Sääksjärvelle tuli muutaman vuoden tauon jälkeen lähdettyä kisoihin Salonpään puolelle järveä. Pari edellistä kisaani oli startannut toiselta puolelta järveä Koivurannasta. Tähänkin kisaan tuli lähdettyä harjoittelematta. Kilpailuaika oli 10-14, ja 30min siirtymät molemmin puolin.
Päätin aloittaa Meskankarilta, jossa on monesti ollut hyvin ahventa. Tosin edelliskerralla kun sinne menin, en pärjännyt alkuunkaan. Matkaa tuonne oli lähdöstä kolmisen kilometriä tai hieman yli. Ensimmäisen kilometrin jälkeen oli pitkiä matkoja lossaava jään pinta, mikä teki etenemisestä selvästi raskaampaa kuin lauantain kisassa. Pahimmillaan tuon parin sentin lossaavan jään alla oli kymmenkunta senttiä vettä jäällä. Olin goretex-lenkkareilla (gore-sukat alla) liikenteessä, mutta ihmetyksekseni ne eivät vielä läpi kastuneet menomatkalla.
Meskankari näytti olevan vuosi vuodelta kalattomampi. Kairailin sen ympärille ensimmäiseen tuntiin noin 25 reikää, ja sain kaksi ahventa, ja viisi särkeä, jotka eivät siis olleet kisakaloja. Pilkin tuolla alueella ainoastaan 55mm Pöystillä lyhyen tapsin kanssa. Vaihtopaikkaa ei mitenkään lähellä ollut, ja päätin siirtyä vajaat pari kilometriä Lintalankarin ympäristöön. Ajattelin kokeilla matalasta vedestä värikoukulla. Siellä löysin kalaa heti tokasta reiästä, ja muutama seuraavakin reikä antoi kalaa. Muutama pikkuahven joka reiästä. Ympäriltä löytyi vielä muutama kalareikä, mutta nopeasti meni touhu taas etsimiseksi. Tietyt alueet oli aivan täynnä reikää ilmeisesti eläkeläisten kisojen ja hupipilkkijöiden jäljiltä. Niillekkin alueille muutamia reikiä tein, mutta sain ainoastaan yhdestä reiästä nelisen ahventa.
Loppuajan rei'itin aika lailla mantereen rantoja, ja kalantulo koheni hieman, mutta kalan koko pieneni alle 10 grammaan. Kolme noin 10 ahvenen reikää osui kuitenkin. Matkaa oli tuosta punnitukseen reilut 5km ja jätin 45min siirtymäaikaa. Paineita ei sikäli ollut, että ahventa ei ollut varmasti kiloakaan.
Noin kilometrin juostuani bongasin Timon, joka ei ollutkaan vielä lähtenyt punnitukseen kun oli ahventa löytänyt. Toista kiloa oli juuri nostanut samasta reiästä hyvänkokoisia. Ei muuta kuin äkkiä yksi morrivapa repusta ja 3-4 minuuttia kerkesin vielä pilkkimään, kun Timo lähti kävelemään punnitusta kohti. Kymmenkunta keskipainoltaan noin 70g ahventa sain aivan peräjälkeen, ja siihen lakkasi. Aika lailla tuplasin tuossa 3 minuutissa päivän saaliini, mutta en uskonut saaliin silti riittävän mihinkään.
Punnitukseen kerkesin pari minuuttia ennen takarajaa, tosin vauhtia oli vielä varaa kiristää jonkin verran. Ahventa näytti olevan 1586g, ja se jäi noin kilon päähän palkintosijoista. Yleisessä sarjassa oli kolmella yli 4 kiloa, ja veteraaneissa oli 6,6kg ja 5,1kg suurimmat saaliit.
Vähän on ollut kaikki tai ei mitään -taktiikka tämän talven kisoissa ja tulokset on ollut sen mukaisia. Saa nähdä missä vaiheessa kävelen porukan mukana kalapaikoille enkä juokse niiden ylitse. Lauantaina olisi vuorossa Säkylän Vaskirannan kisa, jossa en ole koskaan pärjännyt.
Sen verran koville otti jalkoihin tuo sunnuntain kisa, että vielä eilen oli reidet aika lailla kipeät. Ei ole jalat oikein tottunut siihen rytkytykseen mitä tekee tuo jään pinta, joka lossaa juuri sillä hetkellä kun ottaa askeleen. Jään pinta myös halkeili, ja kerran kompuroin itseni polvilleni veteen, joka oli lossaavan pinnan alla.
Saamieni tietojen mukaan kuitenkaan Säkylässä ei pitäisi olla lauantaina näitä ongelmia, vaan pinnan pitäisi olla kantava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti