Kangasalan Suoramanjärvelle tuli lähdettyä kaiken kalan kisoihin. Kaiken kalan kisoja en käynytkään viime talvena lainkaan, kun suurin osa niistä peruttiin huonon jäätilanteen vuoksi tai tärkeämpiä ahvenkisoja meni päällekkäin. Järvestä oli aikaisempaa kokemusta yhden kisan verran toissavuodelta, kun sijoituin samassa kisassa toiseksi isäni jälkeen. Kaiken kalan kisoissa yleensäkin olen ollut aina vahvoilla, ja alla oli kaksi peräkkäistä voittoa tämän tyylin kisoista. Särkipilkikseni on jostain syystä muotoutunut Tinka-pilkki, jonka alla noin 7-10cm tapsilla pieni ja pienikoukkuinen kevyt tapsimorri. Aiemmin tuli käytettyä myös Rutilus-nimistä pilkkiä särjelle, mutta sen pilkin menetin pari talvea sitten eikä ole uutta tullut hommattua.
Järvessä on todella paljon särkeä, eikä se ole edes kovin pienikokoista joten pidin itsestäänselvyytenä keskittyä särjen pyytämiseen mikäli sellaisia vain on löytyäkseen. Järvi oli kylläkin syvempi kuin muistin, toissatalvena taisin pilkkiä kalani pääosin noin 2 metrin vedestä, mutta nyt ei niin matalasta tuntunut löytyvän kuin vähän pienen pieniä ahvenia.
Tuli etsittyä jäältä aktiivisesti mahdollisimman vähälumisia tai kokonaan lumettomia paikkoja, mutta se ei meinannut tuottaa tulosta. Melkein puoli järveä tuli juoskenneltua läpi, kunnes järven itäpuolelta sain kain sainkin lopulta ensimmäisen särkeni. Aikaa oli kulunut varmasti yli puoli tuntia jo tässä vaiheessa ja sitä ennen pakin pohjalla lojui alle 10 pikkuahventa. Ei kuitenkaan tullut toista särkeä tästä reiästä, ja siirryin keskemmälle jonkun vanhalle reille, tosin en muutenkaan ollut moneen reikään pilkkinyt muista kuin vanhoista rei'istä. Kokemus on osoittanut, että vanhat reiät antavat usein paremmin särkeä kuin uudet joten en nähnyt järkeä uusien tekemisessä.
Tästä seuraavasta reiästä alkoi loppujen lopuksi tulla särkeä siihen tahtiin, että siinä tuli istuttua yhteen menoon ainakin tunti. Kisan puolivälissä pakissa oli ainakin 2 kiloa kalaa, mutta myös niihin aikoihin alkoi kalantulo hiipua selvästi. Syönti oli kylläkin alusta asti sellaista, että aina muutaman särjen jälkeen seurasi jopa 3 minuutin kalaton väli, jonka jälkeen jälleen tuli muutama kala peräkkäin. Kairasin lähialueelle pari uutta reikää ja lähdin kiertelemään vanhoja reikiä, sekä välillä palasin reiälle jossa yli tunnin olin jo istunut. Sieltä täältä sai aina muutaman särjen tai pieniä ahvenia, mutta ei yleensä sen kummempaa. Yhdestä reiästä tosin tuli kaksi 100g ahventa peräkkäin, mutta ei muuta. Kalaa riitti alueella kuitenkin loppuun asti, kun keskittyi pilkkimään noin 3,5m syvyyteen kairattuja reikiä.
Syönti oli alusta loppuun heikkoa, ja monesti toukat vietiin koukusta vaikka miten koitti ne koukkuun pujottaa. Arvelin kuitenkin kalantuloni olevan riittävää enkä lähtenyt tältä "särkipaikalta" haahuilemaan enää muualle parempien parvien toivossa. Ratkaisu oli oikea sillä saaliini riitti koko kisan selvään voittoon. Tulos 3567g ei tuntunut kovin kaksiselta toissavuotiseen 8,7kg nähden, mutta kyllä koko järvikin oli täysin erilainen kuin viimeksi. Seuraavaksi parhailla oli kalaa hieman yli 2 kilosta reiluun 2,8 kiloon. Omasta saaliistani noin 2,5 kiloa oli särkiä ja kilo ahvenia, vaikka ahvenia taisi olla kappalemäärältä enemmän. Niin se vaan yleensä menee, että järven perussärki on perusahventa niin paljon suurempaa että pärjätäkseen on siihen särkeen keskityttävä.
Särjen pilkinnästä vielä sen verran, että pyrin aina käyttämään syöttinä madon palasta, mikäli syönti on riittävän hyvää. Ennen puoltapäivää mato toimi joten kuten Suoraman kisassa, mutta koko loppuajan ongin puhtaasti surviaisilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti