tiistai 23. joulukuuta 2014

Pilkkikaudelle jatkoa 23.12

Pilkkitauko muodostui jäiden puuttuessa reilun 2 viikon mittaiseksi. Tosin Lahden seudulla olisin päässyt jäälle jo huomattavasti aikaisemmin, mutta olen vaihteeksi Nokialla.

Eilinen jäätiedusteluni Pyhäjärven Liukuslahdella osoitti, että pilkille olisikin päässyt jo eilen ainakin ihan pienimpiin järviin. Monessakin paikassa oli eilen kuulemma pilkitty, ja Liukuslahdenkin jää kesti sen verran, että en saanut pomppimalla reikää aikaiseksi. Eilen myös Vesilahden Suonojärvi oli jo kauttaaltaan jäässä.

Kelit kun pakkasella olivat koko ajan, aloin jo miettimään hieman suurempiakin järviä vaihtoehdoiksi tälle päivälle, ja löysin itseni omalla mittapuullani "isolta pikkujärveltä". Samalla järvellä tuli käytyä viime keväänä kolmen muun kanssa, mutta silloin kala ei ollut lainkaan syönnillään. Saimme silloin varmaan yhteensä alle 5 kiloa ahventa. Järvessä on kuitenkin ahventa todella paljon.

Tarkoitus oli mennä jäälle samasta kohdasta kun keväällä, mutta yllätys oli suuri, sillä siitä ei ollutkaan jäälle menemistä. Jääsauvalla kun kopautin, niin sehän meni ihan heittämällä jäästä läpi ja ei siinä ollut kuin alle 2 senttiä jäätä. Ranta oli lähialueellakin kaikkialla saman näköinen. Noin 10-20 metriä keskemmällä jää saattoi olla jo kestävää, mutta sinne ei tuosta tietysti millään päässyt.

Järven yhdessä poukamassa jää näytti kaukaa katsoen hieman vaaleammalta, joten arvelin siellä olevan kestävää jäätä. Ei muuta kuin pienehkö kävelymatka sinne rantoja pitkin ja uutta yritystä. Rannat oli tälläkin alueella heikot, mutta jäälle kuitenkin pääsi. Tuolla kohtaa meni selvä rajakohta, missä oli aikaisemmin ja myöhemmin jäätyneet alueet. Vain tuo pieni 200m pitkä alue oli ollut jäässä pidempään. Aallot oli jossain kohtaa rikkoneet jäätä, ja vanhan ja uuden jään välissä olikin melkoinen "palapelikuvio", jollaisia näkee yleensä vaan isoilla järvillä.

Kairan oikealla puolella jää kesti, vasemmalla ei.


Jäätä löytyi kuitenkin pilkkimiseen, mikä on tietenkin pääasia. Tuolla "rajakohdalla" vaihteli jään vahvuus 5-12cm, muuten jäätä oli aika tasaisesti 7-8cm tuolla alueella.

Ensimmäisen ahvenen sain heti rannan läheltä ensimmäisestä reiästä, ja kalantulo vain parani kun siirryin keskemmälle. Parhaiten ahventa nousi noin 4-4,5m vedestä, eli voisi sanoa montun pohjalta/reunasta, kun järvestä ei taida 5 metriä syvempää löytyä. Kuuleman mukaan tuolla ahven nousee usein helposti aivan jään alle, mutta nyt joutui pilkkimään pitkälti pohjasta. Metrin tai puolitoista parvi välillä nousi ylös, mutta ei enempää. Kala kuitenkin söi siellä pohjan tuntumassa ihan hyvin. Melkein kaikki ahvenet oli vain surkean pieniä, kooltaan 15-50g. Päätin alkaa pilkkimään nopeimmalla välineellä, mikä minulla oli mukana. Tässä tapauksessa kyseessä oli volframipainotettu 55mm Sepeteus ketjulla ja silmällä, joka oli uitossa ensi kertaa.

Yhdellä reiällä ahvenen syönti lakkasi yhtäkkiä, ja aavistin sen johtuvan alueelle tulleesta isommasta kalasta. Aavistus osui oikeaan, sillä hetken hiljaisuuden jälkeen nappasi tämän kauden toinen pilkkihaukeni, arviolta 1,5 kiloinen. Hauen jälkeen ei ahventa enää reiästä noussut, joten sai siirtyä toiselle reiälle.

Päivän ensimmäinen hauki

Seuraavalla reiällä ei kauaa tarvinnut pilkkiä, kun "historia alkoi toistamaan itseään". Nimittäin jälleen oli hauki kiinni ja tällä kertaa isompi. Tätä kaveria sai jo jonkun aikaa uitella ja reikään sovittaa, mutta nätisti silmäkuopista nostamalla tämäkin saatiin ylös. Tästä reiästä kerkesin aiemmin saamaan yhden yli 200g ahvenen ja pari pikkuahventa.

Päivän toinen hauki

Seuraavista kahdesta reiästä ei tullut haukia, mutta molemmista tuli pikkuahventen sekaan n. 300g ahven. Muutama seuraava reikä antoi vielä pikkuahvenia, mutta kun siirryin alle 4m veteen, en saanut mitään. Tuli kairattua 2-4m veteen lähemmäs parikymmentä reikää, ja ei ahvenen ahventa tullut. Tämän lenkin aikana tuli kipattua pikkuahvenet repusta pois, kun ei viitsinyt niitä kanniskella. Olisiko noin 7kg siinä ollut pikkusilppua. Kello oli siinä vaiheessa noin 12.


7kg silppua pois repusta ja matka jatkuu!

Loppuaikana pilkin enimmäkseen aamupäivän reikiä uudelleen. Sain niistä vielä muutaman kunnon fileahvenen ja yhden hauen ja yhden kovan haukitärpin. Pikkuahvenia tuli melkein joka reiästä 10-40kpl, kun en noita reikiä viitsinyt aluksi tyhjäksi pilkkiä, kun tuli vain pientä. Parista reiästä tuli kuitenkin pikkuahvenien nyhtämisen päätteeksi isompi ahven. Mieli olisi tehnyt lähteä etsimään kalaa vielä muualta, mutta jäätilanne oli mitä oli, ja tuossa oli kalaa vain noin 100m x 50m alueella.

Yhteensä ahventa nousi arviolta 13kg, mutta ainoastaan 6kpl oli yli 50g. Kuudenneksi isoinkin tosin oli reilusti yli 100g ja viidenneksi suurin varmaan ainakin 200g, isoimman ollessa n. 400g.

Päivä oli aikamoista kehimistreenausta, kun kala ei pohjasta suostunut nousemaan. Hutitärppejä tuli myös paljon, sillä käytin 12 koon ketjukoukkua, vaikka kaloista valtaosa oli 15-30g. Ei noiden pienten tarttumisella onneksi niin väliä, sillä nämä isommat tulivat hyvällä prosentilla ylös. Ei voi kuin olla tyytyväinen Kamasanin koukuista tekemiini ketjukoukkuihin, sillä koukku ei vääntynyt päivän aikana hiukkaakaan, vaikka samalla koukulla ongin yli 10kg ahventa ja kaikki hauet.



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Vielä venepilkillä 17.12

Tämän vuoden venepilkinnät saavat lopultakin olla tässä. Eli Pyhäjärven Liukuslahdella tuli pilkittyä pari tuntia, jonka päätteeksi käänsin veneen talviteloille. Jäätäkin alkaa Liukuslahdessa olla sen verran, että pian olisi jo hankaluuksia päästä veneellä pois rannasta.

Matalin osa Liukuslahdesta n. 1-2cm paksuisessa jäässä...

Keli oli tänään mukavan tyyni, joten pilkkiminen onnistui veneestä varsin hyvin ilman ankkureita/laahusankkureita. Eipä niitä muutenkaan juuri koskaan tule käytettyä, kun käyn yleensä venepilkillä niin suojaisissa paikoissa.

Saaliiksi tuli tällä kertaa ainoastaan todella pieniä 5-20g ahvenia ja vajaan puolen kilon hauki. Kaikki kalat tulivat tapsipilkillä noin 7,5m vedestä. Muista syvyyksistä ei tullut minkäänlaisia kalatapahtumia, vaikka tuli kokeiltua kaikki syvyydet kahden ja kymmenen metrin väliltä. Liki kaikki kalat tulivat aivan samalta kohdalta Liukuslahden suulta.

Tässä vähän spekulaatiota kalantulosta ensijäillä Nokian seudulla (mikäli jäät ensi viikolla tulee, niin kuin on ennustettu):

Viime vuoden marraskuussa ennen jäätymistä Liukuslahdelta tuli veneestäkin ihan hyvin ahventa, mikä ennakoi hyvää kalantuloa jäiltäkin - ja viime vuonna tuli joulukuussa Liukuslahdelta erittäin hyvin ahventa. Tämän päivän perusteella voipi ennakoida varsin nihkeää kalantuloa ensijäillä ainakin parin viikon ajan, ainakin Liukuslahdella.

Pikkujärvet, joissa on jo viikkoja ollut pieni jääpeite, saattavat sen sijaan antaa kalaa ainakin jonkun verran. Uskoisin, että niissä järvissä ahven on jo sopeutunut veden lämpötilaan ja liikkuu ja syö jonkun verran. Täällä päin ensimmäiset pilkkikerrat keskitänkin alle 1,5km pituisille järville, osan ehkä ihan pikkulammillekin.

Isoille järville (jotka vielä sulia) kuitenkin suuntaan heti, mikäli pikkujärvistä ei nouse kummoisia saaliita. Tällaisina syystalvina, kun jäät tulevat myöhään, kannattaa yleensä suunnata mahdollisimman syville järville/alueille. Matalassa vedessä vesi saattaa olla lähelle nolla-asteista pohjaan saakka, eikä kala siellä syö viikkoihin. Syvemmissä paikoissa taas todennäköisesti vesi on pohjassa lämpimämpää ja kala aktiivisempaa.


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Laituripilkkikauden päätös 14.12

Sunnuntaina 14.12 pidettiin tämän vuoden viimeiset laituripilkkikilpailut Ratinassa. Kisa-aika oli 10-14.

Kisasta ei jäänyt paljoa kerrottavaa, mutta tässä tiivistetysti. Ensimmäisen vartin aikana ennen sallittua siirtymistä ei tälläkään kertaa tullut kaloja. Tällä kertaa tosin yksi kala oli kiinni hetken, mutta irtosi saman tien. Viikko sitten oli kaikki suurimmat saaliit tulleet jälleen aivan laiturin päästä, ja sinne porukka nytkin suuntasi heti kun sai siirtyä.

Pääsin itse pilkkimään laiturin päädystä, kerrankin. Tosin jouduin pilkkimään naama tuuleen päin, eikä siinä oikein tahtonut tarjeta, kun tuuli vain yltyi koko ajan. Jossain vaiheessa kun kello oli 11-puoli 12 vähän hermokin petti ja tuli lähdettyä tuosta pois (paha virhe!). Yhden särjen kerkesin saamaan, ja minun paikkani ottanut pilkkijä veti samasta kohdasta voittokalat. Tosin särki alkoi syömään jälleen vasta puolen päivän jälkeen, eikä sitä silloinkaan tullut pitkiä putkia.

Rantavesissä kävin pariin otteeseen kiertelemässä ja sieltä oli saaliina 4 pikkuahventa ja pari tulitikun mittaista kiiskeä. Lähelle laiturin kärkeä kävelin takaisin, ja sain sieltä vähän saaliini, eli yhteensä 6 särkeä kiiskien ja ahventen lisäksi. Oli selvää, ettei tuolla kalamäärällä pärjää, vaikkakin kaikki saivat kalaa huonosti ja muutama kisan keskeyttikin.

Paljastetaan kuitenkin, että voittajalla oli reilut 1,3 kiloa ja ne tulivat "keskeltä välivettä" eli 9 metrin siimalla ja ilmeisesti tapsilla kaikki (?). Moni käytti pitkää tapsia, kun syönti oli olematon. Oma saaliini oli muistaakseni 360 grammaa, joten särjetkin oli tällä kertaa aika pieniä. Sijoitustani en tiedä, mutta sanotaan sen verran, että listassa oli ehkä puolet sellaisia, jotka eivät edes punninneet kalojaan. Taisi kisassa olla vain noin viidellä pilkkijällä ylipäätään yli puoli kiloa kalaa. Kisan suurin kala oli kylläkin 410g ahven, ja laiturilta saatiin heittokalastamalla kisan aikana kuha.

Ostin tähän kisaan surviaisia vähän "jääkisoja" ajatellenkin, mutta saapa nähdä pääseekö mihinkään täällä päin pilkille edes tämän vuoden puolella. Vaan eipä ollut surviaisista tänään apua.

Tulokset jäi omalta osalta tällä kertaa vähän pimentoon, kun tuli myytyä kisan jälkeen morreja ja värikoukkuja. Niin, tässä kaikille tiedoksi, että pyrin tekemään jonkinlaiset sarjat koukkuja ja morreja valmiiksi kisapaikoilla myyntiä varten. Eli jos on kiinnostusta, niin tulkaahan kyselemään välineitä jos en ole muuten laittanut esille. Hinta on alhaisempi kuin sähköpostitse tilaamalla.

Morreja on tosiaan tullut nyt tehtyä väri- ja ketjukoukkujen lisäksi, mutta ei ole vielä ehtinyt värikarttaa suunnitella tänne blogiin. Jossain vaiheessa laitan jonkinlaista kuvaa kuitenkin kalustosta.

Kilpailukalenterista voi päätellä, mistä kisoista minut milloinkin löytää. Huomioikaa, että kilpailukalenterin alaosassa on erillinen lista niistä kisoista, mihin minä aion osallistua.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kilpapilkinnän aloitusopas

Tässä artikkelissa paneudutaan yksinomaan ahvenen kilpapilkintään, sillä siitä itselläni on kokemusta selvästi eniten. Särjen kilpapilkinnästä kirjoitin aiemmin artikkelin, mutta tietämykseni särjen pilkinnästä on aika pientä verrattuna ahvenen pilkintään.

Mielestäni kilpapilkinnässä pääsee jo 3-5 talvessa hyvälle tasolle, jos riittää intoa panostaa lajiin. Tietysti suuri apu on, jos saa käytännössä apua muilta kokeneemmilta pilkkijöiltä. Itse olen ollut sikäli onnellisessa asemassa, että olen alkanut käymään kisoissa yli kymmenen vuotta sitten ja koko ajan kokeneempien pilkkijöiden seurassa.

Eri tyyppiset vesistöt


Kenties tärkein monipuolisen kilpapilkkijän ominaisuus on mielestäni muuttaa omaa pilkintätapaansa vesistökohtaisesti ja myös päiväkohtaisesti. Samoilla keinoilla ei yksinkertaisesti voi pärjätä kaikilla järvillä ja merialueilla. Toki jotkut sanovat, että morri on aina paras, mutta koitappa pilkkiä pelkällä morrilla esim. Päijänteellä, mistä ei välttämättä saa mitään kalaa alle 5 metrin vedestä. Myöskään värikoukku ei toimi jokaisessa vesistössä, eikä mikään muukaan väline.

Pilkkityypit voidaan jakaa karkeasti viiteen pilkkityyppiin:
-Morrit sinänsä uitettuna, materiaali tavallisesti volframia ja joskus esim. lyijyä, jos haluaa että morri ei vajoa kovaa.
-Tapsipilkit, eli pystypilkki, jonka alla on morri joko siimatapsissa tai liukupilkin alla. Periaatteessa mitä tahansa pilkkiä voi käyttää tapsipilkkinä.
-Ketjupilkit, eli pystypilkit, joiden alle tulee ketjukoukku.
-Värikoukkupilkit, eli pystypilkit joiden alle tulee 3-haarainen värikoukku ilman syöttiä.
-Tasapainopilkit

Välineen valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi pilkkisyvyys, kalan koko, kalan syömähalukkuus ja veden väri/sameus. Täytyy huomioida, että isolla pilkillä voi pilkkiä sekä syvästä, että matalasta, mutta pienellä pilkillä tuntuman saa ainoastaan matalassa vedessä. Useimmiten pieni pilkki on matalassa parempi valinta, mutta ei kuitenkaan aina. Oma tuntumani asiaan on, että joskus kala tarvitsee ärsykettä isomman pilkin muodossa, varsinkin heikoissa valaistusolosuhteissa.

Nyrkkisääntö itselläni on esimerkiksi tapsipilkkiä valitessa, että mitä parempi syönti sitä nopeampi pilkki ja mitä huonompi syönti, sitä hitaammin vajoava pilkki. Usein myös hyvällä syönnillä kannattaa käyttää suurempaa pilkkiä.

Kenties tärkein tieto kun lähdetään etukäteen oudolle vesistölle kisaamaan, on selvittää odotettavissa oleva voittotulos ja pilkkiä sen mukaan. Kannattaa selvittää edellisten vuosien voittosaaliita eri vuodenaikoina kyseisessä paikassa. On turha jäädä pilkkimään 5 kilon tahtia, jos paikassa ei ole ikinä voitettu alle 8 kilolla. Kalan syönti kuitenkin vaihtelee jopa päivittäin niin paljon, että joskus voittutuloksen etukäteen arviointi menee pahasti pieleen. 

Matalasta on kala nopein nostaa ylös, joten useimmiten kannattaa pilkkiä mahdollisimman matalasta, mikäli sieltä kalaa löytyy. Samea/ruskeavetisillä järvillä matala vesi on tosin usein ainoa vaihtoehto, sillä syvällä harvemmin on kaloja tällaisissa vesistöissä. Kirkasvetisillä järvillä on usein ahventa sekä matalassa, että syvässä ja myös sillä välillä. Näillä järvillä voidaankin pärjätä hyvinkin erilaisilla taktiikoilla. Osa saattaa pilkkiä aivan matalasta aivan pientä ahventa, ja osa syvemmästä vähän isompaa ja silti päästään samaan lopputulokseen. Kalaa voi myös saada sekä pohjasta, että välivedestä samalla kisapaikalla, usein on kuitenkin arveluttavaa pilkkiä välivedestä jos on paljon muita pilkkijöitä lähistöllä. Välivedestä parvi katoaa useammin kuin pohjasta.

Ahventen etsiminen


Alku- ja keskitalvesta ahventen etsiminen monella järvellä perustuu mahdollisimman vähälumisten paikkojen etsimiseen. Todella usein kisan voittanut pilkkijä on pilkkinyt tällaisella paikalla. Kirkasvetisillä järvillä nämä lumettomat paikat eli "laikut" tai "pälvet" keräävät omien havaintojeni mukaan yleensä paremmin kaloja alleen kuin ruskeavetisillä järvillä. Mutta miltei joka järvellä laikuista on apua. Tosin kannattaa huomioida, että ihan aina laikut eivät kuitenkaan kalaa houkuta, ja silloinkin kun houkuttaa, niin yleensä suurin osa laikuista on silti kalattomia ja kalat ovat parveutuneet vain tiettyihin kohtiin.

Alkutalvesta kalat löytyvät usein melko syvästä vedestä, läheltä syvänteitä, joihin ahvenet monilla järvillä parveutuvat syksyisin. Toisaalta matalistakin paikoista voi onnistaa, varsinkin jos ne ovat jäätyneet ennen syviä paikkoja. 

Kun kevättä kohden lumet alkavat sulaa jäältä pois, kannattaa kairata etenkin näihin kohtiin, missä vielä lunta on jäljellä. Nyrkkisäännöksi voisi tähän sanoa sen, että kun lunta on enemmän kuin lumetonta, niin kannattaa pilkkiä lumettomia paikkoja ja kun lumetonta on enemmän kuin lumen peittämää aluetta, kannattaa pilkkiä lumisissa paikoissa. Nämä asiat kuitenkin kannattaa selvittää aina kokeilemalla, eikä luottaa näihin yleistyksiin.

Kairaustiheys eli kuinka pienin välein tulisi kairata kun ala-alue on löytynyt, riippuu enimmäkseen pilkkialueen koosta ja näkösyvyydestä. Toinen vaikuttava asia on pohjanmuodot. Kirkasvetisillä järvillä ei yleensä ole syytä tehdä reikiä alle 8 metrin välein, kun pilkitään tasasyvyistä aluetta. Syvyydeltään vaihtelevissa paikoissa voi joutua kairaamaan paljon tiheämpään, että osuu oikeaan syvyyteen. Jyrkässä penkassa on tullut itsekkin kairailtua parhaimmillaan 1-2 metrin välein.

Ruskeavetisillä järvillä kannattaa kalapaikat rei'ittää usein tarkkaan, sillä kalaa voi tulla runsaasti jo 3-4 metrin päästä edellisestä reiästä. Ruskeavetisillä järvillä myös usein kannattaa kokeilla kalaa antaneet reiät uudelleen, sillä valo saattaa houkuttaa kaloja paikalle.

Jos kalaa ei tule, on kuitenkin turha kairata edes alle 20 metrin reikävälillä, ainakin useimmissa paikoissa. Eli suosittelen noin 30-40 metrin reikäväliä kala-aluetta etsittäessä. Tässäkin on poikkeuksena jyrkästi syvenevät rannat, joissa voi joutua kairaamaan huomattavasti tiheämpään kun etsitään ottisyvyyttä.

Entä kuinka kauan kannattaa reiällä aikaa viettää, jos kalahavaintoja ei tule? Mielestäni se riippuu täysin alueen kalaisuudesta. Hyvissä pikkuahvenpaikoissa ei ole mitään järkeä odotella edes yli 15 sekuntia sitä ensimmäistä tärppiä. Itse asiassa sellaiset vesistöt ovat harvinaisia, missä kannattaisi pilkkiä uitella yli minuutin ilman kalatapahtumia. Todella nihkeissä kalapaikoissa täytyy kuitenkin turvautua "kyttäämiseen" eli passiivisten kalojen houkutteluun useampia minuutteja samalla reiällä. Joillakin järvillä myös ahvenet säikkyvät kairaamista, ja sen vuoksi tärppejä ei uusista rei'istä tule heti.

Toinen suuri kysymys on se, missä vaiheessa kalaa antanut reikä tulisi hylätä, kun syönti loppuu? Vastaus: yleensä heti. Vaikeus on yleensä saada ensimmäinen kala ottamaan, jonka jälkeen kyllä parven aktiivisimmat kalat tulevat nopeasti ylös. Runsaskalaisimmissa paikoissa reikiä ei kannata pilkkiä "tyhjiksi" vaan ne tulee hylätä jo siinä vaiheessa, kun huomaa kalan koon pienenevän tai yksinkertaisesti kalaa tulee, mutta ei riittävän nopeaan tahtiin. Nihkeimmissä kalapaikoissa taas on hyvin vaikea päättää, missä vaiheessa reikä tulisi hylätä. Varsinkin jos varsinaista syöntireaktiota ei saa kaloissa laukeamaan ollenkaan. Yleensä niissä paikoissa muutenkin kannattaa ottireiät pilkkiä uudestaan.

Välineet


-Siimanvahvuus riippuu etenkin syvyydestä, pilkin painosta ja syönnistä. Kovalla syönnillä siima voi olla paksumpaa ja pilkit isompia, jotta uskaltaa vetää kaloja ylös hidastelematta. Siimanvahvuus on etenkin morrilla pilkittäessä oleellinen asia. Ohuemmalla siimalla saa tuntuman syvemmässä vedessä, mutta syvästä ei kilpailutilanteessa kannata pilkkiä pieniä ahvenia. Yleensäkin morrilla voi pärjätä syvässä vedessä vain pilkkimällä isoja ahvenia. Ohut siima myös saattaa joustaa syvässä vedessä liikaa, mikä voi hankaloittaa vastaiskun tekemistä. 

