Kommenttihan oli seuraavanlainen:
"Välineurheilijana olisi kiva katsella kuvia ja lukea ajatuksia myös käytetyistä välineistä. Miksi pilkit kisan jollain kamoilla ja missä vaiheessa teit päätöksen tai ratkaisevan havainnon, oikeista välineistä. Miksi juuri joku tietynlainen pilkki toimi, vaihtuiko ottiväri tai pilkki päivän aikana jne. Millaisilla kamoilla ylipäätänsä kisaat?"
Tuohon täytyy ensiksi sanoa, että vesistöt ovat erilaisia, päiväkohtaiset erot ahvenen syönnissä ovat suuria ja kaikki perustuu täysin kokeilemiseen että mihin se ahven ottaa. Jos ottaa hyvin, niin harvoin on syytä pilkkiä vaihtaa kesken kaiken. Kaiken kaikkiaan välinekysymyksiin pitää lähteä tarkastelemaan vastausta ihan käytännön esimerkkivesistöjen kautta.
Jos olen käynyt kisaan treenaamassa, on välineiden valinta "helpompaa" tai ainakin yksinkertaisempaa kuin että jos treeniä ei ole alla. Tämä nyt on aika itsestään selvää, mutta tärkeimmät pilkinvalintaan vaikuttavat asiat ovat pilkintäsyvyys, kalan koko, kalan syöntihalukkuus, veden väri, sekä valittu taktiikka. Saman tuloksen voi tehdä 6m vedestä keskipainolta 100g ahvenella, tai metrin vedestä 10g ahvenella, esimerkiksi.
Välineiden puolesta olen joka välineen höylä, paitsi värikoukku tuntuu jäävän vähemmälle. Syy värikoukun vähäiseen käyttöön on yksinkertaisesti siinä, että aina kun vertailen kalan ottia värikoukulla ja silmäpilkillä, ei silmäpilkki ole jäänyt kakkoseksi melkein koskaan. Mielestäni värikoukku on vain silloin vahvoilla verrattuna silmäpilkkiin kun kala on matalassa, pienikokoista ja heikohkolla syönnillä. Tämä taas perustuu sihen että värikoukun kanssa pystyy uittamaan paremmin pienikokoisia pilkkejä kuin silmäsyötin kanssa.
Välineistä pelkkiä morrionkia on aina mukana kisoissa sen varalta, että löytyy suurikokoista, mutta huonolla syönnillä olevaa ahventa, josta kertyy kuitenkin kalan koon vuoksi painoa ihan mukavasti. Tapsia en käytä lainkaan yli 50g ahvenelle, ellei vettä ole alla reilusti, esim. yli 5 metriä. Jotenkin minuun on iskostunut sellainen tosiasia, että tapsi on se vihoviimeinen väline isommalle ahvenelle matalissa vesissä.
Oma lähestymistapani on muuttunut melko paljon pilkkivalintoihin parin viime kauden aikana. Ennen käytin huomattavasti enemmän tapsipilkkiä ja huomattavasti vähemmän ketjupilkkiä. Tapsi kyllä yleensä antaa kalaa paremmin ja varmemmin, mutta kisoissa vaara piilee siinä, että tulee tyydyttyä liiankin huonoihin kalaparviin, ja tapsi on myös hieman ketjupilkkiä hitaampi väline. Ketjupilkillä ei yleensä tule jäätyä nyhjäämään niin paljoa huonommille paikoille vaan tulee aktiivisemmin etsittyä ne isot parvet. Joskus vain syönti on niin huonoa, että "isoja parvia ei ole", ja tapsi on kuitenkin se parempi vaihtoehto.
Sepepilkkien käyttöönotto tuli samoihin aikoihin, kun aloin vähentää tapsipilkintää. Vasta viime talvena tuli myös opeteltua ahvenen nopea pilkkiminen matalasta tyylillä yhdellä vedolla kala ylös. Pikku-Sepe on tässä touhussa toiminut mainiosti ketjun ja silmän kanssa.
Ottivärit ovat sellainen asia, joihin en näe järkeä kiinnittää kovin paljoa huomiota. Varsinkin pelkällä morrilla pilkittäessä tuntuu usein, että joka värillä tulee kalaa ihan yhtä hyvin. Myöskään pystypilkkien värillä en ole huomannut olevan juuri merkitystä. Oikeastaan vain sellaisen perussäännön olen itselleni kehittänyt, että tummaan veteen oranssia ja kirkkaaseen vihreätä. Sillä pärjää mielestäni melko pitkälle. Ainoastaan merellä pilkittäessä todella huonosyöntisiä ahvenia on ehkäpä musta väri erottunut muista.
Kuten seuraavista kuvista ja selityksistä käy ilmi, jokaisella pilkillä on oma käyttötarkoituksena, mutta silti monet pilkit ovat monikäyttöisempiä kuin toiset.
 |
| Ylärivi vasemmalta, 3kpl Pentti Viljasen tekemiä pystypilkkejä, 3kpl volframisia tapsipilkkejä (merkkiä ei tiedossa), ahvenkuvioinen suoraan vajoava tapsipilkki (ilmeisesti Kari Mäkisen tekemä), 2kpl Pentti Viljasen tasapainoja. Alarivi vasemmalta: Ässä, Tapsisepe 14g, Tapsisepe 11g, Tapsan Saukko |
Kuvan volframipilkkejä käytän ainoastaan yli 5m vedessä tapsin kanssa, uintia ei käytännössä pilkeillä ole vaan tarkoitus on vain viedä pilkki tapsissa oleva morri mahdollisimman nopeasti ja suoraan alas.
Kuvan ahvenkuvioista pilkkiä ja muita suunnilleen saman mallisia pilkkejä käytän kenties eniten tapsin kanssa 3-10m vedessä, sekä matalemmassakin paremmalla syönnillä pikkukalalle.
Tasapainopilkkejä tulee kokeiltua lähinnä vesistöissä, joissa tiedän liikkuvan ajoahvenia välivedessä. Tasapainolla on tullut tulosta kisoissa ainakin Vanajavedellä ja Rautavedellä. Satunnaisia isompia ahvenia on noussut myös muiden vesistöjen kisoissa ja huonolla syönnillä käytän tasureita välillä houkuttelupilkkeinä: kun tasuriin saa ensimmäisen nypyn niin morri alas ja kalat ylös. Tätä tosin teen vaan vähäkalaisissa paikoissa.
Tapsisepen hankin alun perin niin ikään välivesipilkkimiseen, mutta siitä onkin muodostunut aika moinen monitoimityökalu. Tosin nimestä poiketen käytän sitä ainoastaan ketjun kanssa, sillä oman pilkkifilosofian mukaan tapsipilkinnässä riittää pilkin nopea alas vajoaminen, sillä kala iskee morriin eikä pilkkiin. Ei sillä etteikö pilkki olisi hyvä tapsinkin kanssa. Aina ei myöskään toimi se periaate, että pienelle kalalle pieni pilkki ja toisin päin, vaan välillä olen huomannut noinkin isojen pilkkien toimivan todella hyvin noin 2 metrin vedessä, eikä ahvenet ole ainakaan säikkyneet isoa pilkkiä. Sanoisin kuitenkin, että iso pilkki ja matala vesi on paras yhdistelmä vain paksun lumen aikaan.
Tapsan Saukko on ainoa pilkki, jolla olen pärjännyt kisassa hyvin värikoukulla. Tällöin olosuhteet olivat kyseiselle pilkille otolliset: kala metrin vedessä, todella pientä ja melko huonolla syönnillä. Silloinkin kyllä tarkistin tapsipilkillä, tuliko kaloja sen jälkeen kun oli värikoukulla reiän onkinut tyhjäksi. Ei saanut sitten nyppyäkään enää kun pari kertaa kokeilin ja luottoa värikoukkuun löytyi.
Tässä aluksi vähän infoa pilkkivalinnoista, lisää tulee kun kerkeää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti