Vammalan urheilukalastajat järjesti pilkkikauden jatkeeksi vielä laituripilkit. Tässä kyseisessä kisassa punnitaan 6 suurinta kalaa. Viime keskiviikkona samalla laiturilla oli ollut eläkeläisten omat kaiken kalan kisat ja voittajan tulos jäi 120 grammaan. Odotettavissa oli siis nihkeätä kalantuloa, mutta kuitenkin keskiviikkoista parempaa, sillä vedet ovat siitä selvästi lämmenneet. Kisa-aika oli 10-13. Osanottajia oli 15kpl.
Kisan aloitin rannemmasta kuin kukaan ja se osoittautui huonoksi valinnaksi. Ensimmäisiin muutamiin minuutteihin tuli ainoastaan yksi nyppy morriin. Siirryin syvempään veteen tutulle "kiiski"paikalle ja kiiskiä siitä nytkin tuli jatkuvasti. Parikymmentä kiiskeä nostin samalta kohdalta. Lisäksi pari tosi pientä särkeä ja muutama vielä pienempi ahven. Pohjat sain kumminkin kisalle, kun 6 kalaa tuli helposti täyteen. Kaikilla ei tuossa vaiheessa vielä ollut edes sitä kuutta kalaa kasassa.
Siirryin aivan laiturin päähän, ja sieltä onnistuin heti saamaan kaloja. Lyijypaino ja koukku-viritelmällä, eli periaatteessa pohjaonkimalla. Kisassa saa pilkin heittää alakautta veteen sillä siimamäärällä kuin ulkona kelalta on. Eipä taida tällainen sääntö kovin yleinen näissä kisoissa olla, mutta omissa kisoissamme näin saa tehdä. Joka tapauksessa tuosta sain pienessä ajassa pari särkeä, pari ahventa, pasurin ja niiden jälkeen kiiskejä, joiden tulo ei lakannut. Eli jälleen vaihdoin paikkaa kun muuta kalaa ei tullut kuin kiiskiä.
Kävin koittamassa aika monestakin paikasta, mutta yhtä nyppyä kummempaa ei tullut. Siirryin takaisin, ja sain samalta paikalta vielä ahvenen, salakan ja kiiskejä. Kalantulo kuitenkin tuntui lakkaavan koko ajan, ja vielä loppuajaksi kokeilin muita paikkoja.
Salakkaparvi meni välillä laiturin ohitse, ja sain siitä peräkkäin pari salakkaa morria heittämällä. Salakat nappasivat morriin morrin vajotessa jo pintavesistä. Enempää niitä en kuitenkaan saanut. Sinänsä turhaa salakoiden koittaminen oli, kun ne painoivat korkeintaan 15g/kpl. Ihan viime minuuteilla minusta viereinen pilkkijä veti pienessä hetkessä kisan voittokalat. Kolme kappaletta yli 30g ahvenia peräkkäin ratkaisi voiton näin vähäkalaisessa kisassa. Itse sain ihan lopussa myös muutaman ahvenen ja särjen, ja kala tuntui alkavan syömään jo ihan kohtuullisesti. Kalat vaan olivat surkean pieniä. Lopun kalat tulivat välivedestä, noin 1,5m siimalla ja vettä alla reilu 3m. Olisi pitänyt onkia välivettä paljon enemmän. Myös viime syksyn kisassa parhaiten sain välivedestä.
6 isointa kalaa ei itselläni painanut sen enempää kuin 120 grammaa, mutta sillä pääsi niinkin korkealle kuin neljänneksi. Voittajalla oli 175g, kakkosella 170g, kolmosella 150g. Osa joutui 6 isoimpaan kalaan ottamaan kiiskejäkin mukaan, ja heillä olivat saaliit vain 50-70g.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
maanantai 14. huhtikuuta 2014
ATSU-koukuista, tapsimorrit suunnitteilla
Koukkujen teko sai siitä alkunsa, kun omat käytössä olleet koukut eivät yksinkertaisesti olleet riittävän hyviä. Itselläni ainakin on koukun valinnassa tärkeimpinä kriteereinä kestävyys, jämäkkyys ja terävyys. Pikkuahvenelta tulee uskaltaa vetää koukku huulen läpi irti.
Kamasanin koukkuihin, jotka värikartasta löytyvät, olen ollut kyllä todella tyytyväinen. Kauden aikana ei yksikään koukku vääntynyt tai katkennut. Koukku on todella jämäkkä myös pienimmässä koossa. Myöskään yksikään pilkkiketju ei katkennut. Ainoa ongelmakohta on väripallojen liikkeelle lähteminen. Tosin niitäkään ei lähtenyt liikkumaan kuin pari kolme kauden aikana. Asian olen korjannut yleensä pikaliimapisaralla väripallon juureen.
Mustadin koukkuihin kolmihaarakoukuissa olen myös ollut ihan tyytyväinen. Yhdestä pienestä koukusta katkesi tosin yksi koukku, kun koitin puristaa väkäsiä kasaan. Muissa koukuissa kuin tuossa yhdessä ei ole ongelmia ollut. Mutta pientä tasalaatuisuuseroa noissa koukuissa saattaa kyllä olla. Koukkua on kuitenkin kehuttu erittäin jämäkäksi myös väkästen poistamisen jälkeen. Omien havaintojen mukaan koukkua ei 12 koossa katkea käytössä oikein millään. 14 ja 16 koossa on tullut satunnaisia katkeamisia, 14 koossa kuitenkin harvoin.
Värikoukkuja en saanut kunnolla toimimaan kuin joulukuussa. Silloin kala oli aktiivista ja otti hyvinkin värikoukkuun. Tosin keväällä parilla pikkujärvellä myös toimi jonain hetkinä tosi hyvin.
Suosituimmat värit
Tilatuimpia värejä värikoukuissa olivat: kumppani, tuho, kultahippu, dalmatialainen, meteoriitti ja tähti ainakin. Itse käytin eniten varmaankin värejä skorpioni, herkku, tuho, kumppani ja raita. Yllättävää oli se, että erikoisen näköisiä värejä tilattiin paljon enemmän kuin perus "oranssi-kelta-vihreitä" tai punaoransseja.
Ketjukoukkujen puolella tilattiin vähän perinteisempiä värejä. Ferrari, mönkiäinen, herkku, porkkana, mehujää, attu ja jalokivi kuuluivat ainakin suosituimpiin. Itselläni oma luottoväri on musta-punainen (skorpioni), mutta etenkin keltaisen yhdistelmät on kovassa käytössä.
Koukkujen koko
Koukkujen koosta ketjukoukuissa selvästi käytetyin itselläni oli tuo Kamasanin koko 14. Se menee keskipainolta 10-40g ahvenille. Alle 10g ahvenelle käytin kokoa 16. Yli 40g ahvenille kokoa 12. Kokoa 10 käytin lähinnä hupipilkillä, kun en tainnut kisoissa hirveästi yli 150g ahvenia saada koko talvena. 12 koko menettelee kyllä sinne 150g kokoon asti.
Kolmihaarakoukuissa noudatan saman tapaista kokoluokkaa, tosin en ehkä niin herkästi ala vielä koukkua suurentaa, vaan 14 kokoa käytän välillä vaikka keskipaino olisikin sitä 50g. 16 koko on myös kolmihaaran käytössä paljon tavallisempaa kuin ketjukoukussa. 16 kokoinen kolmihaara menee vielä aika hyvin 10-15g ahvenille, ja pieni koukku saa lähes poikkeuksetta pienet värikoukkupilkit uimaan paremmin.
Tapsimorrit
Tulevaksi kaudeksi alan valmistaa myös tapsimorreja. Muutamia morreja tehtiinkin jo maalis-huhtikuun lopussa. Voi olla, että jossain vaiheessa tehdään myös volframimorreja, mutta niillä ei ole niin kiire kun niitä kukkarosta vielä löytyy. Aika näyttää, tuleeko nuo tapsimorrit myös tänne blogiin myyntiin, mutta ilmeisesti tulee.
Tähän asti käytössä olleet tapsimorrit, mitkä mistäkin hankittuja, ovat olleet enempi vähempi huonoja. Viimeksi hankkimistani tapsimorreista irtosi koukut. Koukut oli siis erikseen juotettu kiinni, ja ne eivät pysyneet. 7 morrista kaksi hajosi heti ensikäytöllä. Suuri osa morreista myös mitä vuosien varrella on tullut käytettyä, ovat olleet enempi vähempi kertakäyttökamaa liian helposti vääntyvän koukun vuoksi.
Aluksi näitä tapsimorreja teemme kokeeksi ainakin Partridgen, Kamasanin ja Fulling Millin perhokoukuista. Koot 12, 14, 16 ja 18 ovat melko lailla riittävät. Ehkä muutamia kokoa 10 voi myös tarvita isommalle ahvenelle.
