keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kauden päätösreissu: Raippaluoto 26.4 ja 27.4

26.4 Lähdimme isän kanssa päivällä ajelemaan kohti Raippaluotoa. Tarkoituksemme oli pilkkiä perjantain iltasyönti, sekä lauantain aamusyönti. Paikkana oli viime vuoden tapaan Pikku-Vistan, eli Kalskärsfjärden. Viime vuonna tosin tein tuonne kolme reissua ja nyt vain yhden. Sen verran paljon tuli käytyä Uudessakaupungissa meripilkillä, että merellä tuli kuitenkin pilkittyä yhteensä huomattavasti viime talvea enemmän.

Autiotalon parkkipaikalle päästyämme joskus klo 15 jälkeen tuli sieltä samaan aikaan pari pilkkijää pois, ja he olivat saaneet todella hyvin ahventa. Toisella kaverilla perattuja ahvenia mukana noin 30 kiloa. Lähimmistä rannoista oli kuulemma melkoisen turhaa yrittää jäälle, joten suosiolla kävelimme metsän lävitse Pikku-Vistanin kannaksen pohjoispuolelle, eli samalle alueelle mihin tein viime vuonna viimeisen reissun. Tuonne kävelyyn meni aikaa yhteen suuntaan sellaiset 50 minuuttia.

Eipä vain syöntiä ollut enää kun me jäälle pääsimme, kello oli tuolloin jotain puoli 5 iltapäivällä. Alueella oli meidän lisäksi 5 muuta pilkkijää. Ensimmäiseen puoleen tuntiin saimme yhteensä vain 6kpl otettavia ahvenia. En kuitenkaan epäillyt etteikö tuosta olisi aamulla tullut hyvin ahventa, sillä muut pilkkijät kovasti puhuivat, että syönti oli lakannut melko yhtäkkiä vähän puolen päivän jälkeen. Eli eipä tuosta aluksi muutkaan juurikaan kaloja saaneet.

Syönti parani hitaasti mutta varmasti koko tuon ajan kuin pilkimme noin iltayhdeksään asti. Olimme viimeiset jäällä ja päätimme jättää rantaan huomista varten kairamme sekä jääsauvat joilla löimme jäähän kulkureitin varmistamiseksi ettei tarvitse uimasille mennä. Yksi kaveri siinä mulimassa kävi, tosin ilmeisesti melkoisen tahallaan kun oli kuivapuku päällä. Ulompana jää oli selvästi huonompilaatuista kuin rannan tuntumassa. Tosin ei sitä jäänvahvuutta ollut rannassakaan kuin korkeintaan vähän yli 20cm, ulompana oheni melko äkkiä vain reiluun 10 senttiin. Ihme miten tuollainen määrä voi näin keväällä vielä kantaa. Paikoitellen reiästä tuli vielä pyöreä, mutta oli myös kohtia missä pyöreys oli aika kaukana kun jää lohkeili. Joka tapauksessa perjantai-illan päätteeksi minulla oli noin 12 kiloa ahvenia ja isällä noin 10 kiloa.

Kannoimme kalat autolle ja nukuimme autossa "makoisat" tunnin pari yön aikana yhteensä. Eipä siellä oikein saanut nukuttua kun oli yöllä lämpötila nollassa ja varustus oli vähän mitä sattuu. Lauantai-aamulla vähän ennen puoli kuutta olimme jälleen jäällä. Ekat reiät mitä pilkin oli melkoisen huonolla alueella, kun sieltä tuli vain yksi ahven ja lukuisia särkiä. Isä sen sijaan sai heti ekasta reiästä 4 otettavaa ahventa, ja toisesta reiästä sen verran hyvin hyvin, ettei vaihtanut reikää enää koko 4 tunnin aikana mitä pilkimme. Itselläni oli alkuun melko heikkoa, mutta yhdestä reiästä sitten sain kymmenkunta kiloa melkoisen nopeasti. Morrilla ongin alkuun, mutta syönnin yltyessä koitin vielä pienellä pystypilkillä. Saman tien taisi hauki olla kiinni, kun kalalla oli kokoa melko paljon ja ketjukoukun ketju ei kestänyt. Uusi koukku tilalle ja heti mukavan kokoinen ahven ylös, painoa 586g ja reissun suurin ahven. Peräkkäin tuli vielä muutama ahven, mutta sitten en saanut enää morrillakaan kuin pari ahventa.

Ympäriltäkään ei pahemmin kalaa tullut, mutta isän läheltä sain parista vanhasta reiästä kohtuullisesti kalaa. Siinä sitten olikin melkeinpä oma saaliini, sillä viimeisen kahden tunnin aikana en saanut yhdestäkään reiästä edes kolmea yli 100g ahventa. Isä sai jonkun verran kalaa ihan loppuun asti kun pilkimme, eli melkein kymmeneen asti aamulla. Siinä vaiheessa oli kalaa jo sen verran, että lähdimme kävelemään pois. Itse en ihan repullista täyteen tosin saanut, vaan oli tyytyminen noin 18 kiloon. Isällä oli noin 30 kiloa.

Syönnistä pitää vielä sanoa sen verran, että syötteinä käytin morrissa sekä matoa että surviaisia, enkä hirveästi huomannut eroa kalantulossa. Morriväreistä sanon sen verran, että ainakin kulta pelitti todella hyvin. Musta ei tainnut tällä kertaa olla paras vaihtoehto ja vaihdoin sen melko äkkiä pois. Huomionarvoista oli se, että kala ei juurikaan ollut pohjassa, vaan enemmänkin heti jään alla. Viime vuonna sen sijaan suurin osa kaloista tuntui makaavan pohjassa. Toissa vuonna taas oli niin kuin nytkin eli kalat olivat kovin paljon irti pohjasta. 

Eli melko lailla tasan 70 kiloa yli 100g ahvenia tuli yhteensä meidän 8-9h pilkinnällä illalla ja aamulla. Luultavasti illalla olisi vielä parikymmentä kiloa voinut saada, mutta sitten olisi saanut tarpoa pimeässä metsässä pois. Ei ollut kuitenkaan helpoin mahdollinen reitti, kun se sisälsi metsäpolkua, suota ja risukkoa.

Itselläni teki kovasti mieli käydä pumpullakin koittamassa, mutta ei sitten sinne asti viitsitty kävellä. Ilmeisesti ainakin lauantaina oli oikea ratkaisu jäädä Pikku-Vistanille, sillä kuulemma pumpulla oli ollut kalantulo lauantaina tosi heikkoa. Tai ainakin siellä käväisi yksi pilkkijä ja sanoi ettei sieltä ollut oikein tullut ja tuli takaisin Pikku-Vistanille yksi pumpulla ollut pilkkijä mukanaan.

Mutta ihan mukavaan reissuun jälleen päättyi tämäkin kausi, ja samaan paikkaan kuin viime vuonna. Ehkä sitten taas ensi vuonna tuonne päätösreissu uudestaan.