Pilkkikauden päätös, Raippaluoto 22.4.

Myöhemminkin olisi vielä pilkille päässyt, mutta päätin tällä kertaa lopettaa pilkkikauden tähän reissuun. Eli Tonin kanssa tuli vielä kertaalleen ajeltua Raippaluotoon pilkille. Sen verran saatiin etukäteistietoa viikolta, että emme enää kävelleen pumpulle asti vaan pilkimme koko ajan Pikku-Vistanilla.

Keskiviikkona oli lahdelle avautunut railo, joten etukäteen oli selvää, että ainakin sen verran pitää ensin kiertää rantoja pitkin, että railon saa kierrettyä. Tosin arvelin, että tuo railo on auennut jo isolta matkalta.

Rannassa olimme sen verran aikaisin, että tuota railoa ja mahdollista sulaa aluetta ei erottanutkaan. Kävelimme alkumatkan rantajäitä pitkin, kunnes jää alkoi mennä sen verran huonoksi, että oli pakko etsiä rantautumispaikka. Aamun seljetessä sitten tuli huomattua, että tämä railopaikka olisi ollut jo vähän matkan päässä. Lopulta jouduttiin kierteleen rantoja pitkin 1-2 kilometriä, kunnes löytyi turvallinen jäällemenopaikka, jos tuolla nyt turvalliseksi enää pystyi mitään aluetta sanomaan.

Aloitettiin pilkintä Spovrevetin eli lahdelle työntyvän kannaksen reunasta. Kalaa ei kukaan saanut minun yhtä n. 800g säynettä lukuunottamatta tältä aloitusalueelta, joten lähdin lähestymään "isoa saarta". Sinne saavuttuamme saatiin muutamia ahvenia, mutta kovin hiljaista oli siltikin. Yhdeltä alueelta tuli sitten vähän pidempiä 4-7 ahvenen putkia useampia, ja tuli siihen kalantuloon tyydyttyä ja jäätin kiertelemään siihen saaren kupeeseen. Oikeastaan siihen tuli jäätyä kovan tuulen takia, kun siinä oli sentään vähän tuulensuojaa. Keli ei mikään lämmin ollut, vaikka olikin plussan puolella. Tuulilukema taisi olla 11m/s pohjoisesta. Se taisikin olla pääsyy pilkkijöiden vähäiseen määrään lahdella.

Kaloja nousi muutamasta tietystä reiästä, mutta niiden hiivuttuakin kalaa löytyi aina kun johonkin suuntaan teki muutamia uusia reikiä. Yhdellä reiällä pääsin aika hienoon väsytyskamppailuun, kun kiinni oli reilumman kokoinen säyne. Näitä vähän isompia säyneitä on minulla tuolla ennenkin kahdesti kiinni ollut, mutta en ole saanut niitä ylös asti. Tällä kertaa kävi hieman paremmin: juuri kun sain säyneen niskasta kiinni meni myös siima (0.16mm) poikki. Säyneellä oli painoa 2135g.

Kalantulo hieman hiipui puolen päivän jälkeen, mutta tällaisella pilvisellä kelillä syönti ei kuitenkaan päivälläkään kokonaan lakannut, vaan loppuun asti tuli kalaa jonkun verran. Isoimmat ahvenet sain vasta loppuaikana, vaikka puoli kiloa ei tällä kertaa mennytkään rikki. Jäältä pääsimme vielä ihan hyvin pois, vaikka ei tuota jäätilannetta enää kehumaankaan päässyt. Toisaalta monesti on tullut kausi lopetettua huomattavasti huonommilla jäillä.

Neljä ahventa ylitti 400g ja 10 isointa painoi tällä kertaa 3,87kg. Ahventa minula oli 18,7kg ja Tonilla 15,5kg. Eli ei mitään hirmusaaliita, mutta vähäksi aikaa pääsi fileeraamaan. Joka tapauksessa sen verran mukava kauden päätös, että tuohon oli hyvä lopettaa!

Todettakoon, että Lahden seudulla olisi ainakin vappupäivään asti päässyt vielä pilkille. 1.5. tuli vielä käytyä lenkkeilyn yhteydessä Iso-Tiilijärven jäällä, vaikka pilkillä en enää käynytkään.

Vasemman alakulman 300-500g ahvenet pääsivät savukaloiksi.