Kulovedellä & Piikkilänjärvellä 27.3.

 Kulovedellä tuli käytyä ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa tänä talvena. Sarkolassa oli ideana kokeilla osittain uusia ja osittain vanhoja paikkoja. Noilla alueilla on tullut pilkittyä hyvin vähän siihen nähden kuinka lähellä ne ovat.

Aloittelin eräältä loivapiirteiseltä pakalta/vedenalaiselta niemekkeeltä, josta olen joskus kesällä saanut ahventa, 4-6m vedestä. Paikka näytti olevan muidenkin tiedossa reikien määrästä päätellen. Muutamia reikiä alueelle tein ja vain yksi reikä antoi yhden noin 150g ahvenen, muuten ei kaiussakaan näkynyt mitään. Siirryin vähän rannemmas samaa pakan reunaa ja yhdestä reiästä sitten reilun kilon hauki tälläsi tasuriin. Tasuri oli syvällä suussa, mutta ihme kyllä 0.22mm monofiilisiima kesti. Eipä ole tasurin kanssa tullut käytettyä minkäänlaisia perukkeita.

Harvinaisempi tilanne, mutta hauen jälkeen samasta reistä alkoi heti nousta ahvenia. Yleensä hauki kyllä tehokkaasti karkottaa ahvenet alueelta pois. Kymmenkunta ahventa nousi, kuitenkin pienehköä kaliiberia, olisiko kaksi ollut vähän yli 100g. Vaikeata kuitenkin oli, ja samasta penkasta ei enempää kaloja löytynyt.

Päätin suunnata seuraavaan paikkaan, eli erään syvänteen päähän lahden suulle. Tuossa en ollut ikinä käynyt kesälläkään. Lahden läpi meni houkuttelevan oloinen "maitojääjuova" eli vanha railo jossa oli vaaleata jäätä. Ensimmäinen reikä oli tyhjä, mutta toisesta sain jo muutaman ahvenen. Seuraava reikä oli jälleen tyhjä, mutta siitä seuraava tarjosi hetken oikein mukavaa tasurisyöntiä välivedestä. Noin puolet kaloista oli kiinni peräkoukussa ja puolet vatsakoukussa. Koko ei ollut mitään järisyttävää, 100-230g.

Kun tuo reikä hiljeni niin tuntui hiljenevän koko järvi. Tein alueelle lisää reikiä ja kokeilin vanhat ottipaikat läpi, mutta ei sitten mitään paitsi pari pikkuahventa. Parilla reiällä oli hetken aikaa hyvän oloinen parvi alla, mutta kalat eivät kiinnostuneet tarjotuista välineistä sitten ollenkaan.

Aamulla oli melko tuhruinen keli

Hauki haukkasi Lastua

Kulovedeltä poistumisen jälkeen tuli kurkattua Kulo-Rautaveden vuolteita, ja kyllähän tuohon jäälautalle vielä joku hurja olisi voinut mennä pilkkimään ;). Hyvin näytti olevan sulaa ja venekin ajoi ohitse.

Iltapäivällä tuli vielä kokeiltua pikaisesti Piikkilänjärveltä, pari vanhaa täsmäpaikkaa kokeillen. Yksi filekala osui, mutta muuten oli kyllä kuolemanhiljaista.

Nokian Kulovedellä 22.1.

Kulovedellä tuli vihdoinkin käytyä pilkillä Siuron edustalla. Tuo on sen verran virtaavaa aluetta, että alueella tarvitsee olla erityisen varovainen kävi sitten mihin aikaan talvesta tahansa. Nimittäin Melon voimalan juoksutukset ovat tuolla kaikkein kovimmat juurikin talvella. Olen tuolla alueella aktiivisesti kalastanut veneestä pari viime kesää, mutta nyt vasta kävin koittamassa osaa samoista paikoista jään päältä. Naarlahdellahan väkeä on käynyt jo pitkään, mutta sen verran voin sanoa että olin siitä useamman kilometrin päässä.

Olen tässä viime päivinä rakennellut kehittäviin ketjupilkki/värikoukkuvapoihin hiilikuitukärkiä alkuperäisten Karismaxin lasikuitukärkien tilalle. Tarkoitus oli niitä testata jo Vitträskillä, mutta syönti oli siellä niin heikkoa että meni morritteluksi. Tällä kertaa päätin heti alusta alkaen testata näitä uusia kärkiä, tällä kertaa siiman päässä oli Kilpasepe omatekemällä ketjukoukulla (oli muuten sama pilkki, jolla nousi 2018 SM-pilkin suurin saalis...)

Oikealla tuunattu hiilikuitukärki, vasemmalla alkuperäinen

Päätin keventää pilkkipäivää sen verran, että jätin tällä kertaa kaikuluotaimen kotiin. Pulkalla kun sitä on aika tuskaista vetää kun on lumen alla vettä ja pulkan pohja kerää jäätä.

Olin jäällä vähän turhankin aikaisin, joten en pilkkinyt vielä lähtörannasta, vaikka se olikin syksyllä yksi parhaista venepilkkipaikoista. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen aloitin pilkkimisen kartan mukaan 6m viivalta, mutta vettä ei ollut alla kuin 4,5 metriä. Melko pian oli selvää, että kaikkialla muuallakin oli vähemmän vettä kuin piti, eli vedet oli melkoisen alhaalla. Kaloja en aloituspaikaltani saanut, vaikka tuokin on syksyllä ollut yksi parhaita paikkoja.

Aamuhämärä

Alueet oli melko koskemattomia, mutta vähän matkan päästä löysin kuin löysinkin kahden ihmisen jalanjäljet ja pulkanjäljet. Lähdin seuraamaan vanhoja jälkiä, kun ajattelin siinä ainakin varmasti jään kestävän. Muilla alueilla tein 20-50m välein varmistusreikiä kun tarkkailin jään vahvuutta, joka vaihteli siihen asti 12-20cm. Yhdelle alueelle oli tehty muutama reikä pienin välein ja potkittu reilusti laikkuja jäälle. Kokeilin yhdeltä laikulta aluksi ketjupilkillä, mutta kaloja ei tuntunut olevan. Vaihdoin morriin, ja huomasin, että virtaus on aika kova kun siima lähti heti sivulle. Sain kuitenkin morrilla 4 pikkuahventa tästä reiästä.

Pikkuahvenet eivät kuitenkaan herättäneet mielenkiintoa, vaan suuntasin muiden pilkkijöiden jälkiä pitkin kohti paikkaa, josta sain aivan loppusyksystä parhaat saaliini venepilkillä. Matkan varrella oli muutamia hyvän näköisiä laikkuja, mutta ahvenia ei niistä noussut. Yhden laikun reunassa oli vain 8cm jäätä, joten keskemmälle en joka laikulla tohtinut mennäkään.

Jonkin ajan kuluttua saavuin oletetulle kalapaikalle. Tein aluksi neljä reikää riviin keskeltä rantaa kohti. Toisesta reiästä sain yhden pienen ja yhden hieman alle 100g ahvenen. Ajattelin, että kohta alkaa ahventa nousta. Vaan seuraavat vajaat 10 reikää eivät sitten antaneetkaan kaloja. Alkoi olla jo aika luovuttajafiilis, mutta päätin kokeilla vielä toisesta suunnasta, josta syksyllä en saanut kaloja.

Heti ensimmäinen reikä antoi ketjupilkillä pari 150g ahventa, ja hetken päästä hauen. Päätin rauhoittaa tuon reiän hetkeksi ja tein lisää reikiä. Seuraavista melkein 10 reiästä taisi 7-8 reikää antaa filekoon ahvenia. Kaloja tuli vain 1-7kpl/reikä, mutta koko oli sen verran mukavaa, että jäin alueelle yrittämään vielä yli tunniksi. Pilkin kaikki reiät sekä ketjulla että morrilla, ja kaikki reiät aloitin ketjulla. Kappaleita sain molemmilla välineillä suunnilleen saman verran, mutta morrilla tulleet ahvenet oli keskimäärin isompia. Ketjulla pilkin pelkästään reilun metrin irti pohjasta, kun taas morrilla koko vesialueen pohjasta metri ylöspäin. Uskon tuon välivedestä pilkkimisen aktivoivan ahvenia enemmän. Kokeilin myös tuon "haukireiän" uudelleen ja sain siitä vielä melkein 300g ahvenen. Vettä oli tuolla alueella 3,5-4,5m, joten ajankohtaan nähden aika matalissa vesissä olin. Alue oli tasaisessa lumipeitteessä.

Syönti kuitenkin hiipui nopeasti, ja lähdin kävelemään autolle päin. Kokeilin vielä uudelleen sen reiän, mistä sain aamulla ne 4 pikkuahventa. Nyt en saanut enää sinttejä, vaan morriin otti samasta reiästä noin 200g ahven ja toinenkin oli kiinni, mutta karkasi. Lopuksi kokeilin vielä lähtörannasta kymmenkunta reikää tai enemmänkin, mutta alue oli suuri pettymys. En saanut tuolta alueelta mitään merkkiä kaloista, vaikka koitin 3-6m syvyyksiä.

Päivän saalis oli tuttua settiä Kulovedelle, vaikka koitinkin uusia alueita. Tuolle alueelle tulee varmaankin vielä tänä talvena mentyä, mutta mielessä on samalta järveltä niin monta muutakin potentiaalista paikkaa, että ei kaikkiin millään ehdi. Päivän saalis oli noin 4,5kg ahvenia, ja 10 suurinta painoi 2440g. Suurimmat ahvenet olivat 310g ja 300g.

Sama paikka kuin aamulla kuvattu, kaloja ei tästä tosin kuvasta huolimatta noussut

Keskikoko oli varsin mukavaa, muutamia pienempiä ahvenia tuli näiden lisäksi

Kuloveden Sarkolanlahdella 11.1.

Perjantaina kävin parin vuoden tauon jälkeen pilkillä Sarkolanlahdella. Tuolla on tullut käytyä ylipäätään vain muutama kerta talvella pilkillä aiemmin, mutta kesäaikaan tuo on hyvin tuttua aluetta. Saaliit tuolta pilkillä olivat olleet tätä ennen aika tasapaksuja 2-5 kiloa, mutta ruokakalat on joka kerta tullut. Odotukset eivät kauhean korkealla olleet, mutta valitsin tuon pilkkipaikaksi kun sattui olemaan tuulensuojainen paikka.

Jäänvahvuudesta ei ollut muuta tietoa, kuin että lahti on ollut jo ainakin kuukauden jäässä. Uskoin siis jäätä olevan tuolla alueella riittävästi. Rantaan päästyäni huomasin, että alueella on myös pilkitty, kun pilkkireikiä näkyi sekä vasemmalla että oikealla. Molemmat paikat mihin oli kairailtu, oli tuttuja. En tiedä teinkö virheen, mutta päätin kävellä oikealle.

Jäätä oli reilusti noin 20cm ja aloitin läheltä vanhoja reikiä. Ensimmäisellä reiällä oli hiljaista, joten menin nopeasti seuraavalle. Tällä reiällä tuli pari kalaa katsomaan tasuria, mutta ei ottanut. Vaihdoin morriin, ja hetken päästä noin 200g ahven ylös. Hetken päästä vielä toinen kala...kiiski. Hiljeni ja tein seuraavan reiän, mutta siinä ei kaloja ilmaantunut kaiun näyttöön, joten neljättä reikää tekemään.

