Tapsimorrit saatavilla

Morrien osalta on päästy vihdoin siihen vaiheeseen, että sain jonkinlaisen värikartan julkaistua tapsimorreista. Tapsimorrit löytää TÄÄLTÄ.

Muutamista morreista ei saatu vielä tarpeeksi kelvollista kuvaa, joten ainakin muutama väri on vielä tulossa lisää tämän vuoden puolella.

Sen verran ongelmallista on eri kokoisien morrien/koukkujen lisäily tänne, että ainakin aluksi on tyytyminen vain tapsimorreihin. Myös suurempia morreja (= ilman pilkkiä käytettäväksi tarkoitettuja) on valmistettu, mutta toistaiseksi niitä voi kysellä vain kisapaikoilla tai kysymällä sähköpostitse kilpapilkinta @ gmail.com (poista välit @-merkin vierestä). Suurimmat morrit ovat halkaisijaltaan 5,5mm.

Tapsimorreista on tällä hetkellä saatavissa värikartan väreistä koot 18, 16, 14 ja 12. Myös nro 8 ja 10 koukkuun voimme morreja tehdä, mutta värivalikomaa on rajoitetummin. Lisätietoja saa sähköpostitse.

Morreista sen verran taustatietoja, että ensimmäiset morrit valmistin keväällä 2014. Viimejäillä kerkesin niitä silloin jo vähän testailemaan. Syksyllä 2014 päätin ottaa käyttööni Fulling Millin koukut, sillä totesin niissä olevan parhaat ominaisuudet kokeilemistani koukuista. Myös Kamasan B401- koukkuun tykästyin, ja se onkin malliltaan melkein identtinen tuon Fulling Millin koukun kanssa.

Tärkeimpinä ominaisuuksina tapsimorrien koukuissa ovat mielestäni:
- Ohutlankaisuus ja pieni väkänen (= syötit saa helposti ehjänä koukkuun ja kalat nopeasti irti)
- Jämäkkä koukku, joka ei helpolla taivu (= runsaasti käyttötunteja ja kestää)
- Sopivan mittainen varsi (= kala nielaisee helposti, koukku helppo irrottaa kalan suusta, syötit helppo laittaa)

Kuvassa Fulling Millin koukkuun tehty tapsimorri

2014 vuoden syksyn laituripilkkikisoista lähtien en ole kilpailuissa enää käyttänyt muita kuin omatekemiäni tapsimorreja. Kaikki tapsimorrit on valmistettu volframikuulia käyttäen.

Tässä suuntaa antava kokosuositukseni morreista eri kokoisille ahvenille:

Nro 18 - ahvenet alle 10g
Nro 16 - ahvenet 10-20g
Nro 14 - ahvenet 20-50g
Nro 12 - ahvenet 50-150g
Nro 10 - ahvenet 150g - 300g
Nro 8 -   ahvenet yli 300g

Ja tässä vastaava suositukseni särjille:

Nro 18 - särjet alle 20g
Nro 16 - särjet 20-70g
Nro 14 - särjet 70-150g
Nro 12 - särjet yli 150g

Lahden Vesijärven venepilkinnät

Venepilkinnät jäävät/jäivät tänä syksynä todella vähiin. Syys-lokakuun vaihteessa tuli kuitenkin pari kertaa järvellä käytyä pikaisesti, eli parin kolmen tunnin venepilkintäsessiot. Tuon jälkeenkin olisin järvelle lähtenyt, mutta flunssa jätti pari kalastuskertaa väliin. Nyt on mahdollista, että Vesijärvelle suuntaan ensi kerran vasta tammikuussa, sillä siihen asti majailen etupäässä Pirkanmaalla. Seuraavan kahden viikon aikana mahdollisesti käyn Vesijärvellä kuitenkin "iltasyönnillä".

Viime kalastuskerta oli melkoinen fiasko, sillä tuuli oli monin verroin kovempi kuin mitä kuvittelin. Ensimmäinen pari tuntia olikin tosi epätoivoista aallokossa soutelua, ja useaan kertaan aalto tuli aina veneen pohjalle saakka. Viimeisen tunnin ajaksi tuuli hieman tyyntyi ja yritin ajopilkkiä, vaikkakin se muistutti enemmän uistelua kuin pilkintää vauhdista johtuen. Muutaman ruokakoon ahvenen onnistuin lopussa saamaan yllättävän matalasta noin 4-5m vedestä. Harmi vain, että nuokin kalat jäivät lopulta hyödyntämättä kun kuumeen kourissa en jaksanut kaloista mitään valmistaa.

Tuosta edellinen kalareissu tuotti paremman saaliin, vaikka kala oli yllättävän pahasti hakusessa. Alle kuuden metrin vedestä oli aivan turha edes yrittää, edes pikkuahventa ei tahtonut se matalammasta saada. Tunnin hakemisen jälkeen kalaa kuitenkin löytyi melko tutulta alueelta noin 8-10m vedestä, mutta kokoluokka oli ihmeen pientä ja suurin ahvenkin oli vain 280 grammaa. 50-100g ahventa sen sijaan oli alueella erittäin runsaasti ja se oli myös kovasti syönnillään. Perattavaksi kelpuutin saaliista noin nelisen kiloa ahvenia, joten ruokakoon kalat olivat vielä vähän hakusessa.

Välineiden osalta kokeilin vähän eri tyyppisiä vermeitä kuin mitä aiemmin olen käyttänyt. Pääasiassa käytin suurikokoista tapsipilkkiä, jonka päässä nro 10 kolmihaarakoukku tai vaihtoehtoisesti perho nro 8 koukulla. Kolmihaarakoukku oli ainakin siitä toimiva, ettei siitä päässyt yhtään ahventa matkalta irti. Syöttinä käytin lisäksi ahventen silmiä ja kärpäsentoukkia. Käyttämäni pilkki oli painava, mutta hieman leijaava ja siihen otti välillä moneen kertaan peräkkäin ahven kiinni jo vajoavaan pilkkiin.