Kausi lähestyy - valmistautuminen käynnissä

Vihdoin näyttää sääennusteet siltä, että pikkujärvet saavat viimeistään viikon päästä jonkinlaisen jääpeitteen. Parhaassa tapauksessa jäille pääsee jo marraskuun puolella. Ennusteet toki ehtii muuttua vielä paljonkin, mutta melkoisen varmalta näyttää perjantaina alkava pohjoistuuli joka tuo vähän kylmempää ilmaa. Suuret järvet eivät toki jäädy näilläkään ennusteilla vielä alkuunkaan.
Huomenna kuitenkin suuntaan vielä venepilkille, kun sinne vielä pääsee. Venepilkinnät jäivät kyllä tänä vuonna todella vähiin kovien lounaasta puhaltavan jatkuvan tuulen vuoksi. Pikkuveneellä ei ole kovin mielekästä lähteä aallokkoon kun touhusta ei oikein tule mitään silloin.

Kuten ennusteesta voi päätellä, näillä ennusteen keleillä pikkujärvet alkavat vetää jäähän viimeistään la-su yönä, kunhan on tarpeeksi tyyntä. Kerranpa lokakuulla järvet jo hieman jäähän vetivät, mutta esimerkiksi omaa kotiani lähimpänä oleva lampi ei edes jäätynyt kuin osittain. Kuulin kyllä huhuja paikoista, joissa oli ollut jo tuolloin 2-3cm jäätä ja kauden avaus oli ollut lähellä.

Mutta jos siirrytään säähöpinöistä varustuspuoleen. Tällä kertaa liukuesteisiin ja jalkineisiin. Aloitetaan saappaista. Nyt olen kaksi vai kolme talvea käyttänyt Safari Termo- saappaita. Sitä ennen käytössä oli kymmenkunta vuotta Power Boots -lämpösaappaat. Viimeisimpien Powerbootsien jälkeen siirryin Safareihin, koska pidän niitä monin tavoin parempina.
Huom!  Safareista on nykyään paljon muitakin malleja kuin Termo, niistä ei ole omakohtaista kokemusta vielä.

Kestävyydessä ei tunnu olevan suurta eroa. Aktiivinen pilkkijä pärjää molemmilla saappailla n. 3-7 talvea, ellei ole osunut jokin viallinen yksilö kohdalle. Powerbootsit tuppaavat murtumaan rikki jossain vaiheessa. Edelliset menivät rikki kantapäästä ja sitä edelliset varresta. Sisällä oleva pehmoinen lämpökerros kuluu tasaisesti käytössä ja lämpöominaisuudet heikkenevät.

Safarien heikko kohta on sekä pohja, että sisällä oleva vuori. Vuori on saumoista revennyt useilla tämän saappaan omistaneilla, itselläni on myös toinen vähän auennut saumoista ja se pitäisi ommella takaisin kiinni. Saappaan pohja on ehdottomasti suurin heikkous, en voi todellakaan suositella kyseisillä saappailla metsässä kävelyä. Tikut lävistävät herkästi saappaan pehmeän pohjan. Isälläni meni jo tikku kokonaan pohjasta läpi, itselläni onneksi vain osittain. Nykyään katson tarkemmin mihin astun...

Safarien ja Powerbootsien kylmänkestävyydessä ei ole kovin suurta eroa. Ehkä kuitenkin vähän paremmin tarkenee Powereissa. Hintaero ja keveys ovat suurimmat syyt saappaan vaihtoon. Safarit maksaa monessa paikassa vain 40 euroa, kun Powerien hinta on aika tasan kaksinkertainen.

Safarien keveys on omaa luokkaansa, kun saapas painaa vain hieman enemmän kuin lenkkitossu. Poweritkaan ei painavat ole, mulla painoa kertyy silti yleensä yli 800 grammaa saapasta kohden.
Autolla ajamiseen kumpikaan saapas ei oikein sovellu, Safari vielä jäykempänä näistä huonommin. En kuitenkaan pilkkimisen kannalta ole liiemmin huomannut olevan haittaa tästä saappaan jäykkyydestä.

Powerboots ja liukuesteet, "kalossit".

Powerbootseissa käytin kuvan mukaisia liukuesteitä, mutta niitä ei saa oikein millään sopimaan Safareihin, jotka on eri malliset. Tähän asti onkin tullut liukasteltua Safarit jalassa etenkin ensijäillä, kun liukuesteitä ei ole ollut. Sen sijaan pilkkilenkkareissani (tavalliset Niken Goretex-tossut) on ollut ruuvinastat jo pari talvea. Ajattelin laittaa ruuvinastat myös Safareihin. Käytössä on ollut Maxigripin ruuvinastat, mutta en ole ollut niihin täysin tyytyväinen. Toki niillä pystyssä on pysytty, mutta lipsuvat kuitenkin turhan paljon oikeasti liukkailla keleillä.