Tässä hieman siitä millaisilla siimoilla itse pilkin (kaikki siimat Stroft-merkkistä toistaiseksi):
Pienet 2-3mm morrit matalassa vedessä 0.08mm siimalla pikkuahvenille.
0.10mm siima pelkällä morrilla niin syvään kuin viitsii mennä, yleensä keskipainolta alle 50g ahvenille.
0.12mm tapsisiimaksi huonolla syönnillä pikkuahvenille, pelkän morrin kanssa 0.12mm pärjää jo melko isojen ahventen kanssa, kun on varovainen ja ottaa isompien ahventen päästä kiinni, kun kala tulee reiälle.
0,14mm on sopiva yleispaksuus tapsisiimaksi ja pelkällä morrilla uskaltaa pilkkiä jo keskipainolta 100g ahvenia, mutta vähän isompien kalojen kanssa täytyy olla varovainen.
0,16mm sopii pienimmille värikoukkupilkeille ja tapsisiimaksi isohkolle ahvenelle. Pelkän morrin kanssa pilkittäessä 50-300g ahvenia yleensä tyypillisin valintani. Yleensä tapsilla pääsiimani on 0.16mm.
0.18mm siimaa käytän pikkupystyillä ja joskus isolle ahvenelle pelkällä morrilla, sekä tapsipilkin pääsiimana ison pilkin kanssa. Joskus pienten tasapainojen kanssa, mutta harvoin kisoissa.
0.20mm eri kokoisille pystypilkeille pois lukien kaikkein suurimmat, myös karvaperätasureille.
0.25mm keskikokoisille ketjupilkeille hyvällä syönnillä, ja isoille ketjupilkeille aina.

Näistä mainituista siimanvahvuuksista usein pelkällä morrilla käytän myös edellä mainittua vahvempaa siimaa, mikäli vettä on alla todella vähän ja kalaa tulee paljon. Ohuilla siimoilla kannattaa huomioida "solmujen" väsyminen, eli solmut kannattaa solmia uusiksi vähintäänkin jokaisen pilkkikerran alkuun.

-Koukkukoko valitaan kalan koon ja syönnin mukaan. Yleensä ahvenen kilpapilkinnässä riittää koukkukoot 16, 14, 12 ja 10. Koko 10 on kooltaan suurin ja 16 pienin. Koko 16 sopii noin 5-15g ahvenille, koko 14 sopii 15-40g ahvenille, koko 12 sopii 40-150g ahvenille ja koko 10 yli 150g ahvenille. Koukkukokoa voi näistä hieman kasvattaa. jos kala on hyvin syönnillään.

Koukun ominaisuuksista olen sitä mieltä, että terävä, jämäkkä ja ohutlankainen koukku tartuttaa kalat parhaiten eikä koukku väänny kisan aikana. Tässäkin voi kovalla syönnillä käyttää vahvempilankaista koukkua. Pitää kuitenkin huomioida, että jos käyttää syöttinä surviaisia, tulee koukun olla ohutlankainen, jotta toukat saa ehjänä koukkuun.

-Syötit valitaan niin ikään kalastustilanteen mukaan. Värikoukkupilkinnässä ei syöttiä tarvita, ja pilkintää nopeuttaakseen voi koukun väkäset puristaa pihdeillä kasaan. Kala tulee kuitenkin nostaa hidastelematta ylös, että se pysyy väkäsettömässä koukussa. Ilman väkäsiä pilkintä vaatii jonkun verran harjoitusta.

Ketjupilkinnässä käytän pääosin ahvenen silmää syöttinä. Jotkut suosivat myös kärpäsentoukkaa, mutta itse käytän ketjupilkin kanssa todella harvoin toukkia. Silmä on kestävämpi syötti kuin toukka, mutta toukka voi joskus olla ottavampi.

Tapsipilkinnässä voi käyttää sekä surviaisia, kärpäsentoukkia että ahvenen silmiä. Huonolla syönnillä surviainen on varmin valinta, mutta melko usein kannattaa käyttää "pohjana" kärpäsentoukkaa ja päälle pujottaa pari kolme surviaista. Jos kala on syönnillään, voi surviaiset jättää pois. Jos syönti on todella huonoa, kannattaa kärpäsentoukka ottaa alta pois. Silmä toimii tapsissa usein hyvin, mutta ainoastaan hyvällä syönnillä.

Tasapainopilkkiin en suosittele syöttejä, ja muutenkin tasapainopilkkejä harvemmin kannattaa käyttää kisoissa. Jos kisajärvellä on ahven hyvän kokoista ja se ui välivedessä pikkukalojen perässä, niin myös tasuripilkkijällä on mahdollisuudet. Itse olen ainoastaan yhden kisan voittanut lähes puhtaasti tasurilla.

Pilkkivavoissa suosittelen kehimisvapojen käyttöä, mikäli pilkkii edes yli 2m vesissä. Tuota matalemmassa ei kehimisestä ole välttämättä hyötyä. Kehimisvavan kanssa ei tule siimasotkuja kuin korkeintaan tapsisiimaan ja pilkkiminen on syvässä vedessä paljon sujuvampaa, kun siimaa ei tarvitse etsiä jäältä tai muualta. Itse käytän pelkästään Karismaxin kehimisvapoja, mutta esim. Saku-vavat ovat myös toimivia.

Suosittelen pitämään varavapoja mukana, jotta kisa ei mene mönkään esimerkiksi siiman katkeamisen vuoksi. Saman tapaisia välineitä tulisikin olla mukana mielellään se 2kpl vähintään, jotta on varavaihtoehto. Kisan aikana on turha käyttää aikaa uusien solmujen tekemiseen kun voi vaihtaa vapaa.

Pilkin valinta: Välineen valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi pilkkisyvyys, kalan koko, kalan syömähalukkuus ja veden väri/sameus, kuten jo aiemmin mainitsin. Tosiasiassa todella monet pilkit ovat toimivia, kun niitä vain käyttää oikeassa tilanteessa ja osaa uittaa oikealla tavalla. On tosin totta, että toiset pilkit ovat enemmän käsialapilkkejä kuin toiset, eli niitä eivät kaikki osaa uittaa. Värikoukkupilkeistä esimerkiksi Reiman Velho ja E.V-1, ovat pilkkejä, jotka eivät sovellu kaikkiin uittotyyleihin. Toiset pilkit taas ovat sellaisia, että niitä on hyvin vaikea uittaa väärin, sellaisia ovat esimerkiksi monet värinäpilkit, jotka putoavat vaakatasossa väristen. Toki siinäkin voi virheen tehdä, jos ei anna pilkin väristä. Värinäpilkin värinä alkaa vasta kun pilkin annetaan pudota vapaasti.

Aloittelevalle pilkkijälle suosittelen, että ei heti hamstraa kymmeniä pilkkejä, vaan enemmänkin kokeilee pilkkejään yksitellen, ja sen myötä hankkii omalle uittotekniikalle sopivia pilkkejä. Kun sopivia pilkkimalleja löytyy, kannattaa pilkkejä hankkia eri kokoisina eri syvyyksiä ajatellen.

Muut varusteet:
Syöttejä käytettäessä kannattaa suosia syöttirasiaa, josta saa syötit koukkuun nopeasti ja vaivattomasti. Itse käytän reiteen kiinnitettävää styroksirasiaa, jotkut käyttävät esim. reppuun kiinnitettäviä rasioita. Reisirasia lienee kuitenkin se käytetyin vaihtoehto. 