Aamuysin maissa näkymää

Tällä reiällä oli aluksi hiljaista, mutta pikkuhiljaa alkoi kerääntyä kaloja alle Karismaxin tasuria ihmettelemään, vettä oli alla 5 metriä. Yksikään ei napannut, joten aloitin välinevaihtelurumban. Pienellä karvaperätasurilla sain pari ahventa ja morrilla lisää. Myös jigiä kokeilin ja silläkin sain muutamia ahvenia. Aika pitkän aikaa olin reiällä välineitä vaihdellen. Kun parven mielenkiinto lakkasi, sai sen monta kertaa tasurilla uudestaan heräämään. Syönti kuitenkin hiipui aika nopeasti, ja jatkoin matkaa.

Keli oli päivällä kirkas, mutta olin varjoisella puolella lahtea

Seuraavilla parilla reiällä oli kaloja, mutta sen verran pieniä, että palasin kohti samaa reikää, mistä kaloja sain. Tein tuon reiän tuntumaan vielä pari reikää, mutta näistä ei noussut kuin yksi vähän isompi ahven. Kokeilin uudestaan vanhasta reiästä, josta enemmän kaloja sain, ja se kannatti! Nyt otti monta peräkkäin tukevasti jigin suuhunsa ja sain kertaalleen parven houkuteltua aivan jään alle. Noin viisi ahventa kerkesin saamaan, kunnes oli taas jatkettava lähempää pohjaa. Ahvenia tuli vielä muutamia kohtuullisen kokoisia, kunnes koko alkoi hiipua. Koitin vielä morrillakin, mutta se ei nyt asiaa auttanut. Kello oli 13, joten piti lähteä siirtymään autolle päin kun töihin piti mennä vielä illaksi. Tein vielä pari reikää matkan varrelle koskemattomalle alueella ja viimeisestä reiästä täräytti vielä Karismaxin tasuriin 150g ahven. Enempää kaloja ei alla näkynyt, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Ahventa sain hyvin normaalin määrän tuolta alueelta, 4-5 kiloa, 15 isointa ahventa oli yli 100-grammaisia, ja isoin jäi tällä kertaa alle 300 grammaan, 270g. Sama perusnihkeä meininki jatkui Sarkolanlahdella kuin aiemminkin, mutta ehkä tuolta joskus vielä sen toistakymmentä kiloakin isompaa ahventa saa kun osuu kohdalleen. Joka tapauksessa tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain Kulovedellä talvella jigin jossain määrin pelittämään. Vakiokalustoon on ehdottomasti murtautunut näillä vesillä.

Haukikin eksyi taas sekaan

Venepilkillä 21 & 22.11.

Venepilkkikautta tuli ainakin vielä jatkettua, mutta enää ei ole varmaa onko seuraava pilkkikerta jäältä vai veneestä. Ensimmäiset ovat Pirkanmaalla jo pilkkikauden jään päältä avanneet.

Keskiviikkona 21.11. suuntasin suoraan samoille paikoille, kuin mistä edelliskerralla jonkin verran kaloja sain. Keli oli todella tyyni, eikä edes laahusankkuria tarvittu. Alku oli lupaava, kun melko nopeasti sain pari ihan hyvän kokoista ahventa. Testissä oli ensi kertaa pilkintään kehitetty Jasu-pilkkijigipää, joka on litteämmän mallinen verrattuna tavallisiin heittämiseen tarkoitettuihin päihin. Näin jigiin tulee enemmän tasapainomainen uinti.

Ylhäällä yksi suosikkiväreistä tasureissa (Karismax), alhaalla pilkkijigipää, jossa lenkki lisäkoukkua varten.

Aloituspaikalta ei kuitenkaan enempää ahvenia noussut, joten siirryin seuraavalle "spotille". Sain heti muutaman ahvenen ja yhden hauen, mutta sitten tapahtui sama ilmiö, ja kalantulo loppui lyhyeen. Kaloja sain niin jigillä kuin tasurillakin. Yhdelle kohtaa kaiku piirsi paljon kalaa, mutta tuo parvi katosi jonnekin alun jälkeen enkä sitä enää löytänyt. Pyörin aikani alueella, kunnes kyllästyin ja tein sadan-parin sadan metrin siirtymiä penkan suuntaisesti noin 5-6m vesiä yrittäen.

Kalaa ei tahtonut löytyä, joten tein vähän isomman siirtymän erään lahden suulle, tarkoitus oli siinäkin etsiä ahvenia noin 6m vedestä penkasta. 6-7m veteen kaiku piirsi melko paljon kalaa, ja melko nopeasti tuli tärppi, joka olikin hieman raskaampi. Ylös nousikin 50cm/960g kuha. Yrityksestä huolimatta en saanut alueelta tuon enempää tärppejä.

Tasuri kurkun perällä

Päätin palata vielä takaisin samaan paikkaan, josta parhaiten olin ahvenia saanut. Aivan samalta kohdalta ei enää ahvenia löytynyt, mutta hieman syvemmästä sain ronkittua vielä muutaman ahvenen tasurilla. Kalan koko oli vähän pienempää kuin aiemmin, noin 70-120g.

Tuon jälkeen kokeilin vielä kolme paikkaa laihoin tuloksin: ensimmäisestä paikasta yksi ahvenen karkuutus ja kahdesta seuraavasta molemmista yksi n. 150g ahven.

Loppusaldo oli 19 ahventa, kuha ja hauki, johon olen kyllä tyytyväinen kun ottaa huomioon ajankohdan. Vesillä olin noin 4 tuntia.

Vähän klo 14 jälkeen näytti tältä

Kokonaissaalis...kuva jostain syystä värjäytyi punertavaksi

Torstaina 22.11. ehdin järvelle melko myöhään, mutta ehdin kuitenkin olla kolmisen tuntia vesillä. Keli oli pilvinen ja tuuli jonkin verran kovempi kuin keskiviikkona, mutta ei ollenkaan liian kova ajopilkintään. Ämpäri riitti hyvin laahusankkuriksi hidastamaan vauhtia. Kovasti olen muutenkin nämä venepilkkisessiot valikoinut kelien mukaan, ja muutenkin näillä pakkaskeleillä kylmää touhua olla veneessä tuulella.

Aloitin samalta paikalta kuin edellispäivänä, ja saaliskin oli sama, kun sain melko nopeasti jigipilkillä pari ahventa. Seuraavalta, edellisreissun parhaalta paikalta aloitin kuitenkin ruskeaselkäisellä Eepe-tasapainolla. Tuokin näytti ahvenille kelpaavan, kun ensimmäisellä penkan yli ajelehtimisella sain 3 ahventa ja toisellakin ajelehtimisella vielä 2 ahventa. Nopeasti kuitenkin huomasi, että tuolla alueella on vähemmän kalaa kuin edellispäivänä. Yritin vielä jonkin aikaa, mutta en saanut enää yhtään kalaa tuolta alueelta.

Päätin kokeilla vielä tarkemmin aloituspaikan ja ajelehdin pariin otteeseen melko suuren alueen yli, jossa on etupäässä noin 6m syvää. Ensimmäisellä ajelehtimisella sain 2 ahventa ja toisella en ainuttakaan, joten vaihdoin taas paikkaa. Päätin nyt kokeilla aluetta, jossa oli hyviä ahvenajoja toissareissulla marraskuun alkupuolella. Sieltä sain melko nopeasti muutaman ahvenen, mutta historia toisti itseään ja hyvän alun jälkeen en saanutkaan enempää kaloja vaikka yritystä oli ja välineitäkin vaihtelin...

Ajelin yli kilometrin päähän eri puolelle syvännettä, kuitenkin tutuille paikoille josta olen joskus jotain saanut. Pysäytin veneen noin 4m veteen ja aloin jigitellä veneen hiljalleen lipuessa syvempää vettä kohti. En kerennyt kuin pari metriä, kun jigiä vietiin päivän suurimman 390g ahvenen toimesta. Mitään parvisyönnöstä ei tältäkään alueelta löytynyt, vaan loppuajan pilkin melko systemaattisesti samaa penkkaa noin 200m matkalta saaden kalan sieltä ja toisen täältä, mutta ainakin jotain tuli. Vaihtelin välillä jigiin ja sitten taas takaisin tasuriin. Sellainen tuntuma oli, että tasurilla sai määrää hieman enemmän, mutta jigi oli hieman enemmän isompien ahventen mieleen. Joka tapauksessa tulee varmasti jatkossakin kokeiltua erilaisia jigivirityksiä pilkinnässä.

Ahventen lisäksi ei tällä kertaa muita kaloja tullut. 15 ahventa painoi 2,7kg, joten koko oli kohtuullisen hyvää.

Päivän paras ja matalimmasta noussut ahven

Kokonaissaalis

Pohjoisrannalla ei laahusankkuriakaan tarvittu

Venepilkillä ja jigaamassa Kulovedellä 8.11.

Jäistä ei ole tietoakaan täällä Pirkanmaan suunnilla, mutta laitetaan välillä vähän pilkkiraporttia venepilkinnästä. Elokuun lopulta asti on joka viikko tullut kalassa käytyä 1-4x viikossa, mutta vasta kolmella viime käynnillä on kalastus painottunut yhä enemmän heittojigauksen sijasta venepilkintään ja vertikaalijigaukseen. Olen kalastanut lähes yksinomaan Kulovedellä ja saaliit ovat olleet keskimäärin todella hyviä tänä syksynä.

Pari todella nihkeäkalaista päivää osui väliin (saaliit taisivat olla 13 ahventa ja 8 ahventa), mutta eilen näkyi taas merkkejä paremmasta. Itse uskon siihen vaikuttaneen tämän lämpimän jakson, kun vesi ei ole taas viikossa kylmentynyt ollenkaan -> ahven alkaa sopeutua vedenlämpöön. Tietysti ahvenen syönti yleensäkin on jaksottaista ja varsinkin talvella, jolloin esimerkiksi ilmanpaineella on suuri merkitys.

Eilen varauduin kalareissuun pelkästään tasapainopilkeillä ja jigeillä. Aloitin paikasta, josta tuli hyvin kalaa pitkin lokakuuta, mutta viimeksi oli heikkoa. Heikko meininki jatkui siellä nytkin (yksi 50g ahven tasurilla), ja seuraavista kahdesta paikasta ei tullut sitäkään. Koittamani paikat olivat syvänteen pää (5-6m syvää), pieni syvänne (6-7m) ja jyrkkä rantapenkka (3-7m).

Päätin vaihtaa paikkaa reilusti selkävesille: paikoille, joista sain toukokuussa parhaiten ahventa ja jonkun verran myös syksyn mittaan, mutta ei kertaakaan syksyllä paria kiloa enempää. Nytkin alku oli vaikea, ja puoleen tuntiin sain vain yhden tärpin ja pari haukea ylös. Muutaman sadan metrin päässä näkyi lokkeja, joten lähdin sinne tarkistamaan olisiko ahventakin paikalla. Aloitin tasurilla, ja sain melko nopeasti pari ahventa. Päätin laskea ankkurin ja koittaa heittojigaamalla. Sain melko äkkiä 3 ahventa, mutta sen jälkeen muutamilla heitoilla vain pari tärppiä. Siirryin takaisin ajopilkintään, mutta en heti saanut alueelta lisää kaloja.

Ruskeaselkäinen Karismax kurkun perällä

5min tyhjää välissä ja seuraava hauki

Lokit alkoivat ajamaan uudessa paikassa muutaman sadan metrin päässä, ja siirryin sinne. Tosin lokit kerkesivät jo siirtymän aikana lähtemään pois. Siitä huolimatta löysin alueelta ihan mukavan kokoista ahventa. Kalaa tuntui olevan alla aika reilusti, mutta syönti ei ollut kummoista. Välillä sai härnättyä ahvenen tai pari ottamaan. Isoimmat ahvenet olivat tässä jyrkässä rantapenkassa yllättävän matalassa 3-4,5m vedessä. Syvemmästä sain vain hauen ja pikkuahvenen. Kokeilin kaikki mukana olevat tasurit läpi, mutta ainoa millä sain kaloja oli Karismaxin pienimmän koon siniselkäinen. Ensi kerralla pitää ottaa hieman monipuolisempi kalusto mukaan...

Kalantulo tuntui hiipuvan tuolla alueella, mutta lokkeja oli ilmaantunut nyt alueelle, josta aiemmin en saanut kuin ne hauet. Nyt sieltä löytyikin ahvenajoparvia vähän sieltä täältä. Niiden kohdalle oli vaikea osua, mutta pariin otteeseen osui hyvin ja nousi 5-10 ahventa aivan peräjälkeen. Tässä vaiheessa piti lähteä pois, kun piti mennä vielä illaksi töihin...

Ahventa oli yhteensä noin 6kg, ja isoimmat olivat 2x390g. Ei mahtisaalista, mutta antoi reilusti intoa lisää jatkaa avovesikautta. Jännä nähdä jatkossa, joko ahven alkaa pyörimään samoilla alueilla jäiden tuloon asti. Tähän asti syksyn mittaan ahvenparvet ovat siirtyilleet yhdenkin päivän aikana todella paljon.

Ahventen keskipaino oli noin 150g, kuvan Karismax-tasurilla nousi valtaosa

Onnea oli matkassa tämänkin hauen kohdalla, kun 0,25mm monofiili kesti 

Tällainen "suttukeli" oli koko päivän

Kulovedellä 12.1.

Suurempien vesistöjen kausi tuli tänä talvena avattua vasta 12.1., kun suuntasimme isän kanssa Kulovedelle Kärppälään. Tuo pilkkialue on itselleni varsin tuntematonta, ja tälle alueelle olin menossa vasta toista kertaa koskaan. Edellisen kerran ottipaikat olivat silti hyvin tarkasti muistissa, vaikka siitäkin käynnistä kerkesi vierähtää jo useampi vuosi.

Mukaan tuli muutama uusi värikoukkupilkki ja pari morria. Kauaa ei tarvinnut kaloja etsiä, sillä heti ensimmäinen reikä antoi ensimmäisen n. 80g ahvenen. Toinen reikä tyhjä ja kolmannesta 2 ahventa. Sitten menikin hakemiseksi ja tyhjää tuli nypittyä useampia reikiä. Hetken päästä myös isä tuli alueelle, ja hänkin oli muutaman ahvenen saanut omalta aloitusalueeltaan ja sitten mennyt hiljaiseksi.

Yhdeltä alueelta alettiin saamaan yksittäisiä ahvenia, mutta minkäänlaista syöntiä ei tuntunut olevan alueella. Nuo vähätkin kalat tulivat liki kaikki laikkupaikoista. Jään pinta oli vähän turhankin paljon laikulla, kun lunta oli ylipäätäänkin vain 0-2cm. Päätin joka tapauksessa, että käyn kaikki alueen laikut vielä tarkemmin läpi. Yhdellä reiällä onnisti, ja ahvenet nousivat mukavasti hieman irtikin pohjasta värikoukun perässä. Tuota iloa ei tosin kauaa kestänyt, mutta sen 10-minuuttisen aikana ehti ahvenia nousta yli kilon verran. Kovin isoja nuo eivät olleet, 100-150g suurimmat.

Kalantulo tuolla kohtaakin kuitenkin hyytyi, ja sain ympäriltä enää pari ahventa. Päätin vaihtaa aluetta reilummin ja etsiä uusia paikkoja. No, paikkoja löytyi mutta kaloja ei. Yli 20 reikää antoi yhteensä yhden pikkuahvenen. Isäkin lähti tutkimaan uutta aluetta ja löysikin ahventa, mutta koko oli vain surkean pientä. Kävin samat (värikoukulla pilkityt) reiät vielä morrilla läpi, mutta ahvenet vaan pienenivät.

Koska ei enää muutakaan keksinyt, poikkesin vielä lopuksi samoille rei'ille, joista olin päivän aikana eniten ahvenia saanut. Ahventen suhteen oli hiljaista, mutta lopuksi noin 1,5kg hauki päätti antaa morrille kyytiä, ja saikin hetken aikaa väsytellä. Kokonaissaalis jäi pariin kiloon ahvenia ja tuohon haukeen, joten kovin kummoista määrää ei kalaa tullut. Myös 200g raja ahvenessa jäi edelleen rikkomatta tältä talvelta. Isän ahvensaalis oli hyvin samansuuntainen. Ahvenet saimme 2-5m vesistä ja paras reikäni osui noin 3,5m syvyiseen veteen.

Omat ahveneni

Hauella oli mätiä varsin runsaasti

Syyskuulumisia

Pikkuhiljaa ilmat viilenee ja pilkkivehkeitä onkin kaivettu viime viikkojen aikana jälleen esiin. On siinä vähän hommaakin kun on päässyt tuota tavaraa vähän kertymään. Viime viikkoina on pilkintään haettu useita kertoja tuntumaa ahvenen venepilkinnän merkeissä. Tosin todettakoon, että jigit ovat toistaiseksi antaneet saalista huomattavasti paremmin.

Niin mainittakoon, että nyt on sitten taas tullut muutettua takaisin kotimaisemiin Nokialle. Mutta mikäli kisatarjonta on täällä suunnalla edellen heikkoa tulevana talvena, niin varmaankin joitakin kisoja tulee käytyä myös Lahden alueella. No, muutenkin ensi kauden tavoitteet on tuolla pohjoisempana, mutta niistä varmasti lisää myöhemmin! Kauden alkua jonkun verran varjostaa hiljattain tullut tieto entisen SM-kisojen joukkuekaverin menehtymisestä vakavan sairauden seuraksena.

Kesäaika juhannuksesta syyskuun loppupuolelle tuli tänä vuonna kisattua hyvinkin aktiivisesti, mutta lajina oli yleisurheilu, johon tein paluun sitten lapsuusaikojen. Tällä harjoittelulla ei vielä kummoisia tuloksia tullut, mutta mainittakoon miesten keihäällä 54,55m ja kuulalla 12,68m. Juoksutekniikka on kehittynyt ja toivottavasti se näkyy myös talvikaudella! Höntsäkisoissa 200m juoksu parani 2 sekuntia viime vuodesta. Myös cooperissa alan vihdoista viimein olla siinä noin 3000m kunnossa, mutta pilkkikisoissa vaaditaan kyllä kestävyyttä vähän pidemmiltä matkoilta noin yleensä. :)

Mutta takaisin kalastusasiaan...

Nokian Kulovedellä on nyt muutaman viikon sisään tullut käytyä yhteensä 7 kertaa venepilkillä/jigaamassa ja lisäksi kerran Pyhäjärvellä. Saaliit ovat olleet varsinkin kalan keskikoolta parempia kuin koskaan. Lowrancen Elite 4x Chirp -kaiku on saanut käyttöaikaa nyt myös avovesikaudella ja kyllähän siitä paljon on apua ahvenparvien etsimisessä. Yleensä jos muuten ei ole tahtonut ahventa saada, niin täsmäpilkkimällä on aina jotain saanut, ja itse asiassa yleensä on tullut ihan ankkuroiduttua näihin kohtiin. Aiemmin en olekaan juurikaan pilkkinyt ankkuroidusta veneestä, mutta kaiun kanssa voi veneen pysäyttää aika tarkasti parven kohdalle. Käytössä on tähän asti ollut lähinnä tasapainopilkkejä ja silmäpilkkejä, mutta myös morrit tulevat saamaan peliaikaa varsinkin nyt vesien pikkuhiljaa viiletessä.

Kulovedellä saaliit ovat olleet muuten tasaisen hyviä, mutta viimeksi oli tyytyminen vain kuuteen ahveneen. Paras päivä osui Juhan ollessa mukana veneessä, kun ahventa nousi kaikkiaan ainakin likelle 20 kiloa. Suurin osa näistä tosin otti jigiin. Tuolla kerralla 10 isointa ahventa painoi 4,3kg (kaksi yli 500g), ja se on selvästi parhaan kokoista mitä on reissuillani Kulovedeltä noussut.

Monella kerralla rajuin otti on ollut vasta näihin aikoihin...

Pyhäjärvellä oli hauista riesaa..(Kuva: Juha)

Juhan ahvenia Kulovedeltä (Kuva: Juha)

Veneessä hämäykseksi mukana myös uistelukalustoa! Niillä ei kaloja saatu. (Kuva: Juha)

Muutama kuhakin eksynyt reissuilla joukkoon, vaikka kohdekala on koko ajan ollut ahven

Laituripilkkikisat on toistaiseksi jäänyt tänä syksynä vain ajatuksen tasolle, kun on tullut innostuttua pyytämään tuota ruokakalaa. Tarkoitus on myöhemmin syksyllä ottaa tuntumaa kyllä myös kilpapilkintään laiturikisojen muodossa, mikäli kisoja myöhemmin vielä pidetään.

Pilkkikaikuluotaimen testailua Kulovedellä 23.12.

Pitkän jahkailun jälkeen päätin siirtyä nykyaikaan ja toissapäivänä ostin Lowrance Elite 4x Chirp -kaikuluotaimen.

Joskus aiemmin ajattelin, että mitä sitä kaikuluotaimella, kun ilmankin kalaa saa enemmän kuin pystyy hyödyntämään itse. Lopullinen ostosyy taisi olla sitten se, että kaiun avulla oppii paljon enemmän kalojen käyttäytymisestä kuin ilman kaikua, ja tietää tarkemmin millaisella syönnillä alla olevat kalat on ja onko niitä ylipäätään ollenkaan. Lisäksi koin "välivesipilkkimisen ja eri syvyyksien haravoimisen" aika työlääksi ilman kaikua, kun kaiun kanssa pilkki voidaan tarjota suoraan ahvenen nenän eteen.

Kaiun kanssa pilkkiminen yhdistetään ehkä yleensä ensimmäisenä vain tasuripilkkijöiden touhuksi, mutta itselläni oli yhtenä kriteerinä kaiulle se, että myös pelkkä morri näkyy kaiun näytössä. En nyt ala tässä sen tarkemmin kertomaan kaiun ominaisuuksista/asetuksista yms. kun itsekin vasta ensi kertaa olin kaiun kanssa liikenteessä...sen verran todettakoon, että morrin kanssa pilkkiessä kaiun herkkyyttä sai kyllä säädellä aika usein jos pilkkisyvyys vaihteli.

Kulovedellä oli aivan läpinäkyvä n. 25cm teräsjää ja vettä jäällä muutama milli, joten liukasta oli. Kuvassa olevilla liukuesteillä ei tarvinnut kuitenkaan liukastella.

Kuloveden selkävesiä...

Mutta sitten itse päivän tapahtumiin! Kyseiseen paikkaan menin tietääkseni kolmatta kertaa koskaan pilkille, joten se ei ihan vakipaikkoja ollut. Pari ensimmäistä reikää lipsahti ehkä turhan syvään 9m veteen, mutta sen aikaa pilkin sillä kohtaa, että sain suurin piirtein kaiun asetukset kohdillee. Kaloja ei ensimmäisistä rei'istä noussut. Muutaman reiän jälkeen alkoi kalaa löytyä, mutta koko oli turhan pientä. Suurimmat ahvenet olivat sentään 100g kokoluokkaa. Yhdellä reiällä kaiku näytti kalaa vähän enemmän ja kokeilin tasurilla niin sain yhden ahvenen melkein saman tien, mutta siihen loppui se tasurisyönti ja jatkoin taas morrilla.

