Pilkkikaikuluotain - kokemuksia kahden vuoden testailun jälkeen

Nyt kun löytyy kokemusta kaiun käytöstä pilkinnässä pari vuotta, olisi varmaan aika jakaa näitä kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Moni varmastikin pähkäilee kaiun hankkimisen kanssa nytkin. Kaikuluotaimet ovat selvästikin tulleet pilkintään jäädäkseen, ja niiden käyttö lisääntyy edelleenkin räjähdysmäisesti. Itsekin ehdin parin kolmen vuoden ajan miettiä kaiun hankkimista ennen kuin sen raaskin ostaa, mutta en ole yhtään tuota ostosta katunut. Oma kaikuni on siis Lowrancen Elite 4x Chirp (Ice machine). Myöhemmin ostin kaikuun myös kesäanturin, eli samaa kaikua käytän myös kesällä esim. venepilkinnässä, mutta eri taajuudella ja eri anturilla.

Pikkujärvillä kuskaan kaikua ilman pulkkaa, isommilla järvillä pulkassa

Muutama vuosi sitten kuvittelin kaiun kanssa pilkkimisen olevan hyvin passiivista paikallaan nököttämistä, mutta ilokseni olen huomannut että sitä se ei ole tai ainakaan tarvitse olla. Kaiusta näen nopeasti onko ylipäätään alla kaloja, joita voisi alkaa "kyttäilemään". Eli niin sanotusti täysin tyhjillä rei'illä tulee kaiun kanssa vietettyä jopa vähemmän aikaa kuin ilman kaikua. Kaiun käytön myötä kalattomat tai lähes kalattomat päivät ovat jääneet lähes kokonaan pois, sillä useimmiten huonollakin syönnillä saa kaiun ansiosta napattua parvista ainakin muutamia ahvenia.

Toisaalta täytyy todeta, että ilmankin kaikua pärjää vallan mainiosti. En ole vielä yhtäkään suurta saalista saanut kaiun ansiosta. Sanoisin pikemminkin, että kaiun käyttö vähentää mahdollisuuksia saada isoja kalamääriä. Kaikua tuijotellessa menee rei'illä väkisinkin kauan aikaa, jos alla on syömähaluttomia ahvenia. Tämä taas johtaa siihen, että välineitä tulee monesti vaihdeltua paljonkin samalla reiällä. Usein kun löytyy oikea väline, alkaa myös kaloja nousta hiljalleen ylös asti. Huonoimpina päivinä saa tarjota kaikki välineet läpi, eikä siltikään saa kaloja ottamaan. Ilman kaikua tällaiset syömähaluttomat parvet jäävät kokonaan huomaamatta, ja aktiivisella kairaamisella joko hyvin syövä parvi löytyy tai on löytymättä. Ja kun alla on paljon syönnillään olevaa kalaa, on kaikuluotain lähinnä hidaste. Eli yhteenvetona: kaikuluotain lisää saalista huonon syönnin päivinä, mutta vähentää saalista hyvän syönnin päivinä. -> Saaliit ovat huomattavasti tasaisempia kaiun kanssa kuin ilman. Toki hyvänä päivänä kaiun käytön voi lopettaa kesken päivänkin.

Yleensä kaiusta on sitä enemmän hyötyä, mitä syvemmästä vedestä pilkitään. Kuitenkin haastavalla syönnillä apua alkaa olla jo noin 1,5m syvyyksissä. Tätä matalammassa saattaa tärpit tulla niin nopeasti, että kala on jo kiinni ennen kuin kalasta näkee kaiussa vilaustakaan. 3-4m vesissä alkaa etu kaiusta olla jo merkittävä.

Pilkkimistekniikka kaiun kanssa

Tämä ainakin itselläni eroaa jonkin verran verrattuna ilman kaikua pilkkimiseen. Syvyydestä riippuen aloitan pilkkimisen noin 0,7 - 3 metriä pohjan yläpuolelta, enkä pudota pilkkiä pohjaan ollenkaan. Tarkoitus onkin yleensä kerätä aluksi ahvenparvi pilkin alle. Parven saa tulemaan alle huomattavasti paremmin pilkkimällä selvästi irti pohjasta. Ylempänä oleva pilkki herättää ahventen mielenkiinnon/saalistusvietin ja toisaalta kalat myös näkevät yläviistoon paremmin kuin suoraan eteensä. Ahvenet ovat hyvin harvoin valmiiksi välivedessä, mutta ne nousevat sinne herkästi pilkkiä katsomaan.

Pilkkimistä en juuri koskaan aloita morrilla, vaan morria kokeilen vasta jos muihin välineisiin ei ota. Useimmiten houkuttelen kalat aluksi pilkin alle tasapainopilkeillä tai joskus pystypilkeillä. Yleensä tasapainopilkit houkuttelevat tehokkaimmin kalat alle. Hyvinä päivinä ei morriin tarvitse turvautua ollenkaan, mutta melko usein on tarvinnut. Joskus on toki sekin tilanne, että ahvenet eivät ota morriin vaikka ottavat esim. värikoukkupilkkiin tai tasuriin.

Yleensä en tee pilkkianturille reikää erikseen, vaan pudotan sen samaan reikään kuin pilkinkin. Kun epäilen isomman kalan napanneen, nostan anturin ylös reiästä samalla kun pidän toisella kädellä vavasta kiinni ja siiman kireällä. Pienemmät kalat otan yleensä ylös asti anturin ollessa reiässä, kun niiden karkaaminen ei niin paljoa harmita. Melko vähän niitä yleensä irti kuitenkin pääsee.

Sellainen vinkki vielä, että kirkkaan jään aikaan usein anturi näyttää aivan hyvin myös jään päältä avannon vierestä, kunhan jään päällä on hieman vettä. Tänä talvena tuo on onnistunut monena päivänä, kun on ollut kirkas ja lumeton jää. Myös syvyyksien luotaaminen on kirkkaan jään aikana tullut helpoksi: huomasin nimittäin useimmiten kaiun näyttävän syvyydet oikein myös pulkan läpi, kunhan myös pulkan pohjalla on hieman vettä. Tämä toimii myöskin vain kirkkaan  ja lumettoman jään aikaan. Pulkan läpi on kuitenkin näkynyt vain syvyydet, ei kaloja.

Herkkyyden säädän kaikuun siten, että pilkki näkyy kaiussa juuri ja juuri tasaisena viivana. Jos viivaan tulee katkoja, saa herkkyyttä lisätä. Yleensä herkkyys on omassa käytössäni ollut noin 50-65 väliltä. Kun herkkyys on sopivalla, voidaan kaiusta tarkemmin päätellä myös kalojen kokoa. Syvässä vedessä usein pystyy paremmin tarjoamaan pilkkiä täsmällisemmin juuri sille parven isoimmalle kalalle.

Mutta tässä pähkinänkuoressa taktiikkani kaiun kanssa:

•  Kairataan reikä
•  Pudotetaan pilkkianturi reikään (anturin tulee olla jään alareunan alapuolella)
•  Päästetään siimaa sen verran, että pilkki on 1,5-2 metriä pohjan yläpuolella
•  Jos 15 houkutusvedon aikana ei kaloja näy, vaihdetaan reikää. 
•  Jos kalaa on, mutta kalat eivät nouse pilkille asti, lasketaan varovasti hieman alemmas, rauhoitetaan uittoa tai väristetään. Joskus myös pidetään pilkkiä pitkään paikallaankin, mutta usein parven mielenkiinto lakkaa jos pilkki on paikallaan liian pitkään.
•  Kokeillaan toisilla välineillä. Jos kalat eivät ota vieläkään, niin vaihdetaan uudestaan ja kokeillaan erilaisia uittotekniikoita. Toinen vaihtoehto on luovuttaa ja yrittää seuraavasta reiästä.

Kaikuluotain ja pilkkikisat

Ns. kaikukisoja ei toistaiseksi juurikaan ole järjestetty, eli on vain muutamia kisoja, joissa kaiku on sallittu apuväline. 26.1.2019 järjestetään jälleen Lahden Vesijärvellä Messilässä Suurahvenpilkki, jossa kaikua saa käyttää. Tuo järvi on muutenkin aika ihanteellinen kaiun hyödyntämiseen, kun Enonselällä isommat ahvenet löytyy yleensä 6-12m vesistä.

Entäpä sitten kaiun käyttö tavallisten ns. ahvenmassakisojen kisatreeneissä? Sanoisin, että yleensä paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja kun kalaa on alla todella paljon monessa paikassa, ei oikein voi kaiusta enää lukea missä kalaa on eniten. Kisatreenissä käydään niin monia paikkoja läpi ja liikutaan vauhdilla, että kaiku on auttamatta hidaste. 

Poikkeuksia kuitenkin löytyy, nimittäin haastavammat vesistöt. Jos tyypillinen voittotulos ko. paikassa on vaikkapa 1-2kg ja se koostuu noin kymmenestä ahvenesta, voi kaiun avulla löytää paremmin ne pienet parvet, joita voittoon vaaditaan. Haaste on tietysti pilkkiä treenin jälkeen itse kisa ilman kaikua, mutta usein samat konstit toimivat ilmankin kaikua kuin kaiun kanssa.

Jos kaiku sallittaisiin kaikissa kisoissa, en silti käyttäisi sitä kuin nihkeimmissä kalapaikoissa ja ison kalan kisoissa. 

Tässä lopuksi kuvina vielä asetukset, joita itse olen viime reissuilla kaiussa käyttänyt:

Aloitusnäyttö, "klik" MENU

Häiriönpoistoon kannattaa laittaa myös "pois", jostain syystä itselläni unohtunut siihen "matala"