Keskiviikkona pistäydyin Janin kanssa pikaisesti Ratinassa laituripilkillä. Aseena molemmilla oli tapsipilkki ja syötteinä talvella nostettuja surviaisia, joita olen edelleen säilyttänyt jääkaapissa elävinä. Toki noita toukkia päivittäin kuolee varmaan kymmeniä, ja muutenkin ovat rakenteeltaan jo sellaisia, että ei tahdo saada ehjänä enää koukkuun kiinni.
Keli oli melkoisen kylmä, joten ei lenkkivaatteissa pilkitty kuin puolisen tuntia. Se ainakin selvisi heti, että ei tuosta enää näin myöhään keväällä/alkukesästä tule lähellekään niin hyvin ahventa kuin alkukeväästä. Muutamia ahvenia saimme kyllä heti alkuun, mutta siihen tyssäsi hyvinkin nopeasti. Jani sai yhden vähän reilumman juuri ja juuri paistettavan ahvenen, itse sain pelkkiä sormenmittaisia. Tosin pikkuahventen perään iski pieni ylläri, eli alamittainen kuha.
Laiturilla oli muitakin kalastajia, tosin virvelin kanssa. Ainakaan en heidän nähnyt saavan yhtään kalaa tuona aikana, kun pilkittiin. Joka tapauksessa särkiä ja pieniä lahnoja tuli hyvinkin pilkillä sen jälkeen, kun ahventa ei enää tullut. Särjenlimaan kyllästyttyämme sormet kohmeessa jatkettiin matkaa Ratinansuvannon puolelle, josta pilkin eräältä tosi pieneltä laiturilta vielä kymmenkunta pikkuahventa. Siellä ei vettäkään ollut kuin pari metriä.
Varmaan tulee käytyä tuolla laiturilla jatkossakin kesällä käytyä kokeilemassa, mutta odotettavissa on, että ahventa alkaa vasta syksyllä nousta paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti