perjantai 5. toukokuuta 2017

Pilkkikauden päätös, Raippaluoto 22.4.

Myöhemminkin olisi vielä pilkille päässyt, mutta päätin tällä kertaa lopettaa pilkkikauden tähän reissuun. Eli Tonin kanssa tuli vielä kertaalleen ajeltua Raippaluotoon pilkille. Sen verran saatiin etukäteistietoa viikolta, että emme enää kävelleen pumpulle asti vaan pilkimme koko ajan Pikku-Vistanilla.

Keskiviikkona oli lahdelle avautunut railo, joten etukäteen oli selvää, että ainakin sen verran pitää ensin kiertää rantoja pitkin, että railon saa kierrettyä. Tosin arvelin, että tuo railo on auennut jo isolta matkalta.

Rannassa olimme sen verran aikaisin, että tuota railoa ja mahdollista sulaa aluetta ei erottanutkaan. Kävelimme alkumatkan rantajäitä pitkin, kunnes jää alkoi mennä sen verran huonoksi, että oli pakko etsiä rantautumispaikka. Aamun seljetessä sitten tuli huomattua, että tämä railopaikka olisi ollut jo vähän matkan päässä. Lopulta jouduttiin kierteleen rantoja pitkin 1-2 kilometriä, kunnes löytyi turvallinen jäällemenopaikka, jos tuolla nyt turvalliseksi enää pystyi mitään aluetta sanomaan.

Aloitettiin pilkintä Spovrevetin eli lahdelle työntyvän kannaksen reunasta. Kalaa ei kukaan saanut minun yhtä n. 800g säynettä lukuunottamatta tältä aloitusalueelta, joten lähdin lähestymään "isoa saarta". Sinne saavuttuamme saatiin muutamia ahvenia, mutta kovin hiljaista oli siltikin. Yhdeltä alueelta tuli sitten vähän pidempiä 4-7 ahvenen putkia useampia, ja tuli siihen kalantuloon tyydyttyä ja jäätin kiertelemään siihen saaren kupeeseen. Oikeastaan siihen tuli jäätyä kovan tuulen takia, kun siinä oli sentään vähän tuulensuojaa. Keli ei mikään lämmin ollut, vaikka olikin plussan puolella. Tuulilukema taisi olla 11m/s pohjoisesta. Se taisikin olla pääsyy pilkkijöiden vähäiseen määrään lahdella.

Kaloja nousi muutamasta tietystä reiästä, mutta niiden hiivuttuakin kalaa löytyi aina kun johonkin suuntaan teki muutamia uusia reikiä. Yhdellä reiällä pääsin aika hienoon väsytyskamppailuun, kun kiinni oli reilumman kokoinen säyne. Näitä vähän isompia säyneitä on minulla tuolla ennenkin kahdesti kiinni ollut, mutta en ole saanut niitä ylös asti. Tällä kertaa kävi hieman paremmin: juuri kun sain säyneen niskasta kiinni meni myös siima (0.16mm) poikki. Säyneellä oli painoa 2135g.



Kalantulo hieman hiipui puolen päivän jälkeen, mutta tällaisella pilvisellä kelillä syönti ei kuitenkaan päivälläkään kokonaan lakannut, vaan loppuun asti tuli kalaa jonkun verran. Isoimmat ahvenet sain vasta loppuaikana, vaikka puoli kiloa ei tällä kertaa mennytkään rikki. Jäältä pääsimme vielä ihan hyvin pois, vaikka ei tuota jäätilannetta enää kehumaankaan päässyt. Toisaalta monesti on tullut kausi lopetettua huomattavasti huonommilla jäillä.

Neljä ahventa ylitti 400g ja 10 isointa painoi tällä kertaa 3,87kg. Ahventa minula oli 18,7kg ja Tonilla 15,5kg. Eli ei mitään hirmusaaliita, mutta vähäksi aikaa pääsi fileeraamaan. Joka tapauksessa sen verran mukava kauden päätös, että tuohon oli hyvä lopettaa!

Todettakoon, että Lahden seudulla olisi ainakin vappupäivään asti päässyt vielä pilkille. 1.5. tuli vielä käytyä lenkkeilyn yhteydessä Iso-Tiilijärven jäällä, vaikka pilkillä en enää käynytkään.


Vasemman alakulman 300-500g ahvenet pääsivät savukaloiksi.

Raippaluodossa 16.4.

En ollut kunnolla toipunut edellisestäkään reissusta, mutta pääsiäissunnuntaina tuli heti mentyä uudestaan. Tällä kertaa kokoonpanona oli minä, isä ja Nico. Toissapäivästä viisastuttuna päätettiin kävellä suoraan pumpulle. Aloitimme kuitenkin vähän eri paikasta kuin mistä viimeksi saimme kalaa.

Jäällä oli vielä pari senttiä lunta ja kala ei tuntunut olevan aikaisin aamulla ollenkaan syönnillään. Aloitin pystyllä ja isä tasurilla, mutta kumpikaan ei saatu kaloja ennen kuin vaihdettiin pelkkään morriin. Nico sen sijaan yhdestä reiästä morritteli jokusia ahvenia. Morriin vaihdettuamme saimme isän kanssakin ahvenia, mutta todella heikolta vaikutti kuitenkin. Ympärillä pyöri muitakin pilkkijöitä, mutta aika hiljaista näytti pitelevän.

1-2 tunnin ja alle 2 kilon saaliin jälkeen kyllästyin tuohon alueeseen ja painelin siihen mistä edelliskerralla sain parhaiten kalaa. Paikan vaihtaminen kannatti, sillä sain melkein jokaisesta reiästä alkuun kaloja. Pisimmät ahvenputket oli paljon pidempiä viimeksi, kahdesta reiästä taisin saada 14 ahventa. Kovin kauaa ei mennyt, kun 10 kiloa oli kasassa. Vähän aikaa sain vielä kohtalaista tahtia ahvenia, mutta sitten syönti tuntui hyytyvän. Puolen päivän aikaan pidettiin makkaranpaistotauko, ja siihen mennessä oli itselläni noi 13 kiloa ahventa kasassa. Kala tuntui olevan koko ajan pohjemmassa, mitä pidemmälle päivä meni. Vielä aamusta sai pilkkiä valtaosan kaloista näköpilkkimällä.

Nuotiotauon jälkeen oli kala pitkään hukassa, mutta isä löysi jonkinlaisen kala-alueen lopulta. Siirryimme sitten tuolle samalle alueelle kaikki kolme loppuajaksi, ja kalantulo oli aivan jotain muuta kuin aiemmin samana päivänä. Ahvenet ottivat tuolla alueella aika lailla heti kiinni, kun morrin sai pohjan tuntumaan. Lopetimme täydeltä syönniltä, kun kalaa alkoi olla ihan riittävästi ja olihan tuosta autolle se hieman vajaa 5 kilometriä vetää kaloja perässä. Saaliini oli noin 25kg, isän noin 30kg ja Nicolla noin 15kg filekalaa. Itselläni 10 isointa ahventa painoi 3,7kg ja isoin oli 456g.


Ihan kaikkia ei ahkioon saatu mahtumaan :)

Kuvaa Pikku-Vistanilta pois lähtiessä


Fileeraushommat vaiheessa...

Valmista tuli!



Raippaluodossa 14.4.


Kevään ensimmäisen Raippiksen reissun tein Tonin kanssa 14.4. Päätimme lähteä illalla matkaan pakettiautolla ja pyrkiä nukkumaan autossa muutaman tunnin, mutta eipä siitä nukkumisesta oikein mitään tullut, kun pakkanenkin oli yöllä kireimmillään noin -7 astetta.

Pakkasen myötä jäätilanne oli turvallinen, ja päätimme aloittaa pilkkimisen Pikku-Vistanilta (Kalskärsfjärden). Syönti oli siellä kuitenkin todella olematonta, tai sitten kaloja ei vain ollut. Ensimmäinen tunti siellä yritettiin, jonka jälkeen luovutettiin ja käveltiin "pumpulle", eli lähelle salmia joista kalat lahdelle saapuvat. Ensimmäisen tunnin saldo oli minulle 4 ahventa ja Tonille 1. Tosin todettakoon, että suurin ahveneni oli isoin mitä olen mereltä koskaan saanut, 672-grammainen.

Pumpulle päästyämme osuttiin heti kalapaikalle. Tosin kalaputket oli tosi lyhyitä, mutta suurin osa rei'istä antoi kaloja. Itselläni oli parin tunnin pilkkimisen jälkeen noin 8 kiloa ahventa. Tuon jälkeen sain kohtalaisesti kalaa vielä tunnin verran, kunnes noin klo 11 kalantulo tuntui kaikilla hiipuvan. Ympäristössämme oli siis noin 20 muutakin pilkkijää. Lopulta taisin olla ainoa, joka vielä jonkun verran kaloja sai, mutta sekin alue hiipui heti kun muut tulivat ympärille. Uutta kalaisaa kohtaa en enää löytänyt.

Tehtiin vielä lenkki uusille alueille, mutta eipä sieltä kaloja enää saatu. Loppusaldoni oli noin 14 kiloa ahventa, joten ei kaksisesti tuolta. 10 isointa ahventani painoi 3,5 kiloa. Sen verran ajoissa lähdettiin pois jäältä, että kolmen aikaan oltiin jo Vaasassa.

Keli oli päivän aikana tosi vaihteleva. Vuoron perään lumisadetta ja kova tuuli, jonka jälkeen aina välissä oli tyynempää ja aurinkoista. Sormet oli sen verran kohmeessa melkein koko ajan, että valokuvaaminen ei ollut ihan eka asia joka oli mielessä. Tässä kuitenkin pari kuvaa paikan päältäkin.







Lampikierros 11.4.

Tänä keväänä jäi pikkujärvien/lampien pilkintä todella vähälle. En ole oikein täältä Lahden seudulta löytänyt pienvesiä, joista saisi myös filekoon ahventa. Lopulta 11.4. innostuin kuitenkin lähtemään lenkkeilymielessä kokeilemaan kolme eri lampea. Siinä sivussa tuli sitten tehtyä muutamia reikiä jokaiselle lammelle. Kaikki lammet eivät aivan tien vieressä sijainneet, joten metsässä tuli kävelyä/hölkkäiltyä useampia kilometrejä. Välineiden osalta mukana oli muutama värikoukkupilkki nro 14 koukulla ja muutama morrivapa, sekä 100mm kaira.

Aloituslampi oli ainoa, jossa olin kerran pilkkinyt aiemmin. Silloin saaliina oli muistaakseni korkeintaan kilon verran pikkuahvenia. Värikoukut ja silmäpilkit toimivat silloin, joten nytkin uskoin värikoukun pelittävän. Jäätilanne vaikutti lammella vielä todella hyvältä, ainakin varjorantojen puolella.
Kuvassa vasemmalla oleva jääsauvakin oli mukana, mutta sitä ei tällä kertaa juuri tarvittu.

Pari ensimmäistä reikää ei kaloja antanut. Vieressä huomasin olevan kuitenkin myös vanhoja reikiä, ja ensimmäisestä jota kokeilin sainkin heti 3 pikkuahventa peräkkäin. Alla oli vesikasvia sen verran, että ihan pohjasta ei voinut pilkkiä. Vettä oli kuitenkin alla kolmisen metriä. Hetken päästä jysäyttikin kovemmin, ja nostin ihmeissäni yli 400g ahvenen jäälle aika lailla "sukkana". Eihän täällä tällaisia pitänyt olla! Sain vielä samasta reiästä morrilla varovaisia pikkuahvenia, mutta en pitkäksi aikaa niitä jäänyt yrittämään, vaan tein uutta reikää uusille alueille. En kuitenkaan seuraaviin 10 reikään saanut kuin pari pikkuahventa.

423g ahven nro 14 värikoukulla

Hetken päästä löytyi kuitenkin aluetta, josta sain ahvenia jokaisesta reiästä. Kalaa oli hyvinkin matalassa 1-1,5m vedessä, mutta se oli pientä. Yleensä ahvenia nousi 5-10kpl/reikä, mutta ensimmäistä kalaa sai usein hetken houkutella. Ensimmäisen otettua loput tulivat ylös aika lailla peräjälkeen. Kala-alue tuntui jatkuvan ja jatkuvan eikä loppua tuntunut näkyvän. Aurinkoisessa rannassa oli jää kuitenkin sen verran ohutta, että ihan rantoja myöten ei voinut enää mennä.

Yksi reikä osuikin sitten vahingossa selvästi syvempään noin 3 metriin, ja pohjan löydettyäni luulin pilkin jääneen pohjaan kiinni. Parin sekunnin jälkeen tajusin kuitenkin tuon pohjan elävän. Notkea värikoukkuvapa oli aivan mutkalla, kun varovasti lähdin aluksi kalaa hinaamaan ylöspäin. Moneen kertaan kalalle sai antaa vähän löysää, ja olin melko varma, että uittelen haukea. Totuus kuitenkin kirkkaassa vedessä paljastui aika nopeasti, kun huomasin ison ahvenen reiän alla. Tuossa vaiheessa lähinnä mietitytti, onko ylipäätään mitään mahdollisuuksia saada ahventa ylös asti 100mm reiästä. Suurimmat ahvenet mitä itse olin kuullut tuon kokoisesta nousseen ovat olleet 700g luokkaa.

Mutta onneksi käden työntäminen avantoon tuli tutuksi Veittijärven lahnakisasta ja ahvenen sain ylös tukevalla otteella niskasta. Heti kun sain ahvenen heitettyä jäälle huomasin sen jo irronneen koukusta. Ensi yrittämällä tuo ei ylös tosin noussut, kun monta kertaa ahven teki syöksyn ennen kun kerkesin edes koskea siihen. Varovaisesti arvioin ahvenen 800-1000g painoiseksi, ja vaaka näytti ahvenelle 865g lukemaa, pituutta 39cm.



Isoinkin ahven otti nro 14 värikoukkuun, värinä oranssi-kelta-oranssi


Ajattelin, että taitaa olla päivän tuurikiintiö jo täynnä. Kokeilin tällä avauslammella vielä muutamia reikiä saaden ihan hyvin pikkuahventa, mutta isommista ei ollut enää merkkejä.

Vaihdoin lammelle nro 2. Siellä ensimmäinen reikä antoi yhden n. 70g ahvenen ihan matalasta. Lammella ei liiaksi kokoa ollut, ja rei'itinkin sen hetkessä kokonaan ympäri noin 15-20m reikävälillä. Hiljaista piteli, kunnes muutaman reiän jälkeen jysäytti joku isompi kiinni. Muutaman sekunnin päästä se kuitenkin irtosi. Ensimmäiseksi tietysti tällä kertaa tuli mieleen iso ahven, mutta heti seuraavasta reiästä sain hauen, joten ehkä se edellinenkin oli vain hauki...tuli muuten ylös paljon suosiollisemmin kuin suunnilleen saman kokoinen ahven.

Lampi nro 2.

N. 800g hauki

En saanut tältä lammelta enää kuin kaksi ahventa, jotka olivat 50g kokoluokkaa. Kalakanta vaikutti kaikin puolin aivan erilaiselta kuin avauslammella. Ihmeenä en silti pitäisi, vaikka tästä toisestakin löytyisi isompia ahvenia.

Lopuksi lammelle nro 3. Tänne saikin siirtyä jo reilun matkan. Matkan varrelle osui niin synkempää metsää kuin aukeampaakin maastoa.

Kohti "kolmoslampea"

Tämän verran sinttejä nousi ekalta lammelta (plus tokan lammen 3 ahventa)

Lammelle päästyäni ensimmäinen huomio oli edellisiä lampia huonompi jäätilanne. Sen vuoksi pilkittävä alue jäi melki pieneksi, ja kiersin vain varjoisimmat rannat läpi. Kokeilin osan rei'istä värikoukulla ja osan morrilla, mutta tuntui olevan yhdentekevää mitä uitti. Yhtään kalahavaintoa ei tullut noin 20 reiän kokeilulla ja päätin lopettaa tuon pilkkipäivän siihen.

Päivä oli kuitenkin unohtumaton, 865g oli itselleni kauden isoin ahven ja kaikkien aikojen 2. isoin. Ja vaikka tuota kaikua on tullut hehkutettua, tuon päivän kalat tulivat ilman kaiun apua.





tiistai 2. toukokuuta 2017

Ruuhijärvellä 9.4.

Ensinnäkin pahoittelut lukijoille pienestä tauosta! Tuli tuossa kisakauden päätyttyä nautittua enemmän itse pilkinnästä kuin kirjottelusta. Kovin montaa kertaa tosin ei tullut enää jäällä oltua, ja tapahtumat ovat vielä aika hyvin muistissa.

9.4. päätin mennä kokeilemaan vielä kerran näille jäille Nastolan Ruuhijärvelle. Mukaani lähti Pasi. Sovittiin lähtöajaksi klo 6, jotta jotenkin ehdittäisiin (mahdolliselle) aamusyönnille. Minulla oli jälleen myös kaiku mukana.

Aloitin heti pilkkimisen pelkällää morrilla, tosin mukana oli syöteiksi vain kärpäsentoukkia. Toiveet kalantulosta nousivat kohtuullisiksi, kun huomasin vaalean "maitojääjuovan" menevän juurikin oletetun kalapaikan ylitse. Ei mennytkään kauaa, kun ensimmäinen yli 300g ahven nousi ylös. Lähialueelta sain hetken päästä vielä pari ihan komean kokoista ahventa. Näistä toinen otti 5m vedestä alle 2m pinnasta. Sain ensimmäisen tunnin aikana vielä jokusia noin 100g ahvenia ja pikkuahvenia ja särkiä lisäksi, mutta sitten syönti alkoi nopeasti hiipua. Pakko se oli uskoa, että syönti loppui jo 8 aikaan aamulla.

Mitä pidempään jatkoimme tuolla samalla alueella, kalantulo huononi koko ajan ja loppui aika lailla kokonaan. Tehtiin välissä "tutkimusmatka" uusille alueille ja löysin ihan lupaavan oloista penkkaakin, mutta tuloksena oli vain pari pikkuahventa, hirmuisesti särkiä ja yksi säyne. Enpä muista, koska olisin viimeksi säyneen saanut pilkillä.

Jäätä oli n. 25-40cm, kohtalaista laadultaan

Pasi pilkkimässä "juovalla"

Säyne!
Palasimme lenkin jälkeen vielä kokeilemaan aamun paikkoja, mutta kun kala oli tiukassa niin se oli. Ainoa valonpilkahdukseni oli 4 ahvenen putki yhdestä reistä, ja isoin näistä ahvenista oli 100g luokkaa. Päätimme lähteä kohti lähtörantaa, ja tehtiin samalla uuteen paikkaan vielä muutamia reikiä. Kello oli jo jotain 14 iltapäivällä. Yhdestä reiästä sain suureksi yllätyksekseni vielä kaksi reilun kokoista ahventa aivan peräkkäin, ja siihen lakkasi. Kaiusta ei enää tuossa vaiheessa päivää ollut iloa, kun akku oli jo loppunut. Hankintalistalla onkin kestävämpi akku tuon Lowrance Elite 4x:n mukana tulleen tilalle.

Vaikea oli pilkkipäivä, mutta tiukassahan tuo kala usein keväällä on näin kirkasvetisillä järvillä. Siihen nähden olin saaliiseen ihan tyytyväinen. Isoin ahven painoi 342g, ja kaksi muuta yli 300g. Lähemmäs 3 kiloa yhteensä perattavan kokoisia. Kappaleita (ahventa) oli sekä minulla että Pasilla noin 50-60kpl.

Tässä omat isoimmat ahveneni