Pilkkikaikuluotaimen testailua Kulovedellä 23.12.

Pitkän jahkailun jälkeen päätin siirtyä nykyaikaan ja toissapäivänä ostin Lowrance Elite 4x Chirp -kaikuluotaimen.

Joskus aiemmin ajattelin, että mitä sitä kaikuluotaimella, kun ilmankin kalaa saa enemmän kuin pystyy hyödyntämään itse. Lopullinen ostosyy taisi olla sitten se, että kaiun avulla oppii paljon enemmän kalojen käyttäytymisestä kuin ilman kaikua, ja tietää tarkemmin millaisella syönnillä alla olevat kalat on ja onko niitä ylipäätään ollenkaan. Lisäksi koin "välivesipilkkimisen ja eri syvyyksien haravoimisen" aika työlääksi ilman kaikua, kun kaiun kanssa pilkki voidaan tarjota suoraan ahvenen nenän eteen.

Kaiun kanssa pilkkiminen yhdistetään ehkä yleensä ensimmäisenä vain tasuripilkkijöiden touhuksi, mutta itselläni oli yhtenä kriteerinä kaiulle se, että myös pelkkä morri näkyy kaiun näytössä. En nyt ala tässä sen tarkemmin kertomaan kaiun ominaisuuksista/asetuksista yms. kun itsekin vasta ensi kertaa olin kaiun kanssa liikenteessä...sen verran todettakoon, että morrin kanssa pilkkiessä kaiun herkkyyttä sai kyllä säädellä aika usein jos pilkkisyvyys vaihteli.

Kulovedellä oli aivan läpinäkyvä n. 25cm teräsjää ja vettä jäällä muutama milli, joten liukasta oli. Kuvassa olevilla liukuesteillä ei tarvinnut kuitenkaan liukastella.

Kuloveden selkävesiä...

Mutta sitten itse päivän tapahtumiin! Kyseiseen paikkaan menin tietääkseni kolmatta kertaa koskaan pilkille, joten se ei ihan vakipaikkoja ollut. Pari ensimmäistä reikää lipsahti ehkä turhan syvään 9m veteen, mutta sen aikaa pilkin sillä kohtaa, että sain suurin piirtein kaiun asetukset kohdillee. Kaloja ei ensimmäisistä rei'istä noussut. Muutaman reiän jälkeen alkoi kalaa löytyä, mutta koko oli turhan pientä. Suurimmat ahvenet olivat sentään 100g kokoluokkaa. Yhdellä reiällä kaiku näytti kalaa vähän enemmän ja kokeilin tasurilla niin sain yhden ahvenen melkein saman tien, mutta siihen loppui se tasurisyönti ja jatkoin taas morrilla.

Yhdellä reiällä osui siiman päähän vähän isompi kala, kun noin 1,5kg hauki ampaisi välivedestä alaspäin kohti morria ja tarttuikin. Sain hauen pään jo reikään asti, mutta sähläsin silti kalan karkuun. Vaan eipä hauen menettäminen jaksanut harmittaa. Hetken päästä havahduin kun kello oli jo 12.30, eli yli puolet päivästä oli tullut tuijoteltua kaiun näyttöä, eikä kalaa ollut silti kuin vajaan kilon verran.

Päätin vaihtaa reilusti aluetta ja muutaman reiän jälkeen sain yhden 150g ahvenen. Kaiun mukaan olisi kalaa enemmänkin ollut, mutta en saanut muita nappaamaan. Syömähalutonta kalaa näytti olevan myös viereisellä reiällä, mutta muuten alue vaikutti kalattomalta vajaan kymmenen reiän yrittämisen perusteella.

Vaihdoin jälleen reilummin paikkaa, ja löysin yhden "maitojääjuovan", eli railon jonka vieressä oli parin metrin kaistale vaaleata jäätä. Kirkkaan jään aikaan nuo usein keräävät ahventa alleen, ja tein saman tien tälle alueelle monta reikää putkeen. Heti ensireiästä matkalta kiinni noin 250g ahven, ja hetken päästä vielä yli 100g ahven. Lopulta melkein kaikki reiät antoivat vähintään yhden yli 100g ahvenen ja alkoi olla ruokakalat lopulta kasassa. Surkealla syönnillä kalat olivat, eivätkä ne todellakaan morriinkaan napanneet heti, ja osa ahvenista hylkäsi morrin ilman tärppiä. Tasuriakin tarjosin moneen kertaan, mutta enpä saanut kelpaamaan.

Loppusaldo oli 37 ahventa, joista 23kpl kelpuutin fileerattavaksi ja painoa niillä yhteensä 2,93 kiloa. Ei kummoinen saalis, mutta veikkaisin, että saalis olisi ollut huomattavasti nihkeämpikin ilman kaikuluotainta. Siitä olin yllättynyt, että moni ahven innostui nappaamaan morriinkin vasta sitten, kun se oli nostettu yli metrin verran irti pohjasta. Kalat kyllä olivat pääosin pohjassa, mutta morrin noustua ylemmäs ne vasta innostuivat sitä seuraamaan ja nappasivat.