Suomalainen kalastuskulttuuri

Tämä ei kirjoitus ei kaikilta osiltaan vastaa tämän blogin aihealuetta, mutta sen verran se liittyy tietysti pilkintäänkin, että ajattelin siitä kirjoittaa. Jokainen varmasti tietää, miltä tuntuu kun jotkut eivät paljasta kalapaikkojansa kirveelläkään. Joskus jopa tutut ihmiset saattavat paikkojansa salata. Itselleni on tehty niin useammin kuin muistan. Tyypillisimpiä salaustilanteita ovat tietenkin kilpapilkinnässä kilpailuja ennen tapahtuneet treenit, joissa vedätetään jopa omia seurakavereita kisojen alla. Jopa silloin kun kisoihin mennään samalla autolla. Näissä tilanteissa vedätys tavallaan liittyy kilpailuun, mutta jos kaikesta kalastuksesta tehdään samanlaista vedätystä niin silloin menee jo vähän yli.

Minultakin on siis salattu runsaasti kalapaikkoja, mutta useimmiten olen ennemmin tai myöhemmin saanut tietää paikat. Paikat ovat vaihdelleet tyypillisesti aina pikkujärvistä suurempien järvien hotspotteihin. Lapin suurahvenjärviä ei tosin ole kaveritkaan tainneet koskaan paljastaa nimeltä. Toki myönnän, että itsekin olen"syyllistynyt" paikkojen salailuun, mutta nyt olen päättänyt ottaa huomattavasti avoimemman linjan.

Suomen salaileva kalastuskulttuuri on ajanut siihen, että aina kun joku "uusi" hyvä paikka tulee julki, menee sinne porukkaa kalastamaan vähintäänkin bussilasteittain. Esimerkkipaikkoina voisi sanoa vaikka Pomarkun Isojärven, Hahkalanvuolteen ja jo tyhjennetyt happikatojärvet, kuten Lempäälän Mäyhäjärvi ja Iittalan Äimäjärvi.

Ovatko ne kalat oikeasti niin henki ja elämä, että tarkemmista kalapaikoista ei voi julkisesti keskustella? Jos tiedonjako olisi julkista kaikkien kalapaikkojen suhteen, ei tällaisia ruuhkakalastuspaikkoja syntyisi, vaan kalastajat jakaantuisivat tasaisemmin vähän sinne sun tänne. Sen verran itse kuitenkin kunnioitan muiden löytämiä paikkoja, että niitä en paljasta, jos se on heidän oma toiveensa. Itse löytämistäni paikoista lupaan tästeden kirjoitella edellistäkin tarkemmin myös tänne. Mainittakoon näin alkuun, että järvi josta koko kevään sain hyvin ahventa on nimeltänsä Murtojärvi ja se sijaitsee täällä. Ennätysahveneni 985g sain Murtojärven läheisestä Pitkäjärvestä, joka on myös jo melkein tyhjäksi pilkitty siihen nähden, miten sieltä kalaa tuli muutamia vuosia sitten.

Jos joku tuonne nyt menee nostelemaan ahventa ylös, se saattaa olla omasta saaliistani pois, mutta onko se sitten niin vakavaa? Kaloja ui varmasti muuallakin kuin Murtojärvessä ja Pitkäjärvessä, enkä muutenkaan omista kyseisien paikkojen ahvenia.

Toisaalta on todettava joidenkin pikkujärvien olevan sellaisia, että liiasta kalastajamäärästä saattaa olla jo liiallista häiriötä mökkiläisille. Mutta kai siinäkin on oma järjen käyttö sallittu, kannattaako järvelle enää ängetä jos ainoa parkkipaikka on jo valmiiksi täynnä autoja. Yksi asia erikseen on voimalaitosalueilla kalastus. Hyviä kalapaikkoja, ja monien mielestä jopa parhaita paikkoja, mutta ehkä hieman epäeettistä julkisesti näitä paikkoja paljastaa? Mutta mielenkiinnolla seurailen esim. Murtojärven kalastajamääriä tänä kesänä ja seuraavana talvena. Itse siellä joka tapauksessa käyn useasti.

Uudenkaupungin Lautvedestä kun kirjoittelin blogiin viime vuonna, niin siitähän paikalliset ja muutkin "riemastuivat". En nyt kaikkea kovin tarkkaan muista, mutta selkään ainakin lupasivat antaa, jos sinne vielä menemme. No, nyt on tullut muutama kerta käytyä tuon jälkeen eikä ainakaan vielä ole turpaan tullut. Ja käyn varmasti siellä jatkossakin.

Ongelmaksi paikkojen paljastamisessa muodostuu todellakin tämä kalastuskulttuuri. Se, että joku kertoo kalapaikkansa, ei tarkoita sitä, että muutkin kertoisivat. Se tekee paljastelusta hieman ongelmallista. Mutta aina on onneksi olemassa se mahdollisuus, että vastalahjana saa itse tietoa muiden paikoista.

Kalastusharrastuksessa alkuun pääsemisessä olisi todella suuri apu, jos tiedonjako olisi avoimempaa. Moni kalastusta kokeillut varmasti luovuttaa, kun tiedossa ei ole ainuttakaan paikkaa, josta saisi saalista. Yhtä lailla paikkakunnalta toiselle muuttavat voivat olla pitkän aikaa hyvin vähillä saaliilla, kun uudet vedet ovat kaikki outoja. Eikä kovin hyviä vinkkejä välttämättä oikein keneltäkään saa. Itse olen etenkin nuorille kertonut likimain kaikki tietäväni paikat, en halua että kalastus tai varsinkaan kilpapilkintä kuolisi. Jonkinlainen kalapaikkatietojärjestelmä eri vesistöistä olisi kätevä. Kalasaalis.comissa tämän tapainen järjestelmä jo onkin, mutta tuo linkittämäni vesistö on niitä harvoja paikkoja, mistä ihmiset ovat uskaltautuneet kirjoittaa.

Kalastajien vähenemiseen ahneimmat kalastajat vain tokaisevat, että jääpähän itselle enemmän kaloja kun kalastajia on vähemmän. Toinen koulukunta on se, joiden mielestä kalastuksen mielekkyys menee siinä, kun kalojen löytämisen ilo viedään. Mutta tälle väestölle löytyy varmasti niitäkin järviä ja lampia, joista ei tietoa löydy mistään, ei kai niihin varmoihin paikkoihin ole pakko mennä, vaikka ne tietäisikin? Ja varmoja paikkoja ei itse asiassa tietääkseni ole, ei ainakaan sellaisia joista tulisi jokaiseen vuodenaikaan ja joka kerta saalista. Tai ainakaan itse en ole sellaisia löytänyt...