Eräs pilkkijä viime talvena kehui kovasti hieman toisenlaisia ruuvinastoja ja antoi vielä näytteeksi pari kappaletta. Oli muistaakseni saanut ne taas toisen pilkkijän kautta joka oli jostain tilannut. Aikani netistä etsin tänään niin samannäköiset nastat tulivat vastaan Varuste.net -sivustolta ja pistin heti tilaukseen. Toivottavasti nuo sitten ovat samanlaiset kuin nuo mallikappaleeni, siltä ne näyttivät mutta kuva oli niin huono ettei voi varma olla.

Maxigrip -ruuvinastat

Icer's ruuvinastat, isompi kuva yksittäisestä ruuvista ei olisi pahitteeksi.

Nämä nastat tosiaan ruuvataan kengänpohjiin kuten tavallisetkin ruuvit. Itse asiassa jos löytyisi sopiva ruuvimalli, niin normaaleja ruuvejakin voisi ehkä käyttää liukuesteinä. Tulisi ainakin paljon halvemmaksi. Nykyisissä tossuissa on molemmissa 12kpl Maxigripin nastoja, edessä 8kpl ja takana 4kpl. Jos ei osta valmiiksi nastoitettuja tossuja, niin kannattaa ostaa tarpeeksi paksupohjaiset tossut, jotta ruuvit eivät mene pohjasta läpi. ;)

Silloin kun itse pilkkitossuja etsiskelin en löytänyt valmiiksi nastoitettuja ja samalla Gore-texilla pinnoitettuja tossuja. Siksi ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hankkia nastat erikseen.

Mutta nyt vaan niitä (liukkaita) jäitä niin pääsee nastojakin testailemaan.

Laituripilkkikisa 3.11, Vammalan Kaalisaari

Tulipa osallistuttua vielä toisiin VUK:n laituripilkkeihin. Aloitetaan poikkeuksellisesti kertomus suoraan tuloksista. Tällä kertaa sijoituin neljänneksi, ja voiton vei jälleen Rauno ja samasta paikasta kuin viimeksikin. Itse en edes kokeillut viime kerran "kiiskipaikastani" vaan keskityin alusta loppuun särkiin.  Oma saalis oli 590g ja se koostui noin 16 särjestä, 2 pasurista, 2 kiiskestä ja noin 5 ahvenesta. Raunolla oli hieman yli 1,2kg, kakkosella oli 800g+ ja kolmosella 600g+.

Pohjasta särkiä ei tahtonut oikein tulla, ja puolisen tuntia kisan alun jälkeen tajusin, että särkeä menee aivan pintavedessä ja välivedessä olevalla alueella runsaastikin. Seassa myös pieniä ahvenia. Ongelma vain oli, että kaloja ei saanut nappaamaan oikeastaan millään. Ne eivät vain syöneet "mitään". Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä niihin surviaisentoukkiin olisi ottanut jonkun verran, mutta eipä kuulunut valikoimaan. Pieniä matoja oli mukana senkin edestä.

Sain pientä syöntiä aikaiseksi, kun vaihdoin kirkkaan kultamorrin tummempaan papukaijamorriin, eli vihreä-keltainen-punaiseen. Siltikin kalantulo oli kovin yksittäistä ja syönti vaisua. Normaalilla väristämisellä ja nostamisella ei tahtonut saada mitään, niin se vaan huonolla syönnillä menee. Tehokkainta käyttämistäni tekniikoista oli todella hidas morrin laskeminen kevyesti keinutellen. Välillä myös paikallaan oleva morri kelpasi.

Yhdessä vaiheessa koitin tapsilla, ja sain kuin sainkin sillä melko nopeasti kolme särkeä, mutta siihen se sitten lakkasi. En saanut enempää kalatapahtumia tapsilla ja ilmeisesti tuhrasin vain aikaa, kun jatkoin sillä jonkun aikaa. Tosin viimeisen tunnin kolmetuntisesta kilpailusta pääasiassa morrittelin, ja saalis jäi kahteen särkeen tänä aikana. Nuo särjet tulivat molemmat aivan viime minuuteilla.

Kyllä näissä laiturikisoissa tulee vaan enemmän mieli päästä jäälle tätä harrastamaan. Laiturilla kun nämä alueet ovat vähän turhan rajallisia mistä pystyy kalastamaan. Melko lailla yksitoikkoista touhua verrattuna mitä jäältä. Tilanne olisi toki eri jos saalismäärät pyörisivät vaikka 5-10kg välillä.