keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Laituripilkkikisoissa Roismalanlahden Kaalisaaressa 21.4

Vammalan urheilukalastajat järjesti pilkkikauden jatkeeksi vielä laituripilkit. Tässä kyseisessä kisassa punnitaan 6 suurinta kalaa. Viime keskiviikkona samalla laiturilla oli ollut eläkeläisten omat kaiken kalan kisat ja voittajan tulos jäi 120 grammaan. Odotettavissa oli siis nihkeätä kalantuloa, mutta kuitenkin keskiviikkoista parempaa, sillä vedet ovat siitä selvästi lämmenneet. Kisa-aika oli 10-13. Osanottajia oli 15kpl.

Kisan aloitin rannemmasta kuin kukaan ja se osoittautui huonoksi valinnaksi. Ensimmäisiin muutamiin minuutteihin tuli ainoastaan yksi nyppy morriin. Siirryin syvempään veteen tutulle "kiiski"paikalle ja kiiskiä siitä nytkin tuli jatkuvasti. Parikymmentä kiiskeä nostin samalta kohdalta. Lisäksi pari tosi pientä särkeä ja muutama vielä pienempi ahven. Pohjat sain kumminkin kisalle, kun 6 kalaa tuli helposti täyteen. Kaikilla ei tuossa vaiheessa vielä ollut edes sitä kuutta kalaa kasassa.

Siirryin aivan laiturin päähän, ja sieltä onnistuin heti saamaan kaloja. Lyijypaino ja koukku-viritelmällä, eli periaatteessa pohjaonkimalla. Kisassa saa pilkin heittää alakautta veteen sillä siimamäärällä kuin ulkona kelalta on. Eipä taida tällainen sääntö kovin yleinen näissä kisoissa olla, mutta omissa kisoissamme näin saa tehdä. Joka tapauksessa tuosta sain pienessä ajassa pari särkeä, pari ahventa, pasurin ja niiden jälkeen kiiskejä, joiden tulo ei lakannut. Eli jälleen vaihdoin paikkaa kun muuta kalaa ei tullut kuin kiiskiä.

Kävin koittamassa aika monestakin paikasta, mutta yhtä nyppyä kummempaa ei tullut. Siirryin takaisin, ja sain samalta paikalta vielä ahvenen, salakan ja kiiskejä. Kalantulo kuitenkin tuntui lakkaavan koko ajan, ja vielä loppuajaksi kokeilin muita paikkoja.

Salakkaparvi meni välillä laiturin ohitse, ja sain siitä peräkkäin pari salakkaa morria heittämällä. Salakat nappasivat morriin morrin vajotessa jo pintavesistä. Enempää niitä en kuitenkaan saanut. Sinänsä turhaa salakoiden koittaminen oli, kun ne painoivat korkeintaan 15g/kpl. Ihan viime minuuteilla minusta viereinen pilkkijä veti pienessä hetkessä kisan voittokalat. Kolme kappaletta yli 30g ahvenia peräkkäin ratkaisi voiton näin vähäkalaisessa kisassa. Itse sain ihan lopussa myös muutaman ahvenen ja särjen, ja kala tuntui alkavan syömään jo ihan kohtuullisesti. Kalat vaan olivat surkean pieniä. Lopun kalat tulivat välivedestä, noin 1,5m siimalla ja vettä alla reilu 3m. Olisi pitänyt onkia välivettä paljon enemmän. Myös viime syksyn kisassa parhaiten sain välivedestä.

6 isointa kalaa ei itselläni painanut sen enempää kuin 120 grammaa, mutta sillä pääsi niinkin korkealle kuin neljänneksi. Voittajalla oli 175g, kakkosella 170g, kolmosella 150g. Osa joutui 6 isoimpaan kalaan ottamaan kiiskejäkin mukaan, ja heillä olivat saaliit vain 50-70g.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

ATSU-koukuista, tapsimorrit suunnitteilla

Koukkujen teko sai siitä alkunsa, kun omat käytössä olleet koukut eivät yksinkertaisesti olleet riittävän hyviä. Itselläni ainakin on koukun valinnassa tärkeimpinä kriteereinä kestävyys, jämäkkyys ja terävyys. Pikkuahvenelta tulee uskaltaa vetää koukku huulen läpi irti.

Kamasanin koukkuihin, jotka värikartasta löytyvät, olen ollut kyllä todella tyytyväinen. Kauden aikana ei yksikään koukku vääntynyt tai katkennut. Koukku on todella jämäkkä myös pienimmässä koossa. Myöskään yksikään pilkkiketju ei katkennut. Ainoa ongelmakohta on väripallojen liikkeelle lähteminen. Tosin niitäkään ei lähtenyt liikkumaan kuin pari kolme kauden aikana. Asian olen korjannut yleensä pikaliimapisaralla väripallon juureen.

Mustadin koukkuihin kolmihaarakoukuissa olen myös ollut ihan tyytyväinen. Yhdestä pienestä koukusta katkesi tosin yksi koukku, kun koitin puristaa väkäsiä kasaan. Muissa koukuissa kuin tuossa yhdessä ei ole ongelmia ollut. Mutta pientä tasalaatuisuuseroa noissa koukuissa saattaa kyllä olla. Koukkua on kuitenkin kehuttu erittäin jämäkäksi myös väkästen poistamisen jälkeen. Omien havaintojen mukaan koukkua ei 12 koossa katkea käytössä oikein millään. 14 ja 16 koossa on tullut satunnaisia katkeamisia, 14 koossa kuitenkin harvoin.

Värikoukkuja en saanut kunnolla toimimaan kuin joulukuussa. Silloin kala oli aktiivista ja otti hyvinkin värikoukkuun. Tosin keväällä parilla pikkujärvellä myös toimi jonain hetkinä tosi hyvin.

Suosituimmat värit

Tilatuimpia värejä värikoukuissa olivat: kumppani, tuho, kultahippu, dalmatialainen, meteoriitti ja tähti ainakin. Itse käytin eniten varmaankin värejä skorpioni, herkku, tuho, kumppani ja raita. Yllättävää oli se, että erikoisen näköisiä värejä tilattiin paljon enemmän kuin perus "oranssi-kelta-vihreitä" tai punaoransseja.

Ketjukoukkujen puolella tilattiin vähän perinteisempiä värejä. Ferrari, mönkiäinen, herkku, porkkana, mehujää, attu ja jalokivi kuuluivat ainakin suosituimpiin. Itselläni oma luottoväri on musta-punainen (skorpioni), mutta etenkin keltaisen yhdistelmät on kovassa käytössä.

Koukkujen koko

Koukkujen koosta ketjukoukuissa selvästi käytetyin itselläni oli tuo Kamasanin koko 14. Se menee keskipainolta 10-40g ahvenille. Alle 10g ahvenelle käytin kokoa 16. Yli 40g ahvenille kokoa 12. Kokoa 10 käytin lähinnä hupipilkillä, kun en tainnut kisoissa hirveästi yli 150g ahvenia saada koko talvena. 12 koko menettelee kyllä sinne 150g kokoon asti.

Kolmihaarakoukuissa noudatan saman tapaista kokoluokkaa, tosin en ehkä niin herkästi ala vielä koukkua suurentaa, vaan 14 kokoa käytän välillä vaikka keskipaino olisikin sitä 50g. 16 koko on myös kolmihaaran käytössä paljon tavallisempaa kuin ketjukoukussa. 16 kokoinen kolmihaara menee vielä aika hyvin 10-15g ahvenille, ja pieni koukku saa lähes poikkeuksetta pienet värikoukkupilkit uimaan paremmin.

Tapsimorrit

Tulevaksi kaudeksi alan valmistaa myös tapsimorreja. Muutamia morreja tehtiinkin jo maalis-huhtikuun lopussa. Voi olla, että jossain vaiheessa tehdään myös volframimorreja, mutta niillä ei ole niin kiire kun niitä kukkarosta vielä löytyy. Aika näyttää, tuleeko nuo tapsimorrit myös tänne blogiin myyntiin, mutta ilmeisesti tulee.

Tähän asti käytössä olleet tapsimorrit, mitkä mistäkin hankittuja, ovat olleet enempi vähempi huonoja. Viimeksi hankkimistani tapsimorreista irtosi koukut. Koukut oli siis erikseen juotettu kiinni, ja ne eivät pysyneet. 7 morrista kaksi hajosi heti ensikäytöllä. Suuri osa morreista myös mitä vuosien varrella on tullut käytettyä, ovat olleet enempi vähempi kertakäyttökamaa liian helposti vääntyvän koukun vuoksi.

Aluksi näitä tapsimorreja teemme kokeeksi ainakin Partridgen, Kamasanin ja Fulling Millin perhokoukuista. Koot 12, 14, 16 ja 18 ovat melko lailla riittävät. Ehkä muutamia kokoa 10 voi myös tarvita isommalle ahvenelle.

Yhteenvetoa 2013-2014 pilkkikaudesta

Pohjoisempana pilkkikelit sen kuin jatkuu, mutta itse tosiaan kauden päätin reilu viikko sitten lauantaina. Tynkäkauden maku vähän kaudesta jäi, mutta katsotaampa, millainen kausi oli "tilastojen" valossa ja muutenkin.

Kauden aloitin joulukuun ensimmäinen päivä, vaikka olisi sen voinut jo muutamaa päivää aiemminkin aloittaa. En kuitenkaan tätä kautta aloittanut "ryömien" ohuille jäille, vaan jäätä oli kauden avauksessa jo melkein 10cm. Joulukuussa kerkesin käymään pilkillä 16 päivänä, ennen kuin jäät sulivat. Eli "ensimmäinen pilkkikauteni" kesti vajaat 4 viikkoa. Joulukuussa saaliit olivat pääosin hyviä. Ihan nollareissuja ei ollenkaan ja parhaalla kerralla 8-9kg ahventa pikkujärvestä. En ole kyseisestä järvestä ennen saanut noin paljoa. Myös Liukuslahdelta tuli hyvin ahventa. Kauaa en siellä kertaakaan ollut, mutta jopa 4kg tuli parhaimmillaan hetkessä samasta reiästä.

Kisoja kertyi joulukuussa vain yksi. Kangasalan Suoramajärven kaiken kalan kisa, jonka voitin. Kala oli kohtuullisella otilla (7775g). Kisa pidettiin 15.12.

Tammikuussa jäät tulivat jälleen uudelleen, kausi jatkui 14. päivä Liukuslahdella. Syönti oli odotetusti heikkoa, kuten oli oikeastaan koko tammikuun joka paikassa. Mereltä kuitenkin ne saivat hyvin, jotka siellä kävivät. Itsekin kävin merellä kisassa Naantalissa tammikuun lopulla, ja voittajalla oli yli 25kg ahventa. Järvikisoissa saaliit olivat todella niukkoja ja oma menestys oli todella vaatimatonta tammikuussa. Tuntuu olevan välillä vähän tuuripeliäkin, missä päin järveä kala sattuu edes vähän syömään. Melkoisen horroksessa olivat ahvenet tammikuun kisoissa. Hupipilkillä pääsin Rautavedellä eräällä suojaisella lahdella sentään yli 5kg saaliiseen, mutta muuten ei tainnut tulla hupipilkilläkään edes yli 2kg saaliita. Pilkkikertoja tammikuussa kertyi 13kpl.

Kisasijoitukset ja saaliit tammikuussa:
Loma-Säkylä 19.1 ->                                    7. sija/910g
Sääksjärvi, Kokemäki 25.1 (seuraottelu) -> 7. sija/460g
Naantalinaukko 26.1 ->                                13. sija/10705g
Lempäälän Pyhäjärvi 28.1 ->                       7.? sija/1303g

Helmikuussa oli jo odotettavissa järvilläkin syönnin kohentumista. Siltikin ainakin Säkylän Pyhäjärvellä oli syönti matalissa vesissä todella heikkoa. Sen sijaan syvässä vedessä kala oli mukavasti otillaan, tosin se oli syönyt siellä (syvässä) hyvin jo tammikuussakin. Myös merialueilla syönti oli ainakin helmikuun alkupuolella vielä hyvää. Useimmilla järvillä syönnit olivat yllättävänkin hyviä ainakin helmikuun puolen välin jälkeen. Ilmoilanselällä kala söi ihan mukavasti, kun siellä tuli (turhaan) treenailtua SM-kisaan. Pilkkikertoja kertyi helmikuussa noin 14kpl.

Kisasijoitukset ja saaliit helmikuussa:
Pyhäjärvi, Myllyojanlahti 1.2 ->              1. sija/9420g
Uusikaupunki 2.2 ->                                 1. sija/19030g
Pyhäjärvi, Mannila 15.2 (seuraottelu) -> 1. sija/6640g
Siekkisjärvi, Hämeen PM 16.2 ->             2. sija/3152g
Ilmoilanselkä, SM-esikisa 23.2 ->            98. sija/1052g

Maaliskuu osoittautui joulu- ja tammikuun tapaan kovin vajavaiseksi kuukaudeksi kisailun suhteen, kun lähes kaikki loppukuun kisat jouduttiin perumaan heikkojen jäiden takia. Osa alkukuun kisoistakin peruttiin. Hupipilkilläkin itse kävin lähinnä pikkujärviä kiertelemässä. Saaliit olivat yhdeltä järveltä ihan hienoja, ja bonuksena sain toisesta järvestä ennätysahveneni, 985g. Useita kertoja sain yli 15kg ahventa samasta alle puolen kilometrin mittaisesta järvestä. Pilkkikertoja kertyi maaliskuussa 20kpl. 

Kisasijoitukset ja saaliit maaliskuussa:
Veittijärvi 2.3 (kaiken kalan kisa) ->       1. sija/8160g
Lahden Vesijärvi 8.3 ->                          17. sija/9458g
Tyrisevä, VUK:n mestaruuskisa ->        3. sija/850g
Viitasaari/Keitele, SM-pilkki 23.3 ->     104. sija/2081g
Iso-Toulat, Viitasaari, MJ-karsinta ->    40+sija/487g

Huhtikuussa ei tänä talvena paljoa tarvinnut jäällä olla. Pilkkikertoja huhtikuussa 3kpl. Saaliitkin olivat viime kerroilla mitättömiä. Raippaluotoon turha kalaton reissu, jäät olivat pahasti hakusessa. Nokian pikkujärviä kiersin pikaisesti myös, saaliina 1 ahven. Vammalan pikkujärvestä sentään vajaat pari kiloa tuli vielä viime kerralla, joten syömään vielä pääsi. Huhtikuussa ei ollut enää kisoja.

Näin ollen koko kauden pilkkikerrat noin 66 pilkkikertaa. Näinkin suurta määrää selittää paljolti se, että kävin poikkeuksellisen paljon lähivesillä pilkkimässä jopa alle 2 tunnin pilkkikertoja. Isoilla järvillä kun kausi jäi kovin lyhyeksi. Niitä ei tullut koluttua kauden aikana melkein ollenkaan. Kisoja kertyi 15kpl. Se oli vähiten minun pilkkiurani aikana. Tosin kaudella 07-08 taidettiin myös päästä samaan lukemaan. Kauden onnistumiset tulivat harmikseni lähinnä pikkukisoissa. Isommat kisat onnistuin mokaamaan tavalla tai toisella. Tosin muutamissa pikkukisoissakin jäi pahasti hampaankoloon.

Ensi kausi tuonee mukanaan uusia kisavesiä, ja ainakin Lahden Vesijärvi tulee tutuksi. Tämä siis siksi, että muutan syksyllä lahteen opiskelemaan. Vesijärvellä jos jossain on hyvät mahdollisuudet 20kg ylityksiin kisoissa.





tiistai 8. huhtikuuta 2014

Pilkkikauden päätös 5.4

Niin siinä pääsi käymään, että tämä pilkkikausi päättyi jo 5.4.2014. Kyllähän sitä vielä jäätä löytyisi jostain suojaisimmista järvien lahdista, joihin aurinko ei käytännössä paista lainkaan. Sellaisissa paikoissa kautenki päätinkin.

Kolmella eri pikkujärvellä tuli käytyä Vammalassa isän kanssa. Ensimmäinen järvi oli vain 300m pitkä lutakko, jossa emme olleet ennen käyneet. Sinne piti rämpiä metsässä/pusikossa reilut puoli kilometriä, että rantaan päästiin. Isä alkoi pilkkimään morrilla ja minä pystyllä.

Alue, jossa pilkkimään pystyi oli vain 100 metrin mittainen, sitten alkoi jää heiketä liikaa. Koko järvi oli kuitenkin jäässä. Kalaa ei saatu reilun puolen tunnin yrityksellä ja koko tukevan jään alueen kokeilemisella. Ei muuta kuin rämpiminen takaisin autolle ja muutaman kilometrin siirto järvelle, jota on tämä kevät pääasiassa tullut tyhjennettyä.

Jäälle päästiin vielä kahdessa varjoisessa lahdessa. Jäätä oli edelleenkin parhaimmillaan yli 20cm, vaikka liki puolet järvestä oli kokonaan sulana! Kylläpä se äkkiä alkoi sulaa, kun ekat paikat aukesivat. Tätä blogikirjoitusta kirjoittaessa ei jäätä varmasti enää ole kuin hiukan parissa rannassa.

Kalaa tuli tosi nihkeästi, tosin se oli odotettavissakin. En viitsinyt edes muuta koittaa tarjota, kuin pientä kultamorria surviaisilla. Kalaa löytyi hieman noin parin kolmen metrin vedestä. Itse sain yhteensä 14 ahventa parhaasta reiästä, kun kokeilin siitä monta kertaa. Isä sai myös toiselta lahdelta yhden yli 10 kalan putken. Muuten olikin kovin yksittäisiä ahvenet ja enintään muutama reiästä.
Käväistiin jalkaisin myös toisella lähellä olevalla järvellä, mutta rannat olivat liian sulat eikä sinne enää päässyt. No pitää koittaa tuo toinen järvi sitten kesällä paremmalla ajalla.

Vajaa pari kiloa mieheen saatiin keskipainolta vain 40-50g ahvenia, suurimmat 100-150g, ja vaihdettiin vielä kertaalleen järveä. Siellä taisi olla itselle kolmas reikä kun jo tuli noin 100g ahven, mutta siinä se kalantulo sitten olikin siltä järveltä. Muutaman pienen ahvenen saimme noin 3-5m vedestä ja särkiä paikoitellen ihan riesaksi asti. Tästä järvestä noin 70% oli kokonaan sulaa, mutta pilkkipaikallamme oli jäätä enimmillään jopa 35 senttiä. Nopeasti nuokin tuosta pois sulavat, kun tuuli käy oikeasta suunnasta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Jäiden lähtö on tosiasia.



Vaan tässäpä oli tämä pilkkikausi. Voisi melkein sanoa tynkäkaudeksi. Kausi alko kyllä suhteellisen aikaisin 1. joulukuuta, mutta päättyi toisiksi aikaisimmin koskaan eli siis 5.4. Välissä oli myös 27.12 alkanut parin viikon totaalitauko, kun jäälle ei päässyt kun niitä ei ollut.

Mutta kirjoittelen myöhemmin parempaa yhteenvetoa tästä pilkkikaudesta/kisakaudesta. Juttua tulee myös tapsimorreista, joita olen myös alkanut valmistaa. Aluksi ainakin vain omaan käyttöön. Pitää laituri -ja venepilkillä testailla kun alkaa kalaa nousta.

Kovin pitkää kalastustaukoa en ole pitämässä, vaan viimeistään ensi viikolla on tarkoitus aloittaa avovesikausi joko ahvenen tai siian onginnan parissa. Jigikaudenkin meinaan aloittaa jo huhtikuun puolella. Kesäkalastusjuttuja voi lukea kesäkalastusblogistani: http://hupikalastus.blogspot.fi/.
Tarkoitus on kuitenkin päivittää silloin tällöin kesän aikana myös tätä pilkkiblogia, joten kannattaa välillä vilkaista onko tännekin ilmestynyt jotakin. Ainakin ketjukoukkuihin on edelleen tulossa uusi värikartta, joka on jo kuvattu. Kunhan ylimääräistä aikaa ilmenee, niin laitan värikartat tänne esille.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Nokian Pikkujärvien kokeilua 3.4

Iltapäivällä päätin pikaisesti käydä kokeilemassa Iso-Tappuri -nimisen järven. Järvellä olen käynyt vain kerran aiemmin (ensijäillä), enkä saanut silloin nyppyäkään. Kesällä järvestä kuitenkin kuulemma ahventa ja haukea nousee, mutta ei mitenkään paljoa.

En tiedä tosin voiko tästä käynnistä pikaista sanoa, sillä metsää pitkin piti kilometrin kävellä ennen kuin jäälle pääsi. Eka reikä oli yllätys sinänsä, sillä aivan kovaa jäätä oli 30cm. Tosin ihan noin paksua jäätä ei muualta löytynytkään. Varjorannoissa oli kuitenkin tasaisesti 15-25cm hyvää jäätä. Järven länsipäästä noin 1,5-2m vedestä sain kaksi nyppyä morriin, ja se saalis oli sitten siinä. Ekaa kalaa en vieläkään tästä järvestä pilkillä saanut, mutta nyt oli jo lähellä...

Siirto Alinenjärvelle Alisniemeen. Alisniemen edustan Salmi oli jo suurelta alueelta kokonaan sula. Alisniemen länsireunasta pääsi kuitenkin helposti jäälle, ja kokeilin siitä pikaisesti 3 reikää tuloksetta. Jäätä ei kyllä ollut kuin 6cm...

Lopuksi kävin vielä tekemässä vajaa kymmenen reikää Ylisenjärvenlammille, josta olen ilmeisesti aina saanut ainakin jotain saalista, sekä kesällä että talvella. Nytkin saalista tuli tasan yhden noin 20g ahvenen muodossa. Parin metrin vedestä ojansuusta noin 2-3m sulan reunasta.

Tällaista tämä yleensä tuntuu näillä Nokian järvillä olevan. Osaavat olla haasteellisia pilkkiä. Noista pikkujärvistä Kivikesku taitaa olla kaikkein saalisvarmin ainakin juttujen mukaan. Toki Teernijärvestä sinttiahventa saa myös helposti, siellä ei ole tullut käytyä muutamaan vuoteen.

Raippaluodossa 2.4

Raippaluotoon tuli lähdettyä jäitä etsimään, kun kyyti sinne tarjoutui. Etukäteen ei ollut varmaa, pääseekö siellä edes jäälle.

Pikku-Vistanille tuli tarvottua, mutta siellä ei jäätä ollut kuin yhdessä rannassa ihan pieni kaistale. Jäätä siinä oli enimmillään 6 senttiä, ja vettä ei jään alta löytynyt kuin korkeintaan 30 senttiä. Periaatteessa siitäkin olisi kalaa voinut tulla, mutta kun ei niin ei.

Siirto pumpulle, ja siellähän ei ollut jäätä sitten lainkaan. Hieman Revolle päin mentäessä oli kolme eri lahtea jäässä, ja niistä tuli koitettua, mutta tuloksetta. Jäätä oli hyvin heikosti sielläkin, mutta yhdessä lahdessa pääsi kokeilemaan yli metrinkin vedestä.

Ei muuta kuin turhan kävelyn eli metsässä yli 10km rämpimisen jälkeen takaisin autolle. Sinne oli ilmestynyt toinenkin auto, ja pari pilkkijää oli jäällä Revofjärdenin puolella. Revolla näkyi muutenkin olevan vielä hyvin jäitä laajalla alueella. Ei kuitenkaan sinne lähdetty koittamaan.

Siirryttiin autolla Klobbfjärdenille, mistä jonain vuonna sain pari kertaa ihan hyvän ahvensaaliin isän kanssa.
Tällä paikalla ei ollut jäiden kanssa mitään ongelmia, mutta kalaa ei yksinkertaisesti löytynyt tai se ei syönyt. Monesta syvyydestä ja paikasta tuli koitettua, mutta ei sitten mitään kalahavaintoja. Jäätä tosiaan oli 9-15cm.