Yhdellä reiällä osui siiman päähän vähän isompi kala, kun noin 1,5kg hauki ampaisi välivedestä alaspäin kohti morria ja tarttuikin. Sain hauen pään jo reikään asti, mutta sähläsin silti kalan karkuun. Vaan eipä hauen menettäminen jaksanut harmittaa. Hetken päästä havahduin kun kello oli jo 12.30, eli yli puolet päivästä oli tullut tuijoteltua kaiun näyttöä, eikä kalaa ollut silti kuin vajaan kilon verran.

Päätin vaihtaa reilusti aluetta ja muutaman reiän jälkeen sain yhden 150g ahvenen. Kaiun mukaan olisi kalaa enemmänkin ollut, mutta en saanut muita nappaamaan. Syömähalutonta kalaa näytti olevan myös viereisellä reiällä, mutta muuten alue vaikutti kalattomalta vajaan kymmenen reiän yrittämisen perusteella.

Vaihdoin jälleen reilummin paikkaa, ja löysin yhden "maitojääjuovan", eli railon jonka vieressä oli parin metrin kaistale vaaleata jäätä. Kirkkaan jään aikaan nuo usein keräävät ahventa alleen, ja tein saman tien tälle alueelle monta reikää putkeen. Heti ensireiästä matkalta kiinni noin 250g ahven, ja hetken päästä vielä yli 100g ahven. Lopulta melkein kaikki reiät antoivat vähintään yhden yli 100g ahvenen ja alkoi olla ruokakalat lopulta kasassa. Surkealla syönnillä kalat olivat, eivätkä ne todellakaan morriinkaan napanneet heti, ja osa ahvenista hylkäsi morrin ilman tärppiä. Tasuriakin tarjosin moneen kertaan, mutta enpä saanut kelpaamaan.

Loppusaldo oli 37 ahventa, joista 23kpl kelpuutin fileerattavaksi ja painoa niillä yhteensä 2,93 kiloa. Ei kummoinen saalis, mutta veikkaisin, että saalis olisi ollut huomattavasti nihkeämpikin ilman kaikuluotainta. Siitä olin yllättynyt, että moni ahven innostui nappaamaan morriinkin vasta sitten, kun se oli nostettu yli metrin verran irti pohjasta. Kalat kyllä olivat pääosin pohjassa, mutta morrin noustua ylemmäs ne vasta innostuivat sitä seuraamaan ja nappasivat.

Kulovedellä jälleen

Tarkoitus oli eilen kovasti Säkylään suunnata, mutta iltamyöhään sain sellaisen tiedon, että todennäköisesti selkävesille ei ole vielä jäiden puolesta menemistä. Toinen epäröintiä aiheuttanut syy oli parinkymmenen asteen pakkanen tuuleen yhdistettynä.

Ratkaisuni olikin mennä jälleen Kulovedelle. Menin jälleen Kärppälässä "uudelle" alueelle, jossa en ollut ennen käynyt. Paikka oli noin kilometrin päässä edellisen päivän paikasta. Usko kalantuloon oli kova, ja otinkin "taktiikakseni" yksinkertaisesti kairata paljon, jotta kalatkin löytyvät. Edellispäivänä käytin 3,5cm pitkää värikoukkupilkkiä nro 14 koukulla, mutta nyt kasvatin kokoa numeroon 12. Tarkoitus oli pilkkiä ainakin aluksi 3-4m syvyistä vettä, sillä edellisenä päivänä kalat löytyivät siitä syvyydestä.

Muutama ensimmäinen reikä ei antanut kalaa, ja syvyysvaihtelutkin oli niin suuria, että oli vaikea osua 3-4m syvyyden väliin. Yhdestä reiästä hetken päästä alle 3m vedestä nousi muutama pikkuahven. Pari reikää tämän jälkeen tuli jo pidempi ahvenputki, mutta isoin jäi 70g paikkeille. Seuraavat 20-30 reikää olivat hyvin samankaltaisia. Suurin osa rei'istä tyhjiä, mutta aina välillä tuli noin 5-10 ahvenen putki. Suurimmat ahvenet näistä rei'istä oli 100g luokkaa, mutta valtaosa oli alle 50-grammaisia. Kalareiät olivat kaikki 2,5-3,5m vedessä.

Yhtäkkiä alkoi kuitenkin vapa taipua normaalia enemmän, ja yhdestä reiästä iski lähes välittömästi 440g ahven värikoukkuun kun pilkin sai alas. Kolme mukavan kokoista ahventa tuli tuon jälkeenkin. Siinä vaiheessa vaihdoin tasapainopilkkiin, ja sainkin sillä heti komean ahvenen, mutta sitten kalantulo lakkasi. En jäänyt kuitenkaan rei'ittämään aluetta vielä lisää, vaan jatkoin reiluin reikävälein eteenpäin, josko löytyisi toinen hyvä paikka? Ei löytynyt seuraaviin noin 25-30 reikään, sillä en saanut ainuttakaan ahventa sillä lenkillä.

Palasin takaisin kohdalle, josta isoimmat ahvenet tuli ja rei'itin alueen aivan täyteen reikää. Muutamasta reiästä sain vielä yksittäisen paremman kokoisen ahvenen ja muutamia pieniä, mutta pieni pettymys oli kalantulo tuon yhden reiän jälkeen. Kello alkoi olla jo sen verran, että lähdin rei'ittämään kohti lähtörantaa kairaten noin 3m veteen. Syönti oli melkoisen hiljaista, kunnes yhdellä reiällä ahvenet innostuivat oikein kovalle syönnille ja nousivat mielellään väliveteen. Ahventa tuli samasta reiästä pari kiloa noin 10 minuutissa ja kello oli 3 iltapäivällä. Harmittavan pientä ahven vain oli, ja yli 100g ahvenia tuli parvesta vain 2-3kpl. Tämän reiän hyydyttyä en saanut viimeisen vajaan puolen tunnin aikana kuin yhden ainoan ahvenen.

