tiistai 25. joulukuuta 2018

Pilkkikaikuluotain - kokemuksia kahden vuoden testailun jälkeen

Nyt kun löytyy kokemusta kaiun käytöstä pilkinnässä pari vuotta, olisi varmaan aika jakaa näitä kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Moni varmastikin pähkäilee kaiun hankkimisen kanssa nytkin. Kaikuluotaimet ovat selvästikin tulleet pilkintään jäädäkseen, ja niiden käyttö lisääntyy edelleenkin räjähdysmäisesti. Itsekin ehdin parin kolmen vuoden ajan miettiä kaiun hankkimista ennen kuin sen raaskin ostaa, mutta en ole yhtään tuota ostosta katunut. Oma kaikuni on siis Lowrancen Elite 4x Chirp (Ice machine). Myöhemmin ostin kaikuun myös kesäanturin, eli samaa kaikua käytän myös kesällä esim. venepilkinnässä, mutta eri taajuudella ja eri anturilla.

Pikkujärvillä kuskaan kaikua ilman pulkkaa, isommilla järvillä pulkassa

Muutama vuosi sitten kuvittelin kaiun kanssa pilkkimisen olevan hyvin passiivista paikallaan nököttämistä, mutta ilokseni olen huomannut että sitä se ei ole tai ainakaan tarvitse olla. Kaiusta näen nopeasti onko ylipäätään alla kaloja, joita voisi alkaa "kyttäilemään". Eli niin sanotusti täysin tyhjillä rei'illä tulee kaiun kanssa vietettyä jopa vähemmän aikaa kuin ilman kaikua. Kaiun käytön myötä kalattomat tai lähes kalattomat päivät ovat jääneet lähes kokonaan pois, sillä useimmiten huonollakin syönnillä saa kaiun ansiosta napattua parvista ainakin muutamia ahvenia.

Toisaalta täytyy todeta, että ilmankin kaikua pärjää vallan mainiosti. En ole vielä yhtäkään suurta saalista saanut kaiun ansiosta. Sanoisin pikemminkin, että kaiun käyttö vähentää mahdollisuuksia saada isoja kalamääriä. Kaikua tuijotellessa menee rei'illä väkisinkin kauan aikaa, jos alla on syömähaluttomia ahvenia. Tämä taas johtaa siihen, että välineitä tulee monesti vaihdeltua paljonkin samalla reiällä. Usein kun löytyy oikea väline, alkaa myös kaloja nousta hiljalleen ylös asti. Huonoimpina päivinä saa tarjota kaikki välineet läpi, eikä siltikään saa kaloja ottamaan. Ilman kaikua tällaiset syömähaluttomat parvet jäävät kokonaan huomaamatta, ja aktiivisella kairaamisella joko hyvin syövä parvi löytyy tai on löytymättä. Ja kun alla on paljon syönnillään olevaa kalaa, on kaikuluotain lähinnä hidaste. Eli yhteenvetona: kaikuluotain lisää saalista huonon syönnin päivinä, mutta vähentää saalista hyvän syönnin päivinä. -> Saaliit ovat huomattavasti tasaisempia kaiun kanssa kuin ilman. Toki hyvänä päivänä kaiun käytön voi lopettaa kesken päivänkin.

Yleensä kaiusta on sitä enemmän hyötyä, mitä syvemmästä vedestä pilkitään. Kuitenkin haastavalla syönnillä apua alkaa olla jo noin 1,5m syvyyksissä. Tätä matalammassa saattaa tärpit tulla niin nopeasti, että kala on jo kiinni ennen kuin kalasta näkee kaiussa vilaustakaan. 3-4m vesissä alkaa etu kaiusta olla jo merkittävä.

Pilkkimistekniikka kaiun kanssa

Tämä ainakin itselläni eroaa jonkin verran verrattuna ilman kaikua pilkkimiseen. Syvyydestä riippuen aloitan pilkkimisen noin 0,7 - 3 metriä pohjan yläpuolelta, enkä pudota pilkkiä pohjaan ollenkaan. Tarkoitus onkin yleensä kerätä aluksi ahvenparvi pilkin alle. Parven saa tulemaan alle huomattavasti paremmin pilkkimällä selvästi irti pohjasta. Ylempänä oleva pilkki herättää ahventen mielenkiinnon/saalistusvietin ja toisaalta kalat myös näkevät yläviistoon paremmin kuin suoraan eteensä. Ahvenet ovat hyvin harvoin valmiiksi välivedessä, mutta ne nousevat sinne herkästi pilkkiä katsomaan.

Pilkkimistä en juuri koskaan aloita morrilla, vaan morria kokeilen vasta jos muihin välineisiin ei ota. Useimmiten houkuttelen kalat aluksi pilkin alle tasapainopilkeillä tai joskus pystypilkeillä. Yleensä tasapainopilkit houkuttelevat tehokkaimmin kalat alle. Hyvinä päivinä ei morriin tarvitse turvautua ollenkaan, mutta melko usein on tarvinnut. Joskus on toki sekin tilanne, että ahvenet eivät ota morriin vaikka ottavat esim. värikoukkupilkkiin tai tasuriin.

Yleensä en tee pilkkianturille reikää erikseen, vaan pudotan sen samaan reikään kuin pilkinkin. Kun epäilen isomman kalan napanneen, nostan anturin ylös reiästä samalla kun pidän toisella kädellä vavasta kiinni ja siiman kireällä. Pienemmät kalat otan yleensä ylös asti anturin ollessa reiässä, kun niiden karkaaminen ei niin paljoa harmita. Melko vähän niitä yleensä irti kuitenkin pääsee.

Sellainen vinkki vielä, että kirkkaan jään aikaan usein anturi näyttää aivan hyvin myös jään päältä avannon vierestä, kunhan jään päällä on hieman vettä. Tänä talvena tuo on onnistunut monena päivänä, kun on ollut kirkas ja lumeton jää. Myös syvyyksien luotaaminen on kirkkaan jään aikana tullut helpoksi: huomasin nimittäin useimmiten kaiun näyttävän syvyydet oikein myös pulkan läpi, kunhan myös pulkan pohjalla on hieman vettä. Tämä toimii myöskin vain kirkkaan  ja lumettoman jään aikaan. Pulkan läpi on kuitenkin näkynyt vain syvyydet, ei kaloja.

Herkkyyden säädän kaikuun siten, että pilkki näkyy kaiussa juuri ja juuri tasaisena viivana. Jos viivaan tulee katkoja, saa herkkyyttä lisätä. Yleensä herkkyys on omassa käytössäni ollut noin 50-65 väliltä. Kun herkkyys on sopivalla, voidaan kaiusta tarkemmin päätellä myös kalojen kokoa. Syvässä vedessä usein pystyy paremmin tarjoamaan pilkkiä täsmällisemmin juuri sille parven isoimmalle kalalle.

Mutta tässä pähkinänkuoressa taktiikkani kaiun kanssa:

  •  Kairataan reikä
  •  Pudotetaan pilkkianturi reikään (anturin tulee olla jään alareunan alapuolella)
  •  Päästetään siimaa sen verran, että pilkki on 1,5-2 metriä pohjan yläpuolella
  •  Jos 15 houkutusvedon aikana ei kaloja näy, vaihdetaan reikää. 
  •  Jos kalaa on, mutta kalat eivät nouse pilkille asti, lasketaan varovasti hieman alemmas, rauhoitetaan uittoa tai väristetään. Joskus myös pidetään pilkkiä pitkään paikallaankin, mutta usein parven mielenkiinto lakkaa jos pilkki on paikallaan liian pitkään.
  •  Kokeillaan toisilla välineillä. Jos kalat eivät ota vieläkään, niin vaihdetaan uudestaan ja kokeillaan erilaisia uittotekniikoita. Toinen vaihtoehto on luovuttaa ja yrittää seuraavasta reiästä.

Kaikuluotain ja pilkkikisat

Ns. kaikukisoja ei toistaiseksi juurikaan ole järjestetty, eli on vain muutamia kisoja, joissa kaiku on sallittu apuväline. 26.1.2019 järjestetään jälleen Lahden Vesijärvellä Messilässä Suurahvenpilkki, jossa kaikua saa käyttää. Tuo järvi on muutenkin aika ihanteellinen kaiun hyödyntämiseen, kun Enonselällä isommat ahvenet löytyy yleensä 6-12m vesistä.

Entäpä sitten kaiun käyttö tavallisten ns. ahvenmassakisojen kisatreeneissä? Sanoisin, että yleensä paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja kun kalaa on alla todella paljon monessa paikassa, ei oikein voi kaiusta enää lukea missä kalaa on eniten. Kisatreenissä käydään niin monia paikkoja läpi ja liikutaan vauhdilla, että kaiku on auttamatta hidaste. 

Poikkeuksia kuitenkin löytyy, nimittäin haastavammat vesistöt. Jos tyypillinen voittotulos ko. paikassa on vaikkapa 1-2kg ja se koostuu noin kymmenestä ahvenesta, voi kaiun avulla löytää paremmin ne pienet parvet, joita voittoon vaaditaan. Haaste on tietysti pilkkiä treenin jälkeen itse kisa ilman kaikua, mutta usein samat konstit toimivat ilmankin kaikua kuin kaiun kanssa.

Jos kaiku sallittaisiin kaikissa kisoissa, en silti käyttäisi sitä kuin nihkeimmissä kalapaikoissa ja ison kalan kisoissa. 

Tässä lopuksi kuvina vielä asetukset, joita itse olen viime reissuilla kaiussa käyttänyt:

Aloitusnäyttö, "klik" MENU


Häiriönpoistoon kannattaa laittaa myös "pois", jostain syystä itselläni unohtunut siihen "matala"




maanantai 24. joulukuuta 2018

Syvyyskartat puhelimeen ja tietokoneelle

Nyt kun viime kaudella vihdoista viimein tuli GPS-paikantimen käyttö kisoissakin sallituksi, niin lienee ajankohtaista tehdä aiheesta pieni katsaus. Vanha kirjoitukseni keräsi runsaasti mielenkiintoa, mutta valitettavasti nämä karttaohjelmat muuttuvat koko ajan, joten neljän vuoden takaiset tiedot ovat jo pahasti vanhentuneita.

Itse olen hupipilkillä ja kisatreeneissä muutaman vuoden navigoinut ihan halvimmilla Windows-puhelimilla, kun käytössä oli kaksi Nokia/Microsoft Lumiaa ennen ensimmäistä Android-puhelintani, Honor 8 Liteä, jonka ostin ennen viime kautta. Tuo Honorin puhelimen akku vaan hyytyi täysin jo syksyllä, ja päädyin ostamaan hieman kalliimman hintaluokan Android-puhelimen, Caterpillar S41:n.
Vaatimuksia uudelle puhelimelle itselläni oli varsinkin vedenkestävyys ja parempi akunkesto. Syksyn venereissuilla akku kesti tuossa kalareissut hyvin siten, että kännykkä makasi veneen pohjalla karttaohjelma päällä. Tosin yhtenä päivänä lämpötila oli akulle liikaa, kun pakkasta oli nelisen astetta muutaman tunnin. Parin tunnin jälkeen huomasin akun tyhjenevän liian nopeasti ja sujautin kännykän loppuajaksi taskuun. Nollakeleillä tuota ongelmaa ei ollut.

Kuvahaun tulos haulle caterpillar s41
Nykyinen puhelimeni

Mutta se miksi jauhan tässä kännykkämerkeistä enkä karttaohjelmista, johtuu tosiaankin siitä että monissa kännyköissä akut hyytyvät paljon nopeammin pilkkikäytössä kuin toiset akut. Vanhat Lumiat toimivat huomattavasti paremmin pakkasessa kuin tuo Honorin puhelin, joka tuntui hyytyvän uutenakin aika pienestä.

Käytettävissä olevat karttasovellukset eroavat jonkin verran Windows- ja Android-puhelimissa. Käyn tämän nyt läpi Androidin osalta, kun sitä tulee itse käytettyä.

Olen koko tämän muutaman kuukauden pärjännyt yhdellä ainoalla karttasovelluksella, b-barkilla.
Minulla on vain ilmaisversio ohjelmasta. Osa syvyyskartoista näkyy "tavallisesta maastokartasta" ja osa "liikenneviraston merikartoista". Liikenneviraston merikartoista löytyy syyyksiä sekä järville että merelle. Oma sijainti tulee karttaan näkyville pienellä ympyrällä merkattuna, ja ympyrässä näkyy nuoli siihen suuntaan, mihin liikun. B-barkissa ohjelma myös piirtää reitin jota kuljen. En ole aivan varma, mutta ilmeisesti maksullisessa versiossa näitä reittejä pystyy myös tallentamaan. Suurta käyttöä itselläni ei tosin tuolle ominaisuudelle ole.

"Tavallinen maastokartta", Nokian Kulovesi

Oikeasta alakulmasta painamalla (kolme pistettä), avautuu valikko.
Klikkaamalla "Pohjakartta", avautuu uusi valikko.

Klikkaamalla "Liikenneviraston merikartat" avautuu syvyyskarttoja toisille järville


Liikenneviraston merikartoista löytyy esim. Nokian Pyhäjärven Sorvanselän syvyydet

Vielä viime talvena käytin sovelluksista Karttaselainta, Nautics Sailmatea ja Maastokarttoja vaihtelevasti tilanteen mukaan. Karttaselaimesta muistaakseni käytin sen kuukauden mittaisen ilmaisen kokeilujakson, jonka jälkeen samoja karttoja pystyi käyttämään myös sen jälkeen offline-tilassa.

Kotona selailen syvyyskarttoja kännykän lisäksi myös tietokoneella. Siihen olen viime aikoina käyttänyt lähinnä Retkikarttaa. Retkikartassa syvyydet saa esiin, kun klikkaa ensin "karttatasot", ja sen jälkeen "syvyyskäyrät". Syvyydet näkyvät kaikilta järviltä ja merialueilta, mistä syvyyskarttoja on julkaistu. Retkikartassa on myös helppokäyttöinen välimatkojen mittaustoiminto, jota itse käytän varsinkin kun suunnittelen niin kisatreenejä kuin kisataktiikkaakin.

Aiemmin tuli käytettyä vastaavia karttoja ja mittaustoimintoja Fonectan karttapalvelussa, mutta sieltä poistui syvyyskartat ja myös mittaustoiminto kokonaan. Onneksi nykyinen Retkikartta ajaa saman asian.



lauantai 22. joulukuuta 2018

Pilkkitaukoa

Eli tiedotetaanpa vielä tännekin, että hakeuduin alkuviikosta tutkimuksiin marraskuun alusta asti jatkuneen pitkittyneen, mutta kuumeettoman flunssan vuoksi. Välillä flunssa tuntui parantuneen, jolloin välissä tuli myös urheiltua. Oireet kuitenkin palasivat noin 2 viikon kestoisen oireettomamman jakson jälkeen. Itse epäilin mykoplasmaa tai jotakin hengitystieinfektiota, mutta tutkimuksissa löytyikin jotain vakavampaa. Sydänfilmi nimittäin näytti sen verran pahalta, että olin 2 yötä sairaalassa tarkkailussa. Lopulta lukuisien tutkimusten jälkeen diagnoosiksi sanottiin sydänlihaksen tulehdus.

Olen äärimmäisen kiitollinen omalääkärilleni, joka otti vaivani tosissaan ja ylipäätään laittoi minut sydänfilmiin varmuuden vuoksi. Ilman tuota tutkimusta olisin varmaankin jossain välissä jatkanut itseni rasittamista ja olisin varmaan saanut hankittua elinikäiset sydänvaivat. Varsinaisia rintakipuja ei kerennyt tulemaan, mutta luulen sen olleen lähellä. Nyt näyttäisi, että pääsin vähällä.

Olo on edelleenkin hieman flunssainen ja uupunut, joten edes hupipilkille en ainakaan tämän vuoden puolella suunnittele. Kisatauko joka tapauksessa jatkuu ainakin tammi-helmikuun vaihteen tietämille asti, ja voi olla että fyysisesti rankempia kisoja (=isompien järvien kisat) välttelen vielä tuonkin jälkeen. Mutta aika näyttää miten tässä toipuu, yhtään riskiä en halua ottaa. Lääkärin mukaan fyysisestä rasituksesta tulisi luopua kuukaudeksi (ei yhtään hölkkää yms), ja sen jälkeen vähitellen palata entisiin liikuntamääriin. No, enpä tässä muutenkaan nilkan takia hölkännyt koko syksyn aikana kuin muutaman kerran parin kilometrin lenkin eli kunto oli aika pohjamudissa jo entuudestaan.

Tänä vuonna kalat saavat poikkeuksellisesti joulurauhan myös minulta, vaikka poltteet jäille ovatkin kovat. Mutta ei auta kuin uskoa, että kyllä ne kalat siellä malttaa odottaa ensi vuoden puolelle. Seuraavan parin viikon suunnitelmat pilkkirintamalla on lähinnä valmistaa ketjukoukkuja myytäväksi, kun on päässyt tuo tarjonta jäämään vähäiseksi niiden osalta. Tarkoitus on myös tehdä blogikirjoitus parista ajankohtaisesta aiheesta.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Pikkujärvellä pilkillä ja jäätilanteen tarkastelua Nokian Pyhäjärvellä

Viime sunnuntaina tuli vielä pari kolme tuntia oltua pikkujärvellä Nokialla. Järvi oli sama, jolla kävin pari kertaa aiemminkin tänä talvena. Välineiden osalta varustauduin tutuimmilla isomman ahvenen välineillä, eli tasapainopilkeillä ja morreilla.

Aloitin alueelta josta oli aiemmin noussut kalaa, mutta jossa en itse ollut aiemmin käynyt. Paikalle päästyäni huomasin, että tuo alue oli rei'itetty täyteen noin 3 metrin reikävälillä. Reikämäärästä päätellen alueella oli ollut kalaa siis myöhemminkin.

En itse tehnyt tuohon rykelmään kuin yhden uuden reiän ja jatkoin siitä pois päin noin 15m reikävälillä edeten. 5-6 reikää tein jonoon samalle etäisyydelle rannasta, kuin reikärykelmä oli, ajatuksena mukailla samaa syvyyttä kuin mistä oli aiemmin kalaa saatu. Hiljaista kuitenkin piteli, parilla ensimmäisellä reiällä tuntui olevan vain pikkukalaa ja pari pikkuahventa sain ylös. Kolmas reikä antoi hieman toivoa, kun 70g ahven nousi morrilla ylös. Loput reiät eivät enää antaneet kuitenkaan mitään merkkejä kaloista.

Päätin tehdä samalle alueelle vielä toisen reikärivistön hieman syvempään, sillä ajattelin reikien osuneen hieman liian matalaan. Yhdellä näistä rei'istä oli hetken hieman isompaa ahventa alla, mutta ylös asti sain vain kaksi noin 100g ahventa ja pienen hauen. Toinen ahven nousi morrilla, hauki ja ahven tasurilla.

Kalantulo ei tyydyttänyt, joten siirryin samalle alueelle kuin mistä viimeksi sain kaikki isommat ahvenet. Kalaa löytyi alueelta nytkin nopeasti, kun sain hyvän kokoisen parven nousemaan väliveteen ja ensimmäinen ahven tarrasi tasuriin. Kaiusta kun vilkaisin, kalaa oli alla hyvin kun pudotin tasurin uudestaan veteen. Taisin yhden houkutusvedon ehtiä tekemään, kun tasuria vietiin kovaa. Melko nopeasti kuitenkin tajusin, että kyseessä on hauki eikä ahven. Lyhyen uittelun jälkeen nostin noin 1.5kg hauen jäälle. Tuossa kävi juuri niin kuin pelkäsinkin, hauen väsyttely säikytti kaikki alla olleet ahvenet pois alueelta. Aikani uittelin tasuria ja tuijottelin tyhjää kaikuluotaimen näyttöä.

Tein alueelle lisää reikiä, ja yhdestä reiästä taisin yhden ahvenen saada morrilla pohjan tuntumasta. Palasin välissä "hauen pilaamalle" reiälle, ja sain kuin sainkin siihen uudestaan houkuteltua ahvenia alle. En sellaista määrää kuin aiemmin, mutta pieniä parvia alla näytti pyörivän. En saanut niitä kuitenkaan iskemään tasuriin, vaan meni morritteluksi. Sitkeällä morrittelulla sain pohjan tuntumasta muutaman ahvenen ottamaan, mutta kovin nirsoa oli meininki. Kaiusta loppui akku kesken tämän reiän pilkkimisen kun en ollut muistanut ladata sitä.

Yhdeltä reiältä sain vielä yhden pikkuahvenen morrilla 5m vedestä. Kun laskin morria uudestaan ei se päässyt vajoamaan kuin metrin verran kun yli 200g ahven iski matkalta kiinni. Tältä reiältä ei kuitenkaan enempää tapahtumia tullut. Vanhasta "hauenpilaamasta" sain vielä yhden vajaan 100g ahvenen.

Ruokakalat olivat kasassa, ja päätin mielenkiinnosta poiketa matkan varrelle Pyhäjärvelle jäätilanteita katsomaan. Aluksi kävin Lamminlahdella, jossa tuuli oli reilusti hakannut jäätä rantavesiin. Näiden jäälohkareiden jälkeen jäänpaksuus oli 6cm, mutta luulen että tuo olisi siitä nopeasti ohentunut jos olis jatkanut, joten käännyin takaisin.

Käväisin vielä Riihilahdella katsomassa tilannetta, ja Riihilahdella pilkinkin hetken tuloksetta. Jäiden puolesta pääsi yrittämään vain parin metrin vedestä, eikä siinä kalaa tällä kertaa ollut. Tuolla jäänpaksuus muuttui yhtäkkiä yli 10 sentistä 4 senttiin, joten pidemmälle ei vielä viime sunnuntaina päässyt.

Aloituspaikka


torstai 20. joulukuuta 2018

Peltolammin kinkkukisat 15.12.

Laadukasta surviaista piti kisoihin saada, joten perjantai meni sitä nostaessa.

Kisan osanottajamäärä oli pienoinen pettymys (31), jonkun verran oli myös päällekkäisyyksiä mikä söi väkeä muualle kisoihin. Kisa-aika oli 10-14, vartin paluuajalla.

Kilpailun aloitin läheltä lähtöä siltä ainoalta alueelta, mistä sain treenissä yhden vähän isomman 30g ahvenen. Alueelle oli tullut parin edellispäivän aikana lisää reikiä, mutta löysin vielä helposti treenireikäni kun seurasin pulkan jälkiä, jotka juuri ja juuri näkyivät vielä.

Aloitin pilkkimisen pelkällä pienellä morrilla nro 18 koukulla, mutta kyllästyin hitauteen aika nopeasti ja vaihdoin yhteen luottopilkeistäni, Tapsan Saukkoon 4cm koossa tapsilla. Tuota pilkkiä tulee lähinnä matalassa käytettyä vähän hitaammassa pilkinnässä. Parista reiästä sain pari mikrokoon ahventa, kunnes yhtäkkiä jysähti ja kehin hetkessä 410g ahvenen reikään ja nappasin sen avannosta kädellä reppuun, tuuria oli kun ei karannut 18-koon tapsimorrista. Siinä samassa vilkaisin avantoon ja...siinähän toinen suunnilleen samankokoinen ahven ui reiän alta ohi. Vaihdoin äkkiä tapsivermeen tilalle ison kultamorrin ja laskin sen pohjaan. Heti ensimmäisellä väristysnostolla nappasi ja yli 200g ahven nousi ylös. Morri äkkiä takaisin alas ja vieläköhän tämä jatkuisi? No, seuraavaa tärppiä ei heti kuulunut, mutta hetken päästä morriin otti vielä noin 50g ahven, tästä järvestä reilusti "bonariluokkaa"! Samalla reiällä tuli vietettyä vielä jonkin aikaa, mutta kaloja ei enempää noussut.

Lähialueelta monet saivat pikkuahvenia, ja tein jokusia reikiä vähän matkan päähän "puhtaalle" alueelle. Sieltä täältä sai yksittäisiä miniahvenia, vain yksi reikä antoi muutaman peräkkäin. Palasin vielä välillä takaisin reiälle, josta isommat ahvenet sain ja tein lisääkin reikiä lähialueelle, mutta tuloksetta.

Päätin siirtyä suoraan kokeilemaan yhden treenireiän tuntumaan, josta nostin treenissä muutaman pikkuahvenen. Ensimmäinen reikä oli tyhjä, mutta toisesta nousi nopeasti yksi sintti. Toista kertaa kun pudotin, iski saman tien yli 200g ahven joka tuli myös ylös asti. Tuossa vaiheessa näytti varsin hyvältä, kun alkoi olla kilo ahventa kasassa ja aikaa mennyt ehkä 1,5 tuntia. Ehkä tein kuitenkin tuossa vaiheessa virheen, sillä jatkoin samalla tapsipilkillä ja seuraava raskaamman puoleinen kala tarrasi, mutta pääsi karkuun. Sen jälkeen vaihdoin isompiin välineisiin, mutta en saanut enää kontaktia kaloihin. Seuraavan tunnin aikana sain kuitenkin ainakin melkein 200 grammaa kerättyä näitä aivan hengettömän pieniä ahvenia lähialueelta. Särjet olivat alueella riesana, ja monta reikää jätin siihen kun ehdin saamaan 3-5 särkeä reiästä peräjälkeen.

Kisa-aikaa alkoi olla enää tunti jäljellä, ja aloin olla melko jäässä. Juoksentelin hieman ja kävin vielä kurkkaamassa alueen mihin treenipäivänä lopetin. Sieltä en saanut paria pikkuahventa kummempaa ja lähdin takaisin alueelle mistä tulinkin. Aivan muutaman sintin sain vielä aivan kisan lopussa, mutta muuten oli viimeinen puoli tuntia aivan tyhjän kanssa.

Tiesin saaliini riittävän kisassa korkealle, mutta tällä kertaa sillä ei yltänyt riittävän korkealle, sillä kinkut jaettiin vain sarjojen voittajille. Olen silti sijoituksena erittäin tyytyväinen kakkossijaan näin haastavalla järvellä, tällä kertaa oli kyllä onnikin myötä kun ylipäätään osui isompia kaloja kohdalle. Ahvenia oli omassa saaliissani yhteensä 73kpl, jälkikäteen ajatellen olisikin pitänyt yrittää koko kisa pelkästään isoja eikä pieniä ahvenia. Pelkästään kolmella isoimmalla ahvenella olisi tullut sama sijoitus kun nytkin. Mutta se on jossittelua, luulin että sintillä + vaikka yhdellä sattumabonarilla olisi voinut myös päästä yli kiloon. Itse asiassa se olisikin voinut olla mahdollista, sillä kolmanneksi sijoittuneella oli pelkästään pientä kalaa.

Voittajan tulos oli omaa luokkaansa, ja siihen siivittivät lähes kiloinen ja noin puolikiloinen ahven. Kilpailun suurin kala oli kuitenkin aavistuksen painavampi 995g hauki.

Tulokset:

Yleinen: 
1. Pekka Rintamaa 1720g
2. Atte Mustalahti 1205g
3. Pentti Takaniemi 855g
4. Mika Hurttila 795g
5. Ahti Leppänen 645g
6. Seppo Pönni 475g
7. Tommi Musturi 335g
8. Pekka Kuusisto 240g
9. Kari Nilosaari 230g
10. Juho Hurttila 185g
Janne Kahilainen -
Pasi Ahonen -
Pasi Tanner -

Veteraanit
1. Antti Käpynen 640g
2. Arto Huurre 575g
3. Tapio Ahlman 430g 
4. Mauno Suhonen 400g
5. Kalevi Hurttila 395g
6. Juha Kokkala 335g
7. Urho Karppinen 265g
8. Pertti Koskinen 225g
9. Veini Honkanen 195g
Matti Helin -
Keijo Rintamaa -
Tauno Teeri -

Naiset.
1. Irma Kahilainen 595g
2. Helena Vilenius 510g
3. Vieno Sisso 365g
4. Airi Rodziewicz 315g
5. Ritva Hakkola 260g
6. Virpi Nilosaari 35g

Suurin kala hauki 995g Tapio Ahlman



Kolme ahventa muistuttavaa

Kuva kertonee järven ahvenkannasta jotan

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Tampereen Peltolammin kisatreeni 12.12.

Viime lauantaina kisasin ensimmäistä kertaa Tampereen Peltolammilla kinkkupilkeissä. Järvi oli etukäteen outo, mutta kävin ennakkoon treenailemassa kisaa edeltävänä keskiviikkona.

Pohjatiedot järvestä olivat seuraaavanlaiset: vesi ei ole kirkasta, mutta ei kovin sameaakaan vaan siltä väliltä, suurin syvyys järvessä 4-5 metriä. Ahvenet pieniä (en tiennyt kuinka pieniä), särkeä vähän reiluummin ja haukia ja isojakin ahvenia voi osua kohdalle...

Treenipäivän tapahtumiin:

Treenailin aluksi kaiun kanssa, kun halusin olla varma onko alla kaloja ja mihin ne ottavat. Olo oli aamusta todella tukkoinen, joten en kovin reipasta tahtia jäällä mennyt. Ensimmäiset reiät tein 2-3m vesiin, ja jokaisella reiällä oli kaloja, mutta niin pieniä että ne eivät tahtoneet saada kärpäsentoukkaa suuhunsa. Ahvenet olivat vain 2-7g kokoluokkaa. Paremmin tärpit jäivät kiinni ahvenen silmään. Yhdestä reiästä sain nopeasti viisi ahventa, muilla rei'illä oli hiljaisempaa. Kalantulossa en juuri huomannut eroa pelkän morrin ja tapsin välillä.

Kokeilin muutaman reiän syvemmästä vedestä, mutta ainoat pikkuahvenet ja särjet nousivat syvän reunasta 3,5m vedestä. Seuraavaksi suuntasin matalampaan veteen ja huomasin ahventa nousevan myös hyvin matalasta 1-2m vedestä. Sellainen tuntuma tuli, että matalassa ahventa on tasaisemmin, mutta välttämättä kalaputket eivät ole niin pitkiä kuin hieman syvemmässä.

Loppuajan liikuin hieman reippaammin, sillä palelin todella pahasti. Yhden selkeän alueen löysin mistä muutama reikä peräkkäin antoi kaloja, seassa ylivoimaisesti päivän suurin noin 30g ahven. Osuin myös yhteen aivan loputtomaan särkireikään. Päivän viimeinen kala oli ehkä 600g hauki, joka kokoisekseen innostui vetämään niin kovasti että hetken aikaa luulin siiman päässä olevan huomattavasti suuremman kalan.

Treenipäivän saaliini oli 31 ahventa/188 grammaa, joten odotukset eivät todellakaan olleet korkealla kisaan. Ajattelin kuitenkin, että pienemmillä nro 18 morreilla ja surviaisilla pystyisi kisassa pilkkimään 500-1000g tuloksen pelkillä pikkuahvenilla.


Päivän päätöshauki, verrokkina yksi perusahven

torstai 13. joulukuuta 2018

Pikkujärvellä Sastamalassa 11.12.

Pimeät kelit jatkuivat tiistaina, kun päivä ei tuntunut oikein ollenkaan valkenevan. Jäällä oli noin sentin verran vettä ja vettä oli satanut enempi vähempi edelliset 2 päivää. Jäätä näytti edelleen olevan 8-9 kairan pyöräytystä, eli huomattavaa heikkenemistä ei vielä huomannut.

Ensi kertaa tänä talvena olin Maijan kanssa jäällä, päivän ensimmäinen haaste oli saada hänet uskaltautumaan jäälle. Hakkasin jääsauvalla ja hypin jäällä, ja lopulta pääsimme lipumaan kohti oletettuja kalapaikkoja. Järvihän oli sama, jolla kävin viimeksi itsenäisyyspäivänä.




Aloitimme pilkinnän samalta alueelta kuin mistä edelliskerralla olin saanut hyvät ahvenputket, mutta nyt oli hyvin hiljaista. Saalis tuolta koko alueelta taisi jäädä Maijan yhteen ahveneen.

Päätimme jatkaa parin sadan metrin päähän alueelle, jolta sain tuolta järveltä avausreissulla isoimmat ahvenet. Kalat olivat kuitenkin kadonneet myös tältä alueelta, liekö vanhoista avannoista kajastanut valo karkoittanut kalat pois, kun luntakaan ei ollut yhtään? Myös edellisellä pilkkikerrallani toisella järvellä en vanhoista rei'istä saanut mitään, vaan kalat löytyivät vasta kun rei'itin uusia alueita. Nytkin löytyi vähän kaloja kun siirtyi parinkymmenen metrin päähän vanhoista avannoista, mutta vain yhdestä reiästä. Sen verran kuitenkin tuli kaloja, että vajaat kymmenkunta ahventa oli kasassa.

Päätettiin siirtyä järven kaukausimpaan nurkkaan, jossa en ollut vielä näillä jäillä käynyt. Tuolta löytyi yksi vaaleamman jään alue, ja vettäkin oli alla sopivasti 3-7 metriä. Tuon vaalean jään alueen kohdalta saimme ahvenia varmaan yli 50kpl, mutta syönti tuntui melkoisen huonolta. Enimmäkseen "jokainen kala piti pilkkiä erikseen", eli ne eivät napanneet mitenkään heti kun pilkin pudotti. Kalat olivat paljon pienempiä kuin mihin tällä järvellä olen tottunut. 7m vedessä oli pari yli 200g ahventa kiinni, mutta molemmat irtosivat harmillisesti avannolla.




Lähialueelle tein vielä pari reikää, mutta kaloja ei näkynyt. Kello alkoi olla sen verran, että lähdimme takaisin autolle päin. Matkan varrelle tein vielä muutaman reiän, ja niistä nousi vielä muutamia ahvenia, mutta ei mitään ihmeempää.

Yhteissaaliimme oli ehkä kolmisen kiloa ahvenia, keskipaino varmaan 40g tietämillä.

Näkymää rannasta

Päällä päivän suurimmat 200g ja 190g ahvenet

tiistai 11. joulukuuta 2018

Nokialaisella pikkujärvellä 8.12. & 9.12.

Viime viikonloppuna pilkin lähestulkoon kotivesillä, vaikkakaan tällä järvellä ei ole vuosiin tullut käytyäkään. Tämä järvi ei ihan lampikokoa enää ollut, mutta silti jäätä oli yllättävän mukavasti noin 10-15cm. Jäätilanne oli kylläkin etukäteen arvoitus, mutta kuulin että tuolla oli jo pilkitty.

Lauantaina ehdin olemaan järvellä vain reilut 2 tuntia:

Täytyy sanoa että vähän yllätyin, sillä järvellä oli lisäkseni kaiketi kuusi muutakin pilkkijää. Kaverin vinkkaamasta paikasta aloitin, mutta tuo alue oli melkein kauttaaltaan jo rei'itetty. No, kyllä lähialueelta vielä reiätöntäkin aluetta löytyi kairailtavaksi.

Aloitin tapsipilkillä syvänteen päästä, jossa oli melko tasaisesti noin 6m vettä. Hiljaista piteli, ja ensimmäisiin noin 10 reikään ei kaiussakaan mitään kummempaa näkynyt. Siirryin hieman matalampaan veteen ja melko nopeasti löytyikin kaloja, kun kaksi pikkuahventa tuli peräjälkeen. Kaikuun alkoi kuitenkin ilmestyä isompiakin kaloja, ja pitkällisen houkuttelun jälkeen pilkkiin tarrasi noin 300g ahven ja hetken päästä vielä toinen hieman pienempi, jonka jälkeen hiljeni.

Päätin kaivaa repusta Karismaxin tasapainon, ja ei mennyt kauaa kun sitä vietiin. Pienen hetken oli hyvän kokoisia kaloja alla useampiakin, ja 3 ahventa sain peräkkäin ottamaan. Ainakin kaksi ahventa pääsi irti avannon reunaan... Pienen tauon jälkeen nousi vielä neljäs tasuriahven ylös. Tuonkin jälkeen kalaa oli alla, mutta en saanut sitä ottamaan mihinkään. Kaikki välineet tuli käytyä läpi, mutta kun ei ottanut niin ei. Yksi hauki tosin erehtyi vielä tasapainoon.

Tein vielä muutaman reiän alueelle, mutta en saanut kuin pari 50g ahventa ja yhden noin 150g ahvenen. Mukavat ruokakalat kuitenkin näin pikakäynnillä, 7 isointa ahventa painoi noin 1,8kg, kaksi suurinta olivat noin 350g. En ole tuosta järvestä muistaakseni ennen saanut ahvenessa edes 200g rikki, vaikka tuossakin on tullut ainakin 15-20 kertaa käytyä aiemmin.



Koko sunnuntain satoi vettä, mutta suuntasin silti aamusta takaisin lauantain paikoille. Edellispäivän parin sentin lumipeite oli sulanut pois ja vettä oli jäällä jonkin verran. Tästä huolimatta löysin saman reiän kuin mistä edellispäivänä kaloja sain.

Nyt samalla reiällä ei kaloja näkynyt, mutta heti seuraavalla reiällä niitä oli. Kalat tuntuivat melko passiivisilta, ja "saalis" jäi yhteen tärppiin, ja seuraavalla reiällä tulos oli täysin sama. Näiden jälkeen ei edes tärppejä tullut melkein kymmeneen reikään, kunnes lopulta sain Karismax-tasurilla päivän ensimmäisen n. 150g ahvenen ylös. Välineitä vaihtelin paljon, ja hetken päästä tuli vielä Ässä-tasapainolla noin 100g ahven. Väkäsettömiä tasureita on kuitenkin nyt kaiun käytön myötä tullut käytettyä aika vähän, kun anturin vuoksi pitäisi aina kairata toinen reikä sille.

Kaloja en saanut enää tasuriin ottamaan, joten päätin kokeilla kultamorrilla, jolla en kuitenkaan edellispäivänä saanut kuin yhden pikkuahvenen. Heikolta vaikutti nytkin, mutta lopulta sain yhden noin 70g ahvenen ottamaan, mutta siihen loppui. Päätin kokeilla reiästä vielä hieman "vaatimattomammilla" välineillä, ja vaihdoin kultamorrin hieman pienempään omatekemään kuparin väriseen morriin. Pienestä näytti olevan kiinni, sillä aloin heti saamaan kaloja. Vähän väliä piti kuitenkin tasapainopilkeillä houkutella kalat takaisin alle, kun ahvenet tuntuivat kyllästyvän morreihin nopeasti. Pitkään reiällä kyttäilin, mutta sain kuin sainkin morrilla kymmenkunta 50-150g ahventa ja pari hieman isompaa.

Olin tuon istuskelun jälkeen sen verran kohmeessa (vettä oli satanut lähes tauotta), että päätin tehdä pienoisen lenkin muualle ja tutkia vähän uusia paikkoja. Oli muuten kätevä kairata "oikeisiin" syvyyksiin suoraan, sillä kaikuluotaimeni näyttää yleensä syvyyden oikein myös pulkan läpi, kunhan anturin alla on vähänkin vettä ja alla on kirkas jää.

Noh, lenkin aikana tuli lämmin mutta kaloja en löytänyt. Tuli koitettua jyrkkää rantapenkkaa, vedenalaisen niemekkeen kärkeä ja vähän loivempia penkkoja, mutta kaloja ei löytynyt. Päätin siirtyä takaisin aloituspaikkani tuntumaan, mutta kuitenkin hieman uusia kohtia rei'ittäen. Muutamalla reiällä kävi joku kala tasuria katsomassa, mutta mitään en saanut nappaamaan ja kalat uivat tiehensä.

Lopulta kuitenkin yhdellä reiällä parvi ahvenia nousi katsomaan tasuria. Yksikään ei koittanut napata kuitenkaan, joten vaihdoin äkkiä kuparimorrin tilalle. Se näytti olevan päivän sana, sillä sain monta hyvänkokoista ahventa peräjälkeen. Välillä kalojen kiinnostus lakkasi, mutta sain tasuria välissä uittamalla parven mielenkiinnon vielä pari kertaa heräämään ja sen jälkeen taas morrittelin hyvän kokoisia ahvenia ylös.

Kun syönti tuolla reiällä lakkasi, en kaloja saanut enää lähialueelta noin 10 reiän yrittämisellä. Sen verran hämäräkin oli, että päätin lähteä pois. Keli oli todella pimeä jo tuossa 14.30 aikoihin.

24 ahventani painoi yhteensä 3,85kg, joten tyytyväinen täytyy olla. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi käynniksi tuolle järvelle tänä talvena.

0.14mm taitaa olla yleisin morrisiimani vahvuus isomman ahvenen morrittelussa näissä syvyyksissä

Päivä pulkassa!

Nämä Polyver-liukuesteet ovat ehdottomasti parhaat mitä on koskaan tullut käytettyä

lumet saivat kyytiä

perjantai 7. joulukuuta 2018

Pikkujärvellä Sastamalassa 6.12.

Itsenäisyyspäivänä tuli käytyä toistamiseen tällä pikkujärvellä. Suunnitelmana oli pilkkiä täysin eri alueita kuin viimeksi, sillä en uskonut enää ihmeempiä nousevan samoilta paikoilta. Aloitin tapsipilkillä, mutta varustauduin oikeastaan kaikilla mahdollisilla välineillä morreista tasureihin.

Ensimmäinen reikä jäähän ja hetken päästä kaiussa näkyi ensimmäinen kala, joka tuli pilkkiä katsomaan. En saanut tuota kuitenkaan iskemään pilkkiin ja jatkoin matkaa. Rei'itin melkoisen jyrkkää rantapenkkaa 4-8m vedessä, mutta kaloja ei näkynyt eikä kuulunut varmaan 15-20 ensimmäiseen reikään.

Pienen lahden suulla alkoi yhtäkkiä madaltua, ja sain päivän ensimmäiset ahvenet reilun 3 metrin vedestä, yllättävän matalasta. Tuosta reiästä nousi yhteensä 10 ahventa, joista tosin vain yksi oli yli 100g. Myös seuraava reikä antoi kalaa määrällisesti aika saman verran, mutta selvästi isompaa. Myös päivän suurimmaksi jäänyt 319g ahven nousi tästä reiästä. Syvää oli tässäkin reilut 3 metriä. Pilkkiä sai reiällä jonkin aikaa uittaa, että parven sai alle, mutta ensimmäisen ahvenen napattua sai monta aivan peräkkäin ja parvet nousivat mielellään heti jään alle.

Aivan tuollaisia reikiä ei enää lähialueelta löytynyt, mutta yksittäisiä 100g+ ahvenia ja yksi puolen kilon hauki nousi sieltä täältä kun jatkoin rantaa eteenpäin, tällä kertaa tutummasta 5-6m vedestä. Eräässä mökkirannassa tuossa vaiheessa alettiin ilmeisesti suunnitella avantouinnille menoa, joten väistin alueelta ja vaihdoin aivan toiselle puolelle järveä, lähelle paikkaa johon viimeksi tällä järvellä lopetin.

Vähän matkaa jatkoin tuloksetta jyrkähköä 3-8m penkkaa, kunnes yhtäkkiä madaltui. Kävi täysin sama kuin aamulla, sain kalaputken varsin matalasta reilun 3m vedestä. Tuo oli kuitenkin vasta esimakua tulevasta. Rei'ittelin reilun 50m matkan eri syvyyksiin saaden yksittäisiä ahvenia, kunnes löysin reikärivistön, mihin viimeksi tuolla lopettelin. Kairasin uuden reiän vanhan viereen (reiän joka ei edes viimeksi antanut kaloja). Vettä oli aika tasan 8 metriä, mutta yllätyksekseni näin syvästä alkoikin nousta ahventa ylivoimaisesti päivän parasta tahtia. Ahvenet yltyivät hetkittäin oikeinkin rajulle syönnille ja sain parven nousemaan pariin otteeseen vain 1-3m jään alle. Melkein jokaisella ahvenella oli morri aivan kurkun perällä, mikä hieman hidasti hommaa. Olisi varmaan kannattanut vaihtaa ketjuun tai tasuriin tuossa kohtaa, mutta pelkäsin parven uivan pois jos turhaantuu aikaa.

Noin 20 ahvenen jälkeen kalat loppuivat tai uivat muualle, ja siirryin seuraavalle 10-15m päässä olevalle reiälle, jossa oli noin 6,5m vettä. Myös tästä reiästä sain aluksi todella hyvää tahtia kaloja, mutta putki oli huomattavasti lyhyempi. Sain kuitenkin syönnin loputtua ronkittua vielä pelkällä morrilla 4 ahventa, jotka olivat ihan hyvää kokoa.

Tässä vaiheessa olisi ihan hyvin voinut lähteä kotiin, sillä en saanut enää muuta kuin pari särkeä ja muutaman pikkuahvenen. Alkoi olla sen verran hämärääkin jo, että kala ei varmaan enää syönyt.

Päivän kokonaissaldo oli noin 7kg ahventa, joista 10 isointa painoi tällä kertaa 1820g. Jonkin verran oli kala pienempää kuin viimeksi, mutta hyvä saalis kuitenkin.

Pilkkeinä oli käytössä etupäässä Tapsisepe 11g ja eräs Lindroosin värisevä pilkki, jonka nimeä en tiedä.


Kuva otettu päivän parhaalta paikalta

Ahvenilla mahassa todella pieniä särkiä ja jokunen ahven/kiiski


Osa ahvenista pääsi heti iltapalaksi

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Nokian Pyhäjärven Liukuslahdella 4.12.

Näinkin kauan meni, että kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa lapsuuden kotivesilläni Liukuslahdella. Tuolla on tullut pilkittyä satoja kertoja aiemminkin, mutta mitään kunnon saalista en ole ikinä saanut.

Olin jäällä puoli 10 aikoihin, mutta keli oli todella "tuhruinen" ja pimeä vielä siihen aikaan. Aloittelin 4m vedestä ja kaiun mukaan kalaa oli alla mukavasti, mutta en saanut vain niitä ottamaan. Ensimmäiset vajaat 10 reikää pilkin pelkästään pienellä Nilsun tasurilla, enkä saanut kuin yhden 70g ahvenen, joka otti metri jään alta.

Rei'itin lahden yli noin 20m reikävälillä kohti vakipaikkoja, mistä yleensä ainakin jonkun ruokakalan on saanut, varsinkin ensijäiden aikaan. Kaloja kyllä löytyi varsin nopeasti, mutta koko oli surkeaa noin 40-grammaista. Juuri isompia ei tahtonut tulla sekaankaan. 3,5 metrin vedessä kuitenkin kalaa näytti olevan alla, ja päätin tehdä lisää reikiä tuohon syvyyteen.

Heti seuraava reikä tarjosi pienoisen yllätyksen, kun yhden pikkuahvenen jälkeen tälläsikin välivedestä sen verran raskaasti, että refleksinomaisesti ensimmäisenä nykäisin kaiun anturin pois reiästä. "Jumputuksesta" päätellen arvelin kyseessä olevan ison ahvenen. Monta kertaa ennenkin olen Liukuslahdella ollut tuossa tilanteessa, mutta aina kalat ovat päässeet karkuun. Tällä kertaa kaikki sujui niin kuin pitikin ja kahmaisin reiästä jäälle uuden Liukuslahden ennätykseni, 620g ahvenen.




Tuon jälkeen tuli jälleen vain pieniä ahvenia, ja nekin olivat huonolla syönnillä. Myös särjet ja lahnat kiusasivat välillä. Muutaman uuden reiän tein vielä alueelle, mutta ne antoivat pelkästään särkiä ja pari pikkuahventa. Tällä kertaa pilkkiaikani oli hyvin rajallinen (pilkin klo 12 asti), joten päätin vielä kokeilla nopeasti aluetta, josta aloitin. Aivan yksittäisiä ahvenia onnistuin tasurilla saamaan ja yhdestä reiästä 4 ahvenen putki, mutta vaikeaa oli kuten aamuhämärässäkin edelleenkin.

Loppusaldo oli tuon 620g ahvenen lisäksi kymmenkunta 60-100g ahventa ja parikymmentä tätä pienempää ahventa. Kaiken kaikkiaan kalantulo oli kuitenkin selvästi huonompaa kuin odotin, mutta omia ennätyksiä on aina kiva rikkoa, oli ne sitten vain kausikohtaisia tai vesistökohtaisiakin. En ihan heti usko, että tulen tuolta isompaa saamaan, mutta aika näyttää.

Pikkujärvellä Sastamalassa 1.12.

Lauantaina olin toista kertaa ikinä eräällä kirkasvetisellä pikkujärvellä Sastamalassa. On kielletty mainostamasta kyseistä järveä tarkemmin, mutta sen verran voin sanoa että vettä löytyy reilusti yli 10 metriä ja järvi on noin 500 metriä pitkä.

Edellinen käynti järvellä oli myös ensijäillä kaksi vuotta sitten. Ajankohtakin oli melkein sama: 3. joulukuuta. Linkki edelliseen kirjoitukseen paikasta. Tällöin saalis ei ollut kovin hyvä, mutta lupauksia herättävä kun kala oli kuitenkin kohtuullisen kokoista. Päätin pilkkiä tällä kertaa aluksi ketjupilkillä ja kärpäsentoukalla, kun viimeksi tuolla värikoukkukin pelitti.

Aloitin likimain samalta paikalta, kuin mistä edelliskerralla vähät kalat sain. Tällä kertaa järvi yllätti täysin heti alkuunsa, ja jo toisesta reiästä nousi kauden suurin 398g ahven. Reiästä nousi pari muutakin filekalaa, mutta kolmannesta reiästä niitä nousi vielä useampia. Kala tuntui olevan liikkeessä, sillä välillä alle pyörähti parvi ja hetkessä se myös usein katosi. Morri ei tuntunut kalaa houkuttelevan lainkaan, vaan pystyllä piti aina houkutella parvi alle. Hyvässä lykyssä morrilla saattoi yhden ahvenen reiästä saada, kun sen sai nopeasti alas pystyn tilalle. Jos oli liian hidas, kalat uivat heti muualle. Vielä neljäskin reikä tarjosi yhden filekalan, mutta sen jälkeen olikin jonkin aikaa vaikeaa.

Aamupäivästä järvellä oli ihan hienon näköistä...


Selvisi, että nuo ensimmäiset reiät osuivat sattumalta lahden suulla olevaan pitkänmalliseen syvänteeseen. Molemmilla puolilla ensimmäisiä reikiä oli selvästi matalampaa. Vettä oli 4-5 metriä näillä parilla ensimmäisellä kalareiällä, ja ympärillä sellaista 3-3,5m.

Lähialueelta ei kuitenkaan kaloja tuntunut löytyvän lisää. Aloituspaikoilla oli kaiun mukaan edelleen yksittäisiä kaloja, mutta en saanut niitä ottamaan. Lähdin etsimään ahventa uusilta alueilta, ja vajaan 10 reiän jälkeen osui jälleen monta reikää peräkkäin. Tällä kertaa kala oli hieman pienempää, mutta määrää tuli paremmin, parhaasta reiästä varmaankin yli 10kpl. Vettä oli ottipaikoilla 5,5-6,5 metriä, ja ahvenet nousivat mielellään pari metriä pohjan yläpuolelle iskemään pilkkiin.

Lähialueelta ei tälläkään kertaa löytynyt kalaa muilta rei'iltä, vaan ahvenet tuntuivat olevan "nauhana" tuossa tietyssä syvyydessä. Pitkään olikin tuon jälkeen kalat hakusessa, taisi olla parikymmentä reikää peräkkäin ilman yhtään yli 50g ahventa. Yhtäkkiä alkoi kuitenkin tapahtua, kun jälleen siitä reilun 6 metrin syvyydestä nousi kahdesta reiästä peräkkäin ahventa kelpo tahtia vähän aikaa. Montaa yli 100g ahventa ei noussut, mutta mukavaa noin 70-80g onkikalaa kylläkin. Tässä vaiheessa olin vaihtanut ketjuvehkeet Saku-liukupilkkiin, jolle en oikein ole ennen antanut peliaikaa. No, myönnettäköön että kyllähän tuollakin pilkillä kaloja saa.

Sama toistui jälleen, enkä saanut lähiympäristöstä enää juuri mitään. Autopaikan lähelle tein lopuksi vielä muutaman reiän, joista viimeinen antoi vielä muutaman +/- 100g ahvenen ja pari yli 200g ahventa. Vettä oli tuollakin paikalla reilut 6 metriä.

Päivän saldo oli noin 8kg ahventa (10 isointa 2420g), oli kyllä aivan parhaita ensijäiden reissuja pikkujärville koskaan. Yleensä kevät on ollut huomattavasti parempaa aikaa, mutta luulen että näin kirkasvetinen järvi on parempi alkukaudesta kuin keväällä. Tälle järvelle palaan seuraavan kerran itsenäisyyspäivänä...

Osui sitä yksi haukikin sekaan

Pitkäjärvellä 29.11.

Sastamalan Pitkäjärvelle tein kauden neljännen pilkkireissun. Järvessä on ainakin ennen ollut isoa ahventa, ja myös oma pilkkiahvenennätys on kyseisestä järvestä. Kalantulo tuolla on kuitenkin hyytynyt pahasti viime vuosina, mutta useimmiten ruokakalat on saanut kasaan edelleenkin. Täällä olen pilkkinyt lähes yksinomaan morrilla, ja sillä päätin nytkin aloittaa.

Nyt oli myös kaikuluotain ensimmäistä kertaa tuolla mukana, vaikka on kyse todella matalasta max 4m syvästä järvestä. Järvellä oli muutamia hyvän näköisiä railoja, joista oli puskenut vettä jäälle. Lunta oli tosin vain puolen sentin verran. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tuollakin lumimäärällä "laikut" jo jonkin verran houkuttavat kalaa alleen. Teho tietysti kasvaa huomattavasti, kun lunta tulee lisää.

Aloitin rei'ittämällä noin 15m välein yhdelle railolle, ja heti sain muutamia ahvenia, joista pari isointa yli 100g. Hyvä alku sikäli, että tuo ei ole ainakaan ennen ollut parhaita paikkoja tuolta järveltä.

Aloitusrailo


Seuraavaksi siirryin alkutalven vakipaikalleni, joka on monesti ollut ensijäillä se varmin paikka. Nähtävästi tämä oli ollut jonkin muunkin pilkkijän tiedossa, sillä juurikin tuolle alueelle oli jo tehty 15-20 reikää. Noh, tein itse muutamia reikiä lisää alueelle, mutta en saanut paria ahventa kummempaa.

Seuraavaa railoa kohti, ja se osoittautui kovin kalattomaksi - ainakin aluksi. Nimittäin ahventa löytyi yllättäen todella läheltä rantaa kaislikon reunasta. Kolme peräkkäistä reikää antoi jokainen ainakin yhden filekalan. Yhtään "kunnon" ahventa ei kuitenkaan vieläkään noussut. Jatkoin seuraaville railoille, joissa oli 1-2m syvää, mutta en löytänyt oikein enää kaloja. Hieman syvemmästä vedestä joku reikä antoi vielä pari filekalaa, mutta ympärillä oli hiljaista. Jyrkästä rannasta löysin ahventa tasaisemmin, mutta kokoluokka pyöri maksimissaan 70 grammassa, joten en jäänyt siihen pitkäksi aikaa yrittämään.

Päätin lähteä kiertämään uudelleen parhaita reikiä railoilta, ja se tuotti jonkin verran tulosta. Tällä kertaa pilkin reiät silmäpilkillä (ketjulla). Ahvenet ottivat välivedestä, vaikka vettä oli alla keskimäärin 1,5-2 metriä. Mitään kunnon ottia ei ollut, mutta päivän parasta kuitenkin. Lähialueelle railon viereen tein vielä muutamia reikiä saaden yksittäisiä pienehköjä ahvenia, ja sen kummempaa ei enää noussutkaan.

Kokonaissaaliini oli 3,3kg/67kpl, joten järven ahven on kyllä edelleenkin kohtalaisen kokoista, vaikka se onkin pienentynyt viime vuosina. Suurin ahven painoi 170g.

Kohtuukokoista ahventa järvessä riittää