Ratinan laituripilkki 17.11.

Parin vuoden tauon jälkeen tuli käytyä laituripilkkikisassa Ratinassa (Pyhäjärvi/Tampere). Syksyn aikana olisin mennyt jo aiemminkin, mutta kun venepilkillä nousi sen verran hyvin ahventa että tuli siellä käytyä mieluummin.

Katselin tämän vuoden kisatuloksia tuolta (monena sunnuntaina putkeen kisattu) niin melko vaihtelevia ovat saaliit olleet. Monesti tähän aikaan vuodesta kalat (särjet) ovat olleet melko syvässä 10-13m, mutta nyt toisaalta on päivällä ollut välillä varsin lämmintä keliä, joten olisiko pintavesi vähän lämmennyt ja kala pinnemmassa? Näillä ajatuksilla kisaan lähdin...

Varustauduin sekä selvästi nopeilla pilkeillä syvästä pilkkimiseen (12m+) että kevyemmillä ja leijaavilla pilkeillä kaikkiin syvyyksiin tuota pinnemmasta pilkkimiseen. Myös morreja otin mukaan eri vahvuisilla siimoilla (0.08mm-0.14mm) ja eri kokoisilla morreilla varustettuna. Syötiksi kaivoin kisa-aamuna muutaman madon ja niiden lisäksi oli tyytyminen kärpäsentoukkiin.

Kisa-aika oli 9-13 ja jälleen ensimmäinen vartti tuli pilkkiä arvotulla paikalla. Itse en saanut tärppiäkään tuona aikana eikä saanut moni muukaan. Sen verran hämäräkin oli, että ei tainnut kala vielä oikein syödä. Ihan selvää suunnitelmaa ei ollut mihin tuosta arvapaikalta siirryn, joten kävelin aivan laiturin päähän asti. Kymmenkunta minuuttia tuli siellä tyhjää pyydettyä, jonka jälkeen siirryin muualle missä kalojakin hieman saatiin.

Aloitin tuolla paikalla morrilla ja hitaaseen tahtiin sain muutaman särjen. Sen verran syvään joutui vajottamaan, että kokeilin hitaahkolla tapsipilkillä. Kalaa sillä ei ainakaan sen huonommin tullut, ja muutenkin syönti tuntui pikkuhiljaa piristyvän. Etupäässä jokaista kalaa joutui silti jonkun aikaa onkimaan, eli tärpit eivät heti tulleet kun pilkin sai alas. Kokeilin välillä nopeampaa pilkkiä, mutta tuntui että hitaus oli päivän sana eli vieruskaverit vetivät koko tuon ajan parempaa tahtia kalaa ylös kuin minä.

Vaihdoin jälleen pilkkiä, tällä kertaa selvästi leijaavampaan. Tuo tuntui toimivan todella hyvin, ja ihan hetken kalaa tuli oikein hyvin. Kalantulo vain lakkasi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Vierestäkään ei kaloja enää kukaan saanut ja pahasti hakemiseksi meni. Poukkoilin sinne tänne ja seuraavaan noin varttiin sain 3 särkeä. Sen jälkeen olinkin totaalisen hukassa. Säntäilin laituria melkein päästä päähän ja koitin sieltä täältä mistä muut saivat kaloja ja vähän muualtakin. Mutta ei niin ei. Yli tunnin verran täysin tyhjää. Ei se kalantulo muillakaan tuona aikana hirmuista ollut, mutta ainakin sieltä täältä jonkun verran nousi kaloja.

Puoli yhden aikaan sain pitkällä houkuttelulla pari särkeä, kun jäin vain istuskelemaan yhdelle kohtaa, kun en enää muuta keksinyt. Hetken päästä syönti kuitenkin näytti aktivoituvan, ja isolta alueelta melkeinpä kaikki näyttivät saavan vähän väliä kaloja. Vaihdoin laiturin toiselle puolelle joukon jatkoksi ja sain myös itse ainakin 10 särkeä vielä viimeisen 20 minuutin aikana.

Hukattu tunti vähän harmitti, mutta tällaista se on (useinkin) laiturikisoissa. Kalat sain kaikki 7-9m pinnasta, joten ihan hirmusyvässä se ei nyt ollut. Kärkipää kisassa oli ylivoimainen, tosin kaikki parhaat saaliit tulivat laiturin vierekkäisiltä paikoilta. Sijoitus tällä kertaa kuudes. Ensi sunnuntaina olisi tarkoitus koittaa vielä uudelleen kun tuolla kisa vielä pidetään.

TULOKSET (kopioitu kilpakoukku.netistä)

naiset:
1. Nyman Sirkku 4475g
2. Soukko Mirja 3275g
3. Willenius Helena 2950g
4. Helin Hilkka 2815g
5. Siitonen Irene 2360g
6. Huhtala Eeva 2285g
7. Kota-aho Terttu 1940g
8. Sisso Vieno 1420g
9. Kahilainen Irma -
miehet:
1. Tuominen Kenneth 6880g
2. Sytelä Antti 5350g
3. Särkikoski Arto 3605g
4. Kota-aho Kauno 3120g
5. Tammisalo Reijo 2945g
6. Mustalahti Atte 2805g
7. Nyman Jorma 2730g
8. Korpela Markku 2420g
9. Karppinen Urho 2325g
10. Huusko Esko 2130g
11. Santonen Matti 2035g
12. Kahilainen Rainer 1950g
13. Laatikainen Leo 1920g
14. Aronen Ossi 1905g
15. Suhonen Mauno 1115g
16. Ruokolainen Armas 1040g
17. Pyöriä Paavo 620g
18. Willenius Heikki 505g Suurin kala lahna Kahilainen Irma 370g

Pikkujärvien testailua Lempäälässä 12.11.

Tiistaina tuli vielä käytyä pilkillä, mutta sen jälkeen joutui vetäytymään pilkkitauolle jäiden huvettua lähes olemattomiin. Tänään perjantaina pikkujärvet olivat vielä jäässä, mutta loputkin jäät taitavat kokonaan sulaa pois viikon sisään. Koville se vähän ottaa, mutta tulee varmaan sunnuntaina käytyä sitten Ratinassa laiturikisat ja vene laitettua takaisin vesille ensi viikolla.

Tiistain pilkkipaikkaa sai hyvän tovin miettiä, ja päädyin lopulta Lempäälän Iso Keurujärvelle. Tuossa järvessä on kaiketi ainakin joskus ollut hyvän kokoista ahventa. Koskaan aiemmin en ollut itse käynyt.

Rannat olivat hieman heikossa hapessa, mutta rantakiven päältä pääsi vielä tukevasti jäälle. Jäätä oli ainakin likelle 10 senttiä. Heti ensimmäisellä reiällä oli kaiussa eloa (yksi kalahavainto), mutta tärppiä ei siitä syntynyt. Hiljaista oli sen jälkeenkin. Vajaa 10 seuraavaa reikää ei antanut tärppejä ja vain parilla reiällä joku kala vilahti kaiussa. Ensisijainen tavoite oli saada edes jokin kala näytille. Lopulta tärppi tuli ja ylös nousi...särki. Ei ihan sitä mitä etsin, mutta ehkä tyhjää parempi.

Järven kapeassa päässä näkyi isoja kiviä rannassa, joten ajattelin olisiko niiden edustalla ahvenpaikkaa. Kairailin aika monipuolisesti 1,5-4m vesiin. (juuri sen syvempää ei vielä löytynytkään), mutta hiljaista piteli. Lopulta 4m vedessä yhdellä reiällä aikani uitin morria ja tapsia tuloksetta, ja päätin kokeilla pientä tasuria. Melkein saman tien nappasi, mutta koko ei päätä huimannut. Joka tapauksessa päivän ahvensaldo auki.

Päivän avausahven

Tein reikiä 30-40m välein keskelle järveä, mutta tilanne ei oikein tuntunut eroavan rantavesistä mitenkään. Ehkä joka kolmannella tai viidennellä reiällä näkyi edes yhtään kalaa kaiussa, ja ne vähätkin olivat tosi ronkeleita. Lopulta yksi pikkuahven erehtyi morriin. Melkein järven toisessa päässä oli 6-7m syvä monttu ja tuon montun reunalta sain tasurilla vielä yhden pikkuahvenen.

Sen verran vaisu oli tämä järvi, että noin 1,5-2h jälkeen päätin vaihtaa järveä. Ei ollut vain oikein mitään ideaa että minne. Päädyin sitten Merunjärvelle, kun oli lähellä. Tuosta järvestä ei ollut mitään etukäteistietoa. Jäälle päästyäni vähän googlettelin järven tietoja ja selvisi että tuo järvi on umpeenkasvanut. Ehkä vähän pienemmällä tasamatalalla järvellä olisi edes hetken viitsinyt yrittää, mutta nyt luovutin jo 2 reiän jälkeen. Vettä löysin noin metrin verran.

Merunjärvi

Enää ei ollut paljoa aikaa olla pilkillä, joten päätin käydä vielä Höytämönjärvellä Merunlahdella katsomassa onko siellä ylipäätään jäätä. Yllätys oli suuri, sillä jäätä oli aivan saman verran kuin näillä reilusti pienemmillä järvillä. Ja jäässä näytti olevan tuon Merunlahden ulkopuoleltakin niin pitkälle kuin silmä kantoi. 

Ehkä 10-15 reikää ehdin kokeilla ja sinä aikana taisi nousta 4 ahventa ja 3 särkeä. Ahvenet nousivat samasta reiästä reilun 3 metrin vedestä. Heikkoa oli, mutta luulen että tuolta olisi voinut ihan kalojakin saada jos olisi kerennyt kauemmin koittaa.

Höytämönjärvi / Merunlahden suualue

Vaikeaa on tosiaankin löytää pikkujärviä joista pilkillä tulee oikeasti hyvin kaloja, jos puhutaan yli 100g ahvenista. Suurimmalla osalla järvistä tuntuu olevan iso haaste saada se yksikin yli 100g ahven ylös. Muutama potentiaalinen paikka on kuitenkin itselläni tiedossa mitä tekisi mieli kokeilla, eiköhän sitä jossain vaiheessa joulukuuta taas jäätä saada uudemman kerran. Olisi vain tehnyt kalan syönnille hyvää jos nämä jäät olisivat pysyneet. Nyt pääsee taas vedet sekoittumaan ja jäähtymään lisää kun vedet käyvät sulana välissä.