sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

PM-kisan treenit Rautavedellä

Lounais-Suomen PM-pilkissä oli 2vrk:n rauhoitusaika, joten päädyin treenaamaan kahtena viimeisenä mahdollisena päivänä ennen kilpailua, eli keskiviikkona ja torstaina. Kilpailualuehan oli tänä vuonna melko pieni, takarajalle noin 2km. Tässä vielä linkki kilpailukarttaan.

Aiemmin ennen tätä talvea olin kyseisellä kisa-alueella ollut tasan kaksi kertaa pilkillä, viimeksi hupipilkillä pari kolme talvea sitten, jolloin saaliina vain yksi ahven. Sitä edellinen kerta oli useampia vuosia sitten kovalla pakkasella, kun taisin juuri ja juuri saada kilon rikki. Tosin niistäkin kaloista osa tuli tämänkertaisen PM-alueen ulkopuolelta. Että voisi sanoa että en liiemmin pidä Heinoonlahdesta, ja pidänkin sitä Rautaveden vaikeimpina alueina pilkkiä, koska kala on yksinkertaisesti vaikea löytää tai sitten sitä ei vain ole.

Mutta mennäänpä tämän viikon keskiviikon treenipäivään. Auton vein kilpailualueen takarajalla olevalle kirkolle, kello oli jo noin 11. Rei'ittelin reiluin välein siksakkia muutaman sata metriä, onkien joka reiän sekä tasapainolla että morrilla. Saaliina oli parista reiästä runsaasti särkiä, ja yhdestä reiästä kolme pienen pientä ahventa. Muita kalahavaintoja ei ollut. Kuljeskelin selällä mahdollisia laikkuja eli lumettomia kohtia etsien, mutta löysin vain yhden sellaisen ja sekin oli jo rei'itetty täyteen. Koitin hetken näistä rei'istä tuloksetta.

Tuon jälkeen koitin pari niemennokkaa läheltä rantaa, koska niissä oli mielenkiintoisen näköisiä pintakiviä. Sain jokusen miniahvenen, mutta en sen kummempaa, joten en jäänyt tutkimaan paikkoja sen enempää. Hieman parempaa pitää kyllä löytää, kuin 7-10g ahvenia...

Menin rantoja pitkin siksakkia rei'ittäen 1,5-3m veteen noin 30m reikävälillä. Parista reiästä sain pari pientä ahventa, mutta muuten oli aivan tyhjää. Tuon jälkeen lähdin kiertämään Ykspuinen-nimistä saarta, ja pilkin vähän yli puolet saaren rannoista. Saaliina ainoastaan särkiä. Keli oli vuoronperään lumisateinen ja aurinkoinen, mutta aurinkoa ei ollut näkynyt enää hetkeen ja keli meni sen verran pimeäksi "jo" viiden aikaan, että lähdin hölkkäilemään pois järveltä. Lisäksi tuuli yltyi sen verran kovaksi, ettei pilkinnästä senkään takia tahtonut oikein tulla mitään.

Keskiviikosta ei sitten muuta jäänyt käteen kuin se, että löysin runsaasti paikkoja mihin ei kannata mennä kisassa. Kyllähän tuostakin jo jonkun verran apua on, eikö niin. Joka tapauksessa torstaina en enää samoja paikkoja kokeillut, vaan päätarkoituksena oli koettaa yltääkö Ykspuisen läheinen matalikko yhtään kisa-alueeseen, ja löytyisikö "keskellä" olevan ison syvänteen jostain reunasta isompaa ahventa. No, matalikkoa ei löytynyt, enkä löytänyt syvänteen reunasta ahvenia. Suurin syy oli tosin se, etten viitsinyt edes paljoa etsiä. Tuuli oli selällä sen verran navakkaa, ettei meikäläisen vaatetuksella siellä oikein tarjennut. Näin ollen loppujen lopuksi päädyin etsimään kalaa pääasiassa lähtörannan läheltä, sillä se oli tyynimpiä alueita koko kisa-alueella, ja olin kuullut siinä joskus jonkun verran kalaa olevan.

Kokeilin lähtöpaikan läheltä jo aamulla, toisin sanoen selvästi klo 10 jälkeen milloin vasta kävelin jäälle. Heti tokasta reiästä tuli yksi pieni ahven. Tuon jälkeen muutama tyhjä reikä, jonka jälkeen reikä josta noin 5 ahventa ylös. Suurin osa aivan pieniä, mutta pari oli yli 30g sentään. Hetken päästä näin kun eräs hupipilkkijä kiskaisi tasapainolla peräkkäin 4 ahventa ylös, näyttivät tosin kaukaa katsottuna vain noin 100-grammaisilta. Eipä näyttänyt hupipilkkijöilläkään paljon syöntiä olevan, kun muutama ahven aiheutti sen että viereen tuli saman tien pari muuta pilkkijää ja he porukalla kairailivat alueelle hetkessä pari kymmentä reikää.

Heidän vähän siirryttyään menin tarkistamaan jäikö heidän rei'illeen kalaa, mutta ei nykyäkään tullut. Vähän matkan päästä sain kuitenkin 3kpl ahvenia, keskipainoltaan 60-70g.
Kalaa ei sitten kuitenkaan sen enempää tuossa tuntunut olevan, paitsi särkiä tuli mielin määrin tietyistä rei'istä. Nuo ahvenet nousivat vähän alle 4m vedestä, ja isoin ahven tuli melkein metrin irti pohjasta.

Tuossa paikassa oli selkeä penkka, jossa syvyys muuttui nopeasti 2,5 metristä yli 3,5 metriin. 2,5 metrin syvyinen alue tuntui olevan melko isokokoinen, mutta siitä taas tuli vain pari pienehköä ahventa muutaman reiän kokeilulla. Löydettyäni kohdan jossa syveni noin 3 metriin oli sitten kalaakin. Viisi ahventa taisin ottaa peräjälkeen ylös, ja tein aika lailla päätöksen että tässä on tuleva kisapaikkani. Ahvenista kaksi kappaletta oli kokoluokkaa 70-100g ja loput pieniä. En rei'ittänyt muita reikiä tämän reiän ympärille, vaan jatkoin matkaa reiluin välein rei'ittäen, kuitenkin paikan tarkastin muistiin pistäen.

Enää noin tunnin verran reenailin sen kummemmin kaloihin osumatta, muutama sattuma pikkuahven taisi enää tulla, vaikka kairasin varmasti 20kpl vielä reikiä. Jonkunlainen kisapaikka kuitenkin löytyi, vaikkakin pidin epätodennäköisenä, että noin pienellä kalalla (keskipaino n. 25g) kisaa vietäisiin. Alueella kun on jonkunlaiset mahdollisuudet osua ajoahvenparveen, josta kaloja ja ehkä kilojakin kerryttää nopeasti. Eli tavallaan otin taktiikaksi lähteä hakemaan varman päälle 1-2kg saalista ja katsoa mihin se riittää. Torstain treenisaaliini painoi yhteensä aika tasan 800 grammaa, ja käytin siihen 6,5 tuntia.

Torstaina pilkin pääasiassa morrilla, mutta kun kokeilin niin sain kaloja myös pystypilkillä silmän kanssa ja myös värikoukulla.

2 kommenttia:

  1. Hieman huvitti tuo kisapaikan valinta sen takia, että on selvästi lähempänä kuin Hämeen PM-kisa. Kuitenkin varmaan reilusti alle sata km tuohon kauempaankin. Lapin PM-kisoihin tullut pari kertaa ajeltua 400 km sivu, toisiin vieläpä kaksi kertaa, ensin treenit, ja sitten kisa.

    VastaaPoista
  2. Silläkin oli vaikutusta, että treenipäivien väliseksi yöksi oli mahdollisuus jäädä Vammalaan yöksi...

    Juu eipä se Orivesikään kaukana ole. Längelmävedellä vain on tullut käytyä elämäni aikana kahdesti pilkillä ja Rautavedellä noin 30 kertaa viimeisen 3 talven aikana. Että kuten sanoin aiemminkin toiseksi syyksi, järven perusluonne on tullut tutuksi. Heinoonlahdella tosin olin käynyt noiden 3 vuoden aikana vain kerran (saalis yksi ahven).

    VastaaPoista