.

Tein neljä reikää riviin sillä ajatuksella, että lähden koko alueelta pois jos kalaa ei tule. Nämä reiät ongin morrilla. Kolme ekaa reikää eivät antaneet nyppyäkään. Neljännelta reiältä sain melkein peräkkäin heti kaksi päivän pienintä noin 20g ahventa. Niiden jälkeen tälläsikin hieman voimakkaammin. Ajattelin heti että ainakin varmasti yli 200g jos on ahven. Vettä oli vain metrin verran alla, joten pääsinkin näkemään kalan melko nopeasti, ja se paljastui kuin paljastuikin ahveneksi! Ja hieman isommaksi kuin aluksi kuvittelin.

Oli selvää, että ahven olisi uusi pilkkiennätykseni, jos sen ylös saisi. Niin monta kertaa olen ollut aiemminkin samassa tilanteessa, ja alkoi kyllä sormet tutista. Ahvenelle joutui antamaan välillä pari kolme, ehkä neljäkin metriä löysää, kun se lähti jumputtamaan ja tekemään syöksyjä vähän haukimaiseen tapaan. Siirryin repun päältä pois ja menin polvilleni avannolle väsyttelemään. Aina piti antaa löysää (kuitenkin kevyesti siima kireällä), kun ahven lähti vetämään.

Reiät tein kuuden tuuman kairalla juuri isojen ahventen varalta, mutta ahven ei silti tahtonut tulla reikään, vaikka sen reiän alle saikin. Yritin ottaa ahventa niskasta kiinni, mutta se teki heti syöksyn pois päin kun hipaisin sitä. Jonkun ajan päästä sain kalan uudestaan reiälle, mutta enää en koittanut tehdä samaa "virhettä" eli väkisin repiä ahventa niskasta ylös. Jonkin ajan kuluttua sitten sainkin kalan tulemaan reikään ja heti tungin käden avantoon ahventa vastaan ja kauhaisin kyljestä jäälle.

Heti kävi mielessä menikö tässä kilokin samalla rikki, mutta tarkempien tarkastelujen jälkeen arvioin kalan noin 900-grammaiseksi. Keittiövaa'alla punnittuna kala paljastui 964-grammaiseksi ja pituutta oli vain 40cm. Tässä järvessä on ahvenet todella lyhyen mallisia ja korkeaniskaisia. Paksuimmillaan ahven olikin noin 13cm korkea, joten en usko, että se olisi mitenkään mahtunut 115mm reiästä. Eli onneksi otin oikealla kerralla oikeankokoisen kairan mukaan!

Mukavan mallinen ahven tosiaan!

Ottipelinä pinkki-musta Karismaxin volframimorri 3mm koossa.

Ahven keveni pari grammaa toisessa punnituksessa...mutta tänään saan virallisen painon kalalle.

Tuon kalan jälkeen oli varmaankin päivän tuurikiintiö täynnä, enkä tehnyt alueelle enää lisää reikiä, ehkä ensi viikolla sitten. Kokeilin toki vielä samasta reiästä, mutta tuli vain pari 20g ahventa.

Lopuksi siirryin vielä hetkeksi pilkkimään Suvin ja Teuvon kanssa samalle alueelle, ja taisin saada kolme ahventa, kaikki alta 100g. Teuvo oli saanut alueelta muutaman yli 100g ahvenen ja isoin noin 200g. Tuo oli ihan vakipaikkojani viime keväältä. Edelliskerralla siitä ei vielä kalaa tullut, mutta nähtävästi alkaa kalantulo parantumaan vakipaikoilla pikkuhiljaa. Voipi vaan olla että jäät lähtevät ennen kuin alkaa isompia parvia muodostumaan.

Jätimme tämän järven noin kolmen tunnin pilkinnän jälkeen, kun Suvi halusi jo järveltä pois. Menimme vielä loppupäiväksi silti Teuvon kanssa samalle järvelle, kun missä edellisenä päivänä kävin. Samasta ojansuusta saimme vajaat pari kiloa ahventa mieheen, muilta paikoilta kalantulo oli selvästi heikoimpaa. Syönti oli kyllä muutenkin huonompi kuin keskiviikkona, kalat ei napannut ihan niin aktiivisesti. Värikoukku (väri skorpioni) toimi kyllä silti melkoisen hyvin. Aivan matalasta alle metristä taisin kyllä morrilla saada paremmin. Isoin ahven oli itselläni noin 130g ja Teuvolla 100g.

Melkoisen tummaa ahventa tässä minijärvessä.

Tuo järvi alkaa olla nyt kyllä nähty. Ahventa löytyy, mutta ei tunnu yli 200g ahvenia nousevan. Jos tässä muutaman pikkujärven vielä korkkaisin tälle keväälle, tosin tuolle samalle järvelle kyllä tietty vielä menen josta enkkakala tuli. Uusia paikkoja on kyllä kiva aina myös tutkia, voi paljastui melkein millaisia järviä vain. Nyt on kyllä aika kun kannattaa pieniin järviin tutustua.

Kahdella pikkujärvellä Vammalassa 5.3

Tuli käytyä aluksi Kiikan Kiimajärvellä haukea koittamassa ja samalla ahventakin. Kiimajärveä pidän yhtenä varmimmista järvistä saada pilkillä haukia, mutta joskus järvi osaa yllättää myös paistiahvenilla.

Tällaiset oli maisemat Kiimajärvellä.

Heti huomasi, että ainakin ahven on nyt tosi tiukassa. Sama tosin näytti koskevan myös haukea. Etukäteen ajatellen paras kalapaikka antoi vain kolme pikkuahventa. Tällä paikalla on oikeastaan kaksi erillistä kalapaikkaa, toisessa on noin 1,5m vettä ja siinä kasvaa vesikasveja, ja toisessa kohdassa on syvänne ja siinä reunassa on ollut joskus hyvin ahventa ja satunnaisia haukia.

Päätin siirtyä matalan pitkän lahden suulle, josta on joskus saatu isoja ahvenia. No eipä ollut isoja ahvenia näkyvissä nyt, taisi 2kpl tulla noin 50g ja lisäksi alle 15-grammaisia, ja särkiä kokoluokalta 15-70g tuli parista reiästä sen kun kerkesi vetää. Tältä alueelta tosin sitten tuli se hauki. Aluksi tunsin kovan tönäisyn pienessä pystyssä ja nostin koko pilkin pois vedestä. Laskin tilalle Valio-pilkin isolla kolmihaaralla ja välittömästi sama hauki iski siihen. Vahvalla siimalla hauki sukkana ylös, hieman alle kiloinen.

Valio kelpaa hauelle...

Tuon jälkeen koitin varta vasten haukea muutamia reikiä, mutta tuli samaisella Valiolla vain yksi ahven, ei haukitapahtumia. Kyllä oli kala yllättävän tiukassa.

Lopuksi koitin vielä erään ahvenpaikan hieman syvemmästä vedestä, mutta se paikka oli lyöty jo täyteen reikää, eikä sieltä tullut kuin yksi pikkuahven. Tässä vaiheessa olin ollut järvellä reilut 2 tuntia ja päätin vaihtaa järveä. Ahventa koitin pääasiassa pelkällä morrilla ja haukea edellämainitulla pilkillä.

Toiselle järvelle ajelin noin 15km ja en ollut sielä koskaan ennen käynyt, enkä muistaakseni ollut edes kuullut koko paikasta. Järvellä oli pituutta alle 300 metriä ja leveyttä alle 100 metriä. Järvessä oli näkösyvyyttä ehkä puolisen metriä, eli melko tummavetinen paikka, kuten Kiimajärvikin oli. Ekat kolme reikää olivat tyhjiä, mutta jo neljännestä alkoi ahvenia nousta, kokoluokaltaan 10-40g. Syvyyttä oli noin 1,5 metriä. Lähialueen rei'istä sai lisää saman kokoista kalaa. Aloitin pilkinnät morrilla, mutta siirryin melko nopeasti pikkusepeen silmän ja ketjun kanssa, kun siihen tuntui ottavan jopa paremmin kuin morriin.

Järven jää oli ohuen lumen peitossa, ja paikoitellen oli pieniä laikkupaikkoja. Lähdin rei'ittämään laikkuja, mutta mitään apua kalantuloon ei niillä ollut. Järven ainoaan mökkirantaan saavuttuani alkoi myös kalaa löytyä. Parista reiästä tuli reilu 10kpl ahvenia ihan peräkkäin. Isoimmat ahvenet olivat lähelle 100g, keskipaino jossain 40g tienoilla tällä kohtaa.

Rei'itin vähän matkan päähän ojansuuhun, jossa oli vain 1-1,5m syvää. Siitä nousi yksittäisiä ahvenia ja syvemmästä ei tullut niitäkään.

Siirryin toiselle puolelle järveä lähtörannassa olevan ojansuuhun, jota en aluksi pilkkinyt vielä ollenkaan. Ja sieltähän sitten nousikin paremmin ahventa kuin mistään muualta. Ilmeisesti hapekas ojansuu oli vetänyt ahventa puoleensa. Tältä kohdalta tuli parista reiästä myös vähän kookaampaa ahventa, ei mitään jättejä mutta muutama yli 100g ja isoin oli 170g. Sekaan myös ihan pieni hauki.

Ojansuuhun jäi vielä hieman rei'itettävää, mutta jätin seuraavaan kertaan kun alkoi jo hämärtää. Tosin jäät olivat siinä mallissa, että kovin montaa päivää/viikkoa ei tuolla tätä menoa enää pilkitä.

Yhteissaalis tältä pienen pieneltä järveltä oli noin 4kg ahventa, keskipainon ollessa noin 40g.

Näinkin läheltä rantaa nousi ahventa, tosin isommat tulivat vähän ulompaa. Enempää kuvia en valitettavasti saanut, kun kännykän akku hyytyi.