maanantai 22. lokakuuta 2018

Takapakkia kauteen valmistautumisessa

Viime joulukuussa loukkaantunut nilkkani ei ole parantunut alkuunkaan toivotulla tavalla. Viime talven kisoissa nilkka oireili varsinkin kylmänä, mutta sillä pystyi hölkkäämään kohtuullisen hyvin kun sai nilkan lämpimäksi. Turvotus nilkasta ei kuitenkaan laskenut koko kauden aikana, eikä se ole laskenut vieläkään.

Alkukesästä tein nilkalla jo muutamia pikajuoksutreenejä ja kokeilin esim. tennistä, mutta näistä ei nilkka tahtonut palautua. Lopulta tilanne meni niin pahaksi, että joutui kävellessäkin pitämään taukoja, kun nilkkaa alkoi pistää. Ei muuta kuin magneettikuviin ja nilkasta löytyikin rustovaurio (tunnetaan myös nivelrikkona). Rustovaurio oli syntynyt jo silloin, kun loukkaannuin aitajuoksussa joulukuussa 2017. Rustovaurion kohdille oli tullut myös luuhun rasitusmurtumaa, joka ilmeisesti aiheutti tuolla hetkellä suurimmat oireilut. Rasitusmurtuma taas aiheutui pitkälti siitä, kun rasitin nilkkaa viime talven kisoissa aivan liian paljon. Rustovaurio ei ikinä parane, mutta oireet vähenevät vähitellen, kun osaa maltilla kuntouttaa...

Näinpä heinäkuun alusta lokakuun puoliväliin asti mentiin täysin ilman juoksuaskelia, ja nyt vasta ortopedi antoi luvan alkaa rauhallisesti hölkkäämään. Nyt mennään noin 4 kilometrin viikkomäärillä ja yritän vähitellen lisätä määrää talvea kohti, mikäli nilkka ei oireile. Nyt täytyykin vähän yrittää malttaa mieltänsä talven kisojen määrän ja rasituksen suhteen, että nilkan saisi vielä kuntoon. Toki kisoja voi kävellenkin käydä, mutta se on vaikeaa kun "pää haluaisi juosta" kuitenkin. Voi olla, että ensi talvena tulee enemmän suosittua pieniä kisajärviä/alueita.

Kaikesta huolimatta odotan jo innolla uutta kautta, vaikkakin ajatus jäältä pilkinnästä kuulostaa vielä aika kaukaiselta, kun ainakin Kulovedellä näytti viimeksi pintaveden lämpötila 9,4 astetta. Kalaa on noussut hyvin koko syksyn jigillä, ja paras venepilkintäaikakin vaikuttaisi olevan vielä edessä päin, kun kala on ollut niin liikkuvaista vielä.

Mainittakoon tähän vielä, että perustin blogille myös oman Instagram-tilin, joka löytyy nimellä "Kilpapilkintablogi". Lisäilen sinne myös kuvia avovesikaudelta. Tarkoitus on tuonne laittaa ainakin joku kuva kutakuinkin joka reissulta, ja lyhyet tekstit. Pidemmät jutut löytyy totuttuun tapaan täältä blogista. Instagramiin on niin paljon nopeampi päivittää, että ajantasaisimmat jutut löytää sieltä.

Pilkkivälinetarjonnasta sen verran, että tapsimorreja olen valmistanut nyt urakalla ja niitä on hyvin tarjolla näin kauden alla. Varastoja jatkuvasti täydennän sitä mukaa, kun ehdin morreja valmistaa. Lähiaikoina pitäisi jatkaa myös ketju- ja värikoukkujen valmistusta.

Tässä vielä kuva reilu viikko sitten nousseesta 44cm/960g ahvenesta. (kuva itselaukaisimella)

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, taivas, parta ja ulkoilma

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Kuusamon pilkkiviikko: Pukka 13.4. klo 15-18

Pukan kilpailuun lähdettiin muistaakseni samalta autopaikalta, kyseessä todella pieni järvi toisella puolella tietä, jossa aamukilpailu kisattiin. Järvellä oli pari virtapaikkaa, ja virtapaikan reunaan sitä tuli itsekin juostua alkusiirtymän aikana. Kovasti tuo hapekkaampi vesi tuppaa houkuttamaan varsinkin särkikaloja, joten pitihän se ainakin kokeilla.

Yhden ahvenen sain avausreiästä, eikä vierestäkään kukaan kummoisesti kaloja saanut, joten se siitä virran reunasta. Lähdin rei'ittämään pois päin, ja sainkin melko nopeasti ahvenia ja särkiä, kerrankin hyvä aloitus kisalle! Kalantulo ei kuitenkaan montaa kalaa jatkunut, eikä tuon reiän jälkeen ollut enää 15m säteellä tilaa tehdä toista reikää, kun joka suunnasta piiritettiin.

Jatkoin porukan ulkopuolelle kairailemaan ja pieniä ahvenia tuli vähän sieltä täältä, mutta kalaa tuli vain 1-4kpl reiästä jos sitäkään. Paikoitellen alkoi kuitenkin muodostua pieniä porukkaryhmittymiä, joissa osa kisaajista sai kohtuullista tahtia kalaa, kisan loppua kohti nimenomaan särkeä ja vanhoista rei'istä. Itse en touhusta saanut kiinni sitten millään, selvästikin olin kala-alueella, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Jos en väärin muista, niin saaliini tällä kertaa oli 900 grammaa. (olikohan sitäkään). Samalta alueelta parhaat nuorten sarjalaiset kiskoivat 2-3 kertaa enemmän ja taisi alueella muitakin 2 kilon rikkojia olla. Koko kisan suurin saalis oli M60-sarjan Pertti Myyryllä 2940g.

Tämä jäikin viimeiseksi pilkkiviikon kilpailuksi omalta osaltani, vaikka jäljellä olisi ollut vielä yksi ahvenkisa Kuusamojärvellä. Olisin ehdottomasti halunnut tuohon kisaan mukaan, mutta järki voitti ja jätin kisan väliin auringossa palaneiden kasvojen ja kaulan vuoksi. Viimeisenä iltana alkoi kaulalle nousta jo palorakkuloita, enkä tohtinut enää polttaa itseäni lisää kun viimeiseenkin kisaan oli luvassa aurinkoista.

Yhteenvetona pilkkiviikko oli minulta pohjanoteeraus, ja selvästi olisi paljon vielä opittavaa särjen pilkinnästä. Pidin tätä yllätyksenä, sillä tähän asti olin täällä etelässä pärjännyt kaiken kalan kisoissa vähintään yhtä hyvin kuin ahvenkisoissakin. Ehkä tällä seudulla ei vain tuota lajia osata. Ahvenenpilkintä kuitenkin on jatkossakin se ykkösjuttu, mutta varmasti tulee Kuusamon kisoihin lähdettyä toistekin. Tänä vuonna vain harmitti se, että etelässäkin olisi vielä päässyt pilkille pilkkiviikon aikaan.

Tästä linkistä pääset Kuusamon pilkkiviikon sivuille katsomaan lisää tuloksia.

Kuusamon pilkkiviikko: Iijärvi 13.4. klo 10-13

Iijärven kisaan ei ollut oikein mitään odotuksia eikä oikein minkäänlaista olettamusta ottipaikoista. Puhtaasti syvyyskartan perusteella tuli mentyä ja kyllä osasi olla kalat hukassa. Keli oli aurinkoinen ja tyyni, joten alkusiirtymällä tuli jo melkoinen hiki. Tuo hiki ei sitten kisan aikana missään vaiheessa laskenutkaan, kun kalaa ei vain löytynyt.

Jyrkästä penkasta näin parin kilpailijan saavan yhdentoista maissa jonkinlaisen putken ahvenia, mutta heilläkin kalantulo taisi lakata siihen. Tämä taisi olla itselleni pilkkiviikolla koko viikon turhauttavin kisa. Aivan kisan lopussa sain särkiä jonkun verran ison pitkän lahden suulta, mutta tiesin ettei se tulisi mihinkään riittämään, joten kävelin rauhakseen (myöhässä) punnitukseen. Matkaahan taisi lähtöön olla jotain 4-5 kilometriä. Olisiko jotain 25 särkeä ollut tuossa saaliissa ja painoa varmaan alle 1500g. Tuolta alueelta olisi mahdollisesti kuitenkin pistesijoista pilkitty, jos siinä olisi koko kisan viettänyt, mutta se jäi jälleen siihen viimeiseen puoleen tuntiin. Missään nimessä mikään kärkipään tuloksiin riittävä paikka se ei ollut, vaikkakin kuulin jälkikäteen että siitä voitettiin edellisvuonna.

Kisan suurin saalis oli Janne Mustaniemen 6699g. Kala ilmeisesti särkeä, mutta 100% varmaa tietoa ei minulla ole.

Kuusamon pilkkiviikko: Joukamojärvi 12.4. klo 11-16

Joukamojärvi kuului niihin järviin, joissa oli mahdollista pärjätä sekä särjillä että ahvenilla. Ilmeisesti kuitenkin useimmiten särjillä. Särki oli kuitenkin pilkkiviikon aikana ollut lumipeitteen vuoksi heikolla syönnillä ainakin tähän asti.

Arvoin pitkään, lähtisinkö erään virtapaikan edustalle yrittämään särkeä vai hakisiko sittenkin selkävesiltä ahvenia. Päätös ei ollut helppo, mutta päätin koittaa etsiä ahventa.

Aloitin erään pitkän kivikkonokan reunasta, ja kalaahan siitä ei löytynyt millään. Lähialueella oli runsaasti muitakin kivikoita, enkä niistäkään saanut kaloja kun muutaman reiän tein. Pari muuta alueella pilkkinyttä saivat vähän pieniä ahvenia, mutta niiden takia en alueelle jäänyt yrittämään. Kivikkoa oli muuten moninkertaisesti kuin mitä pohjakartta antoi ymmärtää...pitäisi ilmeisesti aina viitsiä tutkia ennakkoon myös ilmakuvia, jotka yleensä ainakin isommat kivet paljastavat.

Kalaa ei siis löytynyt, joten lähdin parin kilometrin päähän selän ylitse yhden virtapaikan tuntumaan. Se oli kuitenkin havutettu pois alueesta niin kauaa, että suunnitelmat vaihtuivat lennosta ja lähdin etsimään kalaa yhdestä lahdesta. Jo toinen reikä antoi kymmenkunta kalaa, ahvenia ja särkiä. Ajattelin, että nyt taisi kalapaikka löytyä, mutta väärässä olin. En saanut lähialueelta kuin ihan muutaman yksittäisen kalan, vaikka tuli varmaan se 20 reikää alueelle tehtyä.

Epätoivo iski jälleen pahemman kerran, ja kisa meni ihan kävelyksi. Kun kisaa oli reilu tunti jäljellä, aloin kuitenkin yllätyksekseni saamaan kivikon reunasta särkiä. Särkien lisäksi tuli 5-10g ahvenia. Paikka oli melko lähellä sitä paikkaa, mistä kisan aloitinkin. Särjet eivät olleet kovin isoja, mutta niitä tuli monesta reiästä pieneltä alueelta. Kun eräs toinen kisailija tämän hoksasi, hän tuli myös alueelle ja alkoikin saamaan huomattavasti suurempaa särkeä kuin mitä itse olin saanut. Tuon jälkeen sain itsekin pari vähän reilumpaa särkeä, mutta en yhtään samaa tahtia kun mitä tämä toinen sai. Alue ei kestänyt kuitenkaan loppuun saakka, vaan viimeisen vartin aikana en käytännössä saanut enää kaloja. Joka tapauksessa välineeni olivat täysin väärät, kun ne eivät isommille särjille kelvanneet.

Saaliini oli noin 3 kiloa, kun viimeinen pistesija meni tuloksella 3640g. Ainoa kympin ylitys oli yleisen sarjan Timo Ylitalolla 10438g.

Kuusamon pilkkiviikko: Penikkajärvi 11.4. klo 11-16

Raskas viikko alkoi vaatia verojansa, ja edellisillan Iso-Hukkasen kilpailu päätettiin lopulta jättää väliin. Näin pääsi vähän pirteämpänä seuraavan päivän koitokseen.

Penikkajärvellä valtaosa kisailijoista suuntasi suunnilleen samaan suuntaan, ja siihen suuntaan lähdin itsekin. Pienen saaren viereen aluksi muutama tyhjä reikä, jonka jälkeen alkoi hiljalleen nousta pientä särkeä morrilla. Hetken aikaa tuli siinä istuskeltua, kun ei ympäriltäkään näkynyt oikein mitään nousevan.

Väkeä alkoi kerääntyä toiselle puolelle saarta yhä enemmän...reagoin tuohon ja kävin katsomassa tilannetta. Melko pian alkoikin särkiä nousta jonkun verran, mutta mistään kunnon kalantulosta ei ollut kyse. Särki oli todella pientä, mutta sekaan osui pari vähän isompaakin. Tuolla alueella tuli sitten vierettyä varmaan seuraavat 3-4 tuntia. Tuntui, että väki oletti alueella olevan paljon kalaa, mutta se ei vain syönyt. Varmaan jotkut saivat parempiakin kalaputkia, mutta kyllä ne tuossa harvassa olivat.

Aivan lyhyitä särkiputkia sain tuosta pitkin päivää, mutta kalaputkien välissä oli jopa 10-15min totaalitaukoja ilman kalatapahtumia, niin ei tuo helppoa ollut. Kun oli tunti kilpailuaikaa jäljellä, kyllästyin ja lähdin etsimään kalaa muualta. Ei tarvinnut kuin vajaa puoli kilometriä siirtyä, kun olin selvästi kala-alueella. Monetkin saivat todella pitkiä särkiputkia ja kala näytti jopa olevan syönnillään. Viimeisen puoli tuntia sain itsekin kelpovauhtia kalaa, mutta oli valitettavasti pahasti liian myöhäistä enää nousta pistesijoille. Särki ei ollut kovin suurta, keskipaino varmaan 40g. Saaliini oli reilut 3 kiloa, kun pisteille olisi vaadittu 3845g. Suurimmasta saaliista vastasi Markus Lyömiö (7405g), jonka lähettyvillä pilkinkin loppuajan.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Kuusamon pilkkiviikko, Kerojärvi 10.4. klo 10-13

Kerojärvestä kuulin, että kisan voi voittaa yhtä lailla ahvenilla kuin särjilläkin, varsinkin isoa ahventa järvestä löytyy. Vedenkorkeus tuolla vaihtelee roimasti, ja nytkin heti näkyi, että vesi on tosiaankin matalalla, ehkä 2m matalammalla kuin mitä syvyyskäyrät näyttivät.

En oikein osannut päättää mihin päin olisi kisassa lähtenyt, joten lähdin sinne minne moni muukin, olisiko ollut jotain 4km lähdöstä ainakin.

Aloitin noin 4-5m vedestä ja rei'itin koko ajan matalampaan päin. Muutaman reiän jälkeen noin 3m vedestä alkoi pientä ahventa nousta mukavaa tahtia, mutta vierelle alkoi kilpailijoita kertyä ja paras syönti loppui lyhyeen. Kohtalaisia kalaputkia kuitenkin nousi puolisen tuntia, kunnes meni hakemiseksi, eikä kalaa oikein mistään tahtonut löytyä. Oikeastaan aloin saada kalaa uudestaan vasta kun palasin hyvin lähelle ensimmäistä kalareikääni. Vanhoista rei'istä alkoi myös jonkin verran nousta särkiä, mutta ne olivat pienehköjä. Kohtuullista tahtia kaloja sain hetkittäin, mutta viimeinen puolituntinen kisassa oli taas vaikea.

Saaliini (n. 2,5kg) ei lähellekään riittänyt pisteille, ja kärkipää oli saanut varsinkin isoa ahventa hyvin. Suurin saalis oli Jouni Neuvosen 8349g.

Kuusamon pilkkiviikko, Kurkijärvi 9.4. klo 11-16

Pilkkiviikolla nautittiin aurinkoisesta säästä...tätä kisaa lukuunottamatta! Koko kisan ajan satoi lunta, ja uutta lunta tulikin jäälle kisan aikana kymmenkunta senttiä. Järvi kun ei ollut hirmuisen iso, niin odotettavissa oleva syönti ei ollut kummoista. Sen verran tihkui tästä järvestä pohjatietoja, että kiiskiä on paljon ja särkeä ei juuri lainkaan.

Taktiikkani oli puhtaasti yrittää kiiskiä, sillä se nyt ainakin syö pimeällä kelillä. Kuvittelin tosin kiiskien olevan tuolla hyvän kokoisia, mutta kyllähän se melkoisen pientä oli kuitenkin.

Kisan alku sujui mielestäni ihan hyvin, kun kiiskiä nousi monesta reiästä ja ahveniakin sieltä täältä. Liikuin ripeästi reiältä toiselle, mutta nopeasti alueelle tuli muitakin kisailijoita ja kalat menivät niin sanotusti jakoon. Eli puoli tuntia kisan alun jälkeen alkoi tilanne olla jo aika epätoivoinen kalojen löytymisen suhteen. Kovin isoja rei'ittämättömiä alueita ei lähialueella enää missän ollut.

Tuli siinä turhankin pitkään mentyä väkijoukon keskellä edestakaisin, jostain reiästä aina jotain sai, joka antoi aina hetkeksi uskoa löytää kaloja lisääkin. Kisan viimeiset pari tuntia menin omia polkujani ja yritin etsiä kaloja. Todella tuskaista oli, mutta lopulta yksi reikä antoi pari siikaa ja lähialueelta tuli jälleen kiiskiä ja pari pikkuahventa. Syvyyskarttaan ei ollut yhtään luottamista, kun kartan mukaan oltiin 3-6m syvyysalueella ja väki kairaili jopa pohjaan kun oli niin matalaa. Aivan kisan lopussa sain vielä muutaman pikkuahvenen, mutta kyllä tuo kisa alusta loppuun oli tuskaista.

Saaliini 923g riitti nihkeäkalaisessa kisassa 14. sijaan, joten sain pistesaldoni auki. Suurin saalis oli Jani Oravalla 1572g, Janin kanssa tulikin loppukisa pyörittyä samalla alueella. Omasta saaliistani varmaan 500g oli kiiskiä.

Kuusamon pilkkiviikko, 8.4. klo 16-19, Tolpanniemi

Myös toinen pilkkiviikon kilpailu pidettiin Kuusamojärvellä. Muistaakseni kilpailualue oli sama kuin SM-pilkissä, lähtöpaikka oli vain eri.

Etukäteen oli tiedossa, että lähellä kisan lähtöpaikkaa on monesti särkiä ollut, mutta kun ei osaa jäädä lähelle lähtöä niin ei osaa...

Aloitin kartalta katsottuna mielenkiintoisen näköiseltä paikalta matalan alueen suulta. Sinne suunnalle ei muita kisassa tullut, mutta eipä sieltä tullut kalaakaan. Kisa menikin täysin haahuiluksi paikasta toiseen. Käväisin myös SM-kisan lähtöpaikan edustalla, mutta ei siitäkään noussut kaloja.

Lopulta yhden virtapaikan läheltä löytyi vähän särkiä, mutta kalantulon tahti tai koko ei kumpikaan vakuuttanut, turhankin kauan tuli siinäkin nyhjättyä muutaman sadan gramman kanssa. Kisa-aikaa oli reilu tunti jäljellä, ja päätin mennä loppuajaksi lähtöpaikalle Tolpanniemen edustalle istuskelemaan. Muutama kalareikä tuona aikana osui, ei kovin montaa kalaa, mutta särjet olivat järjestään yli 100g luokkaa ja pari säynettä sain myös kisan viimeisen vartin aikana. Lopulta kalat tulivat pelkällä morrilla ja melko matalasta parin metrin vedestä ja allekin.

Saaliini oli 2,5 kilon luokkaa ja pisteille eli 15 parhaan joukkoon olisi vaadittu noin kilo enemmän. Kyllä harmitti, kun tuota tahtia mitä viimeisen tunnin kaloja sain olisi taisteltu jopa kirkkaimmista sijoista. Ei olisi taas kannattanut lähteä sooloilemaan...Suurin saalis oli miesten sarjan Mika Risiharjulla 5613g