Pettymys oli aika kova, kun kalaa ei tullut vaikka potentiaalisen näköisiä paikkoja tuolta Paniken suunnalta löytyikin.

Takaisin ajellessa käväistiin vielä Seitsemisen kansallispuistossa yhdellä lammella, ja sieltä sentään tuli muutamia ahvenia isoimman ollessa noin 100g. Jäätä oli siellä tasaisesti jonkun verran yli 10cm.

Pikkujärvillä Vammalassa 31.3

Kahdella tutuksi tulleella pikkujärvellä tuli käytyä viime maanantaina pilkillä. Aloitin järvestä, josta sain ennätysahveneni tänä talvena.

Jäätilanne oli muuttunut radikaalisti viime kerrasta, sillä lähtörannassakin oli jäätä vain 4 kairan pyöräytystä eli noin 6 senttiä. Viime viikon perjantai ja lauantai olivat ilmeisesti niin lämpimiä, että varsinkin aurinkoisemmat paikat kyllä sulivat jos ei nyt kokonaan niin todella huonoon kuntoon näillä main.

Kuitenkin muutamia reikiä kairailin tähän 6cm jään alueelle. Pari 100g paistiahventa ja muutama sintti siitä nousi. Rantajäitä pitkin kävelin varjoisimmille rannoille ja siellä oli vielä ihan "hyvät" jäät. Eli enimmillään oli jäätä reilut 15 senttiä. Kala sen sijaan oli tiukassa, yhdestä reiästä 2 ahventa ja yhdestä 1, joten ei vakuuttanut.

Yli 2 tunnin ja noin 500g saaliin jälkeen vaihdoin järveä. Seuraava järvi oli tämä tämän kevään löytö, josta olen päässyt jopa 20kg ylitykseen.

Jäätilanne oli tälläkin järvellä pahasti heikentynyt. 5-6cm oli jäätä lähtöalueella, ja vähemmänkin. Ekasta reiästä sain vähän toistakymmentä ahventa, muista en mitään. Päätin kiertää rantoja pitkin varjoisempaan rantaan, ennen kuin aurinko alkaa heikentämään jäätä. Varjorannassa sitten olikin yllättävänkin hyvät jäät, eli reilusta 10 sentistä noin 25 senttiin ja pääasiassa melkoisen kovaa jäätä.

Kalaa tuli kolmesta reiästä hyvin kultamorrilla, tapsivehkeet eivät tällä kertaa toimineet. Kalaa tuli poikkeuksellisen paljon myös yli 50cm irti pohjasta, vaikka pilkin 1-1,5m vesiä pääasiassa. Yksittäisen ahvenen tosin sain vielä 4 metristäkin. Kalan koko oli saman suuntaista kuin aiemminkin, keskipaino noin 60g ja isoimmat olivat vähän alle 150g.

Paras reikä antoi noin 6-7kg ahventa, ja kaksi seuraavaksi parasta toiset mokomat 6-7 kiloa. Samalta alueelta sain noin 16kg ahventa. Kiertelin jonkun verran muuallakin, mutta sieltä sain ehkä kilon verran yhteensä. Ainoat varsinaiset parvet siis löytyivät sieltä, missä ei ollut kukaan vielä pilkkinyt. Tällä järvellä ei ole kyllä 2 kertaa mikään alue antanut kalaa, vaan aina on saanut etsiä uuden paikan. Nyt onkin oikeastaan koko järvi jo täynnä reikiä, lukuunottamatta syvimpiä kohtia joihin ei enää edes pilkille pääse.

Vaan komean saaliin sain vielä kerran, taisi kyllä jäädä tämä kerta viimeiseksi. Ainakin kertaalleen lähden vielä yrittämään, mutta saalisodotukset eivät ole enää kovin korkealla.
Varjorannan jää oli vaaleata ja vahvaa

...Keskemmälle ei ollut enää asiaa, jää ei siellä enää kestänyt.


