Vammalan Ylistenjärvellä & Roismalanlahdella 7.1

Vammalan Ylistenjärvellä kävin treenaamassa, kun siellä seuraottelu 2,5 viikon päästä, ainakin luultavasti siellä...

3 tuntia järvellä vietin ja ei jäänyt paljoa kerrottavaa! Saalis jäi 4 kiiskeen. Ehkä kisassa sitten ahvenia kun nyt ei tullut? On se haastava järvi näin alkukaudesta. Toissavuonna sain vastaavassa kisassa jotain 700 grammaa, nyt voisi ottaa tavoitteeksi yhden ahvenen. Eikä jäänyt eri syvyyksien kokeilusta ahvenitta jääminen kiinni. Järven syvin kohta on 10,5m ja kokeilin kaikki syvyydet metrin ja 8 metrin väliltä. Saapa nähdä mitä tuosta kisasta tulee!

Vajaaksi tunniksi poikkesin Roismalanlahdelle, ettei olisi koko päivä ahveneton. Siinä ajassa sain jo Torranniemen lähettyviltä vajaa pari kiloa ahvenia. Seassa muutama ihan paistettava 100-150g ahven. Pikkuahventa 10-15g tuntui tulevan loputtomiin ja parvet nousivat melkein reikään asti, vaikka vettä oli 3 metriä. Valtaosan ahvenista pilkin umpihopeisella Pete Kyy 40mm -pilkillä. Hetken käytin Vim-pilkkiä ja värikoukkua värissä "Kalakaveri", ja sain toista kertaa koskaan kaksi ahventa kerralla värikoukulla.

Jäätä oli molemmilla järvillä noin 20cm!

Kyljestä ja suusta.

Roismalanlahdella 21.1

Roismalanlahdella tänään ensi kertaa näillä jäillä ja toista kertaa tänä talvena. Tarkoitus oli vain selvittää, onko syöntiä ylipäätään ollenkaan ja järvellä olin vain noin 1,5 tuntia.

Aloitin värikoukulla kirkon läheltä, ja heti ekasta reiästä sain pari lupaavaa tärppiä, mutta ei kaloja ylös. Seuraava reikä hieman syvempään, ja yksi 50g ahven. Muutamia reikiä kairailin vielä ympärille, mutta värikoukulla ei saanut niistä nykyäkään. Kokeilin morrilla kalaa antaneet reiät ja yhden muun reiän. Kolme ahventa sain morrilla ja särkiä lähes 10.

Tuon jälkeen siirto vakipaikoille (silppupaikalle) Torranniemen lähelle. Tuosta on aina tullut ainakin muutamia ahvenia, huonollakin syönnillä. Nyt tuli ahvenia heti ensimmäisestä reiästä värikoukulla. "Aamurusko"värillä, eli vaaleanpunainen-vaaleanvioletti. Tuolla sain kymmenkunta ahventa peräkkäin, ja vaihdoin sitten oranssi-kelta-oranssiin koukkuun. Siihen nappasi heti kaksi ahventa, mutta sitten lakkasi. Tarkistin tästäkin morrilla, mutta muutamalla nostolla ei kalahavaintoja.

Vettä oli tällä alueella noin 3-4m, ja siitä löytyi vielä toinen noin 10 ahvenen reikä. Näiden lisäksi muutama tyhjä reikä ja pari reikää, joista tuli 1-2 ahventa. Ahvenet jäivät yllättävän hyvin kiinni nro 12 koukkuun, vaikka kalat olivat hädin tuskin 20g. Tärpit olivat siltikin tosi hentoja, varsinaista nykäisyä ei joka kerta tuntenut, vaan siima ainoastaan vähän liikahti.

Saalista tuli siis tämän 1,5 tunnin session aikana puolen kilon ja kilon väliin. Muutama ahven oli noin 50g ja loput sitten selvästi pienempiä.

Saapa nähdä, koska näillä vesillä kala alkaa syömään...laikkuja kun vähän muodostuisi jäälle niin auttaisi kovasti. Nyt oli ehkä vajaan sentin lumipeite ja kuuraa pari senttiä. Jäätä oli noin 20cm kuten muillakin järvillä, missä olen nyt käynyt.

Roismalanlahdella & surviaisentoukkia nostamassa

Aamupäivällä 11 aikoihin sain hilattua itseni jäälle. Kirkon rannasta jäälle, mutta rannat oli mennyt aika huonoon kuntoon parissa päivässä. Jää oli myös ohentunut huomattavasti siitä, mitä kaksi päivää sitten olin käynyt katsomassa. Jään päällä ollut vähäinen lumimäärä oli sulanut ja jään päällä melkeinpä lainehti, kun vettä oli niin paljon. Tuo tietysti syö jäätä ohuemmaksi päältä päin. Lisäksi tuuli oli melko kova, ja sulalta alueelta kävi laineet jäätä kohti. Tietysti myös Roismalanlahdella virtaukset voimistuvat plussakelillä välittömästi.

Kuutisen senttiä oli rantavesissä jäätä, ja ensimmäisestä reiästä nousi 3 pikkuahventa. Jäätilanne ei tosiaan vakuuttanut, ja siksi lähdin siirtymään kohti Kaalisaarta, sillä sinne jäät tulivat varmasti aikaisemmin. Muutamia reikiä kairasin matkan varrelle, mutta taisi vain yksi pikkuahven nousta niistä yhteensä. Eli ei kalakaan näyttänyt syövän oikein ollenkaan (jos niitä Roismalanlahdella nykyään enää edes on).

Jää onneksi oli vahvempaa kuitenkin Kaalisaaressa päin, sillä suunnalla oli noin 8-9cm jäätä. Päätin siirtyä tutuille ottipaikoille Torranniemen syvänteen länsipuolelle. En suoraan selän ylitse sinnekään uskaltanut mennä, vaikka todennäköisesti siinä oli koko matkalla vähintään 7cm jäätä. Kiertelin sinne vähän rannempaa reittiä.

Sumuista maisemaa Kaalisaaren ja Torranniemen väliltä. Jää oli mukavan liukas.

Ensimmäinen reikä ja aloin pilkkimään värikoukulla. Hetken päästä nousi myös muutamia pieniä ahvenia. Ajatteli jo, että voisi tulla hyvinkin jos osuu reikä kohdalle. No eipä tuntunut osuvan. Vajaa 10 reikää lisää ja ei sitten merkkiäkään kaloista. Siirryin kohti syvännettä aina 3 metrin veteen saakka. Siinä yritin samalla reiällä jopa pari minuuttia, mutta ei kalaa siitäkään. Kelasin pilkin ylös, ja kas kummaa kun vilkaisin samalla reikään, niin yksi ahven ui pilkin perässä melkein reikään asti.
Päätin laskea pilkin vielä takaisin, ja hetken päästä alkoi kun alkoikin välivedestä nousta ahventa. Kokoluokka oli vain surkean pientä, alle 5 grammasta noin 30 grammaan. Aluksi pilkin koukulla värissä "raita", mutta vaihdoin "tuhoon", eli mustaan koukkuun hileellä ja tuo tuntui olevan selvästi tehokkaampi kun tuo räikeä oranssi-kelta-oranssi. Parikymmentä ahventa ainakin kerkesin tuosta samasta reiästä nostamaan, kunnes oli aika siirtyä toiselle järvelle toukannostohommiin, Rauno tuli minua rannasta hakemaan.

Toukkia tulikin sen verran, että pärjäilee varmasti pari kolme viikkoa tuolla surviaismäärällä. Sunnuntain kisaan (jos pidetään Kangasalan Suoramajärvellä) sain myös syötit. Hupipilkillä tulee kyllä käytettyä varmaan pääasiassa matoja ainakin niin kauan kun niitä maasta löytää, toki surviaiset välillä kulkevat matkassa.

Laituripilkkikisa 3.11, Vammalan Kaalisaari

Tulipa osallistuttua vielä toisiin VUK:n laituripilkkeihin. Aloitetaan poikkeuksellisesti kertomus suoraan tuloksista. Tällä kertaa sijoituin neljänneksi, ja voiton vei jälleen Rauno ja samasta paikasta kuin viimeksikin. Itse en edes kokeillut viime kerran "kiiskipaikastani" vaan keskityin alusta loppuun särkiin.  Oma saalis oli 590g ja se koostui noin 16 särjestä, 2 pasurista, 2 kiiskestä ja noin 5 ahvenesta. Raunolla oli hieman yli 1,2kg, kakkosella oli 800g+ ja kolmosella 600g+.

Pohjasta särkiä ei tahtonut oikein tulla, ja puolisen tuntia kisan alun jälkeen tajusin, että särkeä menee aivan pintavedessä ja välivedessä olevalla alueella runsaastikin. Seassa myös pieniä ahvenia. Ongelma vain oli, että kaloja ei saanut nappaamaan oikeastaan millään. Ne eivät vain syöneet "mitään". Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä niihin surviaisentoukkiin olisi ottanut jonkun verran, mutta eipä kuulunut valikoimaan. Pieniä matoja oli mukana senkin edestä.

Sain pientä syöntiä aikaiseksi, kun vaihdoin kirkkaan kultamorrin tummempaan papukaijamorriin, eli vihreä-keltainen-punaiseen. Siltikin kalantulo oli kovin yksittäistä ja syönti vaisua. Normaalilla väristämisellä ja nostamisella ei tahtonut saada mitään, niin se vaan huonolla syönnillä menee. Tehokkainta käyttämistäni tekniikoista oli todella hidas morrin laskeminen kevyesti keinutellen. Välillä myös paikallaan oleva morri kelpasi.

Yhdessä vaiheessa koitin tapsilla, ja sain kuin sainkin sillä melko nopeasti kolme särkeä, mutta siihen se sitten lakkasi. En saanut enempää kalatapahtumia tapsilla ja ilmeisesti tuhrasin vain aikaa, kun jatkoin sillä jonkun aikaa. Tosin viimeisen tunnin kolmetuntisesta kilpailusta pääasiassa morrittelin, ja saalis jäi kahteen särkeen tänä aikana. Nuo särjet tulivat molemmat aivan viime minuuteilla.

Kyllä näissä laiturikisoissa tulee vaan enemmän mieli päästä jäälle tätä harrastamaan. Laiturilla kun nämä alueet ovat vähän turhan rajallisia mistä pystyy kalastamaan. Melko lailla yksitoikkoista touhua verrattuna mitä jäältä. Tilanne olisi toki eri jos saalismäärät pyörisivät vaikka 5-10kg välillä.

Laituripilkkikisat 27.10, Vammalan Kaalisaari

Sunnuntaina oli kuin olikin vielä Vammalan urheilukalastajien omat laituripilkkikisat Kaalisaaressa, Roismalanlahden rannassa. Tämäkin oli tuttu laituri etukäteen, vaikka en ollutkaan tätä ennen Kaalisaaren laituripilkeissä ollut. Yleensä Kaalisaaren laiturilta on tullut runsaasti särkeä, salakkaa, ahventa ja pasuria. Tosin viime vuonna viimeisellä kerralla taisi nousta melkein pelkästään pienen pientä ahventa.

Mutta mennään sunnuntain kilpailuun. Osanottajia oli 12. Tuo oli ihan sopiva määrä tälle laiturille, joka ei ole varmaan 20 metriä pidempi. Mitään arvottuja paikkoja ei ollut, eikä aikarajoja, vaan paikkaa sai vaihtaa vapaasti miten haluaa. Pilkin heittäminen oli sallittua, mutta ei olan ylitse vaan alakautta. :D Jänniä sääntöjä mutta ei se mitään.

Aloitin tutulta paikaltani, mutta kalat loistivat poissaolollaan. Noin 10 minuutin kuluttua sain pienen pienen ahvenen, jonka saamisen jälkeen melko pian siirryin. Olin varmaan tässä vaiheessa kilpailua viimeisenä, sillä suurin osa oli jo saanut joko särkiä tai vähän reilumpia ahvenia saaliiksi.

Seuraavalla paikalla en kauaa yrittänyt, kun sieltäkään ei tullut alkuun mitään. Kolmannelta paikalta sen sijaan alkoi heti tulemaan tapahtumia. Yksi pieni särki, yksi tai kaksi pientä ahventa ja kiiskiä. Ja tuo kiiskin tuleminen ei ihan heti loppunutkaan, vaan loppujen lopuksi sain tältä paikalta varmasti ainakin 80 kiiskeä peräkkäin. Melkein kaikki kalat ongin pelkällä morrilla. Tapsia koitin välillä, mutta ei siitä mitään apua tuntunut olevan.

Välillä tein pienen kierroksen pilkkimässä eri kohdista, mutta eipä niistä mitään tullut. Joten takaisin kiskomaan kiiskiä ylös. Nyt tulikin yhdessä vaiheessa kiiskien sekaan noin 60g bonussärki. Se osoittautui sattumaksi, sillä tuon jälkeen en kisassa enää muuta saanut, kuin noin 30kpl kiiskejä lisää.

Tämä kiiskisaalis (yli 500g pelkästään 3g keskipainolta kiiskeä) höystettynä parilla särjellä ja ahvenella painoi yhteensä 680 grammaa. Eli ei kovin hääppöinen saalis. Tuo riitti kuitenkin tiukassa kilpailussa toiseen sijaan. Tai siis kärjen takana oli tiukkaa, Raunolla kun oli saalista 1145g muistaakseni. Eli melkein tuplat verrattuna muihin. Raunon taktiikka oli tapsipilkin heittäminen ja sen hidas laahaaminen itseään kohti, eli ei pilkintää laisinkaan vaan oikeastaan pohjaongintaa. Mutta ainakin tuollailla saa paremmin särkiä. Toki muutkin tätä keinoa jonkin verran koittivat, mutta eivät yhtä paljoa.

Jos tuolla vielä järjestetään ensi sunnuntaina kisat, niin pitää ainakin osa kilpailusta koittaa tuota pohjaonkitaktiikkaa. Ajattelin kuitenkin alkukisan ihan pilkkiä, kun melkein kaikki kyllä alkuun saivat silläkin konstilla kaloja.