Kairan terän koko kannattaa valita jäänpaksuuden ja kalojen oletetun koon mukaan. Käytännössä kilpapilkkijä pärjää melkein aina jopa 100mm kairalla. Kuitenkin useimmin käytetty koko on 115mm, sillä siitä mahtuu mahdolliset 500-1000g ahvenetkin todennäköisesti ylös. 
Kairan terä tulee olla vallitseviin olosuhteisiin ja omiin voimiin nähden sopiva. Hitaasti syövällä terällä pärjää heiveröisempikin pilkkijä. Enemmän syövällä kairalla saa reiän yleensä kairattua nopeammin, mutta voimat voivat käydä vähiin, jos jatkuvasti joutuu kairaamaan. Jos jää on kerrostunutta ja välissä on mahdollisesti vettä, on vähän syövä terä ainoa järkevä vaihtoehto. Jos aikoo pärjätä yhdellä kairalla ja yhdellä terällä, niin suosittelen 115mm kairaa sellaisella terällä, joka menee sekä kuivaan että märkään jäähän.

Repuksi suosittelen sellaista reppua, jonka sisään saa erillisen astian kaloille. Jotkut käyttävät reppujakkaraa, mutta sellaista käytettäessä joutuu istumaan kauempana avannosta. 

Vaatetus


Jalkineet tulee olla liukkailla keleillä ehdottomasti nastoitetut. Jalkineen lämpimyyden tarve on todella yksilöllinen, ja lisäksi jalkineen valintaan vaikuttaa tietysti lämpötila ja se, paljonko kisan aikana tulee liikuttua. Itse olen tarjentunut pikkupakkasilla lenkkareilla, joissa on Goretex-sukat alla, kunhan olen liikkunut jatkuvasti kisan aikana. Kylmemmällä kelillä olen suosinut Safari-saappaita niiden keveyden vuoksi. Markkinoille on viime vuosien aikana tullut monia muitakin käyttökelpoisia saappaita.

Vaatetuksessa suosittelen kerrospukeutumista, jossa alimmaiseksi tulee urheilukerrasto, päälle fleecekerrasto ja tarvittaessa 2-3 fleecekerrastoa lisää tai villapaita. Päälimmäiseksi kannattaa yleensä valita tuulen- ja vedenpitävä materiaali. Jos keli on kuiva ja tyyni, ei vaatteiden välttämättä tarvitse olla veden tai tuulenpitäviä. Tuulisissa olosuhteissa taas kannattaa käyttää tuulenpitäviä varusteita, paitsi ehkä keväällä +10 keleillä. Jos kisassa suuntaa kauas lähdöstä, kannattaa päällystakki laittaa reppuun siirtymäajaksi.

Käsineiden kohdalla kannattaa tietysti pilkkiä paljain käsin, jos vain tarkenee. Itse en tarkene, ellei lämpötila ole reilusti plussalla. Suosin itse villakynsikkäitä, mutta joudun käyttämään parhaimmillaan kynsikkäitä 4 paria kisan aikana sitä mukaa kun ne kastuvat liikaa. Pidemmät siirtymät kuljen lämmittelyrukkaset kädessä, mutta muuten en niitä käytä kairatessakaan. Monet paljain käsin pilkkivät kairaavat kaikki reiät rukkaset kädessä ja pitävät siten lämpöä yllä.

Kisataktiikka ja harjoittelu


Kisataktiikka kannattaa aina miettiä valmiiksi ennen kisan alkua. Taktiikan luominen on tietysti selkeämpää, mikäli on käynyt treenaamassa kisaan. Kisataktiikan luominen ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että se olisi kiveen kirjoitettu ja siitä ei saa kisan aikana lähteä lipsumaan. Tosiasiassa ainakin itselläni taktiikka muuttuu useinkin kesken kisan, kun huomaan vaikkapa syönnin erilaiseksi kuin mitä olin kuvitellut.

Mikäli kisaan on treenattu, käydään paikat yleensä järjestelmällisesti läpi aloittaen parhaasta kala-alueesta, joka treenissä löytyi. Yleensä treenin tavoitteena on löytää useita kalapaikkoja riittävän läheltä toisiaan, ja käydä ne sitten mahdollisimman järkevässä järjestyksessä läpi itse kisassa. Parhaassa tapauksessa heti ensimmäisellä alueella riittää kalaa kisan loppuun saakka, mutta se on melko harvinaista.

Mikäli kisapaikka on outo tai ei ole käynyt treenaamassa, on tietysti myös vaihtoehto seurata sellaisia pilkkijöitä, joilla voisi olettaa olevan tietoa kalapaikoista. Kannattaa kuitenkin huomioida mahdolliset harhautukset, eikä aina kannata itsekään heti sännätä parhaalle paikalle, jos itse on käynyt treenaamassa. Alueelle voi saada merkittävästi enemmän tilaa pilkkiä, kun aluksi aloittaa "vahingossa" vähän väärästä paikasta.

Harjoittelemassa ei ole järkeä yrittää tutkia koskaan koko kisa-aluetta, ellei se ole erityisen pieni. Yleensä kannattaa enemmänkin järjestelmällisemmin pilkkiä tiettyä osaa järvestä ja selvittää sen alueen kalapaikat. Treenattua saa toki laajempiakin alueita, jos treeneille uhraa useamman päivän. Kannattaa myös muistaa, että vaikka kävisi niin, että kalaa ei treenissä löydy, niin treenistä on silti apua. Ainakin sen perusteella tietää, mille alueelle kisassa ei kannata mennä, jos ei ole kalaa löytänyt.

Kisaharjoittelussa kannattaa pilkkiä korkeintaan 5-10kpl ahvenia ylös reikää kohden ja ahventen ottohalukkuuden perusteella tulisi arvioida kuinka paljon kalaa alla on. Luonnollisesti tiheästä parvestä saa kaloja nopeampaan tahtiin ylös kuin harvasta parvesta. Jos treenissä on saatu enemmän kalaa kuin kisassa, niin silloin treenitapa on ollut väärä. Itselläni yleensä kisasaaliit ovat noin 2-3-kertaiset verrattuna treenien kalamääriin. Treenissä ei myöskään kannata turhan montaa reikää kairata alueelle, missä huomaa olevan hyvin kalaa, vaan kannattaa jatkaa alueelta pois reiluin reikävälein, jotta reikämäärä ei herätä kanssakisaajien mielenkiintoa.

Lopuksi


Aina ei voi voittaa, mutta ainakin kannattaa kisan jälkeen koittaa selvittää, minkä ansiosta voittaja voitti. Kalapaikka on se oleellisin tieto, joka tulisi selvittää. Muita oleellisia asioita ovat välineet ja pilkintätekniikka. Ensi kerralla voi olla apua, kun ottaa pärjänneistä mallia. Kannattaa koittaa selvittää järvikohtaisia niksejä etenkin paikallisilta ja muuten järvet hyvin tuntevilta. Joissakin vesistöissä esimerkiksi kalat ovat melkein aina irti pohjasta, ja pohjasta pilkkineet ovat punnitusjonossa ihmeissään.

Taidot kehittyvät parhaiten kovatasoisissa kisoissa. Joten jos haluat kehittyä, älä jätä kisoja väliin oletetun kovatasoisuuden vuoksi.

Kovasta kunnosta (siirtymät + kairaaminen) on apua varsinkin isommilla järvillä. Fyysisesti heikkokuntoisetkin voivat kuitenkin pärjätä, mutta kunnosta on silti aina ainakin vähän etua. Ylipäätään kaikesta muustakin nopeudesta on kilpapilkinnässä apua: kalan ylösottonopeus, kalan irroitus ja nopea alaslasku ovat sellaisia asioita, joissa aloittelijat häviävät mennen tullen kokeneille kisailijoille. Pilkintäteknikka tulisi saada kuntoon ja sen kautta kokemuksen kautta nopeutta lisää toimintaan.

Kisoissa kannattaa pitää kello kädessä ja välillä vähän tarkkailla ajankulua, ettei ajantaju häviä. Taktisia päätöksiä tehdään kisan aikana sen mukaan, paljonko kisaa on jäljellä! On tuskin kannattavaa enää viimeisen vartin aikana tehdä kilometrin siirtymää...
Kisoissa on yleensä paluuaika, ja sitä kannattaa varata sopivasti, mikäli ei kerkeä paluuajan puitteissa punnituspaikalle. Tulee siis arvioida oma vauhti takaisin punnitusalueelle, ja pilkkiä sen mukaan. Vastatuuli ja painava kalareppu hidastavat aina vauhtia ja se tulee ottaa huomioon.

Kisan aikana kannattaa tarkkailla muita kisailijoita, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että omasta pilkinnästä ei tule mitään. Jos itse on hankaluuksissa kisan aikana, kannattaa tarkkailla muiden kisaajien kalantuloa ja välineitä sekä pilkkitekniikkaa. Toisen pilkkitapaa matkimalla voi saada juonesta kiinni.

Kisoissa ei saa ikinä luovuttaa! Joskus yritys palkitaan vielä viimeisien minuuttienkin aikana. Ei ole lainkaan harvinaista, että kisan voittanut pilkkijä saa valtaosan kaloistaan vasta viimeisen tunnin aikana,

Tässä artikkelissa käsiteltiin aiheen laajuudesta johtuen moni asia melko pintapuolisesti, mutta jos kiinnostuit jostain asiasta enemmän, kommentoithan tähän blogiin niin vastailen mielelläni!

Lampipilkintää 7.12

Viime sunnuntaina oli vuorossa kolmas pilkkikerta tänä syystalvena, eikä sen jälkeen ole enää jäille uskaltanut. Sen verran heikoksi meni jäätilanne jo sunnuntaina. Vahvuutta toki oli noin 5-7cm, mutta jään laatukin alkoi jo heiketä siinä määrin, että jää ritisi päivällä jo melkein joka kohdassa.
Pilkintäkohteena oli siis Hollolan Haukijärvestä lähin lampi, jolla ei kartalla nimeä ole.

Lauantaina oli satanut viitisen senttiä lunta, mutta enää sunnuntaiaamuna lunta ei jäällä ollut, vaan lumi oli kastunut ja muuttunut kohvajääksi, joka tosin oli jäätynyt vain pinnasta, kun pakkasta oli yöllä niin vähän.

Jääsauva

Minulla on aina heikoilla jäillä mukana jääsauva, jolla lyön jäähän, jos olen epävarma jään kestävyydestä. Parhaiten sauva toimii kevätjäillä, sillä ensijäillä yleensä ritinästä osaa jo varoa heikkoja kohtia. Ensijäilläkin tämän tapaista kapistusta kannattaa käyttää varsinkin silloin, jos jää on kohvajäätä. Nyt oli se tilanne, että kohvajäätä oli pinnassa pari senttiä, ja loput alapuolella teräsjäätä. Jos sauvalla ei yhdellä lyönnillä mene jäästä läpi, niin silloin uskallan niihin kohtiin astua. Oikein kovalla lyönnillä meni jo sunnuntaina parissa kohtaa läpi, joten jäät alkoivat jo arveluttavat olla.

Sain seurakseni jäälle myös kaksi Jaria, jotka tulivat hieman kauempaa Hollolaan kautensa avaamaan. Kuuleman mukaan kuitenkin esim. Turengissa oli jäätilanne ollut saman tapainen, ja sielläkin oli tiistaista asti porukkaa pilkillä ollut.

Jäällä olin sunnuntaina sen verran hyvissä ajoin, että kala ei ollut juuri syönnillään vielä kun aloitin hieman hämärässä pilkkimään vähän ennen auringonnousua. Viisi reikää ehdin pilkkiä ja yhden pikkuahvenen saamaan, kun myös Jarit tulivat jäälle. Aloitin pilkinnän samoilta paikkeilta, kuin mihin lopetin perjantaina. Perjantaina tuli kuitenkin jo melkein koko lampi rei'itettyä, joten odotusarvo oli, että kalaa ei varmaankaan tule enää kuin puolet edelliskerrasta.

Sunnuntaina tulikin lähinnä rei'itettyä perjantaisten reikien väleihin. Tosin tietyt paikat rei'itin jo perjantaina 3-4m välein, joten niiden väliin oli jo aika turha tehdä uusia reikiä. Yksittäisiä ahvenia tosin sitenkin sai, mutta yksittäisiä kaloja tuli myös perjantain rei'istä. Pilkin aluksi morrilla ja tapsilla vuoron perään, ja tapsilla tuli yhdestä reiästä reilu 200g ahven. Morrilla kun reikiä tarkisteli, niin sai lähinnä pikkuisia. Huomasi kyllä jo aamupäivän aikana, että myös syönti on huonompi kuin perjantaina oli.

Ilmeisesti vähän aikaa jäällä ollut lumi sai jo hieman ahventen liikkeitä hidastumaan näin pienellä lammella, jonka vesi oli kuitenkin melko ruskeaa, ei kuitenkaan kahvin väristä. Ilmeisesti ahvenet eivät innostuneet pelkästä morrista ihan siinä määrin kuin perjantaina. Perjantaina todetun kala-alueen rei'itin päivän mittaan miltei 3m välein kaikkialta täyteen reikiä, ja eipä siihen missään kohtaa tullut tehtyä varmaan viittä tyhjää reikää peräkkäin. Kalamäärät reikää kohden olivat vain pienempiä kuin perjantaina ja kokokin hieman pienempää, varsinkin kun bonuskalat tuntuivat puuttuvan. Muutamia reikiä ongin tasapainolla saaden muutaman ahvenen, joista suurin jäi päivän 2. isoimmaksi ahveneksi. Tuo ahven oli arviolta 140g. Loppupäivästä pilkin myös 14g tapsisepellä silmän kanssa, ja silläkin sai kalaa vaikka vettä oli alla n. 1,5m.

Jarit saivat jonkin verran 70-100g ahvenia kuten itsekkin sain. Toinen heistä sai myös reilu 150g ahvenen. He onkivat lähes yksinomaan värikoukulla, ja yllättävän hyvin se näytti toimivan kun miettii, kuinka paljon paremmin morri toimi perjantaina ainakin omassa käytössä. Mutta olisi varmaan pitänyt jälleen kokeilla värikoukkuvehkeitä vähän monipuolisemmin, eikä vain kahta pilkkiä ja muutamaa koukkua. Pidän kyllä värikoukkupilkintää tasapainopilkinnän ohella ehkä haastavimpina oppia kunnolla. Muuttujia on välinepuolella enemmän kuin vaikka siinä mormyskoinnissa.

Jarit lähtivät järveltä puolen päivän aikaan jo pois, itse olin vielä melkein kahteen asti. Tosin kalantulo oli erittäin niukkaa ja en saanut kuin noin 15 pikkuahventa heidän poistumisensa jälkeen. Päätin käväistä vielä lopuksi Orimattilan puolella sijaitsevalla lammella, mutta kalahavaintoja ei reilun 10 reiän pilkinnällä tullut. Lammessa oli keskellä vettä vain 1,5 metriä, joten varsin matalasta lutakosta oli kyse. Tuollaisista on kyllä aika haastava lähteä kalaa etsimään, kun syvyyden perusteella ei voi oikein etsiä kun oli aika tasamatalaa.

Tässä oma saaliini.


Kalaa kertyi tältä ensimmäiseltä lammelta nelisen kiloa itselleni. Monelta lammelta olisi tuokin jo tavoittamaton saalis päivän aikana, joten aika hyvästä paikasta on kuitenkin kyse. Mutta nyt on kausi siinä määrin katkolla, että saapa nähdä koska pääsee jäältä jatkamaan. Pilkinnät kuitenkin jatkuu veneestä ja/tai laiturilta joka tapauksessa.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kahdella pikkujärvellä 5.12

Pilkkikausi sai heti tänään jatkoa, mutta kohdejärvi oli eri kuin eilen. Hollolan Haukijärvestä oli kuuleman mukaan joskus tullut jonkun verran 200-300g ahvenia, joten kävin tarkastamassa järven nykytilan.

Aamun keli oli usvainen

Visiitti Haukijärvelle jäi kuitenkin lyhkäiseksi, sillä kairattuani puolet järvestä läpi ilman kalahavaintoja päätin luovuttaa ja vaihtaa paikkaa. Vesi oli tässä järvessä varsin ruskeaa, ja vettä taisi pari metriä olla keskellä järveä. Melkein kaikkialla näytti kasvavan lumpeikkoa.

Siirryin vielä pienemmälle lammelle, jolla ei ole kartalta katsottuna edes mitään nimeä. Vesi näytti olevan aika lailla ruskeata tässäkin lammessa. Syvyyttä löytyi hieman reilummin, mutta matalasta lammesta oli kuitenkin kyse. Mutta mikä parasta, heti toisesta reiästä sain ahvenen tapsilla ja toiveet nousivat heti lammen kalaisuudesta. Syvyyttä tuolla reiällä oli 2,5 metriä.

Melkein koko lampi mahtuu tähän kuvaan.

Seuraavat reiät olivat tyhjiä, mutta  vähän matkan päästä pienen kaislikon edustalta sain keskipainolta 40g ahvenia monesta reiästä. Määrää ei tullut kuitenkaan enempää kuin muutama parhaista rei'istä. Kaloja tuli niin tapsilla, morrilla kuin värikoukullakin. Tuossa vaiheessa ajattelin, että jos rei'ittäisi ensin lammen kaikki rannat läpi ja sitten katsoisi miltä vaikuttaa.

Kymmenkunta seuraavaa reikää oli kuitenkin tyhjiä paria pikkuahventa lukuunottamatta. Aluksi ongin värikoukulla, mutta viimeiset reiät morrilla. Eräältä reiältä kun olin pois jo lähdössä, nappasi kuitenkin ahven. Vaan eipä ollutkaan mikään sattumakala, vaan tuon kalan jälkeen ahvenia tuli vielä 18kpl lisää. Kokoluokka vaihteli 20 ja 100 gramman väliltä. Parista seuraavasta reiästäkin sain muutamia ahvenia, mutta sen jälkeen rannan tuntumasta ei kalaa tullut.

Palasin takaisin päin kairailemaan ottireikien läheisyyteen, ja ensimmäisistä rei'istä tulikin yksittäisiä pikkuahvenia, kunnes tarrasi vähän isompi ahven ja mukavan kokoinen n. 300g ahven jäälle. Otin pikaisesti kuvan kauden ekasta kunnon filekalasta ja pudotin morrin veteen. Saman tien kun sai morrin pohjaan niin toinen samanmoinen ahven ylös. Hieman sai jo uitella, kun oli vain 0.10mm siima käytössä. Syvyyttä oli tällä alueella aika tasaisesti noin 1,5 metriä.

Kauden ensimmäinen yli varttikiloinen jäällä!

Lähistöltä ei ihan heti muita yli 100g ahvenia noussut, mutta ajan mittaan kun jaksoi rei'itellä sain vielä kaksi muutakin selvästi yli 250g ahventa ja muutamia 100-200g ahvenia. Reiällä sai monesti odotella vähän aikaa sitä ensimmäistä tärppiä, mutta sen jälkeen muut ahvenet ottivat innokkaasti kiinni varsinkin morri + punainen kärpäsentoukka -yhdistelmään. Surviaisilla olisi tietty saanut varmaan vielä paremmin, mutta niitä ei minulta tällä hetkellä löydy. Aika moni isompi ahven otti morriin kiinni jo morrin vajotessa. Morri oli toki melko hitaasti vajoava noin 3mm volframimorri. Aluksi käytin kelta-vihreää morria, mutta vaihdoin sen punamustaan kun huomasin punaisen kärpäsentoukankin maittavan kaloille paremmin kuin savimadon palasten. Värikoukulla pääsi melkein samanlaisiin kalamääriin, mutta yksikään isompi ahven ei ottanut värikoukkuun.

Lammesta löytyi siis yksi noin 60x20m kokoinen ja 1,5m syvyinen alue, jossa kalaa oli selvästi parhaiten. Muualta tuli lähinnä yksittäisiä pikkutirrejä. Ennenkin on tullut pikkulammilla huomattua, että kalat ovat keskittyneet vain yhdelle alueelle. Eilinen järvi oli poikkeus, sillä kalaa tuli ympäriinsä järveä.
Yhtäkään särkeä tänään saanut, joten niitä tuskin on järvessä ainakaan paljoa. Yksi pieni hauki otti värikoukkuun, ja päästin hauen takaisin lampeen huolehtimaan pikkuahventen harvennuksesta.

Kokonaissaaliini oli arvioilta 7kg ahventa, joista isoin n. 350-400g ja 3kpl seuraaviksi suurimpia 250-350g, joten ihan tyytyväinen voi saaliiseen olla ja mukava pilkkipaikka jälleen löytyi. Harmi vain, että lampi on niin pieni että tuli varmasti jo parhaat parvet harvennettua. Vain pieni osa lammesta jäi vielä pilkkimättä. Ensi kerralla tuolla keskitän koko pilkkiajan tuolle alueelle, mistä nuo isommatkin ahvenet tulivat.

Jäätilanteesta täytyy mainita, että aamulla oli ihan ok molemmilla lammilla noin 5-7cm jäätä, mutta päivän mittaan pintajää alkoi jo hieman sulaa tihkusateen ja plussakelin myötä, ja jään pinta oli jo kauttaaltaan märkä kun lähdin pois. Lisäksi rantajäät alkavat mennä heikoiksi kun puista putosi ihan reippaasti vettä jäälle, mikä tietysti ohentaa ja haurastuttaa jäätä. Huomisen pidän taukoa osin turvallisuussyistä ja tarkoitus on palata apajille sunnuntaina, kunhan yöllä tulisi muutama aste pakkasta kuten on ennustettu...

Kokonaissaalis

Sopiva kertasatsi ruokakalaa



torstai 4. joulukuuta 2014

Pilkkikausi avattu!

Enpä olisi viime viikonloppuna vielä uskonut, että jo tänään torstaina pääsee avaamaan pilkkikauden. Tosin itse asiassa jäälle olisi päässyt jo tiistaista lähtien. Sen jälkeen jäätilanne on pysynyt aika muuttumattomana.

Kohteenamme oli Hollolan Likojärvi. Järvi on alle 300 metriä pitkä ja kirkasvetinen. Hieman sain paikasta pohjatietoja, mutta ne oli vuosien takaa ja ilmeisesti kalakanta oli aika paljon muuttunut niistä ajoista. Kalaa kyllä tuli tuli tasaisesti eri puolelta järveä "niin kuin pitikin", mutta keskikoko oli aika surkean pientä noin 15-grammaista.

Jäätä oli 3-4 kairan pyöräytystä, eli noin 5-6 senttiä, paikoitellen ehkä hieman yli. Eli aika lailla sopivasti ja jäällä ei tarvinnut pahemmin putoamista pelätä. Rantajäiden kanssa sai tietty olla varovainen, mutta näytti siltä että jäälle pääsi ainakin melkein mistä vain.

Ekat reiät kairattiin turhan matalaan vahingossa, vaikka ei ihan rannassa oltu. Pohjassa kasvoi jotain kasvustoa niin paljon, että osaan rei'istä oli turha pilkkiä pudottaa. Hieman syvempään kun siirryttiin noin 2,5 metriin, alkoi kalojakin nousta harvakseltaan. Pari ekaa ahventa sain tapsilla ja seuraavat värikoukulla. Kokeilussa oli värikoukun kanssa ensimmäistä kertaa EV-1-pilkki, joka kyllä tuntui pelittävän ihan hyvin. Uittaessa en saanut pilkkiä menemään poikittain, vaikka jotkut sitä valittelevat kyseisen pilkin kanssa. Oma uittotekniikka on ilmeisesti sen verran rauhallinen, että pilkki ei mene sekaisin. Värikoukulla ongin reilusti yli puolet ajasta, lopuksi vaihdoin ketju+silmä -yhdistelmään ja aivan viimeiset reiät ongin tapsilla.

Kairailtiin rantoja pitkin järveä kiertäen ja kalaa oli paikoitellen ihan matalassakin noin metrin vedessä. Välineilä ei tuntunut olevan niin väliä. Tärpit tulivat nopeasti jos kalaa vain alla oli. "Ongelmana" oli vain kalan turhankin pieni koko ja vähäinen määrä. Noin puolet rei'istä kyllä antoi kaloja. 2,5 tuntia järvellä viihdyttiin ja vain yhdestä reiästä sain 10 ahvenenen rajapyykin rikki. Viimeisestä reiästä sain 2kpl yli 100g särkiä. Kalaa oli kyllä melko monessa syvyydessä, mutta parhaiten tuli rantojen tuntumasta noin 1-2,5m vedestä.

Itse taisin saada vain parista reiästä ylipäätään yli 30g ahvenia. Paremmasta näistä tuli peräkkäin muutama yli 50g. Kaverille osui lähistöltä myös päivän isoin ehkä vähän yli 100g ahven. Vaikka järvi oli varsin kirkasvetinen, tuntui siltä että kalaa antavat alueet kannattaa kairailla noin 3 metrin reikävälillä. Yleensä näin kirkasvetisissä järvissä kalat uivat reiälle kauempaakin eikä vierestä välttämättä tulekaan mitään. Tosin paikoitellen oli niinkin, että yhdestä reiästä tuli kaloja ja ihan läheltä ei mitään.

Sen verran kalan koko oli pientä, että huomenna suuntaan jollekin toiselle pikkujärvelle. Hakusessa on hyvät pikkujärvet Hollolan ja Lahden alueella...monesta järvestä tietoa löytyy, mutta ei näistä järvistä ole kaiketi ainakaan viime vuosikymmeniin kummoisia saaliita tullut.

Kaverin saalista yhdeltä reiältä.

Ratinan laituripilkkikisat 30.11

Tällä tietoa tuli viime sunnuntaina käytyä viimeiset laituripilkkikisat tänä vuonna. Opittua tuli aika paljon tästä lajista, joka eroaa kyllä tosi paljon verrattuna talven kisoihin. Mutta sen verran hyvin kuitenkin kisat menivät kaiken kaikkiaan, että varmasti runsaasta jäällä pilkinnästä oli jonkin verran apua laiturikisoihinkin.

Kisa alkoi jälleen yhdeksältä, ja syönti oli odotetun heikkoa aamuhämärässä kisan alussa. Itse en tälläkään kertaa saanut kaloja ensimmäisen vartin aikana. Kokeilin jonkun aikaa aloituspaikkani läheltä vielä ensimmäisen tunnin aikana noin 8-12m vesistä, mutta tuloksetta.

Laiturin päässä oli "parhaat" paikat jo varattu, mutta menin kuitenkin etukäteissuunnitelmasta poiketen toisiksi päädymmäiselle paikalle. Tulihan siitä särki silloin tällöin, mutta tahti oli auttamatta huonompi kuin päädyssä pilkkineillä. Nopeasti kävin tarkastamassa laiturin rannan puoleisen pään läheltä mikä siellä oli meininki. Kovin harvassa oli kalantulo kaikilla ja itse en saanut sitä ensimmäistäkään, joten siirryin takaisin melkein laiturin selän puoleiseen päähän. Kokeilin päädyn läheltä muualtakin ja sainkin kahdesta paikasta haalittua molemmistä noin 7 särkeä sekä yhden kuoreen.

Kaikki kalat oli tähän mennessä tulleet noin 6-9 metrin siimalla, 4-6m veden totesin tyhjäksi ja samoin 9-11m. Viimeinen tunti kun alkoi, ei itselläni ollut kuin noin 20 särkeä kasassa. Viimeinen tunti tulikin kohtuullista tahtia, mutta vieressä pilkkineet saivat kutakuinkin samaa tahtia myös. Itse en tosin aluksi saanut kovin hyvin, vaan tahti parani loppua kohti. Itse sain kalani niinkin syvästä kuin 13 metrin siimalla. Vettähän tuossa oli alla ainakin 16 metriä. Että syvään olivat kalat paenneet. Oli vain vaikea taas arvata/käsittää, että 12-13 metrissä on kalaa ja 6-8 metrissä on kalaa, mutta sillä välillä ei.

Kisa oli saaliiden suhteen miesten sarjassa mukavan tiukka, ja oma saalis riitti juuri palkinnoille 4. sijaan. Naisten sarjan voittaja sai ilmeisesti melkein kaikki kalansa laiturin päästä, mistä on monta muutakin kisaa voitettu.

Tulokset:

Nuoret:
1. Markus Laitinen 935

Naiset:
1. Eeva Asikainen 4685
2. Terttu Kota-Aho 3160
3. Sinikka Mäkinen 2915
4. Hilkka Helin 2330
5. Anna-Maija Pohja 1530
6. Helena Villenius 1255
7. Irene Siitonen 995
8. Vieno Sisso 245

Miehet:
1. Arto Särkikoski 3555
2. Jorma Nyman 3480
3. Reino Asikainen 3170
4. Atte Mustalahti 3095
5. Antti Sytelä 2775
6. Matti Santonen 1875
7. Armas Ruokolainen 1385
8. Kauno Kota-Aho 1130
9. Mauno Suhonen 1040
10. Reijo Tammisalo 960
11. Leo Laatikainen 590
12. Paavo Pyöriä 560
13. Jouko Honkanen -



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Venepilkillä Pyhäjärven Liukuslahdella 29.11

Viime lauantaina kävin mahdollisesti viimeisen kerran venepilkillä tänä syksynä (!?). Kohteena oli "kotiveteni" Nokian Pyhäjärven Liukuslahti. Vesillä olin noin klo 13-15.

Täällä yleensä ahven on jossain määrin parveutunut loppusyksystä lahden suulla olevaan syvänteeseen. Yhden kerran kävin tuolla jo koittamassa muutama viikko sitten, mutta silloin saaliina oli vain kaksi ahventa, joista toinen tuli tästä syvänteestä. Isompi kahdesta ahvenesta oli melkein 300g ja se tuli hieman Liukuslahden ulkopuolelta 8m syvyydestä morrilla.

Tällä kertaa oli ahvenet siirtyneet jo aika hyvin syvänteeseen. Reilut 2 kiloa pilkin ahvenia tapsilla pääosin noin 7,5m vedestä. Valtaosan kaloista pilkin Sepe-93-pilkillä, joka on kyllä nopea pilkki vielä noissa syvyyksissä kun vajoaa aika suoraan alas. Kalat oli parveutuneet varsin pienelle alueelle syvännettä, eikä muilta puolilta monttua tullut oikein mitään.

Lopuksi kun alkoi jo hämärtää, ajattelin pois lähtiessä kokeilla pikaisesti keskeltä Liukuslahtea, missä on vettä 4-5 metriä. Melko nopeasti sainkin tapsilla pari ahventa. Päätin vaihtaa pelkkään morriin, sillä usein siihen isommat ahvenet ottavat paremmin. Niin kävi tälläkin kertaa, ja noin minuutin uittamisen jälkeen nostin noin 200g ahvenen ylös. Hetken päästä sain vielä yhden pikkuahvenen ja sitten kalantulo tuntui loppuvan. Ilmeisesti tuli jo niin pimeää.

Näköjään kannattaa kokeilla syksyllä myös tuosta lahden keskeltä, vaikka siitä ei varmasti samanlaisiin kappalemääriin pääse kuin lahden suulta. Ensijäillä tuosta melkein keskeltä Liukuslahtea pilkitään suurimmillaan yli 500g ahvenia, ja taitavat ne kalat olla jo nyt melkein samalla paikalla. Ilmeisesti ne eivät vain tahdo ennen vesien jäätymistä ottaa oikein muuhun kuin morriin. Saalista kertyi yhteensä tällä kerralla reilut 2,5 kiloa, mutta keskipaino jäi 30 grammaan.