Sastamalan Murtojärvellä & Pitkäjärvellä 12.4.

Perjantaina oli tarkoitus mennä Raippaluotoon pilkille, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja päädyin Murtojärvelle. Tuolla kävin viimeksi keväällä 2016. Järvi on kalan koolta hiipunut vuosi vuodelta, mutta ajattelin vielä käydä katsomassa tilannetta. Vähän matkan päässä olevalta Pitkäjärveltä sain kuitenkin tänä talvena ensijäillä ruokakalat kasaan, joten pidin sitä varapaikkana.

Oli tiedossa, että todennäköisesti autolla ei pääse kovin lähelle järveä. Toiselle puolelle järveä pääsisi, mutta sinne en ole kehdannut autolla ajaa kun siellä on asutusta. Toisella puolella tie menee n. 300m päässä, mutta sitä ei aurata lainkaan. Tietä pääsin ajamaan tällä kertaa noin puoleen väliin asti, kunnes tie meni turhan lumiseksi. Tuosta jäi vielä parin kilometrin matka järvelle.

Jäätilanteesta en ennakkoon tiennyt muuta, kuin että edellisviikonloppuna oli pohjoisempanakin ollut jo tosi huonot jäät. Nyt oli kuitenkin ollut monena päivänä pakkasta, joten luotto jäiden kestävyyteen oli hyvä. Edellistiistaina oli satanut lunta, ja tuo lumi ei ollut vielä sulanut jäältäkään. Kun pääsin järven rantaan, näytti rannatkin olevan melko hyvin vielä jäässä. Montaa metriä ei tarvinnut ylimääräistä kävellä, kun jo pääsi jäälle.

Auton jätin hieman "omasta sijainnista" vasemmalle risteykseen

Ensimmäisen reikä jäähän, ja jäätä oli ehkä 25 senttiä, laadulta kohtalaista. Vettä oli alla 1,5 metriä, ja heti alkoi pystypilkillä nousta ahventa. Kymmenkunta ahventa tuli, kunnes hiljeni ja vaihdoin morriin. Morrilla sain vielä ainakin 20 ahventa lisää, kunnes syönti hiipui. Kalan koko pieneni koko ajan. Eipä tuosta reiästä noussut kuin pari yli 50g ahventa. Alla oli kaiun mukaan edelleenkin kaloja, mutta en saanut niitä syömään. Lähdin rei'ittämään hieman syvempään 2-2,5m veteen, mutta siitä ei noussut kuin yksittäisiä ahvenia. 

Vaihdoin aluetta, ja päätin muutamalla reiällä kokeilla kaikki edellisvuosien parhaat paikat läpi. Kaikista nousi hyvin kalaa, mutta koko oli pettymys. Niin vain päässyt kääpiöitymään tämän järven kalakanta. Isojakin varmasti on, mutta pieni n. 25g ahven on vallannut järven. Varjorannassa oli tukevasti jäätä yli 40cm, ja ensimmäinen kala siltä alueelta oli päivän ainoa yli 100g ahven. Morri oli ylivoimaisesti paras väline, vaikka sain kyllä kaloja pystyn lisäksi pienellä tasurillakin. Pikkuahvenet hakkasivat vähän liikaakin tuota pientä tasuria, eikä sillä juuri sen isompaa kalaa tullut kuin muillakaan välineillä.

Järvessä on kaksi hieman isompaa puroa, toinen pohjois- ja toinen eteläpäässä. Molempien purojen suulla oli hyvin ahventa, mutta koko samaa luokkaa kuin muuallakin.

Kolmen tunnin pilkkisessio antoi 4-5kg ahventa, ja varmasti tuolta morrilla saisi hyvinkin 4-5 tunnissa 10kg ahventa jos lähtisi yrittämään. Ahventa tuntui olevan lähes kaikkialla, mutta syönti ei kauhean kova ollut. Pystyllä sai yleensä muutaman ahvenen ja morrilla lisää, mutta pientä. Lopulta pilkin melkein pelkästään pystyllä, kun sillä pystyi edes vähän karsimaan pienimpiä ahvenia pois. Sen verran heikolla syönnillä olivat, että pystylläkin toimi monilla rei'illä parhaiten väristys ja nosto lähellä pohjaa. Hidas uitto oli ylipäätään edellytys kalansaannille.

Toistakymmentä hieman isompaa ahventa valkkailin filekaloiksi...

Kotimatkan varrella poikkesin vielä Pitkäjärvelle. Odotukset olivat kohtuulliset, mutta kala oli todella tiukassa. 1-2 tuntia yritin, ja edes kaiussa ei näkynyt käytännössä mitään. Lopputulos kaksi 30-40g ahventa reilusti alle metrin vedestä, ja yksi särki. Todennäköisesti olisi vähän paremmin saanut, jos olisi koko ajan pilkkinyt puolen metrin vedestä heinien juuresta. Mutta eipä nuo yhden ahvenen reiätkään oikein vakuuttaneet. Oma isoin järveltä pilkillä saamani ahven (985g) on siis tästä järvestä muutaman vuoden takaa. Kuuleman mukaan vieläkin suurempia on vielä ainakin kesäisin noussut.