Aloituslampi oli ainoa, jossa olin kerran pilkkinyt aiemmin. Silloin saaliina oli muistaakseni korkeintaan kilon verran pikkuahvenia. Värikoukut ja silmäpilkit toimivat silloin, joten nytkin uskoin värikoukun pelittävän. Jäätilanne vaikutti lammella vielä todella hyvältä, ainakin varjorantojen puolella.
Kuvassa vasemmalla oleva jääsauvakin oli mukana, mutta sitä ei tällä kertaa juuri tarvittu. |
Pari ensimmäistä reikää ei kaloja antanut. Vieressä huomasin olevan kuitenkin myös vanhoja reikiä, ja ensimmäisestä jota kokeilin sainkin heti 3 pikkuahventa peräkkäin. Alla oli vesikasvia sen verran, että ihan pohjasta ei voinut pilkkiä. Vettä oli kuitenkin alla kolmisen metriä. Hetken päästä jysäyttikin kovemmin, ja nostin ihmeissäni yli 400g ahvenen jäälle aika lailla "sukkana". Eihän täällä tällaisia pitänyt olla! Sain vielä samasta reiästä morrilla varovaisia pikkuahvenia, mutta en pitkäksi aikaa niitä jäänyt yrittämään, vaan tein uutta reikää uusille alueille. En kuitenkaan seuraaviin 10 reikään saanut kuin pari pikkuahventa.
423g ahven nro 14 värikoukulla |
Hetken päästä löytyi kuitenkin aluetta, josta sain ahvenia jokaisesta reiästä. Kalaa oli hyvinkin matalassa 1-1,5m vedessä, mutta se oli pientä. Yleensä ahvenia nousi 5-10kpl/reikä, mutta ensimmäistä kalaa sai usein hetken houkutella. Ensimmäisen otettua loput tulivat ylös aika lailla peräjälkeen. Kala-alue tuntui jatkuvan ja jatkuvan eikä loppua tuntunut näkyvän. Aurinkoisessa rannassa oli jää kuitenkin sen verran ohutta, että ihan rantoja myöten ei voinut enää mennä.
Yksi reikä osuikin sitten vahingossa selvästi syvempään noin 3 metriin, ja pohjan löydettyäni luulin pilkin jääneen pohjaan kiinni. Parin sekunnin jälkeen tajusin kuitenkin tuon pohjan elävän. Notkea värikoukkuvapa oli aivan mutkalla, kun varovasti lähdin aluksi kalaa hinaamaan ylöspäin. Moneen kertaan kalalle sai antaa vähän löysää, ja olin melko varma, että uittelen haukea. Totuus kuitenkin kirkkaassa vedessä paljastui aika nopeasti, kun huomasin ison ahvenen reiän alla. Tuossa vaiheessa lähinnä mietitytti, onko ylipäätään mitään mahdollisuuksia saada ahventa ylös asti 100mm reiästä. Suurimmat ahvenet mitä itse olin kuullut tuon kokoisesta nousseen ovat olleet 700g luokkaa.
Mutta onneksi käden työntäminen avantoon tuli tutuksi Veittijärven lahnakisasta ja ahvenen sain ylös tukevalla otteella niskasta. Heti kun sain ahvenen heitettyä jäälle huomasin sen jo irronneen koukusta. Ensi yrittämällä tuo ei ylös tosin noussut, kun monta kertaa ahven teki syöksyn ennen kun kerkesin edes koskea siihen. Varovaisesti arvioin ahvenen 800-1000g painoiseksi, ja vaaka näytti ahvenelle 865g lukemaa, pituutta 39cm.
Isoinkin ahven otti nro 14 värikoukkuun, värinä oranssi-kelta-oranssi |
Ajattelin, että taitaa olla päivän tuurikiintiö jo täynnä. Kokeilin tällä avauslammella vielä muutamia reikiä saaden ihan hyvin pikkuahventa, mutta isommista ei ollut enää merkkejä.
Vaihdoin lammelle nro 2. Siellä ensimmäinen reikä antoi yhden n. 70g ahvenen ihan matalasta. Lammella ei liiaksi kokoa ollut, ja rei'itinkin sen hetkessä kokonaan ympäri noin 15-20m reikävälillä. Hiljaista piteli, kunnes muutaman reiän jälkeen jysäytti joku isompi kiinni. Muutaman sekunnin päästä se kuitenkin irtosi. Ensimmäiseksi tietysti tällä kertaa tuli mieleen iso ahven, mutta heti seuraavasta reiästä sain hauen, joten ehkä se edellinenkin oli vain hauki...tuli muuten ylös paljon suosiollisemmin kuin suunnilleen saman kokoinen ahven.
Lampi nro 2. |
N. 800g hauki |
Lopuksi lammelle nro 3. Tänne saikin siirtyä jo reilun matkan. Matkan varrelle osui niin synkempää metsää kuin aukeampaakin maastoa.
Kohti "kolmoslampea" |
Tämän verran sinttejä nousi ekalta lammelta (plus tokan lammen 3 ahventa) |
Päivä oli kuitenkin unohtumaton, 865g oli itselleni kauden isoin ahven ja kaikkien aikojen 2. isoin. Ja vaikka tuota kaikua on tullut hehkutettua, tuon päivän kalat tulivat ilman kaiun apua.
Hienoja ahvenia oot saanu. Nää on kyllä mukavia yllätyksiä kun löytää lammista suuria ahvenia...valitettavasti vaan ei tahdo aika riittää lampien kokeiluun kun kiinnostaa enempi tuo kaiun kanssa isojen selkien kiertely. Lammet on myös usein tiettömien taipaleiden takana jonne ei talvella pääse ja kalakin syö lammissa yleensä vaan syksy- ja kevätjäillä.
VastaaPoistaNopeammin niitä lampia tutkii kaiun kanssa kuin isoja selkävesiä. Ja kalat huomattavasti helpompi löytyää ainakin teoriassa. :) Mulla on isoinkin pilkkiahven tullut pikkujärvestä, mutta siitä järvestä se ei ollut kyllä yllätys varsinaisesti.
VastaaPoistaOmien kokemusten mukaan lammet on yleensä parhaita täällä etelässä maaliskuun alkupuolelta niin pitkään kun on jäitä. Osa lammista tosin antaa paljon paremmin kalaa ensijäillä.