sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Lounais-Suomen PM-pilkki

Kuten sanottua, tuli täksi talveksi liityttyä takaisin myös Vammalan Urheilukalastajiin, pitkälti sen vuoksi, että Rautaveden Heinoonlahden PM-pilkki houkutti. Ei houkuttanut siksi, että alue sopisi minulle tai siksi, että tietäisin missä siellä on kalaa, eikä siksi, että alue olisi kalaisa tai pitäisin siitä. Sitä se ei nimittäin ole. Syynä oli yksinkertaisesti se, että se sijaitsi selvästi lähempänä kuin Orivesi, missä oli Hämeen PM-pilkki samana päivänä. Rautaveden "perusluonne" on myös tullut tutuksi viimeisten 3-4 vuoden aikana, vaikka kokemukset itse kilpailualueesta olivatkin etukäteen todella vähäisiä.

Mutta asiaan. Kuten edellisessä päivityksessä mainitsin, taktiikka oli yksinkertaisesti mennä siihen mistä sain treenissä parhaiten kalaa ja pysyä siinä koko päivä, sillä kalaa ei pahemmin mistään muualtakaan treeneissä löytynyt. Aamulla tosin kävelin aluksi lämpimikseni Ilmainniemen taakse, ja sitten melkein samaa reittiä takaisin lähtörantaan. Tuossa oli siis kaksi ideaa, vetää porukkaa vähän kauemmaksi lähtörannasta ja saada itseeni vähän lämpöä, jotta tarkenee pilkkiä kunnolla ekan tunnin noin 15 asteen pakkasessa. Tarkeneminen ei tuottanut todellakaan hankaluuksia, vaan pikemminkin ekan puoli tuntia oli aivan liian kuuma.

Sen verran oli tuuli liikuttanut lunta jäällä, että olin hieman epävarma missä kohtaa se hyvä treenireikä oli, ja taisin aloittaa 15 metrin päästä siitä vaikka koitin samaan kohtaan mennä heti. Tein siihen noin 7 reiän rivin reikiä saamatta nyppyäkään, että näin mahtava alku kisalle. Ongin nämä reiät Kilpasepellä ketjun ja silmän kanssa, ja se riitti pudottamaan uskon tuohon välineeseen tälle päivälle. Seuraavan reiän tein samaan syvyyteen kuin ensimmäisenkin, mutta tällä kertaa todellakin taisin osua siihen kohtaan mistä treenissäkin sain muutaman ahvenen. Aloin tätä reikää onkia morrilla, ja heti sain muutaman ahvenen. Kokeilin tuon jälkeen pari läheisintä reikää, jotka ongin jo pystyllä tuloksetta. Sain näistä morrilla yhteensä kolme ahventa.

Ei sitten muuta kuin samaan suuntaan uutta reikää kuin mistä kalaa tuli, ja seuraavasta reiästä tuli vielä enemmän ahvenia, ehkä noin 7kpl. Palasin myös edelliselle reiälle takaisin ja ahven otti jo matkalta kiinni morriin, tosin pieni. Äkkiä morri takaisin samaan syvyyteen ja saman tien hyvä tärppi varmasti yli 100g ahvenelta, mutta eipäs pysynyt.

Käytännössä 50 metriä pitkällä alueella pilkin koko päivän samaa penkanreunaa, aluksi morrilla, sitten tapsilla. Tapsi osoittautui loppujen lopuksi vähän järkevämmäksi välineeksi, ainakin niin kauan kuin alueella oli tilaa kairata, sillä tila kävi hyvin äkkiä vähiin. Ei kauaa mennyt, kun piti alkaa kairata uusia reikiä 3-5 metrin välein, mikäli aikoi uusia reikiä alueelle vielä kairata. Tuo ei tosin ollut mikään ongelma, sillä näinkin lähelle vanhoja reikiä kairaamalla sai välillä jopa 7 ahventa samasta reiästä. Tyhjiä reikiä osui todella paljon, mutta eipä sellaisille kannata jäädä kykkimään. ;)

Viimeisen tunnin aikana olin hankaluuksissa tapsipilkkini kanssa, kun alkoi kulua tunti edellisestä nykäyksestä. Koitin vähän välillä siirtyä pois alueelta, mutta eipä lähialueelta mitään tullut. Aivan viimeisen 10 minuuttia päätin käyttää pelkällä morrilla ongintaan. Uusista rei'istä ei enää mitään noussut, mutta aivan parilla viime minuutilla sain vielä yhdestä vanhasta reiästä 4 ahventa peräkkäin ja sitten loppuikin kilpailuaika.

Koko kisan aikana en kertaakaan kurkannut pakin pohjalle, joten ainoa tuntemus saaliin määrästä oli koettu kalantulo ja repun paino. Uskoin ylittäväni kilon rajan selvästi, mutta jäävän kahden kilon alapuolelle. Niin siinä sitten kävikin, sillä ahventa oli yhteensä 1815 grammaa. Ei muuta kuin kävelemään tuo "valtaisa" 150 metrin matka punnitukseen ja tunti paluuaikaa. Tällä kertaa ei ollut kiire. Porukan kalapussit näyttivät kovin vajailta, ja aloin pikkuhiljaa uskoa siihen, että olen tänään kärkipäässä. Koko ajan tosin pelkäsin, että sieltä vielä tulee se isompi pussi sitä isompaa ahventa.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan oma saaliini todellakin oli koko kisan paras ja näin ollen otin ensimmäisen henkilökohtaisen piirinmestaruuteni yleisessä sarjassa. Ero oli vieläpä muihin melko selvä, sillä yleisen sarjan kakkosella oli reilut 1,3kg ja naisveteraanien voittajalla muistaakseni kisan toisiksi suurin saalis, reilu 1,4kg. Mutta näin tällä kertaa, yleensä on nuo PM-pilkit tullut mokattua tavalla tai toisella, mutta tänään voisin sanoa, että taktiikka oli sopiva päivän syöntiin. Iso ahven ei ollut tänään syönnillään ja voittoon riitti keskipainolta noin 25g ahven sopivasta penkan reunasta. Tänään myös asenne oli pitkästä aikaa hyvin kohdallaan ja siirryin ripeästi reiältä toiselta enkä jahkaillut kairaamisessa, kalan irrotuksessa, syöttien kiinnittämisessä jne. Surviaisentoukilla tuli pilkittyä koko päivä. Tuntui myös, että siinä kävi pieni tuuri että särjet eivät kiusanneet samoin kuin treenipäivinä, eivätkä myös tulitikkuaskiin mahtuvat kiisket.

Muokkaan tähän tulokset kun ne ilmestyvät sekä kuvan voittosaaliista ja kenties pilkistäkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti