Kokemäen Sääksjärvellä

Tuli päästyä Kokemäen Sääksjärvelle välivuoden jälkeen kisoihin, kun viime talvena ei ollut jäitä. Lähtö oli Kaskistenlahden leirintäalueelta. Järvellä tavallisesti pilkitään pientä 15g ahventa 5-10kg tuloksia. Tällä kertaa ei ahven ihmeemmin syönnillä ollut, kuten ei parilla edelliselläkään kerralla. Lisäksi saaliserot kasvoivat epätavallisen suuriksi, noin kilon ahvensaaliita oli melko paljon. Suurin saalis n. 4,5kg osui naisten sarjaan ja hieman vähemmän oli miesveteraanisarjan voittajalla. Yleisen sarjan voittaja nosti kalaa n. 3,2kg ja itse olin yleisen sarjan toinen saaliilla 2695g. Osanottajia oli noin 60-70 ja oma saalis oli tällä kertaa koko porukan 5. suurin.

Sääksjärvi on ollut ainoa järvi missä olen todennut värikoukun kenties parhaaksi vaihtoehdoksi ja siksi pilkin värikoukulla Sääksjärvellä nytkin. Pilkkivalinta vain oli erilainen kuin viimeksi. Viimeksi tuolla värikoukulla pilkkiessäni käytin pienikokoista Tapsan Saukkoa, nyt tulikasteensa kisoihin sai Reiman Velho. Monet ovat haukkuneet kyseisen pilkin melko lyttyyn, mutta omaan käsialaan pilkki on tuntunut sopivan heti alusta alkaen. Ilmeisesti turhan rivakasti uitettuna pilkki heittää voltin ja koukku jää siimaan kiinni. Itselläni ei käynyt niin päivän aikana kertaakaan.

Kisan alussa katselin vähän mihin porukkaa eniten kasautuu ja pyrin menemään alueelle missä ei liiaksi muita ole. Moisionsaaren rannasta tuli aloitettua ja ideana oli rei'ittää siitä kohti lähtörantaa. Aluksi oli kuitenkin sen verran heikkoa, että käväisin Lintalankarin rannassa kokeilemassa ja katselemassa saako sieltä joku kalaa kun siellä porukkaa oli. Melkoisen harvassa näytti olevan kalojen saajat ja itsekin onnistuin vain yhdestä reiästä saamaan vähän useampia ahvenia ja lähdin alueelta pois ja suoraan takaisin siihen mistä aloitin. Eipä tuntunut olevan kalaa ja rei'itin rantavesiä pitkin kohti lähtörantaa. Kovin pitkälle ei tarvinnut edetä kun alkoi tulla jonkun verran tapahtumia. Melko yksittäisiä kalat kuitenkin olivat ja tyhjänpyytämiseksi se meni hyvin pian. Sen verran kalaa kuitenkin alla välillä oli että pääsi vähän välineitä kokeilemaan ja kyllä se värikoukku vaan tuntui pelittävän. Täysin turhaa oli tapsia veteen laskea värikoukulla reiän ongittua. Lisäksi tapsipilkkijöitä näyttivät särjet ja kiisket kiusaavan jonkun verran.

Jatkoin rei'ittämistä lähtörantaan päin tuloksetta, mutta yhdessä kohdassa yksi pilkkijä näytti kaloja jonkun verran saavan. Muut totesivat ympärillä paikan tyhjäksi ja poistuivat yksitellen. Itse säntäsin melko pian kuitenkin vielä tälle samalla alueelle aloittaen vanhoista rei'istä ja heti kahdesta ensimmäisestä sain molemmista kymmenkunta ahventa. Tämän jälkeen kairasin vielä rannempaan noin 1,5m veteen kaksi uutta reikää joista toisesta tuli selvästi koko päivän parhaani. Reilusti yli kilon verran sain hetkessä ahvenia tästä reiästä, mutta ympäriltä nousi vain yksittäisiä.

Oikeastaan koko loppuaika olikin yksittäisten pikkuparvien ylös nostelua, parhaimmillaan sain noin 5 ahvenen pituisia putkia sekä uusista että vanhoista rei'istä. Viimeisen 15 minuuttia päätin uhrata aikaisemman pienen löytämäni kala-alueen onkimiseen. Alku oli erittäin tahmeaa, mutta päivän viimeiseksi jääneestä reiästä kalaa nousi siihen tahtiin että syönniltä piti lähteä kesken punnitukseen. Eipä ollut kuin pari minuuttia siinä enää aikaa ahvenia nostella joten kovin kummoista määrää en enää kerennyt poimimaan.

Vaikea kisa kaiken kaikkiaan, mutta pilkkitekniikka ja välineet ainakin tuntuivat toimivan jos vain kalaa oli alla ja tuloksena oli paras sijoitus koskaan värikoukulla. Eiköhän jostain pikkuahvenpaikasta se voittokin vielä joskus irtoa värikoukkuvälinein.