perjantai 19. kesäkuuta 2015

Testissä: Kuusamon pilkit

Kuusamo on aiemmin ollut itselleni tuttu vain kesäkalastusvälineistä, mutta viime talvena ja keväällä laituripilkeillä tuli testailtua myös Kuusamon pystypilkkejä. Tässä vähän omaa käsitystä niiden toimivuudesta.

Testatut pilkit olivat Pate-liukupilkki: LINKKI ja Sinfonia-pystypilkki kahdessa koossa, 4cm ja 6cm: LINKKI.

Kuvahaun tulos haulle pate liukupilkki
Pate-liukupilkki

Kuvahaun tulos haulle sinfonia pystypilkki
Sinfonia-pystypilkki

Ensinäkemältä ajattelin, että käyttöä olisi näistä pilkeistä enemmän Pate-liukupilkille, mutta toisin kävi. Itse kun tapsia käytän lähinnä hieman syvemmässä vedessä, niin Pate osoittautui enemmän matalamman veden välineeksi. Uinti siinä oli yllättävän rauhallista, joten suosittelen käyttämään sitä korkeintaan 3m vedessä, ainakin näin kilpapilkkijän näkökulmasta. Pilkki on painoonsa nähden siis varsin hidas vajoamaan, joten se ei sovellu kovin hyvin kisakoneeksi pikkuahvenen pyyntiin. Soveltuvuus voisi olla parempi isommalle ahvenelle vähän vähemmän kalaisiin paikkoihin.

Pilkin päissä olevat liukutupit pitivät pilkin siimassa kiinni kohtuullisen hyvin, mutta mielestäni pilkki saisi olla tiukemminkin kiinni, että ei tarvitse pelätä pilkin liukumista vahingossa. Tarkoitus oli kokeilla pilkkiä tällä pilkillä myös ketjun kanssa, mutta jostain syystä se unohtui yrittää. Joka tapauksessa kuvittelisin tämän pilkin pelittävän ketjun kanssa vähintään yhtä hyvin kuin tapsilla.

Sinfonia-pilkit sen sijaan olivat nopeita vajoamaan noin 5 metrin veteen saakka, ja syvempäänkin pääsee varsin nopeasti jos hieman jarruttaa siimaa kun pilkki vajoaa. Eli pilkki soveltuu hyvin pienen kalan nopeaan pilkintään, ja tietysti isommallekkin kalalle jos pilkitään syvää vettä. Pilkin uinti on jonkin verran epäsäännöllistä. Välillä pilkki lähtee liukumaan enemmän sivulle ja välillä vähemmän. Mutta misään tapauksessa ei voida puhua sivuliukuisesta pilkistä vaan enemmänkin syvyyspommista. Pilkkiä käytin ainoastaan tapsin kanssa. Mielestäni näin vähäuintinen pilkki ei toimi hyvin ketjupilkkinä, vaikka onkin myyntipakkauksessa viritetty ketjupilkiksi.

Surviaisien nostaminen

Tässä yksi lukijan toivekirjoitus. Talvella (muistaakseni) kysyttiin kirjoitusta surviaissääsken toukkien eli "surviaisten" / "survareiden" nostamisesta. Tässä esittelen pääpiirteittäin miten näitä toukkia nostetaan. Käsittelen tässä vain haavilla nostamista, sillä sitä olen itse tehnyt. Toinen yleisesti käytössä oleva tapa on langalla nostaminen. Langalla nostettaessa ei kauhota mutaa ylös lainkaan, vaan toukat refleksinomaisesti pyörähtävät langan ympärille, jonka jälkeen ne nostetaan ylös ja ravistellaan irti. Langalla nostetut toukat eivät kestä kauaa säilytystä, vaan ne tulisi mielellään käyttää heti lähipäivinä. Puhutaankin ns. lankatoukasta ja haavitoukasta. Haavilla nostetut toukat säilyvät helposti 1-2 kuukautta hyväkuntoisina, jos vettä vaihtaa tarpeeksi usein. Pilkinnän harrastaja saakin 2-3 nostopäivänä toukat käyttöönsä koko kaudeksi.

Aluksi täytyy sanoa, että surviaisten nosto on fyysisesti raskasta hommaa ja varsinkin selkä joutuu siinä koville. Eli sitä ei voi suositella ihan kaikille. Optimaalinen jäänpaksuus tähän touhuun on noin 10-15cm paksu teräsjää. Ohuemmalla jäällä touhu menee turhan vaaralliseksi, ja paksuilla jäillä homma käy raskaammaksi, mutta onnistuu kyllä. Itse pyrin nostamaan itse omat kisatoukkani, mutta välillä toukkaa on tullut ylös sen verran huonosti, että välillä joutuu niitä itsekin ostamaan. Viime talvena muistaakseni tyypillisin määrä toukkia yhdellä haavillisella oli noin 50-70kpl, eli toukkaa oli huonosti. Toukat nostetaan mahdollisimman matalasta vedestä, sillä silloin haavin saa helpoiten täyteen mutaa


Aluksi tietysti tehdään haavin mentävä reikä jäähän, tavallisesti noin 1m x 1m kokoluokkaa. Reikiä voi tehdä monen mallisia, mutta suosittu tapa on tehdä ns. tähtikuvioinen, jolloin haavilla voi kauhoa mutaa melko pitkän matkan päästä. Itse päädyin tekemään tällä kertaa tämän mallisen. Reiät kairasin ihan perus UR:n 100mm kairalla.


Seuraava vaihe on sahata jäälohkare pois. Tässä tapauksessa jäätä oli sen verran reilusti, että jouduin ottamaan jään pois useassa osassa. Jäälohkareet voi joko nostaa ylös jään päälle tai liu'uttaa jään alle. Itse käytän jääsahaa, mutta sahauksen voi ohueen jäähän tehdä moottorisahallakin. Reiän teon jälkeen otetaan ylimääräiset sohjot pois joko toukkasihdillä tai lapiolla.


Nostohaavissa on reilun kokoinen pää ja monta metriä pitkä varsi, jotta saadaan yhdestä avannosta toukat mahdollisimman isolta alueelta. Yleensä reikiä tehdään kuitenkin päivän aikana useita, sillä samasta avannosta ei saa kunnollista toukkamäärää loputtomiin. Yleensä kuitenkin samasta avannosta kannattaa nostaa kymmeniä kertoja.


Nostotekniikka:
- Käännetaan haavi ylösalaisin ja työnnetään jään alle mudan sekaan.
-"Hulmutetaan" haavia pari kertaa pohjassa, jotta haavi uppoaa mutaan.
-Raahataan haavi pohjamutia pitkin suoraan nostoreiän alle.
-Siirrytään itse avannon toiselle puolelle, ja vedetään haavi avantoon oikein päin.

-> Tuloksena pitäisi olla mahdollisimman täysi haavillinen mutaa.
-Haavia nostellaan ylös-alas ja ravistellaan niin kauan että mudat liukenevat haavista pois.

-> Jäljelle jää surviaiset ja "roskat" esim. lehdet ja vesikasvit.
-Haavi nostetaan kokonaan pinnalle, ja lasketaan sitten hiljaa alas.
-Pintajännitteen ansiosta toukat jäävät pinnalle ja roskat vajoavat haavin pohjalle. (Joskus roskaa on paljon, joten tämän vajotukseen joutuu tekemään monta kertaa...)
-Sihdillä/siivilällä otetaan toukat pois pintakalvosta ja siirretään ne ämpäriin.

Yhteenveto pilkkikaudesta 2014-2015 ja katse tulevaan

Pilkkikauden päättymisestä on jo reilusti aikaa, mutta vielä täytyy näin jälkikäteen tarkastella mennyttä kautta kokonaisuudessaan.

Kausi alkoi saman tapaisesti kuin monena muunakin talvena. Jäitä ei tahtonut tulla millään edes pienimpiin järviin, ja silloinkin kun jäät vihdoin kantoivat pilasi plussakelit vähäksi aikaa kauden jatkumisen. Kausi joka tapauksessa alkoi 4. joulukuuta Hollolassa pikkujärvellä ja kerkesin pilkkimään kolmena päivänä ennen kuin jäät heikkenivät liikaa.

Saalista nousi ensijäillä vaihtelevasti, ekalla kerralla pari kiloa pikkuahventa, toisella kerralla 7kg hieman isompia ja kolmannella kerralla samasta paikasta vielä nelisen kiloa.

Pilkkikautta jatkoin jälleen 23.12 ja pian sen jälkeen olikin ensimmäiset kisat Lahden seudulla.
Joulukuun kalantuloa voisi sanoa hyväksi. Vaikka järvet jäätyivät melko myöhään, ei syksyllä ollut juurikaan myrskyjä jotka olisivat jäähdyttäneet vesimassaa pohjia myöten. Pilkkikertoja joulukuussa kertyi 10kpl.

Kisasijoitukset ja saaliit joulukuussa:
Merrasjärvi, Lahti 27.12 ->          1406g / 3. sija
Joutjärvi, Lahti 28.12 ->              12652g / 1. sija

Tammikuussa onneksi pakasti sen verran, että pääsi jo isommillekkin vesille pilkkimään ja kisailemaankin. Edelleenkään ei mitään myrskyjä isoilla vesillä ollut, joten oletuksena oli kelpo saaliit jäiden tullessa. Ja edellisvuotta parempia saaliit olivatkin melko lailla jokaisella järvellä missä kävin. Jopa hiipuneelta vaikuttaneet Sastamalan Rautavesi ja Roismalanlahti osoittivat piristymisen merkkejä, vaikka en käynyt kyseisissä paikoissa kuin kerran tai pari. Suurimmat odotukset kohdistin kuitenkin tammikuun osalta Lahden Vesijärveen. Vesijärveltä kalaa nousikin hyvin, mutta koko oli pientä lukuunottamatta yhtä treenikertaa. Pilkkikertoja tammikuussa kertyi 21kpl.

Kisasijoitukset ja saaliit tammikuussa:
Suoramanjärvi, Kangasala 6.1 ->                   6700g / 1. sija
Säkylän Pyhäjärvi, Kristalliranta 11.1 ->        3348g / 7. sija
Vesijärvi, Lahti 18.1 ->                                21980g / 2. sija
Ylistenjärvi, Vammala (seuraottelu) 24.1 ->   2390g / 3. sija
Säkylän Pyhäjärvi, Kristalliranta 25.1 ->        13570g / 4. sija
Säkylän Pyhäjärvi, Myllyojanlahti 31.1 ->      n. 250g / xxx sija

Helmikuussa piti ajatuksia kerätä yhä enemmän kohti SM-pilkkiä. Polttava puheenaihe oli, joudutaanko kisat jälleen esikisan jälkeen siirtämään vai ei. Mutta kuun lopussakaan kun ei vielä tietoa siirrosta tullut, niin näytti vahvasti siltä että kisat pidetään kuin pidetäänkin Ilmoilanselällä.

Yleisesti kalantulo oli jostain syystä helmikuussa huomattavasti heikompaa kuin tammikuussa. Kenties lumeton/vähäluminen jää sai kalat aroiksi ja sitä kautta syönti oli heikohkoa ja kala normaalia syvemmässä? Pilkkikertoja helmikuussa kertyi 15kpl.

Kisasijoitukset ja saaliit helmikuussa:
Pyhäjärvi/Riihilahti, Nokia (seuraottelu) 1.2 ->                          12875g / 1. sija
Köyliönjärvi (seuraottelu) 14.2 ->                                             2875g / 3. sija
Säkylän Pyhäjärvi, Kristalliranta (Lounais-Suomen PM) 15.2 -> diskaus / xxx sija
Veittijärvi, Ylöjärvi 22.2 ->                                                     6190g / 1. sija
Kyynämöinen, Hirvaskangas (maajoukkuekarsinta) 28.2 ->         1273g / 4. sija

Maaliskuussa oli vuorossa kauden päätavoite, eli SM-pilkki. Kisa ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta siitä huolimatta tuloksena oli 17. sija mikä on itselleni toisiksi paras sijoitus kyseisistä kisoista. Hämeen PM-kisa meni sen sijaan pahemman kerran penkin alle. Hampaankoloon jäi kuitenkin tuo SM varsin pahasti. Tuon kisan jälkeen olikin loppukausi hieman rennompaa, sillä tärkeitä kisoja ei enää ollut. Seuraava kisa SM-kisan jälkeen olikin ehkäpä kauden parhaiten mennyt kisani. Kisakausi päättyi etuajassa Vaskuunjärven kisaan, sillä loukkasin olkapääni pian kilpailun jälkeen. Pilkkikertoja kertyi maaliskuussa 12kpl.

Kisasijoitukset ja saaliit maaliskuussa:
Vanajavesi, Toijala (Hämeen PM) 1.3 ->                                6230g / 31. sija
Ilmoilanselkä, Hauho, SM-pilkki 8.3 ->                                  2336g / 17. sija        
Vesijärvi, Lahti 14.3 ->                                                         13098g / 1. sija
Kankaanjärvi, Suodenniemi (VUK:n mestaruuskisa) 21.3 ->     1885g / 2. sija
Vaskuunjärvi, Virrat 22.3 ->                                                  3745g / 5. sija

Huhtikuussa en olkapääni kanssa enää voinut kisata, mutta kävin vielä muutaman kerran pilkillä. Varovaisesti sain kairattua pehmeään jäähän muutamia reikiä päivässä. Vesijärvellä kävin vielä pari kertaa viime jäillä, ja samoin testaamassa samaa lampea kuin mistä sain ihan hyvin ahventa alkukaudesta. Vesijärveltä tuli ahventa kohtuullisesti, mutta lammella oli hiljaista. Raippaluotoon tuli vielä tehtyä kohtuullinen reissu noin 18 kilon ahvensaaliilla ja pilkkikauden päätin vielä tuon jälkeen Sastamalan Murtojärvellä noin 12-13 kilon saaliiseen. Pilkkikertoja oli vielä huhtikuussa 5kpl.

Näiden mainittujen pilkkikertojen lisäksi tein 5-10 muuta pilkkisessiota, joiden aikana pilkin korkeintaan 1,5 tuntia. Niistä ei joka kerta viitsinyt kirjoitella erikseen, kun kerrottavaa ei niin paljoa noin lyhyistä reissuista ole.

Joka tapauksessa pilkkikertoja kertyi talven aikana yhteensä noin 65-70kpl, jos lasketaan lyhyetkin käynnit. Isoja ahvenia oli pariin otteeseen kiinni talven aikana, mutta ylös asti en niitä saanut. Suurin ylös noussut jäi 494 grammaan, mutta pari muuta olivat lähes saman kokoisia.

Kisoja kertyi suhteellisen vähän, 18kpl.
Tässä vielä sijoitukset koosteena:
5x1
2x2
3x3
2x4
1x5
1x7
1x17
1x31
2x0

Pahasti penkin alle meni kauden kisoista vain 3kpl, joten tasaisuutta tuli roimasti verrattuna edellisiin vuosiin. Voittojen määrä pysyi suunnilleen samassa mitä ne on ollut tähänkin asti, joten parannettavaakin jäi. Kaiken kaikkiaan voi olla melko tyytyväinen kauteen.

Isoimmat kisasaaliit olivat kohtuullisen suuria. Itselläni viiden kalaisimman kisan ahventen yhteispaino oli 74175g eli hieman alle 15kg/kisa.

Välineitä käytin talven kisoissa erittäin monipuolisesti. Morreina käytin kisoissa ainoastaan omavalmisteita, ensimmäistä talvea koskaan. En kerennyt juuri tekemään morreja vielä myytäväksi asti, mutta tulevana talvena tulee olemaan kisapaikoilla tarjolla jonkinlainen satsi morreja ketjukoukkujen ja värikoukkujen lisäksi. Muuta välineiden "uudistumista" oli omalla kohdallani lisääntynyt liukupilkkien käyttö. Tuli huomattua, että mistä vain kapeapäisestä pilkistä saa helposti muokattua liukupilkin kun laittaa pilkin ympärille sopivan kokoista silikoniputkea.

Välinekehittely on kuitenkin aika pahasti vielä vaiheessa, vaikka kilpapilkintää on tullut harrastettua aktiivisesti jo 12 vuotta. Jalkineina käytin kisoissa Safari-saappaiden lisäksi lähinnä korkeavartisia Adidaksen Goretex-lenkkareita. Jalkineet ovat kuitenkin niin jäykät, että ilmeisesti siksi jalkapohjani kipeytyivät kovin helposti jään ollessa lumeton. Eli en ole vieläkään löytänyt omalle kohdalleni sopivia pilkkijalkineita "lämpimille" keleille.

Toinen kehittelyn alla oleva asia on pilkkivavat tai pikemminkin niiden kärjet. Tarkoitus olisi rakentaa paremmin pikkupilkeille sopivia vapoja, joihin tulee hiilikuitukärjet. Tunnokkuus on niillä ihan toista luokkaa kuin lasikuitukärjillä.

Kolmas vaiheessa oleva asia on pilkkireppu. Nykyisessä Ron Thompson -repussa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta materiaalit alkavat vedellä viimeisiään ja pitäisi hankkia uusi reppu.

...myös pilkkivaatetusasia on mietinnän alla, myös se vetelee viimeisiään viiden käyttövuoden jälkeen. Tähän asti ollut käytössä Visionin kuoriasu, mutta kenties edessä on vaihto paremmin hengittäviin materiaaleihin.

Ensi kaudella on tarkoitus käydä ainakin kisa tai pari myös Etelä-Suomen piirin alueella. Myös Lahden alueelta on vielä Alasenjärvi korkkaamatta. Uusiin vesistöihin on aina mukava tutustua ja sitä kautta taidotkin paranevat kun tulee monipuolisuutta. SM-pilkki 2016 on sen verran kaukana Joensuussa, että taidan lähteä niihin kisoihin kylmiltään.
































































































































maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kooste viimeisiltä pilkkireissuilta - jäältä

Tässä vuodenajan jo kesäksi muuttuessa kirjoittelen vielä lyhyesti viimeisistä jäältäpilkintäkerroista. Viimeiset kisat jäivät tosiaan väliin kun loukkasin pallopelissä olkapääni.

Viimeisillä reissuilla tarvitsin enempi vähempi kairausapua, itsekin pehmeään kevätjäähän pystyin jonkun verran kairailemaan, kovaan jäähän olisi ollut hankalaa. Mutta tässä lyhyet päivitykset kerralla viime reissuista, joista en ole vielä kirjoitellut.

Lahden Vesijärvellä kävin viime jäillä vielä kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta täysin olkapäästä rampana Tonin kairatessa reiät valmiiksi. Pilkkiminenkin oli yhtä tuskaa, kun ainoa liike mitä pystyi kivuitta tekemään oli ranteen pyöritys kun kaloja kehi ylös. Siimasta veto ei todellakaan tullut kyseeseen.
Kävimme Enonsaaren kupeessa samassa paikassa, kuin mistä sain valtaosan kaloistani voitokkaassa viimeisessä Vesijärven yleisessä pilkkikisassa. Samalta kohdalta tuli kalat tälläkin kertaa, ja muuten oli hiljaista. Kalantulo oli kuitenkin ylipäätään kovin heikkoa.

Isoin ahven oli noin 250g ja muita perattavaksi kelpaavia nousi parisenkymmentä, mutta niiden koko lähinnä noin 100g. Mutta tulipa sellainen saalis sentään, että edes toinen sai paistella pari pannullista. Kalat saimme pääasiassa pelkällä morrilla ja noin 2m vedestä.

Toisen viime jäiden reissun tein alueelle Messilä-Laasonpohja. Pilkin sellaisia alueita, mistä en ollut koskaan ennen kokeillut. Aloitin melko lähellä sijainnutta matalikkoa, mutta en löytänyt siitä niin matalaa kuin kartalta katsottuna kuvittelin. Sain kuitenkin muutaman reiän kokeiltuani mukavan kokoisen n. 300g ahvenen. Tuon lisäksi tuli jonkun verran 15-100g ahvenia, mutta ei mitään hirmuisia määriä. Lähdin etsimään uusia kalapaikkoja matalammasta vedestä, ja tuli pilkittyä pääasiassa noin 2-3m vettä. Paikoitellen pientä ahventa nousi erittäin runsaasti, mutta yli 100g ahvenet olivat todella harvassa. Yhdellä alueella taas tuli riesaksi asti keskipainolta noin 100g särkiä.
Kala oli yllättävän hyvällä syönnillä kuitenkin ja värikoukulla sai ahvenia nostella kertavedolla ylös.

Yhdeltä alueelta löysin kalaa reilummin, mutta filekalat jäivät pariin heti alkuunsa tulleeseen sattumaan. Pientä kalaa tuli hyvinkin 5 kiloa tunnissa -tahtia. Tämän jälkeen kiertelin vähän aikaa syvempää noin 5-10m vettä pelkällä isolla morrilla isojen ahventen toivossa, mutta ei tullut niiltä syvyyksiltä minkäänlaisia kalatapahtumia. Päätin pilkkiä viimeiset hetket samalla matalikolla, kuin mistä pilkkireissun aloitin. Tämä ratkaisu kannatti, sillä paikassa oli havaittavissa selvää syönnin piristymistä kun alkoi aurinko laskea. Samoista muutama tunti aiemmin kairatuista rei'istä iski muutama mukava isompi ahven isoimman ollessa niukasti alle 500g. Nämä ottivat pelkkään mormyskaan.

Jäät vetelivät viimeisiään, taustalla oikealla Enonsaari

Päivän lopuksi tulleet ruokakalat


Suvun pilkkikisat, Houhajärvi

Pidimme sukumme kisat Sastamalan Houhajärvellä jäiden jo ollessa erittäin heikot. Tuo oli muistaakseni kauteni toiseksi viimeinen pilkkikerta. Osanottajia taisi olla vajaat 10kpl. Kisa pidettiin pienellä alueella, mutta särkiä siitä nousi mukavasti. Kisa-aika oli klo 12-15, ja suurimman saaliin pilkki Timo, noin 4,5 kiloa. Itselläni oli jonkin verran yli 3 kiloa, jos oikein muistan. Särkien lisäksi saaliiksi tuli muutamia pikkuahvenia. Jääntestauskerralla ennen kisaa sain yhden reilumman n. 200g ahvenen.

Hollolassa kävin viime jäillä testaamassa saman lammen kuin mistä ensijäillä sain ekalla kerralla 7kg ahventa. Nyt oli tilanne, toinen, 20-30 reikää pilkin eikä merkkiäkään kaloista. Jännä nähdä tuleeko tuolta silti taas seuraavilla ensijäillä jotain. Oma epäilys on, että kalat eivät vain jostain syystä syöneet yhtään.

Pilkkikauteni päätin Sastamalan Murtojärvellä. Otin päivän rennosti nuotiopuut mukana. Nelisen tuntia tuli järvellä oltua ja kalaakin nousi mukavasti. Parvet tosin tuntuivat selvästi pienemmiltä kuin vuosi sitten. Ilmeisesti viime keväinen järven tyhjennys näkyi jo saaliissa. Outoa oli, että pikkuahventa tuli moninkertaisesti verrattuna edellisvuoteen. Toisaalta selvästi yli 100g ahvenia tuli jonkin verran enemmän verrattuna edellisvuoteen, eli ainakin noin 100g ahvenet olivat kasvattaneet kokoaan vuoden aikana. Syönti oli kuitenkin melko varovaista, enkä pilkkinyt muulla kuin pelkällä morrilla. Kalat sain käytännössä kolmesta eri reiästä, jotka nekin olivat aivan eri puolilla ja eri syvyyksissä järveä. Arviolta 13 kiloa ahventa oli tämän kauden päätösreissun saalis. Isoin ahven oli 180g, mutta yli 130g ahvenia oli 22kpl.



Ratinan laituripilkit 26.4

Blogi on viettänyt hiljaiseloa parisen kuukautta, kun aikaa ei ole koulun vuoksi yksinkertaisesti kirjoittelulle juuri ollut. Myös koko kevät on ollut melko hiljaista aikaa kalalla käynnin suhteen, mutta nyt kesäloman alettua on varmasti enemmän aikaa sekä kalastukselle että kirjoittelulle.

Vähän joutuu jo kaivelemaan muistilokeroita, mutta tässä vielä päivitystä kevään kolmannesta laituripilkkikisastani, joka jäi myös viimeiseksi kevätkisaksi. Syksyllä tulen varmastikin jälleen ainakin muutaman kisan käymään.

26.4 pidetyn kisan aikana satoi jonkun verran vettä ja myös kävi tuuli. Ainakin osittain tästä syystä myös osanottajamäärä jäi varsin alhaiseksi, muistaakseni hieman alle 20 osanottajaa. Laiturin rantaosuus rajattiin kisasta pois edellisviikon tapaan.

Arpaonni oli tällä kertaa kohdallaan, ja sain reunapaikan rannan puolelta. Ahventa alkoikin heti nousta, mutta ei mitään hurjaa tahtia. Syöntiä jatkui reilut 2 tuntia: välillä syönti kiihtyi ja välillä hiipui, mutta täysin tyhjää ei ollut. Muutama särki tuli ahventen sekaan, mutta ei kovin montaa. Vieressä pilkkineet näyttivät saavan särkiä enemmän. Edelliskisoissa sain pelkän morrin toimimaan huonomman syönnin hetkinä, mutta tällä kertaa en saanut pelkästä morrista mitään apua kalantuloon, vaan tapsilla tuli kalat mitä oli tullakseen.

Kisa päätettiin supistaa 4 tunnin sijasta 3 tunnin kisaksi sateisen kelin vuoksi. Muutama huonommin sateeseen varautunut osanottaja jättikin leikin kesken jo alle 2 tunnin jälkeen. Näin ollen tynkäkisasta tuli yhä enemmän tynkäkisa. Kalantulo omalla kohdallani lakkasi kuin seinään reilun 2 tunnin jälkeen, ja näin kävi myös vieressä pilkkineille, jotka siirtyivät pois. Itse päätin jäädä, kun kerran reunapaikan oli kerrankin arvonnassa saanut. Tuo päätös kannatti, sillä hetki muiden pois lähtemisen jälkeen alkoi kalaa tulla ihan hyvää tahtia vähän aikaa. Aivan loppuun asti syönti ei kuitenkaan kestänyt, vaan viimeinen kala tuli viitisen minuuttia ennen kisa-ajan päättymistä.

Saaliini riitti tiukassa kisassa toiseen sijaan, kun vierestä voitettiin vain 26 grammaa suuremmalla saaliilla. Vain muutama miesten sarjalainen ylitti 2kg rajapyykin, naisten sarjalaiset jäivät selvästi 2 kilon alapuolelle.

Mutta tässä kärkikaksikon saaliit, kun pidemmälle ei ole muistikuvia:
1. Arto Särkikoski 2932g
2. Atte Mustalahti 2906g