Paras kalapaikka oli tämännnäköinen




Pilkkimaajoukkueen loppukarsinta 29.3, Viitasaaren Iso-Toulat

Kolmen hengen voimin tuli viime lauantaina ajeltua Viitasaarelle maajoukkuekarsintaan. Vahvuuteen kuului lisäkseni isäni ja Jouko.

Järvi paljastettiin tällä kertaa heti kokoontumispaikalla Viitasaaren ABC:llä. Järven nimi oli niinkin outo kuin Iso-Toulat, ja kisa-alue oli reilut 2km pitkä ja noin 600 metriä leveä.

Pohjakarttaa syynäiltyäni päätin lopulta aloittaa kisan aivan matalasta ja lähtörannasta. Muutama eka reikä olivat tyhjiä enkä nähnyt kenenkään muunkaan tuolta kohtaa saavan mitään. Porukka alkoikin jo hyvin aikaisessa vaiheessa siirtyä kauemmas selälle syvempiin vesiin.

Itse etsin aluksi jonkun aikaa kalaa 2-3m vesistä, ja muutamasta reiästä sain muutamia pienen pieniä noin 5g ahvenia. Ajattelin, että turha tuollaisia on jäädä onkimaan ja suuntasin myös keskemmälle aluetta missä olivat jo melkein kaikki muutkin. Hyvin harva enää tuossa vaiheessa pilkki rantavesissä.

Muutama tyhjä reikä aluksi sinne keskemmälle 4-6m vesiin, kunnes alkoi kalaa löytyä. Muutamasta reiästä peräkkäin tuli muutama 5-20g ahven. 4kpl taisi olla yli 10g ja muut selvästi alle! Syvyyttä oli tuolla kohtaa 5-6 metriä. Särjetkin olivat aika lailla riesana.

Yhdessä vaiheessa yksi pilkkijä veti aivan vierestäni peräkkäin noin 100g ja 150g ahvenet. Ajattelin vaan että joillakin näköjään käy tuurikin. Muutaman reiän kuluttua sain itsekin noin 70g ahvenen, mutta mitään muuta ei tuntunut tulevan oikein mistään.

Lähdin tässä vaiheessa etsimään kalaa muualta ja se pilasikin kisani omalta osaltani. Nimittäin noin kaksi tuntia siinä meni tuon jälkeen ilman tärpin tärppiä. Vasta kun palasin suunnilleen samalle paikalle uudelleen sain vielä 3 ahventa, kun koitin alueelta pelkällä morrilla. Nuo ahvenet olivatkin sitten ihan kunnon kokoisia, ensin 150g, sitten 100g ja lopuksi 50g. Tosin nuo kaikki tulivat eri rei'istä. Tuossa vaiheessa kyllä harmitti, olisi vaan pitänyt jäädä alueelle onkimaan sitä pikkuahventa ja mahdollisia isompia ahvenia sekaan.

Loppuajan etsin kuitenkin vielä uusia paikkoja, mutta en saanut kuin muutaman 5g ahvenen. Lopputulos ei ollut kovin häävi, sijoitus taisi olla ihan häntäpäässä ja 41. sija. Ahventa 487g,

Isäni sen sijaan onki itsensä veteraanisarjassa maajoukkueeseen ollen kolmas reilulla 1,5 kilolla. Joukollakin oli kalaa reilun kilon verran. Isä ja Jouko pilkkivät reilun 100 metrin päästä siitä paikasta, mistä itsekin valtaosan kaloistani sain. Saman montun reunaa se oli, mutta kauempana lähdöstä.

Tämä nyt on aikamoista spekulointia, mutta jos tuossa olisi pilkkinyt sitkeästi koko päivän samaa montun reunaa, olisi mahdollisuudet voineet olla jopa MJ-paikkaan. Tosin todennäköisemmin siitä ei ihan sitä kahta kiloa olisi saanut...yleisessä siis hieman yli 2kg riitti kolmanteen sijaan, ja voittajalla oli pari grammaa alle 3kg. Tarkat tulokset löytyvät SVK:n sivuilta.