Laituripilkkikisoissa Tampereen Ratinassa 22.11.

Vihdoista viimein pääsin avaamaan laituripilkinnän syyskauden Ratinan osalta. Keväällähän tuli käytyä kolmet kisat samassa paikassa, ja viime syksynä yli viidet kilpailut.

Näkymää laiturin oikealta puolelta rannasta päin katsottuna

Olosuhteet olivat tänään varsin talviset kiitos eilisen ja tämän päivän lumisateiden. Lämpötila oli juuri ja juuri pakkasen puolella ja tuuli nelisen metriä sekunnissa. Kalantulo oli kuuleman mukaan ollut tänä syksynä heikkoa, mutta parissa viime kisassa oli ollut piristymisen merkkejä. Pääsääntöisesti Ratinassahan kisataan syyskuun alusta alkaen joka sunnuntai klo 9-13, aina siihen asti kun talvi tulee tai kalantulo hiljenee.

Kisa alkoi siis jälleen klo 9, ja ensimmäinen 15 minuuttia tuli pilkkiä arvotulla paikalla. Osallistujia ei ollut tällä kertaa kovin kaksisesti, liekö lumentulo estänyt vielä kesärenkailla ajelevat tai muuten kylmähkö keli karkottanut. Laskujeni/muistini mukaan miesten sarjassa oli 11-12 osanottajaa ja naisten sarjassa 4-5.

Aloituspaikakseni sain paikan nro 31, joka tarkoitti sitä, että aloituspaikka oli oikealla ja samalla tyynen puolella laituria, arvottujen paikkojen keskivaiheilla. Aloitin kilpailun hopean värisellä Pieni Tuulihaukka -pilkillä, jolla pilkin pari kisaa voittoisasti viime talvena. Nyt käytin kyseistä pilkkiä ensi kertaa laiturilla. Kisapaikalla myytiin surviaisia, joilla myöskin kisan aloitin. Kisan ensimmäisen 10 minuutin aikana ei juuri kenellekään tullut kalatapahtumia, mutta itse onnistuin tällä kertaa saamaan arpapaikalta sentään yhden särjen: noin 8 minuuttia kisan alusta. Muutamia särkiä näin muiden saavan myös, mutta valtaosa osallistujista vaihtoi paikkaa heti kun sai vaihtaa.

Itsekin vaihdoin paikkaa heti kun mahdollista, ja tavoitteena oli päästä laiturin päähän päätypaikalle, missä on noin 18 metriä syvää. Tuolta paikalta (jommalta kummalta puolelta laituria) voitettiin viime syksynä etenkin loppusyksyn kisoja. Sain kuin sainkin itselleni päätypaikan, mutta eri puolelta kuin olisin halunnut. Olin nimittäin hetken päästä koko porukan ainoa, joka pilkki laiturin tuulisella puolella.

Aloitin laiturin päästä noin 12-13 metrin siimalla, ja pilkin tarkasti vesikerroksia ylös päin. Vasta neljä metriä irti pinnasta tuli ensimmäinen tärppi ja särki ylös. Samalta syvyydeltä/hieman syvemmästä alkoi tulla särkiä harvakseltaan, ja välillä osui joku salakkakin kohdalle. Mistään syövästä parvesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan, vaan jokaisen kalan sai erikseen houkutella nappaamaan. Kalat olivat 10-50g särkiä ja noin 25g salakoita.

Kalantulo alkoi kuitenkin pikkuhiljaa heikentyä, ja välillä meni useita minuutteja ilman kalatapahtumia. Vähän ennen klo 11 tuntui syönti hiipuvan siinä määrin, että päätin käydä rannalla juoksentelemassa itseni lämpimäksi, kun sormet ja varpaat tuntuivat menevän turhan kohmeeseen. Helpompihan se on lämpimänä kaloja nostella ylös, jos parvi kohdalle osuu. Kalaa minulla oli lämmittelylenkille lähtiessä ehkä 1 - 1,5 kiloa.

Vasta tuossa hieman ennen klo 11 vaihdoin välinettä ensi kertaa kisan aikana. Kokeilin lyijypaino + morriyhdistelmää, leijaavampaa Salmo-pystypilkkiä ja teräksen väristä Style Fishingin Setämies-pilkkiä, mutta tulos tuntui olevan sama joka välineellä. Kala sieltä ja kala täältä, 5-8m syvyyksistä. Syönti jatkui olemattomana aina klo 12.15, saakka, jolloin päätin käydä vielä lämmittelemässä rannalla, jotta pystyn "lämpimin" käsin pilkkimään loppuajan. En kuitenkaan tässäkään vaiheessa vaihtanut paikkaa laiturin päästä.

Takaisin palattuani oli hetken hiljaista, mutta sitten alkoi ylivoimaisesti päivän paras syönti. Kalat löytyivät varsin syvästä, noin 9-10 metrin vedestä. Seuraavaan puoleen tuntiin nousi tasaisesti hyvän kokoista noin 50-60 -grammaista särkeä varmaan puolisentoista kiloa. Viimeinen vartti antoi vielä yksittäisiä särkiä, ja viimeiset 5 minuuttia tuli tahtia minuutti/kala. Minuutti ennen loppua sain päivän ainoan pasurini, ja muutamia sekunteja ennen loppua tuli vielä särki. Koko viimeisen tunnin pilkin Setämies-pilkillä ja noin 10-15cm tapsilla. Morrina käytin ATSU-tapsimorrien väriä "Keltasirkku2". Muiden pilkkien alla käytin morreja "Koho" ja "Pelimies". Värikarttaan tästä linkistä

Kuvassa alempana oleva tapsimorri sai peliaikaa nro 16 koossa.

Haaville ei tänään käyttöä ollut, mutta sellaiseen tuli investoitua pari viikkoa sitten

.

 

 

 

 

Saaliini oli 3905g, ja se oli kilpailun toiseksi suurin saalis ja miesten voittosaalis. Koko kilpailun voitto meni Sinikka Mäkiselle 4010g saaliilla. Miesten sarjassa sijat 2-3 menivät 2,5-3 kilon saaliilla, jos oikein kuulin. Kilpailussa yli 100g kalat olivat harvassa, mutta ison kalan palkinto vietiin 340g ahvenella.

Syönti oli kisassa kaiken kaikkiaan heikkoa, ja surviaisten kanssa tuli touhuttua melkein koko kisa. Ainoastaan kaksi kertaa tuli sellainen parvi kohdalle, että laitoin koukkuun välillä pelkän pienen savimadon palasen tai kärpäsentoukan. Tärpit olivat niin heikkoja, että useaan kertaan oli kala kiinni ilman että mitään olisin huomannut. Myös uittotekniikan osalta tuntui olevan niin, että isompien houkutusvetojen tekeminen oli pääasiassa turhaa. Paremmin toimi pilkin hitaasti värisyttäminen ylös-alas ja välillä jopa pilkin pysäyttäminen.

Laituri oli luminen ja osin jäinen, ja suurella osalla olikin liukuesteet jalkineissa.

Viikon päästä ainakin Ratinassa vielä kisaillaan, ja tarkoitus on osallistua, mikäli mahdollista.