Huomenna on vuorossa maajoukkueen loppukarsinta Mikkelissä. Ehdottomasti yksi kauden kohokohdista näin etukäteen ajateltuna ja mitä tahansa siellä voi tapahtua. Järvi tunnetusti kerrotaan vasta paikan päällä, joten varustevalinnat tuottavat aina hieman päänvaivaa. Tapana on ollut ottaa vähintään 20 vapaa mukaan ja sitten järven syvyydet suurin piirtein tiedettyäni karsin puolet välineistä pois ennen kisan alkua. Yleensä kisa-alueet ovat olleet ainakin alle 4km mittaisia, välillä jopa alle 2km.
Tällä hetkellä näyttäisi, että mukaan lähtee kehittäviä morrivapoja noin 4kpl, tapsivapoja n. 4kpl, diagonaalimorrivapoja n. 4kpl, kehittäviä ketjupilkkivapoja n. 4kpl, diagonaalivapoja ketjupilkeille n. 4kpl ja varmaan pari tasurivapaa. Jokaisesta mukaan otettavasta välineestä tarkistan siiman kunnon ja uusin solmut ja tarkistan että kelat toimivat niin kuin pitääkin. Tietyistä vavoista pitää myös tietysti tarkistaa, että keloissa on tarpeeksi siimaa. Koukut tarkistan myös huolellisesti ja mukaan lähtee varmasti vain todella hyvällä koukulla varustettuja morreja ja koukkuja.
Kaikkeen täytyy varautua alle metrin syvyisistä ruskeavetisistä järvistä aina syviin ja kirkasvetisiin, joista voi joutua kalaa etsimään jopa yli 10 metristä. Jalkineistakaan ei osaa etukäteen sanoa kannattaako pitää saappaita vai lenkkareita jalassa joten otan molemmat matkaan. Jos sattuisi toista kertaa koskaan käymissäni loppukarsinnoissa se käymään, että takarajalle olisi yli 4km...Oletan, että tuolla on puolen tunnin siirtymäajat ja kilpailuaika 10-14, niin on mielestäni ennenkin ollut. Samaten pitää varautua kaikenlaisiin saalismääriin noin kilosta ylöspäin, joten herkimmät mukaan tulevat välineet ovat kyllä varsin ohutsiimaisia.
Yöksi luvataan Mikkeliin liki 10 astetta pakkasta, joten tuskin ainakaan loskaa jään päältä löytyy jos nuo lämpötilat toteutuvat. Aamullakin kisan alkaessa pitäisi olla vielä vähän pakkasen puolella. Päivällä menee hieman plussan puolelle ja auringon pitäisi paistaa koko kisan ajan. Ilmanpaineen puolesta kalan pitäisi huomenna olla syönnillään: pientä matalapainetta ja paine nousussa. Toki jos johonkin tosi vaikeaan rutakkoon vievät niin voi kilo olla kova sana kisassa.
Aikaisemmat loppukarsintanihan olivat muistaakseni 2011 Jääsjärvi, 2006 Kylliönjärvi, 2005 Paljojärvi, 2004 Palvajärvi ja 2003 Mallos. Joukkueeseen ekaa (nuorissa) kertaa päästyäni pidin karsintoihin tosiaan muutaman vuoden väliä, suurin syy siihen oli kyllä se että niin hyviä muita kisoja oli samoina päivinä. Hieman silti harmittaa kun en viimeisenä nuorten sarjan vuotena joukkueeseen pyrkinyt kun vahvoilla olisin varmasti ollut...
Mutta ei muuta kuin varusteita viilaamaan ja huomenna Mikkeliin.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Kilpailuissa Kurjenjärvellä
Sunnuntaina tuli käytyä Virtojen Kurjenjärvellä ensi kertaa koskaan kisassa ja samalla ensi kertaa koskaan pilkillä kyseissä paikassa. Odotukset olivat kisan suhteen ristiriitaiset, sillä olin sellaisessa käsityksessä, että tuolla on voittosaaliit viime vuosina vaihdelleet suuresti noin 3 kilosta jopa 14 kiloon. Arvelin, että todennäköisesti tuolla nyt tulisi olemaan jotain 6-8kg saaliita.
Näin ei kuitenkaan ollut, vaan suurin osa porukasta näytti olevan heti aamusta aika epätoivoisia kun kaloja ei näkynyt eikä kuulunut. Itse sain heti ensimmäisestä reiästä yhden ahvenen, mutta seuraavaa sai odottaa sietämättömän kauan, noin puoli tuntia. Ottipaikkoja oli tutut koittaneet jakaa ennen kisaa ja eräiden pintakivien tuntumasta aloitin, mutta siitä ei sen yhden ahvenen lisäksi toista tullut.
Siirryin seuraavalle alueelle, mutta sieltäkään ei tuntunut ahventa nousevan. Pari pilkkijää siellä kuitenkin niin hyvin tuntui viihtyvän, että ajattelin heidän ainakin jotain saaneen ja lähdin sinne päin kairailemaan. Muutamasta reiästä sain morrilla ja pystyllä joitakin pieniä ahvenia, kunnes päätin kokeilla tasapainolla. Ja kas kummaa kun heti 3kpl 100g+ ahvenia peräkkäin, mutta sitten oli taas hiljaista. Sen verran tuli tuossa kuitenkin heti luottoa tasuriin, että sillä tuli aloitettua jokainen reikä siitä lähtien, välillä tarkistin morrilla mutta se ei juuri tulosta tuottanut vaan ahvenet jotka olivat tullakseen tuntuivat kyllä ottavan tasuriin ihan hyvin. Määrää olisi vain saanut olla huomattavasti enemmän, sillä kisan ekan tunnin jälkeen yli 2 ahvenen reikiä en löytänyt ensimmäistäkään.
Isä tuli ekan tunnin jälkeen myös samalle alueelle ja morritteli kalaa enemmän kuin mitä minä sain. Kuvittelin, että kyllä porukalla olisi 5 kilon saaliita ainakin ollut kun kalat kuitenkin tuntuivat ihan hyvin syövän jos kohdalle osui. Mutta ei vaan yleisen sarjan voittajallakin oli kalaa vain alle 3 kiloa. Isä pääsi tiukassa kisassa yleisen kolmanneksi ja itse jäin niukasti palkinnoilta vajaan 2,2kg:n saaliilla. Sijoitus mitä ilmeisemmin kuudes tai seitsemäs. Vetereraanisarjassa kuitenkin yksi oli selvästi yli muiden. Hieman jäi silti harmittamaan yksi todella iso kala, mitä todennäköisemmin ahven joka repeytyi irti pystypilkin koukusta ekan tunnin aikana. Myös viimeinen puoli tuntia meni itsellä täysin huruksi, ei ensimmäistäkään ahventa enää. Tuli reijitettyä täysin puhtaille alueille ja ongittujen lähelle ja ongittua uudestaan kalaa antaneitä reikiä, mutta ei sitten yhtikäs mitään. Vaikea järvi ei voi muuta sanoa.
Syvyyksistä olin kuullut, että puolesta metristä tulee vain yksittäisiä, mutta täytyy sanoa että en juurikaan sen syvempää järvestä löytänyt. Mutta yksittäisiähän nuo olivat. ;)
Näin ei kuitenkaan ollut, vaan suurin osa porukasta näytti olevan heti aamusta aika epätoivoisia kun kaloja ei näkynyt eikä kuulunut. Itse sain heti ensimmäisestä reiästä yhden ahvenen, mutta seuraavaa sai odottaa sietämättömän kauan, noin puoli tuntia. Ottipaikkoja oli tutut koittaneet jakaa ennen kisaa ja eräiden pintakivien tuntumasta aloitin, mutta siitä ei sen yhden ahvenen lisäksi toista tullut.
Siirryin seuraavalle alueelle, mutta sieltäkään ei tuntunut ahventa nousevan. Pari pilkkijää siellä kuitenkin niin hyvin tuntui viihtyvän, että ajattelin heidän ainakin jotain saaneen ja lähdin sinne päin kairailemaan. Muutamasta reiästä sain morrilla ja pystyllä joitakin pieniä ahvenia, kunnes päätin kokeilla tasapainolla. Ja kas kummaa kun heti 3kpl 100g+ ahvenia peräkkäin, mutta sitten oli taas hiljaista. Sen verran tuli tuossa kuitenkin heti luottoa tasuriin, että sillä tuli aloitettua jokainen reikä siitä lähtien, välillä tarkistin morrilla mutta se ei juuri tulosta tuottanut vaan ahvenet jotka olivat tullakseen tuntuivat kyllä ottavan tasuriin ihan hyvin. Määrää olisi vain saanut olla huomattavasti enemmän, sillä kisan ekan tunnin jälkeen yli 2 ahvenen reikiä en löytänyt ensimmäistäkään.
Isä tuli ekan tunnin jälkeen myös samalle alueelle ja morritteli kalaa enemmän kuin mitä minä sain. Kuvittelin, että kyllä porukalla olisi 5 kilon saaliita ainakin ollut kun kalat kuitenkin tuntuivat ihan hyvin syövän jos kohdalle osui. Mutta ei vaan yleisen sarjan voittajallakin oli kalaa vain alle 3 kiloa. Isä pääsi tiukassa kisassa yleisen kolmanneksi ja itse jäin niukasti palkinnoilta vajaan 2,2kg:n saaliilla. Sijoitus mitä ilmeisemmin kuudes tai seitsemäs. Vetereraanisarjassa kuitenkin yksi oli selvästi yli muiden. Hieman jäi silti harmittamaan yksi todella iso kala, mitä todennäköisemmin ahven joka repeytyi irti pystypilkin koukusta ekan tunnin aikana. Myös viimeinen puoli tuntia meni itsellä täysin huruksi, ei ensimmäistäkään ahventa enää. Tuli reijitettyä täysin puhtaille alueille ja ongittujen lähelle ja ongittua uudestaan kalaa antaneitä reikiä, mutta ei sitten yhtikäs mitään. Vaikea järvi ei voi muuta sanoa.
Syvyyksistä olin kuullut, että puolesta metristä tulee vain yksittäisiä, mutta täytyy sanoa että en juurikaan sen syvempää järvestä löytänyt. Mutta yksittäisiähän nuo olivat. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)