Kamasanin koukkuihin, jotka värikartasta löytyvät, olen ollut kyllä todella tyytyväinen. Kauden aikana ei yksikään koukku vääntynyt tai katkennut. Koukku on todella jämäkkä myös pienimmässä koossa. Myöskään yksikään pilkkiketju ei katkennut. Ainoa ongelmakohta on väripallojen liikkeelle lähteminen. Tosin niitäkään ei lähtenyt liikkumaan kuin pari kolme kauden aikana. Asian olen korjannut yleensä pikaliimapisaralla väripallon juureen.
Mustadin koukkuihin kolmihaarakoukuissa olen myös ollut ihan tyytyväinen. Yhdestä pienestä koukusta katkesi tosin yksi koukku, kun koitin puristaa väkäsiä kasaan. Muissa koukuissa kuin tuossa yhdessä ei ole ongelmia ollut. Mutta pientä tasalaatuisuuseroa noissa koukuissa saattaa kyllä olla. Koukkua on kuitenkin kehuttu erittäin jämäkäksi myös väkästen poistamisen jälkeen. Omien havaintojen mukaan koukkua ei 12 koossa katkea käytössä oikein millään. 14 ja 16 koossa on tullut satunnaisia katkeamisia, 14 koossa kuitenkin harvoin.
Värikoukkuja en saanut kunnolla toimimaan kuin joulukuussa. Silloin kala oli aktiivista ja otti hyvinkin värikoukkuun. Tosin keväällä parilla pikkujärvellä myös toimi jonain hetkinä tosi hyvin.
Suosituimmat värit
Tilatuimpia värejä värikoukuissa olivat: kumppani, tuho, kultahippu, dalmatialainen, meteoriitti ja tähti ainakin. Itse käytin eniten varmaankin värejä skorpioni, herkku, tuho, kumppani ja raita. Yllättävää oli se, että erikoisen näköisiä värejä tilattiin paljon enemmän kuin perus "oranssi-kelta-vihreitä" tai punaoransseja.
Ketjukoukkujen puolella tilattiin vähän perinteisempiä värejä. Ferrari, mönkiäinen, herkku, porkkana, mehujää, attu ja jalokivi kuuluivat ainakin suosituimpiin. Itselläni oma luottoväri on musta-punainen (skorpioni), mutta etenkin keltaisen yhdistelmät on kovassa käytössä.
Koukkujen koko
Koukkujen koosta ketjukoukuissa selvästi käytetyin itselläni oli tuo Kamasanin koko 14. Se menee keskipainolta 10-40g ahvenille. Alle 10g ahvenelle käytin kokoa 16. Yli 40g ahvenille kokoa 12. Kokoa 10 käytin lähinnä hupipilkillä, kun en tainnut kisoissa hirveästi yli 150g ahvenia saada koko talvena. 12 koko menettelee kyllä sinne 150g kokoon asti.
Kolmihaarakoukuissa noudatan saman tapaista kokoluokkaa, tosin en ehkä niin herkästi ala vielä koukkua suurentaa, vaan 14 kokoa käytän välillä vaikka keskipaino olisikin sitä 50g. 16 koko on myös kolmihaaran käytössä paljon tavallisempaa kuin ketjukoukussa. 16 kokoinen kolmihaara menee vielä aika hyvin 10-15g ahvenille, ja pieni koukku saa lähes poikkeuksetta pienet värikoukkupilkit uimaan paremmin.
Tapsimorrit
Tulevaksi kaudeksi alan valmistaa myös tapsimorreja. Muutamia morreja tehtiinkin jo maalis-huhtikuun lopussa. Voi olla, että jossain vaiheessa tehdään myös volframimorreja, mutta niillä ei ole niin kiire kun niitä kukkarosta vielä löytyy. Aika näyttää, tuleeko nuo tapsimorrit myös tänne blogiin myyntiin, mutta ilmeisesti tulee.
Tähän asti käytössä olleet tapsimorrit, mitkä mistäkin hankittuja, ovat olleet enempi vähempi huonoja. Viimeksi hankkimistani tapsimorreista irtosi koukut. Koukut oli siis erikseen juotettu kiinni, ja ne eivät pysyneet. 7 morrista kaksi hajosi heti ensikäytöllä. Suuri osa morreista myös mitä vuosien varrella on tullut käytettyä, ovat olleet enempi vähempi kertakäyttökamaa liian helposti vääntyvän koukun vuoksi.
Aluksi näitä tapsimorreja teemme kokeeksi ainakin Partridgen, Kamasanin ja Fulling Millin perhokoukuista. Koot 12, 14, 16 ja 18 ovat melko lailla riittävät. Ehkä muutamia kokoa 10 voi myös tarvita isommalle ahvenelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)