Kuloveden Sarkolanlahdella 11.1.

Perjantaina kävin parin vuoden tauon jälkeen pilkillä Sarkolanlahdella. Tuolla on tullut käytyä ylipäätään vain muutama kerta talvella pilkillä aiemmin, mutta kesäaikaan tuo on hyvin tuttua aluetta. Saaliit tuolta pilkillä olivat olleet tätä ennen aika tasapaksuja 2-5 kiloa, mutta ruokakalat on joka kerta tullut. Odotukset eivät kauhean korkealla olleet, mutta valitsin tuon pilkkipaikaksi kun sattui olemaan tuulensuojainen paikka.

Jäänvahvuudesta ei ollut muuta tietoa, kuin että lahti on ollut jo ainakin kuukauden jäässä. Uskoin siis jäätä olevan tuolla alueella riittävästi. Rantaan päästyäni huomasin, että alueella on myös pilkitty, kun pilkkireikiä näkyi sekä vasemmalla että oikealla. Molemmat paikat mihin oli kairailtu, oli tuttuja. En tiedä teinkö virheen, mutta päätin kävellä oikealle.

Jäätä oli reilusti noin 20cm ja aloitin läheltä vanhoja reikiä. Ensimmäisellä reiällä oli hiljaista, joten menin nopeasti seuraavalle. Tällä reiällä tuli pari kalaa katsomaan tasuria, mutta ei ottanut. Vaihdoin morriin, ja hetken päästä noin 200g ahven ylös. Hetken päästä vielä toinen kala...kiiski. Hiljeni ja tein seuraavan reiän, mutta siinä ei kaloja ilmaantunut kaiun näyttöön, joten neljättä reikää tekemään.

Aamuysin maissa näkymää

Tällä reiällä oli aluksi hiljaista, mutta pikkuhiljaa alkoi kerääntyä kaloja alle Karismaxin tasuria ihmettelemään, vettä oli alla 5 metriä. Yksikään ei napannut, joten aloitin välinevaihtelurumban. Pienellä karvaperätasurilla sain pari ahventa ja morrilla lisää. Myös jigiä kokeilin ja silläkin sain muutamia ahvenia. Aika pitkän aikaa olin reiällä välineitä vaihdellen. Kun parven mielenkiinto lakkasi, sai sen monta kertaa tasurilla uudestaan heräämään. Syönti kuitenkin hiipui aika nopeasti, ja jatkoin matkaa.

Keli oli päivällä kirkas, mutta olin varjoisella puolella lahtea

Seuraavilla parilla reiällä oli kaloja, mutta sen verran pieniä, että palasin kohti samaa reikää, mistä kaloja sain. Tein tuon reiän tuntumaan vielä pari reikää, mutta näistä ei noussut kuin yksi vähän isompi ahven. Kokeilin uudestaan vanhasta reiästä, josta enemmän kaloja sain, ja se kannatti! Nyt otti monta peräkkäin tukevasti jigin suuhunsa ja sain kertaalleen parven houkuteltua aivan jään alle. Noin viisi ahventa kerkesin saamaan, kunnes oli taas jatkettava lähempää pohjaa. Ahvenia tuli vielä muutamia kohtuullisen kokoisia, kunnes koko alkoi hiipua. Koitin vielä morrillakin, mutta se ei nyt asiaa auttanut. Kello oli 13, joten piti lähteä siirtymään autolle päin kun töihin piti mennä vielä illaksi. Tein vielä pari reikää matkan varrelle koskemattomalle alueella ja viimeisestä reiästä täräytti vielä Karismaxin tasuriin 150g ahven. Enempää kaloja ei alla näkynyt, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Ahventa sain hyvin normaalin määrän tuolta alueelta, 4-5 kiloa, 15 isointa ahventa oli yli 100-grammaisia, ja isoin jäi tällä kertaa alle 300 grammaan, 270g. Sama perusnihkeä meininki jatkui Sarkolanlahdella kuin aiemminkin, mutta ehkä tuolta joskus vielä sen toistakymmentä kiloakin isompaa ahventa saa kun osuu kohdalleen. Joka tapauksessa tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain Kulovedellä talvella jigin jossain määrin pelittämään. Vakiokalustoon on ehdottomasti murtautunut näillä vesillä.

Haukikin eksyi taas sekaan