Laitetaanpa vähän yhteenvetoa menneestä pilkkikaudesta omasta näkökulmastani.
Pilkillä tuli käytyä vähiten sitten armeijavuoden 2009, ja muutenkin toiseksi vähiten ainakin vuodesta 2004 lähtien. Laiskuuden ja kiireiden vuoksi en pitänyt oikestaan mitään muuta pilkkipäiväkirjaa kuin tätä blogia. Aiempina vuosina olen tehnyt paljon perusteellisempia muistiinpanoja jopa ilmanpaineeseen, kuun asentoon ja tuulten suuntiin yms asti. Tarkoitus ei suinkaan kyllä ole hylätä näiden muistiinpanojen tekemistä, sillä niistä saa kyllä ihan mielenkiintoista dataa ja ne auttaa muistamaan asioita...
Niin, arviolta 62 pilkkikertaa kertyi tälle talvelle, mikä oli reilut 30 kertaa vähemmän kuin viime talvena. Pilkkikerroista 10-15kpl oli lyhyitä alle 3 tunnin käväisyitä, pitkiä 10h+ päiviä tuli tehtyä kutakuinkin yhtä paljon. Kausi alkoi ennätysmyöhään, vasta 3.1. Muistaakseni entinen ennätys oli 26.12 vuodelta 2009. Mainittakoon tähän vielä, että yhden kerran olen kauteni avannut lokakuussa, vuonna 2002. Kausi päättyi viime vuosille tyypilliseen aikaan 22.4. Vielä odottaa se talvi, että toukokuussa pääsisin jäältä pilkkimään.
Pilkkikilpailuita kertyi tälle kaudelle ainoastaan 15 kappaletta, mikä oli varmasti vähiten sitten talven 2001-2002, joihin aikoihin aloittelin aktiivisemmin tätä lajia. Suurimpana syynä vähäiseen kisailuun oli yksinkertaisesti todella vähäinen kisatarjonta. Alkukauden kisoja varsinkin peruttiin todella pitkälle tammikuuhun jään puutteen vuoksi. Helmikuussa kun vihdoin oli jäätä, niin kisajärjestäjiä ei juuri ollut näköpiirissä. Kausi meni ihan tasaisen hyvin verrattuna edellisiinkin vuosiin, mutta Pohjanmaalla käydyt kisat (paras sijoitus 8.) laski kyllä kauden kokonaistasoa. Kaikkiaan taisin olla kahdeksassa kisassa viidestätoista viiden parhaan joukossa. Kilpailuja tuli kyllä käytyä etukäteen oudoilla/melko oudoilla vesillä aiempaa enemmän, mikä ei ainakaan helpottanut pärjäämistä. Monet hyvin tuntemillani vesillä olevat kilpailut jouduttiin perumaan sekä alku, että loppukaudesta. Olen myös tavallisesti pärjännyt hyvin kaiken kalan kisoissa (viime talvena sijoitukset 2x1 ja 2x2), mutta tänä talvena en osallistunut kaiken kalan kisoihin kertaakaan.
Kisaennätystä onnistuin vihdoin menneellä kaudella parantamaan ja tuli parannettua sen verran kerralla, (17,44kg -> 24,39kg) että uudelleen parantaminen on edellistä vaikeampaa. Tai ehkäpä se riippuu enemmän siitä missä kisailee...
Kauden ensimmäisen pilkkikerran ensimmäinen ahven ja kauden ensimmäinen kala jäi samalla kauden isoimmaksi ahveneksi. Painoa en saa koskaan tietää, mutta arvioit pyörivät 550g tietämillä (34cm ja pulska). Seuraavaksi isompia olivat 530g, 480gx2, 450gx3 jne jos oikein muistan. Kilpailuissa isoimmat ahvenet taisivat tulla samassa kisassa kuin missä tuli 24,39kg saaliskin, arviolta 350g-400g oli useampia.
Hupipilkillä tuli viimeisellä meripilkintäkerralla paranneltua myöskin hupipilkintäennätystä (n. 35-36kg). Tuohon ei kyllä kyseisestä paikasta paljoa vaadita ja sitä voi parantaa melkein milloin tahansa jos vain viitsii tehdä pitkää päivää. Noidenkin pilkkimiseen meni yli 12 tuntia.
Suurin asia, tai suurin muutos omassa pilkinnässä menneellä kaudella oli ehdottomasti diagonaalivavan käytön aloittaminen kilpailuissa. Tosin silloin kun en kehimällä pilki, on kala saatava yhdellä vedolla ylös asti. Eli mieluiten vettäkin tulisi olla alla alle se 1,5 metriä. Tämä oli ehdottomasti ensimmäinen kausi koskaan, kun kehityin siimasta vetäjänä sen verran että koin sen käyttämisen kilpailuissa hyödylliseksi. Tuli hupipilkillä tehtyä niin paljon toistoja, että lopulta homma alkoi sujua. Viime talvena tuli oikeastaan vain Kuhamajan kilpailussa koitettua siimasta vetoa, kun vettä oli alla vain metri. Siitä huolimatta touhusta ei tahtonut tulla yhtään mitään ja vaihdoin kehimiseen muutaman kilon jälkeen ja homma alkoi toimia.
Piikkareiden käytön lopettaminen ja siirtyminen nastoitettuihin goretex-tossuihin oli myös täysin oikea ratkaisu eikä takaisin ole varmasti paluuta. Omat jalat ei vain yksinkertaisesti kestä juostessa kovapohjaisilla piikkareilla vaan jalkapohjat kipeytyvät. Viime keväänä meni kauden jälkeen monta viikkoa, että pystyin käymään lenkillä kauden jälkeen.
Ennen kauden alkua tuli liimattua myös pehmuste pilkkirepun sisäastian selän puoleiselle alareunalle, eikä selkä kipeytynyt talven aikana kertaakaan tuon ansiosta. Viime talvena alaselkä tuli välillä kovinkin kipeäksi kun pehmustetta ei ollut.
Lopuksi sanon vielä pilkkikaudesta yleisesti näin Etelä-Suomessa, että isompaa ahventa nousi talven aikana todella paljon huonommin kuin edellisinä talvina. Suurinpana syynä pidän tuota järvien myöhään jäätymistä, siitä seurannutta vesien sekoittumista ja kylmenemistä hyvin lähelle nollaa astetta. Odotuksiin nähden kuitenkin isompaa ahventa nousi yllättävänkin paljon. Keskimääräistä vähemmän sitä kuitenkin nousi ja valtaosa kisasaaliista oli kyllä tänä talvena aika surkean kokoista ahventa. Kisasaaliit jäivät useimmissa paikoissa keskimääräistä pienemmiksi, ja varsinkin ensijäillä saaliit olivat monessa paikassa aivan onnettomia. Yksittäisissä kisoissa kala kuitenkin söi ja saaliit olivat sen mukaisia.