keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

9.4 Lappajärven kisat, Karvala, treeni 5.4

Myönnettäköön että 5.4 tuli käytyä treeenaamassa. Lähtökohdat oli treenin jälkeen erittäin epävarmat vaikka kalaa löytyikin, sillä treenipäivänä oli lumisadetta ja kisapäivänä aurinkoista ja kisan ja treenin väliä 4 päivää. Lappajärveä sen verran tunnen kuitenkin, että kalat voivat päivässäkin kadota alueelta kuin tuhka tuuleen.

530g ja 400g ahvenet treenipäivältä

Treenissä ei kylläkään löytynyt kuin yksi hyvä reikä, mutta se oli niin hyvä että keskipainolta 200g ahventa tuli ihan koko ajan miltä etäisyydeltä pohjasta tahansa ja millä välineellä tahansa. Siinä vaiheessa tuli jo tehtyä päätös että tähän suuntaan kisassa meni miten meni. 4-5 kiloa nostelin tästä reiästä ahventa treenissä eikä syönti missään nimessä hiipunut. Koko treeni Eeron kanssa vedettiin Kärnän puolella 0,5-5m vedessä. Ennen parasta treenireikää kohdalle osui jo muutama paremman kokoinen ahven isoimman ollessa 530g.

Treenin päätteeksi mulla ahventa n. 10kg ja Eerolla n. 7kg.

Löytämäni paikan epävarmuus tiedettiin, eikä Eero loppujen lopuksi tullut koko alueelle kisassa vaan etsi kalaa aivan muualta. Itse suuntasin samaan paikkaan ja vieläpä aavistuksen omaisesti torstain jäljet hangessa erottuivat. Päivän ainoa kunnon reikä löytyi noin 30 metrin päästä parhaasta treenireiästä, mutta sen jälkeen olikin aika lailla eväät syöty. Kello oli aika lailla 11 kun peräjälkeen nostin kymmenkunta 100-300g ahventa jään paremmalle puolelle, mutta sitten lakkasi kuin seinään. Ahvenista kuusi oli yli 250-grammaisia.

Hyvin olisi ollut aikaa tehdä alueelta löytyneistä pikkuahvenista kohtuullinen kisatulos, mutta koitin riskillä isompia koko loppuajan siinä kuitenkaan onnistumatta. Näin ollen saalis jäi vaatimattomaksi noin 3,7 kiloon, mutta sijoitus yllättävänkin korkea 8. Kisa vietiin pääasiassa pienillä ahvenilla edellisen Lappajärven kisan tapaan.

Nyt on sitten tämäkin kisakausi lusittu ja viime jäiden keskittyminen kohdistuu ruokakalan pyyntiin hupipilkillä ainakin Raippaluodossa ja myöhemmin varmaan Seinäjärvellä. Kaudesta voin sanoa omalta osaltani, että alku oli tasaisen vahvaa, mutta loppukaudesta hieman oudommilla vesillä otin riskejä paljon ja olin erittäin suurissa hankaluuksissa. Jotenkin tuntuu, että melkein aina pärjää sitä paremmin mitä enemmän varman päälle kisat ottaa, eli menee sinne mihin menee muitakin. Sillä taktiikalla kun vain ei niitä 20kg+ saaliita oikein usein tule ja usein kuitenkin haluaa että siihenkin on mahdollisuus jos pääsisi yksin kalaa kiskomaan. Sen tason saaliit ei toki kovin monessa paikassa ole edes mahdollisia. Ainakin jäi ensi kaudelle moniin kisoihin (vai pitäiskö sanoa joka ikiseen kisaan) huomattavasti kehittämisen kohteita omassa pilkinnässä. Järvituntemushan se tässä eniten kehittyy jos nyt ensi vuonna edes samoja kisoja tulee käytyä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti