Roismalanlahdella & surviaisentoukkia nostamassa

Aamupäivällä 11 aikoihin sain hilattua itseni jäälle. Kirkon rannasta jäälle, mutta rannat oli mennyt aika huonoon kuntoon parissa päivässä. Jää oli myös ohentunut huomattavasti siitä, mitä kaksi päivää sitten olin käynyt katsomassa. Jään päällä ollut vähäinen lumimäärä oli sulanut ja jään päällä melkeinpä lainehti, kun vettä oli niin paljon. Tuo tietysti syö jäätä ohuemmaksi päältä päin. Lisäksi tuuli oli melko kova, ja sulalta alueelta kävi laineet jäätä kohti. Tietysti myös Roismalanlahdella virtaukset voimistuvat plussakelillä välittömästi.

Kuutisen senttiä oli rantavesissä jäätä, ja ensimmäisestä reiästä nousi 3 pikkuahventa. Jäätilanne ei tosiaan vakuuttanut, ja siksi lähdin siirtymään kohti Kaalisaarta, sillä sinne jäät tulivat varmasti aikaisemmin. Muutamia reikiä kairasin matkan varrelle, mutta taisi vain yksi pikkuahven nousta niistä yhteensä. Eli ei kalakaan näyttänyt syövän oikein ollenkaan (jos niitä Roismalanlahdella nykyään enää edes on).

Jää onneksi oli vahvempaa kuitenkin Kaalisaaressa päin, sillä suunnalla oli noin 8-9cm jäätä. Päätin siirtyä tutuille ottipaikoille Torranniemen syvänteen länsipuolelle. En suoraan selän ylitse sinnekään uskaltanut mennä, vaikka todennäköisesti siinä oli koko matkalla vähintään 7cm jäätä. Kiertelin sinne vähän rannempaa reittiä.

Sumuista maisemaa Kaalisaaren ja Torranniemen väliltä. Jää oli mukavan liukas.

Ensimmäinen reikä ja aloin pilkkimään värikoukulla. Hetken päästä nousi myös muutamia pieniä ahvenia. Ajatteli jo, että voisi tulla hyvinkin jos osuu reikä kohdalle. No eipä tuntunut osuvan. Vajaa 10 reikää lisää ja ei sitten merkkiäkään kaloista. Siirryin kohti syvännettä aina 3 metrin veteen saakka. Siinä yritin samalla reiällä jopa pari minuuttia, mutta ei kalaa siitäkään. Kelasin pilkin ylös, ja kas kummaa kun vilkaisin samalla reikään, niin yksi ahven ui pilkin perässä melkein reikään asti.
Päätin laskea pilkin vielä takaisin, ja hetken päästä alkoi kun alkoikin välivedestä nousta ahventa. Kokoluokka oli vain surkean pientä, alle 5 grammasta noin 30 grammaan. Aluksi pilkin koukulla värissä "raita", mutta vaihdoin "tuhoon", eli mustaan koukkuun hileellä ja tuo tuntui olevan selvästi tehokkaampi kun tuo räikeä oranssi-kelta-oranssi. Parikymmentä ahventa ainakin kerkesin tuosta samasta reiästä nostamaan, kunnes oli aika siirtyä toiselle järvelle toukannostohommiin, Rauno tuli minua rannasta hakemaan.

Toukkia tulikin sen verran, että pärjäilee varmasti pari kolme viikkoa tuolla surviaismäärällä. Sunnuntain kisaan (jos pidetään Kangasalan Suoramajärvellä) sain myös syötit. Hupipilkillä tulee kyllä käytettyä varmaan pääasiassa matoja ainakin niin kauan kun niitä maasta löytää, toki surviaiset välillä kulkevat matkassa.