Ahventa oli päivän päätteeksi arviolta 7 kiloa, joista kaikki paitsi 3kpl pilkin värikoukulla. Koukkuna käytin ainoastaan pinkki-keltaista värikoukkua (ATSU-värikoukkujen väri "Herkku"). Ei ollut kuin yksi värikoukkuvapa mukana, eikä tässä pakkasessa tehnyt mieli koukkua vaihdella. Ongin kuitenkin värikoukulla, sillä se tuntui hyvin kelpaavan.

Syönnin käynnistäminen kesti useilla rei'illä jonkun aikaa, mutta ensimmäisen kalan jälkeen loputkin tulivat lähes poikkeuksetta kaikki aivan peräjälkeen ylös. Jonkunmoisella syönnillä kalat siis olivat. Noin puolet eli 3,5kg saaliista oli filekoon ahventa, ja noin joka toisella ahvenella oli kuoreita mahassa.

Pilkkikilpailuilmoituksia on tullut viime aikoina runsaasti, mutta jostain syystä Säkylän Pyhäjärven kilpailut peruttiin sunnuntailta. Kisakauteni näillä näkymin aloitan Näsijärven Siivikkalanlahdella ensi sunnuntaina.

Tässä vielä saaliskuvaa eiliseltä:

440g, lisäksi 3 muuta yli 300g

Läjä pienempää ahventa

Kulovedellä 4.1.

Tänään tuli käytyä järvellä, jolla jostain syystä on tullut käytyä pilkillä melkoisen harvoin. Nyt kuitenkin suuntasin Kulovedelle Kärppälän vesille. Kärppälässä olin käynyt vain yhden kerran aikaisemmin, enkä silloin saanut muutamaa ahventa enempää.

Tarkoitus oli olla järvellä jo auringon nousun aikoihin, mutta nähtävästi sen verran väsytti aamulla, että havahduin vasta 20 vaille 10 ylös sängystä. Ei muuta kuin auto lämpiämään ja välineitä katsomaan valmiiksi, kun en jaksanut niitä illalla valmiiksi katsoa. Mukaan tarttui muutama tapsipilkki, muutama ketjupilkki, yksi värikoukkupilkki ja kolme tasuria.

Järvellä olin vasta niinkin myöhään kuin klo 11.45, joten pilkkipäivä ei tällä kertaa ollut pitkä. Ajatuksena oli ensin tarkistaa syvänteen reuna ja alle 6 metrin syvyinen pakka. Nämä pilkin tapsivälineillä. Onkisyvyydet vaihtelivat 3-10 metrin väliltä. Kyllä oli hiljaista, pari varovaista tärppiä sain muutamasta reiästä - mitä lie kiiskejä olivat kun eivät tarttuneet. Pakalla oli sentään sen verran eloa, että sain noin 300-400g pasurin ja pari pientä pasuria. Muutamia reikiä alueelle kairasin, mutta lisää kaloja ei tullut.

Päätin luopua yli 5 metristä pilkinnästä ja päätin keskittyä niihin syvyyksiin, mistä yleensä Rautaveden puoleltakin kaloja olen saanut, eli 3-4 metrin vedestä. Kävelin lähimpään rantaan ja aloin rei'ittämään siitä syvälle päin. Syvyyttä oli 2-3 metriä ja kalaa tuli, mutta kaikki särkiä. Muutaman reiän jälkeen kuitenkin päivän ensimmäinen ahven näki päivänvalon. Kello oli tuossa vaiheessa jo melkein 13.

Pari seuraavaa reikää syvemmän veden suuntaan eivät kuitenkaan antaneet lisää ahvenia, mutta seuraavasta niitä alkoikin nousta yllättävän hyvää tahtia. Tapsilla kun aloitin reiän, oli ensimmäinen, noin 50g ahven kiinni jo ennen kuin siima oikeni suoraksi. Päätin vaihtaa pieneen värikoukkupilkkiin nro 14 koukulla, ja ahventa alkoi heti tulla hyvää tahtia. Putki kesti ainakin 15 ahvenen verran, mutta kokoluokka oli pientä. Päätin tässä vaiheessa kairailla rannan suuntaisesti noin 6-7 metrin välein, ja se alkoi tuottaa tulosta. Kahdesta reiästä peräkkäin sain värikoukulla yli 200g ahvenen ja jokusia pienempiä. Yhdellä reiällä vaihdoin pieneen tasuriin, ja sain sillä sekakokoisia ahvenia 9kpl ja pienehkön hauen. Kaloja tuli sekä pohjasta, että noin 1-1,5 metriä irti pohjasta. Alueella oli erittäin tasainen pohjanmuoto ja syvyyttä nelisen metriä.

Tein runsaasti lisää reikiä, mutta monta reikää oli tämän jälkeen tyhjiä tai antoivat vain yksittäisiä pikkuahvenia, kunnes yhdellä reiällä olikin yhtäkkiä käynnissä ylivoimaisesti tämän talven kovin syönti tähän mennessä. Noin 10-15 minuutissa nousi jäälle kolmisen kiloa ahvenia, joista isoimmat olivat hieman alle 200-grammaisia. Aluksi kaloja tuli värikoukulla sekä pohjasta että välivedestä, ja lopuksi sai vielä toistakymmentä ahventa aivan peräjälkeen morrilla pohjan läheltä.

Tuon jälkeen en löytänyt enää minkäänlaisia parvia, vaan loppuaikana "keräsin" ehkä 10-15kpl 30-70g ahvenia noin 20 reiästä. Kellokin alkoi olla jo sen verran paljon, että syönti sikälikin jo hyytyi.

Päivän saldo oli yhteensä noin 5-6 kiloa ahventa, josta vajaat 4 kiloa oli kokoluokaltaan 70-260 grammaa. Suurimmat ahvenet siis olivat 260g ja 230g. Sen verran positiivinen yllätys oli näinkin hyvä syönti tuolta alueelta, että varmasti tulee käytyä toistekin. Huomenna kuitenkin käyn Säkylän Pyhäjärvellä katsomassa mikä siellä on meininki.

Päivän parhaat