Kulovedellä 12.12. & Lahden Vesijärvellä 18.12.

 Tässä lyhyesti parista hupipilkkikerrasta. 

Kulovedelle suuntasin ruokakalat mielessä, Sarkolan vesille. Tuolla ei ole ihan kovin montaa kertaa tullut pilkillä käytyä, mutta jonkinlaiset ruokakalat on irronnut joka kerta. Viime keväänä tuolla tuli kertaalleen käytyä, ja ajatuksenani oli kokeilla onko näin ensijäillä samoilla paikoilla kalaa.

Alku oli lupauksia herättävä, kun taisi olla päivän toinen reikä, jolla Lastu-tasapainoa haukattiin heti parin noin 300g ahvenen toimesta. Enempää ei tuosta reiästä kuitenkaan noussut. Seuraavalla reiällä pyörähti pari kalaa, mutta kaloja ei tuntunut oikein kiinnostavan. Lisää reikiä ympärille, ja taisin yhden pikkuahvenen saada. Hiljaista oli, ei näkynyt kaiussakaan kuin korkeintaan yksittäisiä kaloja. Rei'itin penkan reunaa pitkin noin 4m vedessä saaden vielä yhden vähän isomman ahvenen, mutta ei ympäriltä muuta.

Siirryin kokeilemaan yhden vedenalaisen niemekkeen, josta olen aina saanut ainakin jotain. Sain nytkin, mutta töitä sai sen ainoan kalan eteen tehdä kohtuuttoman paljon. Ihan hyvän kokoinen kala kuitenkin tuokin. Keli oli todella pimeä, ja se pienikin syönti tuntui hiipuneen tyystin. Tosin todettakoon, että kalaa ei liiemmin kyllä allakaan ollut missään vaiheessa. Kokeilin vielä tuloksetta uudelleen päivän aloituspaikkani. Päivän saldo taisi olla 5 filekalaa ja 3 pikkuista.

Päivän keli

Kauden ensimmäiset tasurikalat

Lahden Vesijärvellä Enonselällä tuli 18.12. poikettua paikallisen "oppaan" eli Tonin kanssa. ;)

Suuntasimme potkukelkoilla viime vuoden ottipaikoille. Aloittelin tällä kertaa värikoukkupilkillä, tällä kertaa 50mm Veteran ja värikoukku kokoa 8. Mukaan tuli yhden värikoukkupilkin lisäksi 4 tasurivapaa ja 4 morrivapaa. Alku oli erittäin lupaava, sillä sain heti ekasta reiästä melko nopeasti 4 ahventa värikoukulla, kokoluokka 100-250g. Vettä tuossa oli noin 9m. Kaloja näkyi kaiussa edelleen, ja ajattelin heti kokeilla tasurilla värikoukun sijasta. Vaan syönti tyssäsi siihen. Tosin ei ottanut enää värikoukkuun tai morriinkaan, vaikka kaloja alla oli. Muutamia reikiä tein ympärille lisää, mutta kaloja ei näkynyt. Toni sai muutaman ahvenen yhdestä reiästä.

Palasin takaisin päivän aloitusreiälle, ja ahvenet näyttivät aktivoituneen. Nostelin värikoukulla kymmenkunta yli 100g ahventa aivan peräkkäin. Syönti kuitenkin loppui siihen, eikä morrikaan auttanut. Pari uutta reikää vielä alueelle ennen paikan vaihtoa. Toni jäi vielä yrittämään, ja kelkottelin noin kilometrin päähän vanhalle tutulle paikalleni. 

Tein aluksi penkkaan 3 reikää peräkkäin, syvästä matalaan päin. Eka reikä taisi osua hieman liian syvään, noin 10m veteen, eikä siitä kaloja tullu. Toka reikä ja 7,5m vettä alla, se reikä osui. Alku oli kyllä kankea, värikoukussa oli reilun kokoinen ahven kiinni, joka irtosi ja vei parven mennessään. Hetken houkuttelun jälkeen parvi tui takaisin, ja syönti alkoi hiljalleen ja kiihtyi. Tosin aika äkkiä vaihdoin morrivapaan, kun syönti oli kuitenkin nirsohkoa. Alle tunnissa nostelin tuosta reiästä ehkä 6 kiloa ahventa, kunnes hyytyi. Pari tyhjää reikää väliin, kunnes pieneltä ns. maitojäälaikulta löytyi jälleen uusi parvi. Tästä sain tasurillakin pari ahventa, mutta nopeasti vaihtui morritteluksi. Pari vähän isompaakin noin 400g ahventa otti morriin. Tätä reikää pilkkiessäni Tonikin tuli alueelle, mutta syönti tuntui jo hiipuvan. Jotain yksittäisiä kaloja vielä alueelta saatiin morrilla aivan pohjasta, mutta koko ajan tuntui menevän vaikeammaksi. Aivan lopuksi sain vielä yhdestä reiästä noin 10m vedestä kymmenkunta filekalaa. Syönti oli tosi huonoa, ja olin jo pariin otteeseen vaihtamassa reikää, kun sitten aina lopulta joku kala innostuikin ottamaan.

Täytyy olla tyytyväinen kalantuloon, montaa kertaa en ole Enonselältä saanut tämän enempää yli 100g ahvenia. Ahventa oli yhteenä ehkä 14 kiloa ja keskipaino reilusti yli 100g, mutta varmaan alle 150g.

Petäyksen kisat, Vanajavesi 23.2.

Petäyksessä oli kisa-aikana 9-14, puolen tunnin siirtymillä. Kisassa tavoiteltiin suurinta ahvensaalista, mutta myös 5 ahvenen kilpailu sisältyi samaan kisaan.

Odotukset olivat treenin jälkeen korkealla, ja piti hieman malttaa mieltään ettei ihan liikaa sitä hehkuttaisi ennen kisaa. Joka tapauksessa arvelin ennen kisaa saaliini asettuvan jonnekin 15-20 kilon tietämille.

Ajattelin sen verran hämmentää kilpapilkkiväkeä, että otin kilpailuun ahkion, kuuden tuuman kairan ja sen kaikuluotaimen, kun se oli tässä kisassa sallittu. Useimmilla tuntuu olevan ennakkoluuloja kaikuluotaimen hyödyllisyydestä, mutta treenin perusteella ajattelin siitä tässä tapauksessa olevan enemmän hyötyä kuin haittaa.

Päätin ennen kisaa, että jos yksikin kilpailija lompsii perässäni samaan suuntaan, en mene suoraan parhaille treenialueille vaan aloitan lähempää lähtöä paikasta, jossa oli myös treenissä hyvin kaloja, mutta keskikoolta selvästi pienempää. No, myös Niko oli menossa samalle alueelle, ja loppujen lopuksi kävelin hänen perässään tuolle paikalle. Muutamia kilpailijoita tuli perässä, ja ajattelin noin tunnin verran viettää alueella aikaa.

Päätin aloittaa kisan ketjupilkillä (Sepeteus55). Kala oli yllättävän tiukassa ensimmäisillä rei'illä, ja isommat ahvenet loistivat poissaolollaan, vaikka niitä edellispäivänä tuostakin nousi. Vasta päästyäni noin 7m veteen sain yhden isomman ahvenen ja toinen irtosi. Lähialueella olevat pari kilpailijaa sen sijaan tuntuivat paremmin viihtyvän samoilla rei'illään. Siirryin vajaa 100 metriä toiseen kohtaan, kun en oikein löytänyt kaloja. Sieltä alkoi heti ahventa nousta 4-5m vedestä, mutta jotenkin syönti tuntui huonolta ja vaihdoin tapsipilkkiin, tällä kertaa 50mm Pöysti. Oikeastaan aina kun pilkin sai alas, oli kala heti kiinni. Alkuun nousi 30-50g ahvenia muutama, mutta nopeasti koko putosi 15-25 grammaan. Sen kokoisia en jäänyt pilkkimään ollenkaan, vaan heti uutta reikää jäähän hieman syvempään veteen. Samalla vaihdoin tilalle nopean n. 15g painavan liukupilkin, jota käytin esim. Vesijärven kisoissa.

Päästyäni 8m veteen alkoi tapahtua. Sain peräkkäin kymmenkunta keskipainolta n. 200g ahventa, mutta sitten kalantulo lakkasi. Kello oli tuossa vaiheessa jotain 10, ja alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi pitänyt vaihtaa toiselle paikalle, mutta jäin kuitenkin vielä puoleksi tunniksi alueelle yrittämään kun vastoin odotuksia tuosta alkoi nousta noin suurta kalaa. Seuraavat kymmenkunta reikää eivät kuitenkaan ihmeemmin lisää kaloja antaneet, ja päätin juosta suoraan treenin parhaalle paikalle, kello oli puoli 11. Tuossa vaiheessa ahvenia oli minulla kasassa arviolta 3-4 kiloa.

Vajaan kilometrin juoksumatka ja reikä jäähän. Vaan kaiussa ei näkynyt kuin yksi kala alla. Hetken houkuttelu, ja raskaamman puoleinen kala kiinni....puolen kilon lahna! Uusi reikä hieman syvempään veteen ja kalaa oli heti alla paljon. Muutaman ahvenen jälkeen otin kaiun anturin kokonaan pois tieltä, kun hetken aikaa ahvenet löivät rajusti pilkkiin. Kalaa tuli lähes taukoamatta samasta reiästä noin 7 kiloa, ja liki kaikki ahvenet olivat 100-300g. Täytyy sanoa, että ihan tällaista tykitystä en treenin perusteella uskaltanut edes toivoa.

Vaan seuraavat pari reikää oli jälleen tyhjiä. Kauaa ei tarvinnut kuitenkaan kalaa hakea, vaan löysin nopeasti kohtalaisen kokoisen alueen, josta sai kalaa joka reiästä. Yleensä reiät antoivat 5-10 isompaa ahventa, jonka jälkeen koko pieneni ja sai tehdä uuden reiän. Tuollakin tahdilla kaloista kertyi painoa mukavasti noin 1-4kg joka reiästä. Yhden aikoihin tahti alkoi hiipua, kun olin aika kattavasti rei'ittänyt alueen. Arvioisin, että tuohon aikaan oli ahventa kasassa noin 22 kiloa. Viimeinen tunti meni vähän säntäilyksi, kun yhtään parempaa reikää ei enää osunut. Ahventa tuli kyllä monestakin reiästä hyvää tahtia, mutta koko meni turhan pieneksi. 5-10kpl yli 100g ahvenia osui kuitenkin vielä viimeiseen tuntiinkin.

Ihan hirveästi pelivaraa en paluumatkalle jättänyt, vaan loppuun asti tuli pilkittyä. Rannassa taisi jäädä aikaa nelisen minuuttia, ja ehkä 80% matkasta juoksin takaisin ahkiota vetäen. Olin varma, että 20kg rajapyykki tulee menemään selvästi rikki, mutta ajattelin että oma kisaennätys jää vielä haaveeksi. Siitä jäin reilun kolmen kilon päähän, mutta ilmeisesti saaliini 25435g oli uusi Vanajaveden ennätys. Samalla neljäs 20kg ylitys ahvenkisoissa (2x Vanaja, 1x Pyhäjärvi, 1x Vesijärvi). Ahvenia saaliissa oli yhteensä 327kpl, joten keskipainoksi muodostui 77,8 grammaa. 5 isointa ahventani painoivat 1555g, mutta sillä ei ollut asiaa ainakaan kärkikaksikkoon 5 ahvenen kisassa, onnittelut vielä tuosta Aleksille!

Niko oli kilpailun toinen myöskin 20kg ylityksellä. Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin, että tuostakin paikasta nousi kaloja niin hyvin.

Tosiaan valtaosan ahvenista pilkin 6-9m vedestä nopealla tapsipilkillä. Koukun koko 12, mutta isommille olisi varmasti toiminut isompikin morri/koukku. Syöttinä käytin melkein pelkästään kärpäsentoukkaa, kun se tuntui toimivan silmää paremmin. Muutamaan otteeseen kokeilin ketjua, mutta mielestäni tärppejä sai odotella selvästi kauemmin. Kalat pilkin keskimäärin 2-3 metriä irti pohjasta, kaiusta oli hyvä seurata, millä korkeudella ahvenet milläkin hetkellä olivat. Aivan satavarma en ole kuitenkaan, oliko kaiusta hyötyä vai ei. Kertaalleen sain siiman aivan solmuun anturin ympärille, ja muutamia kertoja kala meinasi tarttua anturin johtoon. Yhtäkään kalaa en karkuuttanut kaiun takia. Kaiun avulla pystyin hylkäämään tyhjät reiät nopeammin, mutta toisaalta paikanvaihto vie enemmän aikaa kun pitää anturia nostella...

Maksimaisen pönttö kävi melko ahtaaksi

Ahvenilla oli melko runsaasti kuoreita mahassa

TULOKSET: (kaikki eivät punninneet)

Nuoret:
Aleksi Äimänen 9530g. 

Aleksilta löytyi kilpailun 5 suurinta ahventa: 1810g


Naiset:
1. Ritva Hakkola 9985g
2. Sirpa Vuohelainen 3780g
3. Inga Mäkelä 1905g
4. Lea Kujanpää 1440g
5. Kaija Lindberg 720g

Miehet 60
1. Pertti Järvinen 15830g
2. Juha Kokkola 9890g
3. Martti Virtanen 9660g
4. Kari Rosberg 8680g
5. Pekka Heinonen 7335g
6. Olavi Palosaari 7070g
7. Tapio Auvinen 4850g
8. Jari Kopra 4760g
9. Olavi Pärssinen 3060g
10. Risto Mäenpää 2700g
11. Risto Ruoho 2595g
12. Pekka Survo 2370g
13. Pertti Koskinen 2095g
14. Reima Moisio 1580g

Miehet
1. Atte Mustalahti 25435g
2. Niko Saarinen 20240g
3. Pentti Takaniemi 16925g
4. Pekka Matikainen 11810g
5. Markus Siivonen 11055g
6. Ahti Leppänen 10540g
7. Kalle Lehto 10055g
8. Aleksanteri Hietakangas 9830g
9. Juha Rantala 9735g
10. Jari Multanen 9130g
11. Timo Kinnunen 8480g
12. Petro Virtanen 8014g
13. Jyri Korkeila 7290g
14. Lauri Sipilä 6040g
15. Samu Mäkinen 4965g
16. Jouni Piipponen 4810g
17. Vesa Virtanen 3030g
18. Jouni Saarinen 2800g
19. Jaakko Salminen 1350g
20. Olli Mustonen 975g

Vanajavesi, Petäys, kisatreeni 22.2.

Viime perjantaina tuli "käytyä" Vanajalla ensimmäistä kertaa tänä talvena ja samalla treenailemassa kisaan. Viime vuoden Petäyksen kisaan tuli mentyä kylmiltään ja saalis taisi olla jotain 8 ahventa, joten siitä lähdettiin ainakin parantamaan. Kalaisalla Vanajalla on myös todella paljon niitä no... niitä vähemmän kalaisia alueita.

Perjantaina olin jäällä hieman kahdeksan jälkeen aamulla. Samalla testiin pääsi uudet pilkkitossut uusilla piikeillä. Jo ensi askelista alkaen huomasi, että nyt on tossu kohdillaan, pito oli aika lailla täydellinen. Jos joku sanoo että Icebugeissa, suunnistusnastareissa tai Sarvoissa on hyvä pito, niin silloin ei ole tällaisia piikkejä kokeillut. Kyllä hieman harmittaa millaisilla piikeillä sitä on tullut luisteltua liukkailla jäillä monta vuotta.

Treenin tein siis kävellen, ahkiota ja kaikuluotainta vetäen. Itse asiassa kaiun otin sen takia, kun huhujen mukaan kalantulo oli ollut ainakin viikon verran tuolla jo todella heikkoa. Näin pääsin ainakin näkemään onko kaloja alla vai ei ja syövätkö ne. Treenin päätin pilkkiä värikoukulla ainakin aluksi. Mukana oli myös tasureita, morrit ja pari ketjupilkkiä. Tapsivehkeitä en mukaan ottanut, koska en ole oikein koskaan saanut niitä Vanajalla pelittämään.

Treenin aloittelin Lusinselän puolelta alueelta, jossa oli ainakin pari edellistalvea ollut paljon niin ahvenia kuin pilkkijöitäkin. Nyt alueella ei ollut näistä kumpaakaan. Tosin hetken päästä yhteensä kolme muuta pilkkijää oli näköpiirissä, joista ainakin kaksi potkukelkkailevaa oli treenareita.

Jäällä näkyi pieniä reikärykelmiä, ja sainkin ahvenia kun näiden kohtien läheltä koitin. Kalaa kuitenkin oli alla sen verran vähänlaisesti, että jatkoin koko ajan suoraviivaisesti matkaa kohti toista puolta Lusinselästä. Itse asiassa tuossa välissä meni tunti siten, että sain vain kaksi ahventa. Rei'itin pelkästään 3-7m vesiä.

Yhdestä kohtaa löytyi sopivan oloista penkkaa, ja alla oli parilla reiällä heti isoa ahventa. Ensimmäisestä reiästä otin kaloja talteen kaksi ja toisesta yhden, isoin ahven hieman vajaa 300g. Näin kuitenkin kaiusta, että isoa ahventa oli alla enemmänkin. Tuossa vaiheessa pidin tuota varsin potentiaalisena kisapaikkana, ja koitin kovasti etsiä alueelta varapaikkoja. Seuraavat kymmenkunta reikää eivät kuitenkaan antaneet lisää kaloja, kun jatkoin matkaa eteenpäin.

Tässä vaiheessa päätin pitää ensimmäisen evästauon, kello taisi olla jo jotain 12. Tuossa vaiheessa huomasin, kun toinen treenaaja päätti tulla kohti. Päätin pelata varman päälle kalapaikkani suojelun, ja tainnutin äkkiä suurimmat ahvenet ja työnsin piiloon vapataskuihin. :D

Kokeilin tauon jälkeen etsiä ahvenia vielä matalemmasta, mutta en saanut edes niitä pikkuahvenia. Vasta kun löysin taas sopivan oloista penkan reunaa uudesta paikasta, oli kaloja alla ihan hyvin. 30-50m reikävälillä etenin, ja parista reiästä peräkkäin sain keskipainolta n. 50g ahvenia oikein hyvää tahtia. Kala-alue oli kuitenkin todella pieni, sillä en seuraaviin 15 reikään saanut kuin muutaman pikkuahvenen.

Kello oli jotain 14, ja päätin tehdä parin kilometrin siirtymän yhteen menoon seuraavalle paikalle. Sen verran lämmin päivä oli, että piti siirtymäksi ottaa takkia pois päältä. Tuolta alueelta koitin vain kaksi täsmäkohtaa, pari pientä monttua. Toisessa oli vähän kaloja, mutta ei houkutellut tuokaan paikka. Jälleen kilometrin siirtymä seuraavalle paikalle. Tältä paikalta sijoituin Vanajapilkissä toiseksi vuonna 2011, ja varma voitto meni siihen kun en aloittanut silloin siitä...No, sen jälkeen siinä ei ole oikein ollut kaloja, eikä ollut nytkään paitsi yhdeltä reiältä sain muutaman ahvenen ja olisi siinä alla ollut lisääkin.

Siirryin "ison selän" eli Vanajanselän puolelle, kello taisi olla 15. Kokeilin yhden saaren reunaa, jossa joskus oli isompaakin ahventa, mutta nyt ei siitäkään tullut merkkiäkään kaloista. Jatkoin yhden syvänteen päähän 4-6m veteen, ja siitä osui yksi oikein hyvä reikä. Reilun viiden metrin vedestä tuli hyvää tahtia 30-40g ahvenia. Tuokin vain oli ainoa kalareikä, ja seuraavat toistakymmentä reikää oli taas tyhjiä. Seuraavaksi siirryin kokeilemaan muutaman sadan metrin päähän pari paikkaa n. 3m vedestä, jossa toissatalvena oli hyvin kaloja. Toinen paikka vaikutti tyhjältä, mutta seuraavalle paikalle heti ensimmäinen reikä osui. Ahventa tuntui olevan alla oikein reilusti, mutta se oli pienehköä. Joka tapauksessa tuossa kohtaa tuli ensimmäinen aavistus, että ei taidakaan olla kannattavaa lähteä kisassa Lusinselän puolelle vaan se olisi iso riski.

Mutta sama toistui jälleen: toista kalareikää ei osunut tällekään seudulle, vaikka taas toistakymmentä reikää tein, osaa olla kalat pienissä pisteissä! Kello taisi olla 16.30, ja vielä päätin lähteä kävelemään uusille paikoille. Ihan piti tarkistaa tuossa vaiheessa, koska aurinko laskee, ja laskuaika oli jotain 17.30.

Kokeilin yhdeltä tutulta paikalta vähän syvemmästä 4-8m vedestä, ja oli aivan kuin olisi järveä vaihtanut. Joka ikisestä reiästä nousi ahvenia hyvää tahtia. Koko oli pienehköä muuten, mutta joka reiästä osui ainakin yksi yli 100g bonusahven sekaan. Tuossa on tullut käytyä pilkillä pari kertaa aiemminkin, mutta kalaa ei lähellekään tuohon malliin ole ennen ollut.

Ajattelin, että tässä voisi olla kisapaikka, ja kattelin vielä syvyyskarttaa. Löysin vähän vastaavanoloista pohjanmuotoa vielä kauempaa lähdöstä, ja päätin juuri ennen auringonlaskua kävellä vielä sinne. Ensimmäinen reikä osui turhan matalaan ja oli tyhjä, mutta osuttuani 5-8m penkkaan alkoi ahvenia nousta. Kokeilin jopa kaverin tekemää tasuria tuossa ja sain silläkin keskipainolta 100g ahvenia. Kalaa oli alla paljon ja keskikoko oli parempaa kuin edellispaikassa, joten kisasuunnitelmat meni vielä uusiksi. Alue oli jo melko rei'itetty ennen minua, mutta silti kalaa tuntui olevan hyvin.

Siirryin vielä vähän matkan päähän seuraavalle paikalle, ja sieltäkin nousi ahvenia hyvää tahtia 4-8m vedestä. Tällä kohdalla ei ollut kukaan muu pilkkinyt. Tuolla tuli jo värikoukullakin yhdestä reiästä 3 yli 100g ahventa peräkkäin ja keskikoko oli hyvää. Kauaa en ehtinyt aluetta kartoittaa, sillä tuli sen verran hämärä, että piti lähteä kävelemään takaisin autolle.

Tunti siinä kävellessä menikin, ja päivän päätteeksi laskeskelin, että 22,5km tuli kuljettua ja jäällä olin yhteensä 10,5 tuntia. Vielä kun ajomatkoihin meni pari tuntia, sitä sai kotona selitellä missä olen koko päivän ollut. :) Treenisaaliini oli yhteensä 106 ahventa / 5,1 kiloa, joista melkein 4 kiloa ongin viimeiseen pariin tuntiin. Ei ollut siis vaikea valita, mille suunnalle kisassa lähden.

Ai niin, kala tuntui olevan koko treenipäivän valmiiksi välivedessä, sekä Lusinselällä että Vanajanselällä, ja varsinkin Lusilla. Olikin hyvin mielenkiintoista nähdä, kun pilkin pudotettua lähti välillä ahvenia uimaan alaspäin kohti pilkkiä, eikä ylös. En ole tuollaista havainnut vielä koskaan tätä ennen kaiun kanssa pilkkiessäni.

Isoimmat kysymysmerkit ennen kisaa olikin:
-otanko kaiun, kun se on tässä kisassa sallittu?
-otanko ylipäätään ahkiota, kun on tuulista keliä ennustettu?
-otanko 6 tuuman kairan vai pienemmän
-kävelenkö suoraan ykkös tai kakkospaikalle, vai aloitanko lähempää kolmospaikalta?

Reenikalusto

Kuloveden Sarkolanlahdella 11.1.

Perjantaina kävin parin vuoden tauon jälkeen pilkillä Sarkolanlahdella. Tuolla on tullut käytyä ylipäätään vain muutama kerta talvella pilkillä aiemmin, mutta kesäaikaan tuo on hyvin tuttua aluetta. Saaliit tuolta pilkillä olivat olleet tätä ennen aika tasapaksuja 2-5 kiloa, mutta ruokakalat on joka kerta tullut. Odotukset eivät kauhean korkealla olleet, mutta valitsin tuon pilkkipaikaksi kun sattui olemaan tuulensuojainen paikka.

Jäänvahvuudesta ei ollut muuta tietoa, kuin että lahti on ollut jo ainakin kuukauden jäässä. Uskoin siis jäätä olevan tuolla alueella riittävästi. Rantaan päästyäni huomasin, että alueella on myös pilkitty, kun pilkkireikiä näkyi sekä vasemmalla että oikealla. Molemmat paikat mihin oli kairailtu, oli tuttuja. En tiedä teinkö virheen, mutta päätin kävellä oikealle.

Jäätä oli reilusti noin 20cm ja aloitin läheltä vanhoja reikiä. Ensimmäisellä reiällä oli hiljaista, joten menin nopeasti seuraavalle. Tällä reiällä tuli pari kalaa katsomaan tasuria, mutta ei ottanut. Vaihdoin morriin, ja hetken päästä noin 200g ahven ylös. Hetken päästä vielä toinen kala...kiiski. Hiljeni ja tein seuraavan reiän, mutta siinä ei kaloja ilmaantunut kaiun näyttöön, joten neljättä reikää tekemään.

Aamuysin maissa näkymää

Tällä reiällä oli aluksi hiljaista, mutta pikkuhiljaa alkoi kerääntyä kaloja alle Karismaxin tasuria ihmettelemään, vettä oli alla 5 metriä. Yksikään ei napannut, joten aloitin välinevaihtelurumban. Pienellä karvaperätasurilla sain pari ahventa ja morrilla lisää. Myös jigiä kokeilin ja silläkin sain muutamia ahvenia. Aika pitkän aikaa olin reiällä välineitä vaihdellen. Kun parven mielenkiinto lakkasi, sai sen monta kertaa tasurilla uudestaan heräämään. Syönti kuitenkin hiipui aika nopeasti, ja jatkoin matkaa.

Keli oli päivällä kirkas, mutta olin varjoisella puolella lahtea

Seuraavilla parilla reiällä oli kaloja, mutta sen verran pieniä, että palasin kohti samaa reikää, mistä kaloja sain. Tein tuon reiän tuntumaan vielä pari reikää, mutta näistä ei noussut kuin yksi vähän isompi ahven. Kokeilin uudestaan vanhasta reiästä, josta enemmän kaloja sain, ja se kannatti! Nyt otti monta peräkkäin tukevasti jigin suuhunsa ja sain kertaalleen parven houkuteltua aivan jään alle. Noin viisi ahventa kerkesin saamaan, kunnes oli taas jatkettava lähempää pohjaa. Ahvenia tuli vielä muutamia kohtuullisen kokoisia, kunnes koko alkoi hiipua. Koitin vielä morrillakin, mutta se ei nyt asiaa auttanut. Kello oli 13, joten piti lähteä siirtymään autolle päin kun töihin piti mennä vielä illaksi. Tein vielä pari reikää matkan varrelle koskemattomalle alueella ja viimeisestä reiästä täräytti vielä Karismaxin tasuriin 150g ahven. Enempää kaloja ei alla näkynyt, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Ahventa sain hyvin normaalin määrän tuolta alueelta, 4-5 kiloa, 15 isointa ahventa oli yli 100-grammaisia, ja isoin jäi tällä kertaa alle 300 grammaan, 270g. Sama perusnihkeä meininki jatkui Sarkolanlahdella kuin aiemminkin, mutta ehkä tuolta joskus vielä sen toistakymmentä kiloakin isompaa ahventa saa kun osuu kohdalleen. Joka tapauksessa tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain Kulovedellä talvella jigin jossain määrin pelittämään. Vakiokalustoon on ehdottomasti murtautunut näillä vesillä.

Haukikin eksyi taas sekaan

Loppiaisena Pyhäjärven Säijänselällä

Aluksi muutama sana 7 vuoden rupeamasta blogin parissa...

On kulunut melko lailla tasan 7 vuotta tämän blogin luomisesta ja tässä kohtaa iso kiitos kaikille lukijoille, katsotaan mitä 416. blogipäivitys pitää sisällään! Jos palautetta haluaa blogista antaa, otan sitä mielellään vastaan esim. tähän kommentoimalla tai sähköpostiini kilpapilkinta@gmail.com. Tämä kirjoittelu on ollut aika lailla reissuraporttipainoitteista, mutta olen jälleen pohtinut mikä muu voisi teitä lukijoita kiinnostaa. Olen myös hieman suunnitellut alkavani harjoittaa muutamia kertoja talvessa kalastusopastusta/pilkkiopastusta tässä Pirkanmaan vesillä. Tuo on vielä suunnitteluasteella. Luentojahan olen pilkinnästä muutaman kerran pitänytkin jo aiemmin.

Alkutalvesta on kantautunut enimmäkseen hyvää ahventen syönnin osalta. Hyviä saaliita on saatu esim. Lahden Vesijärveltä, Tampereen ja Säkylän Pyhäjärvestä, Vanajavedeltä ja Kulovedeltä. Myös merellä on monin paikoin pilkitty ja saaliit olleet ihan hyviä. Mielestäni saaliit ovat olleet yllättävänkin hyviä siihen nähden, että nuo isoimmat järvet jäätyivät vasta joulukuun puolivälissä. Olisin odottanut, että useampia viikkoja menee ennen kuin ahven alkaa kunnolla syömään, mutta olin nähtävästi väärässä. Omalla kohdallani tilanne on se, että huomenna olisi vuorossa ekg-kontrolli (sydänfilmi), ja sen jälkeen toivottavasti näkee miten kausi tulee jatkumaan. Mieli tekisi kovasti jo kisata 12.1. Roismalanlahdella, mutta saa nähdä miten käy. Joka tapauksessa rauhallisesti otetaan kisakin jos sinne lähden.

Sitten loppiaisen tapahtumiin

Sykemittarin lukeamia tarkkaillen tuli pilkittyä tämä toinenkin pilkkikerta sairaalareissun jälkeen. Sen verran viimeksi innostuin jigipilkinnästä, että tein muutaman pidempivartisen "jigimorrin" testiin. Syke kävi jopa 138:ssa, kun otin jäällä ensimmäisiä askelia. Tuo taisi kuitenkin johtua jännityksestä, kun oli odotukset aika korkealla kalantulon suhteen. Jäällä olin puoli 10:n aikoihin, ja pilkkijöitä näytti olevan siellä täällä, mutta ihan "minun" pilkkipaikalla ei ollut muita.

Keli oli varsin hämärä ja lunta satoi suuren osan päivästä

Jigejä tuli mukaan useita, tämän virittelin morrikehimisvapaan. 

Aloitin pilkkimisen jigillä jyrkähkön penkan reunasta 5m vedestä. Alla oli heti kaloja, mutta oikein saanut niitä ottamaan. Yhden noin 50g ahvenen sain lopulta jigillä ylös, mutta tuo ei kyllä nyt vakuuttanut. Jiginä käytin tällä kertaa Berkley Powerbait Power Minnow 2", jigipäänä toimi siis omatekemä pitkävartinen morri nro 10 koukulla. Uskoisin että tuo yhdistelmä kuitenkin toimii, kun pääsee Kulo-Rautavedelle kokeilemaan.

Ensimmäisestä reiästä sain pelkällä morrilla ronkittua 3 filekalaa, ja seuraavistakin rei'istä sain yksittäisiä filekaloja ylös, mutta pääosin ahvenet olivat alle 50-grammaisia. Aloitin reiät joko jigillä tai tasapainopilkeillä. Siniselkäisen Karismaxin lisäksi oli käytössä seuraavassa kuvassa oleva tasuri, jolla sainkin yhdestä reiästä hieman myöhemmin pari 150-200g ahventa.

En tiedä mikä tasuri, tietääkö joku?

Loppujen lopuksi olin tuolla reiällä todella pitkään, sillä kalaa tuntui olevan alla koko ajan sen jälkeen kun ensimmäiset kalat kaiun näyttöön tulivat. Vaihtelin vuoronperään morrin ja erilaisten tasureiden välillä, loppujen lopuksi ottavimmaksi totesin pienen harmaan Ässä-tasurin. Sain kuitenkin morrilla isoimman ahvenen tästä reiästä.

Tuuli oli melko kova, ja oli tuon reiän pilkkimisen jälkeen pakko lämmitellä välillä. Se ei ole helppoa, kun ei saa kuitenkaan syke nousta. No, kävelin rauhallisesti varmaan lähemmäs puoli tuntia, että sain itseni lämpimäksi. Vaihdoin samalla aluetta, kun jonkinlaiset ruokakalat oli jo kasassa. Kello oli varmaan jotain 12 tuossa vaiheessa.

Löysin pari pientä lumetonta laikkua ja yhden ison pitkänmallisen, ilmeisesti railon muodostaman laikun. Näillä kohdilla oli ahventakin hyvin, mutta koko oli pettymys. Vain yhden noin 150g ja pari noin 100g ahventa onnistuin näistä saamaan. Pientä 20-50g ahventa tuli yhdestä reiästä tasurillakin koko ajan ja nousipa tuosta reiästä myös Ässällä 2 ahventa kerralla. Taisi olla laikut turhan syvässä, sillä vettä oli alla 6,5-8 metriä.

Koska kunnon kokoista kalaa ei alla ollut, lähdin kokeilemaan yhtä kartalla näkynyttä vedenalaista niemenkärkeä. Tuo jäi kuitenkin mysteeriksi, sillä en gps:stä huolimatta löytänyt mitään matalaa kohtaa. Kartan mukaan vettä piti olla alle 6 metriä, mutta syvyyttä oli 8 metriä. Myös ympärillä oli syvää ja kalojakaan ei näkynyt.

Viimeiseksi tunniksi siirryin vielä takaisin tuolle alueelle, kuin mistä aamulla aloitin. Nyt vaikutti tosi hiljaiselta. Taisin tehdä lähemmäs 10 reikää, kunnes lopulta sain jonkun verran 50-150g ahvenia 6m vedestä. Nämä ottivat morriin ihan peräjälkeen sen jälkeen, kun olin tasurilla saanut ahvenen tai pari. Yhtäkkiä morriin tarrattiin kuitenkin raskaammin, ja kehin varovaisesti kalan liikkeitä myötäillen ylös 552-grammaisen raitapaidan. Yleensä tuon kokoiset tulee vedettyä kehimisvavallakin siimasta, mutta kokeilin kerrankin kehiä vähän isompaa kalaa. Tuntui päivän pelastukselta tuo ahven, kun koko oli muuten niin sinttiä!

Jonkin aikaa pilkin vielä tuon jälkeen, mutta en saanut enää ainoatakaan yli 100g ahventa. Morrilla onkiessa särjet olivat riesana varsinkin tuossa loppupäivästä. Yleensä vaihdan heti reikää, kun särkiä tulee 2-3 peräkkäin. Kokonaissaalis olis ehkä noin 6kg ahvenia, joista filekokoa vajaat 4 kiloa. Tuon puolikiloisen lisäksi taisi olla kymmenkunta yli 100g ahventa, joista muutama yli 200g. Ei hyvä saalis, mutta huonompiakin reissuja on joskus tehty.

552g ylhäällä!

Filerajan sai pudottaa nihkeänä päivänä 60 grammaan

200g ahvenelle oli kelvannut reilun kokoinen särki

Pilkkikaikuluotain - kokemuksia kahden vuoden testailun jälkeen

Nyt kun löytyy kokemusta kaiun käytöstä pilkinnässä pari vuotta, olisi varmaan aika jakaa näitä kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Moni varmastikin pähkäilee kaiun hankkimisen kanssa nytkin. Kaikuluotaimet ovat selvästikin tulleet pilkintään jäädäkseen, ja niiden käyttö lisääntyy edelleenkin räjähdysmäisesti. Itsekin ehdin parin kolmen vuoden ajan miettiä kaiun hankkimista ennen kuin sen raaskin ostaa, mutta en ole yhtään tuota ostosta katunut. Oma kaikuni on siis Lowrancen Elite 4x Chirp (Ice machine). Myöhemmin ostin kaikuun myös kesäanturin, eli samaa kaikua käytän myös kesällä esim. venepilkinnässä, mutta eri taajuudella ja eri anturilla.

Pikkujärvillä kuskaan kaikua ilman pulkkaa, isommilla järvillä pulkassa

Muutama vuosi sitten kuvittelin kaiun kanssa pilkkimisen olevan hyvin passiivista paikallaan nököttämistä, mutta ilokseni olen huomannut että sitä se ei ole tai ainakaan tarvitse olla. Kaiusta näen nopeasti onko ylipäätään alla kaloja, joita voisi alkaa "kyttäilemään". Eli niin sanotusti täysin tyhjillä rei'illä tulee kaiun kanssa vietettyä jopa vähemmän aikaa kuin ilman kaikua. Kaiun käytön myötä kalattomat tai lähes kalattomat päivät ovat jääneet lähes kokonaan pois, sillä useimmiten huonollakin syönnillä saa kaiun ansiosta napattua parvista ainakin muutamia ahvenia.

Toisaalta täytyy todeta, että ilmankin kaikua pärjää vallan mainiosti. En ole vielä yhtäkään suurta saalista saanut kaiun ansiosta. Sanoisin pikemminkin, että kaiun käyttö vähentää mahdollisuuksia saada isoja kalamääriä. Kaikua tuijotellessa menee rei'illä väkisinkin kauan aikaa, jos alla on syömähaluttomia ahvenia. Tämä taas johtaa siihen, että välineitä tulee monesti vaihdeltua paljonkin samalla reiällä. Usein kun löytyy oikea väline, alkaa myös kaloja nousta hiljalleen ylös asti. Huonoimpina päivinä saa tarjota kaikki välineet läpi, eikä siltikään saa kaloja ottamaan. Ilman kaikua tällaiset syömähaluttomat parvet jäävät kokonaan huomaamatta, ja aktiivisella kairaamisella joko hyvin syövä parvi löytyy tai on löytymättä. Ja kun alla on paljon syönnillään olevaa kalaa, on kaikuluotain lähinnä hidaste. Eli yhteenvetona: kaikuluotain lisää saalista huonon syönnin päivinä, mutta vähentää saalista hyvän syönnin päivinä. -> Saaliit ovat huomattavasti tasaisempia kaiun kanssa kuin ilman. Toki hyvänä päivänä kaiun käytön voi lopettaa kesken päivänkin.

Yleensä kaiusta on sitä enemmän hyötyä, mitä syvemmästä vedestä pilkitään. Kuitenkin haastavalla syönnillä apua alkaa olla jo noin 1,5m syvyyksissä. Tätä matalammassa saattaa tärpit tulla niin nopeasti, että kala on jo kiinni ennen kuin kalasta näkee kaiussa vilaustakaan. 3-4m vesissä alkaa etu kaiusta olla jo merkittävä.

Pilkkimistekniikka kaiun kanssa

Tämä ainakin itselläni eroaa jonkin verran verrattuna ilman kaikua pilkkimiseen. Syvyydestä riippuen aloitan pilkkimisen noin 0,7 - 3 metriä pohjan yläpuolelta, enkä pudota pilkkiä pohjaan ollenkaan. Tarkoitus onkin yleensä kerätä aluksi ahvenparvi pilkin alle. Parven saa tulemaan alle huomattavasti paremmin pilkkimällä selvästi irti pohjasta. Ylempänä oleva pilkki herättää ahventen mielenkiinnon/saalistusvietin ja toisaalta kalat myös näkevät yläviistoon paremmin kuin suoraan eteensä. Ahvenet ovat hyvin harvoin valmiiksi välivedessä, mutta ne nousevat sinne herkästi pilkkiä katsomaan.

Pilkkimistä en juuri koskaan aloita morrilla, vaan morria kokeilen vasta jos muihin välineisiin ei ota. Useimmiten houkuttelen kalat aluksi pilkin alle tasapainopilkeillä tai joskus pystypilkeillä. Yleensä tasapainopilkit houkuttelevat tehokkaimmin kalat alle. Hyvinä päivinä ei morriin tarvitse turvautua ollenkaan, mutta melko usein on tarvinnut. Joskus on toki sekin tilanne, että ahvenet eivät ota morriin vaikka ottavat esim. värikoukkupilkkiin tai tasuriin.

Yleensä en tee pilkkianturille reikää erikseen, vaan pudotan sen samaan reikään kuin pilkinkin. Kun epäilen isomman kalan napanneen, nostan anturin ylös reiästä samalla kun pidän toisella kädellä vavasta kiinni ja siiman kireällä. Pienemmät kalat otan yleensä ylös asti anturin ollessa reiässä, kun niiden karkaaminen ei niin paljoa harmita. Melko vähän niitä yleensä irti kuitenkin pääsee.

Sellainen vinkki vielä, että kirkkaan jään aikaan usein anturi näyttää aivan hyvin myös jään päältä avannon vierestä, kunhan jään päällä on hieman vettä. Tänä talvena tuo on onnistunut monena päivänä, kun on ollut kirkas ja lumeton jää. Myös syvyyksien luotaaminen on kirkkaan jään aikana tullut helpoksi: huomasin nimittäin useimmiten kaiun näyttävän syvyydet oikein myös pulkan läpi, kunhan myös pulkan pohjalla on hieman vettä. Tämä toimii myöskin vain kirkkaan  ja lumettoman jään aikaan. Pulkan läpi on kuitenkin näkynyt vain syvyydet, ei kaloja.

Herkkyyden säädän kaikuun siten, että pilkki näkyy kaiussa juuri ja juuri tasaisena viivana. Jos viivaan tulee katkoja, saa herkkyyttä lisätä. Yleensä herkkyys on omassa käytössäni ollut noin 50-65 väliltä. Kun herkkyys on sopivalla, voidaan kaiusta tarkemmin päätellä myös kalojen kokoa. Syvässä vedessä usein pystyy paremmin tarjoamaan pilkkiä täsmällisemmin juuri sille parven isoimmalle kalalle.

Mutta tässä pähkinänkuoressa taktiikkani kaiun kanssa:

•  Kairataan reikä
•  Pudotetaan pilkkianturi reikään (anturin tulee olla jään alareunan alapuolella)
•  Päästetään siimaa sen verran, että pilkki on 1,5-2 metriä pohjan yläpuolella
•  Jos 15 houkutusvedon aikana ei kaloja näy, vaihdetaan reikää. 
•  Jos kalaa on, mutta kalat eivät nouse pilkille asti, lasketaan varovasti hieman alemmas, rauhoitetaan uittoa tai väristetään. Joskus myös pidetään pilkkiä pitkään paikallaankin, mutta usein parven mielenkiinto lakkaa jos pilkki on paikallaan liian pitkään.
•  Kokeillaan toisilla välineillä. Jos kalat eivät ota vieläkään, niin vaihdetaan uudestaan ja kokeillaan erilaisia uittotekniikoita. Toinen vaihtoehto on luovuttaa ja yrittää seuraavasta reiästä.

Kaikuluotain ja pilkkikisat

Ns. kaikukisoja ei toistaiseksi juurikaan ole järjestetty, eli on vain muutamia kisoja, joissa kaiku on sallittu apuväline. 26.1.2019 järjestetään jälleen Lahden Vesijärvellä Messilässä Suurahvenpilkki, jossa kaikua saa käyttää. Tuo järvi on muutenkin aika ihanteellinen kaiun hyödyntämiseen, kun Enonselällä isommat ahvenet löytyy yleensä 6-12m vesistä.

Entäpä sitten kaiun käyttö tavallisten ns. ahvenmassakisojen kisatreeneissä? Sanoisin, että yleensä paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja kun kalaa on alla todella paljon monessa paikassa, ei oikein voi kaiusta enää lukea missä kalaa on eniten. Kisatreenissä käydään niin monia paikkoja läpi ja liikutaan vauhdilla, että kaiku on auttamatta hidaste. 

Poikkeuksia kuitenkin löytyy, nimittäin haastavammat vesistöt. Jos tyypillinen voittotulos ko. paikassa on vaikkapa 1-2kg ja se koostuu noin kymmenestä ahvenesta, voi kaiun avulla löytää paremmin ne pienet parvet, joita voittoon vaaditaan. Haaste on tietysti pilkkiä treenin jälkeen itse kisa ilman kaikua, mutta usein samat konstit toimivat ilmankin kaikua kuin kaiun kanssa.

Jos kaiku sallittaisiin kaikissa kisoissa, en silti käyttäisi sitä kuin nihkeimmissä kalapaikoissa ja ison kalan kisoissa. 

Tässä lopuksi kuvina vielä asetukset, joita itse olen viime reissuilla kaiussa käyttänyt:

Aloitusnäyttö, "klik" MENU

Häiriönpoistoon kannattaa laittaa myös "pois", jostain syystä itselläni unohtunut siihen "matala"

Pikkujärvellä Sastamalassa 6.12.

Itsenäisyyspäivänä tuli käytyä toistamiseen tällä pikkujärvellä. Suunnitelmana oli pilkkiä täysin eri alueita kuin viimeksi, sillä en uskonut enää ihmeempiä nousevan samoilta paikoilta. Aloitin tapsipilkillä, mutta varustauduin oikeastaan kaikilla mahdollisilla välineillä morreista tasureihin.

Ensimmäinen reikä jäähän ja hetken päästä kaiussa näkyi ensimmäinen kala, joka tuli pilkkiä katsomaan. En saanut tuota kuitenkaan iskemään pilkkiin ja jatkoin matkaa. Rei'itin melkoisen jyrkkää rantapenkkaa 4-8m vedessä, mutta kaloja ei näkynyt eikä kuulunut varmaan 15-20 ensimmäiseen reikään.

Pienen lahden suulla alkoi yhtäkkiä madaltua, ja sain päivän ensimmäiset ahvenet reilun 3 metrin vedestä, yllättävän matalasta. Tuosta reiästä nousi yhteensä 10 ahventa, joista tosin vain yksi oli yli 100g. Myös seuraava reikä antoi kalaa määrällisesti aika saman verran, mutta selvästi isompaa. Myös päivän suurimmaksi jäänyt 319g ahven nousi tästä reiästä. Syvää oli tässäkin reilut 3 metriä. Pilkkiä sai reiällä jonkin aikaa uittaa, että parven sai alle, mutta ensimmäisen ahvenen napattua sai monta aivan peräkkäin ja parvet nousivat mielellään heti jään alle.

Aivan tuollaisia reikiä ei enää lähialueelta löytynyt, mutta yksittäisiä 100g+ ahvenia ja yksi puolen kilon hauki nousi sieltä täältä kun jatkoin rantaa eteenpäin, tällä kertaa tutummasta 5-6m vedestä. Eräässä mökkirannassa tuossa vaiheessa alettiin ilmeisesti suunnitella avantouinnille menoa, joten väistin alueelta ja vaihdoin aivan toiselle puolelle järveä, lähelle paikkaa johon viimeksi tällä järvellä lopetin.

Vähän matkaa jatkoin tuloksetta jyrkähköä 3-8m penkkaa, kunnes yhtäkkiä madaltui. Kävi täysin sama kuin aamulla, sain kalaputken varsin matalasta reilun 3m vedestä. Tuo oli kuitenkin vasta esimakua tulevasta. Rei'ittelin reilun 50m matkan eri syvyyksiin saaden yksittäisiä ahvenia, kunnes löysin reikärivistön, mihin viimeksi tuolla lopettelin. Kairasin uuden reiän vanhan viereen (reiän joka ei edes viimeksi antanut kaloja). Vettä oli aika tasan 8 metriä, mutta yllätyksekseni näin syvästä alkoikin nousta ahventa ylivoimaisesti päivän parasta tahtia. Ahvenet yltyivät hetkittäin oikeinkin rajulle syönnille ja sain parven nousemaan pariin otteeseen vain 1-3m jään alle. Melkein jokaisella ahvenella oli morri aivan kurkun perällä, mikä hieman hidasti hommaa. Olisi varmaan kannattanut vaihtaa ketjuun tai tasuriin tuossa kohtaa, mutta pelkäsin parven uivan pois jos turhaantuu aikaa.

Noin 20 ahvenen jälkeen kalat loppuivat tai uivat muualle, ja siirryin seuraavalle 10-15m päässä olevalle reiälle, jossa oli noin 6,5m vettä. Myös tästä reiästä sain aluksi todella hyvää tahtia kaloja, mutta putki oli huomattavasti lyhyempi. Sain kuitenkin syönnin loputtua ronkittua vielä pelkällä morrilla 4 ahventa, jotka olivat ihan hyvää kokoa.

Tässä vaiheessa olisi ihan hyvin voinut lähteä kotiin, sillä en saanut enää muuta kuin pari särkeä ja muutaman pikkuahvenen. Alkoi olla sen verran hämärääkin jo, että kala ei varmaan enää syönyt.

Päivän kokonaissaldo oli noin 7kg ahventa, joista 10 isointa painoi tällä kertaa 1820g. Jonkin verran oli kala pienempää kuin viimeksi, mutta hyvä saalis kuitenkin.

Pilkkeinä oli käytössä etupäässä Tapsisepe 11g ja eräs Lindroosin värisevä pilkki, jonka nimeä en tiedä.

Kuva otettu päivän parhaalta paikalta

Ahvenilla mahassa todella pieniä särkiä ja jokunen ahven/kiiski

Osa ahvenista pääsi heti iltapalaksi

Pikkujärvellä Sastamalassa 1.12.

Lauantaina olin toista kertaa ikinä eräällä kirkasvetisellä pikkujärvellä Sastamalassa. On kielletty mainostamasta kyseistä järveä tarkemmin, mutta sen verran voin sanoa että vettä löytyy reilusti yli 10 metriä ja järvi on noin 500 metriä pitkä.

Edellinen käynti järvellä oli myös ensijäillä kaksi vuotta sitten. Ajankohtakin oli melkein sama: 3. joulukuuta. Linkki edelliseen kirjoitukseen paikasta. Tällöin saalis ei ollut kovin hyvä, mutta lupauksia herättävä kun kala oli kuitenkin kohtuullisen kokoista. Päätin pilkkiä tällä kertaa aluksi ketjupilkillä ja kärpäsentoukalla, kun viimeksi tuolla värikoukkukin pelitti.

Aloitin likimain samalta paikalta, kuin mistä edelliskerralla vähät kalat sain. Tällä kertaa järvi yllätti täysin heti alkuunsa, ja jo toisesta reiästä nousi kauden suurin 398g ahven. Reiästä nousi pari muutakin filekalaa, mutta kolmannesta reiästä niitä nousi vielä useampia. Kala tuntui olevan liikkeessä, sillä välillä alle pyörähti parvi ja hetkessä se myös usein katosi. Morri ei tuntunut kalaa houkuttelevan lainkaan, vaan pystyllä piti aina houkutella parvi alle. Hyvässä lykyssä morrilla saattoi yhden ahvenen reiästä saada, kun sen sai nopeasti alas pystyn tilalle. Jos oli liian hidas, kalat uivat heti muualle. Vielä neljäskin reikä tarjosi yhden filekalan, mutta sen jälkeen olikin jonkin aikaa vaikeaa.

Aamupäivästä järvellä oli ihan hienon näköistä...

Selvisi, että nuo ensimmäiset reiät osuivat sattumalta lahden suulla olevaan pitkänmalliseen syvänteeseen. Molemmilla puolilla ensimmäisiä reikiä oli selvästi matalampaa. Vettä oli 4-5 metriä näillä parilla ensimmäisellä kalareiällä, ja ympärillä sellaista 3-3,5m.

Lähialueelta ei kuitenkaan kaloja tuntunut löytyvän lisää. Aloituspaikoilla oli kaiun mukaan edelleen yksittäisiä kaloja, mutta en saanut niitä ottamaan. Lähdin etsimään ahventa uusilta alueilta, ja vajaan 10 reiän jälkeen osui jälleen monta reikää peräkkäin. Tällä kertaa kala oli hieman pienempää, mutta määrää tuli paremmin, parhaasta reiästä varmaankin yli 10kpl. Vettä oli ottipaikoilla 5,5-6,5 metriä, ja ahvenet nousivat mielellään pari metriä pohjan yläpuolelle iskemään pilkkiin.

Lähialueelta ei tälläkään kertaa löytynyt kalaa muilta rei'iltä, vaan ahvenet tuntuivat olevan "nauhana" tuossa tietyssä syvyydessä. Pitkään olikin tuon jälkeen kalat hakusessa, taisi olla parikymmentä reikää peräkkäin ilman yhtään yli 50g ahventa. Yhtäkkiä alkoi kuitenkin tapahtua, kun jälleen siitä reilun 6 metrin syvyydestä nousi kahdesta reiästä peräkkäin ahventa kelpo tahtia vähän aikaa. Montaa yli 100g ahventa ei noussut, mutta mukavaa noin 70-80g onkikalaa kylläkin. Tässä vaiheessa olin vaihtanut ketjuvehkeet Saku-liukupilkkiin, jolle en oikein ole ennen antanut peliaikaa. No, myönnettäköön että kyllähän tuollakin pilkillä kaloja saa.

Sama toistui jälleen, enkä saanut lähiympäristöstä enää juuri mitään. Autopaikan lähelle tein lopuksi vielä muutaman reiän, joista viimeinen antoi vielä muutaman +/- 100g ahvenen ja pari yli 200g ahventa. Vettä oli tuollakin paikalla reilut 6 metriä.

Päivän saldo oli noin 8kg ahventa (10 isointa 2420g), oli kyllä aivan parhaita ensijäiden reissuja pikkujärville koskaan. Yleensä kevät on ollut huomattavasti parempaa aikaa, mutta luulen että näin kirkasvetinen järvi on parempi alkukaudesta kuin keväällä. Tälle järvelle palaan seuraavan kerran itsenäisyyspäivänä...

Osui sitä yksi haukikin sekaan

Venepilkillä 21 & 22.11.

Venepilkkikautta tuli ainakin vielä jatkettua, mutta enää ei ole varmaa onko seuraava pilkkikerta jäältä vai veneestä. Ensimmäiset ovat Pirkanmaalla jo pilkkikauden jään päältä avanneet.

Keskiviikkona 21.11. suuntasin suoraan samoille paikoille, kuin mistä edelliskerralla jonkin verran kaloja sain. Keli oli todella tyyni, eikä edes laahusankkuria tarvittu. Alku oli lupaava, kun melko nopeasti sain pari ihan hyvän kokoista ahventa. Testissä oli ensi kertaa pilkintään kehitetty Jasu-pilkkijigipää, joka on litteämmän mallinen verrattuna tavallisiin heittämiseen tarkoitettuihin päihin. Näin jigiin tulee enemmän tasapainomainen uinti.

Ylhäällä yksi suosikkiväreistä tasureissa (Karismax), alhaalla pilkkijigipää, jossa lenkki lisäkoukkua varten.

Aloituspaikalta ei kuitenkaan enempää ahvenia noussut, joten siirryin seuraavalle "spotille". Sain heti muutaman ahvenen ja yhden hauen, mutta sitten tapahtui sama ilmiö, ja kalantulo loppui lyhyeen. Kaloja sain niin jigillä kuin tasurillakin. Yhdelle kohtaa kaiku piirsi paljon kalaa, mutta tuo parvi katosi jonnekin alun jälkeen enkä sitä enää löytänyt. Pyörin aikani alueella, kunnes kyllästyin ja tein sadan-parin sadan metrin siirtymiä penkan suuntaisesti noin 5-6m vesiä yrittäen.

Kalaa ei tahtonut löytyä, joten tein vähän isomman siirtymän erään lahden suulle, tarkoitus oli siinäkin etsiä ahvenia noin 6m vedestä penkasta. 6-7m veteen kaiku piirsi melko paljon kalaa, ja melko nopeasti tuli tärppi, joka olikin hieman raskaampi. Ylös nousikin 50cm/960g kuha. Yrityksestä huolimatta en saanut alueelta tuon enempää tärppejä.

Tasuri kurkun perällä

Päätin palata vielä takaisin samaan paikkaan, josta parhaiten olin ahvenia saanut. Aivan samalta kohdalta ei enää ahvenia löytynyt, mutta hieman syvemmästä sain ronkittua vielä muutaman ahvenen tasurilla. Kalan koko oli vähän pienempää kuin aiemmin, noin 70-120g.

Tuon jälkeen kokeilin vielä kolme paikkaa laihoin tuloksin: ensimmäisestä paikasta yksi ahvenen karkuutus ja kahdesta seuraavasta molemmista yksi n. 150g ahven.

Loppusaldo oli 19 ahventa, kuha ja hauki, johon olen kyllä tyytyväinen kun ottaa huomioon ajankohdan. Vesillä olin noin 4 tuntia.

Vähän klo 14 jälkeen näytti tältä

Kokonaissaalis...kuva jostain syystä värjäytyi punertavaksi

Torstaina 22.11. ehdin järvelle melko myöhään, mutta ehdin kuitenkin olla kolmisen tuntia vesillä. Keli oli pilvinen ja tuuli jonkin verran kovempi kuin keskiviikkona, mutta ei ollenkaan liian kova ajopilkintään. Ämpäri riitti hyvin laahusankkuriksi hidastamaan vauhtia. Kovasti olen muutenkin nämä venepilkkisessiot valikoinut kelien mukaan, ja muutenkin näillä pakkaskeleillä kylmää touhua olla veneessä tuulella.

Aloitin samalta paikalta kuin edellispäivänä, ja saaliskin oli sama, kun sain melko nopeasti jigipilkillä pari ahventa. Seuraavalta, edellisreissun parhaalta paikalta aloitin kuitenkin ruskeaselkäisellä Eepe-tasapainolla. Tuokin näytti ahvenille kelpaavan, kun ensimmäisellä penkan yli ajelehtimisella sain 3 ahventa ja toisellakin ajelehtimisella vielä 2 ahventa. Nopeasti kuitenkin huomasi, että tuolla alueella on vähemmän kalaa kuin edellispäivänä. Yritin vielä jonkin aikaa, mutta en saanut enää yhtään kalaa tuolta alueelta.

Päätin kokeilla vielä tarkemmin aloituspaikan ja ajelehdin pariin otteeseen melko suuren alueen yli, jossa on etupäässä noin 6m syvää. Ensimmäisellä ajelehtimisella sain 2 ahventa ja toisella en ainuttakaan, joten vaihdoin taas paikkaa. Päätin nyt kokeilla aluetta, jossa oli hyviä ahvenajoja toissareissulla marraskuun alkupuolella. Sieltä sain melko nopeasti muutaman ahvenen, mutta historia toisti itseään ja hyvän alun jälkeen en saanutkaan enempää kaloja vaikka yritystä oli ja välineitäkin vaihtelin...

Ajelin yli kilometrin päähän eri puolelle syvännettä, kuitenkin tutuille paikoille josta olen joskus jotain saanut. Pysäytin veneen noin 4m veteen ja aloin jigitellä veneen hiljalleen lipuessa syvempää vettä kohti. En kerennyt kuin pari metriä, kun jigiä vietiin päivän suurimman 390g ahvenen toimesta. Mitään parvisyönnöstä ei tältäkään alueelta löytynyt, vaan loppuajan pilkin melko systemaattisesti samaa penkkaa noin 200m matkalta saaden kalan sieltä ja toisen täältä, mutta ainakin jotain tuli. Vaihtelin välillä jigiin ja sitten taas takaisin tasuriin. Sellainen tuntuma oli, että tasurilla sai määrää hieman enemmän, mutta jigi oli hieman enemmän isompien ahventen mieleen. Joka tapauksessa tulee varmasti jatkossakin kokeiltua erilaisia jigivirityksiä pilkinnässä.

Ahventen lisäksi ei tällä kertaa muita kaloja tullut. 15 ahventa painoi 2,7kg, joten koko oli kohtuullisen hyvää.

Päivän paras ja matalimmasta noussut ahven

Kokonaissaalis

Pohjoisrannalla ei laahusankkuriakaan tarvittu