Liittyy sen verran hyvin edelliseen blogiviestiini, että laitan saman tien tähän jatkoksi pari vanhempaa tekstiäni, jotka löytyvät netin syövereistä:
Tämä ensimmäinen julkaistu kalastusseurani (Linnavuoren Urheilukalastajat Ry) jäsentiedotteessa vuonna 2011. Tekstissä on otettu huomioon kohderyhmä (LUK:n jäsenet, Nokian järvet), mutta toki tässä on "yleispätevää" asiaakin.
ENEMMÄN IRTI PILKKIVÄLINEISTÄ- JA PAIKOISTA
Jos kalaa ei pilkillä tule, on siihen syy lähestulkoon aina omissa välineissä, pilkkipaikoissa tainäissä molemmissa. Joten ei tule jämähtää paikoilleen eikä käyttää koko ajan samoja välineitäkalantulon ollessa heikkoa, vaan ennakkoluulottomasti kokeilla uusia pilkintätapoja ja paikkoja.
Omien havaintojeni mukaan Nokian seudun suurimmilla järvillä, kuten Pyhäjärvellä kalojen syöntion erittäin päiväkohtaista ja eri päivinä tarvitsee käyttää erilaisia välineitä. Tämä koskee kuitenkinvarsinaisesti vain ns. petokalojen kokoisia ahvenia, sillä alle 50-grammaisille ahvenille kelpaatapsipilkki näillä järvillä aina oli syönti sitten huono tai hyvä. Pientä ahventa pilkittäessä kilpaa taimuuten vain tarvitsee pelkkää mormyskaa oikeastaan vain pienillä järvillä joissa pilkitäänmatalasta, yleensä alle 2 metrin vedestä. Näillä järvillä ahvenet ovat usein selvästi nirsompia taisyöntihaluttomampia kuin isommilla järvillä.
Isommilla järvillä kannattaa kilpailuissa käyttää ketjupilkkiä silmäsyötillä tai värikoukkupilkkiä oikeastaan aina kuin syönti on niin hyvää että se on kannattavaa. Kannattavuus selvitetään yksinkertaisesti siten, että jos parven löydyttyä ahvenet nappaavat huomattavasti lyhyemmällä houkuttelulla tapsipilkkiin niin silloin syönti ei ole riittävä ketju- tai värikoukkupilkin käyttöön.
Toisaalta asia ei ole näin yksiselitteinen, vaan edellä kerrottu sisälsi melko paljon yleistämistä, joten kaikkea kannattaa kokeilla jos tulosta ei tahdo tulla. Syönti siis saattaa vaikuttaa joskus vaikkapa tapsipilkkiä käytettäessä huonolta mutta ahvenet saattavat silti käydä hanakammin kiinni ketju- tai värikoukkupilkkiin.
Mitä isompaa ahventa pilkkii, sitä tärkeämpää on käyttää juuri oikeanlaisia välineitä. Isommatahvenet ovat lähes aina tarkempia siitä mitä niille tarjotaan ja syöntivaihtelut ovat myös sitäsuurempia mitä isommista ahvenista on kyse. Isompia ahvenia myös löytyy useammin selvästipohjaa ylempää kuin pienempiä lajitovereita. 1-2 metriä pohjasta on ehkäpä tavallisin noin 200-300grammaisten ahventen oleskelusyvyys pilkittäessä 3-6 metriä syviä paikkoja. Varsinkin paikoissajoissa ahvenet säännöllisesti syövät pikkukaloja voivat parvet olla missä syvyydessä tahansa ja nesaattavat jatkuvasti liikkua ja vaihtaa uintisyvyyttään. Yleensä kuitenkin eri päivinä on joku tiettysyvyys missä ahvenia liikkuu eniten, se tulee selvittää pilkkimällä reiät pohjasta pintaan.
Usein välivedestä pilkkiminen mielletään lähinnä tasapainopilkillä pilkkimiseksi, mutta totuus onettä todella usein mormyskakin toimii välivedessä ihan yhtä hyvin tai joskus jopa paremmin. Parvenpaikalle houkutteluun kuitenkin tasapainopilkki lienee paras väline. Usein kuitenkin kun parvi onalla ja vaihtaa tasapainopilkin mormyskaan niin sillä saa kaloja huomattavasti nopeampaan tahtiin.
Monet luulevat, että mormyska on liian kevyt väline jos vettä on alla reilummin, vaikka 5 metriä,mutta kokemus on osoittanut että ahvenet käyvät hanakasti kiinni varsin isoihinkin, yli senttisiinkinmormyskoihin jotka jo vajoavat todella nopeasti. Toisaalta liian painavaakaan mormyskaa eikannata käyttää ainakaan jos on selvää että ahvenia on myös selvästi irti pohjasta. Silloin mormyskaehtii vajoamaan parven läpi ilman että ahvenet koittavat napata, varsinkin jos syönti on huonoa.
Tapsipilkkiä pidän välineenä, jota ei isommalle ahvenelle kannata tarjota lainkaan, paitsi jos pilkkiitodella syvästä, yli 10 metristä. Tällöin käytetään voimakkaasti sivulle leijaavia pystypilkkejäpitkän tapsin päässä. Isoilla mormyskoilla saa kyllä kohtalaisen hyvän tuntuman noin 10 metriinsaakka. Kokemus on osoittanut, että isommat ahvenet käyvät sinänsä tarjottuun isoonkinmormyskaan paljon mieluummin kiinni kuin pienempään mormyskaan jota tarjotaan pystypilkinalla.
Ketjupilkkiä käytän jonkun verran isommalle ahvenelle, mutta pidän sitä tehokkaana oikeastaanvain hyvällä syönnillä. Ketjupilkki on kuitenkin väline millä saa ahvenia aika hyvällä prosentillaylös asti ja siinä voi käyttää yleensä vahvinta siimaa pilkin uinnin kärsimättä. Ketjupilkki myöslienee nopein vaihtoehto jos kisoissa on hyvä syönti ja alla isoa ahventa.
Mistä ja miten ahvenia sitten tulee etsiä? Alkutalvesta isoilla järvillä varmimpia paikkoja ovatoikeastaan kaikki paikat joissa on lähellä syvää vettä, mutta itse pilkkipaikka voi olla esimerkiksivedenalainen matalikko tai syvänteen reuna. Laajojen matalien alueiden ja syvien alueiden raja-alueet ovat monesti alkutalven parhaita paikkoja. Pientä ahventa voi löytyä kuitenkin hyvin laajoiltamelko tasasyvyisiltäkin alueilta.
Pienillä järvillä ja lammilla jotka ensiksi jäätyvät, voivat ahvenet olla myös juuri siellä syvimmässämontussa. Näin tapahtuu varsinkin silloin kun veden lämpötila on ollut pitkään nollan lähellä ennenjäätymistä ja vedet ovat varsin syvässäkin todella kylmiä. Ahvenet hakeutuvat silloin syvimpiinpaikkoihin koska siellä on hieman lämpimämpää vettä. Varsinkin tummavetisillä järvillä voi ahventa kuitenkin tulla parhaiten matalasta ensijäilläkin, sillä valoa ei kaloille riitä syvemmälle.
Pienillä järvillä yleensä parvet ovat ensijäillä enemmän hajallaan kuin isommilla järvillä ja siksireikiä saa kairata paljon saadakseen hyvin saalista. Isoilla järvillä yleensä parven löytyessä parveasaa harventaa huomattavasti kauemmin.
Keskitalvella lumipeitteen paksuuntuessa ahvenet siirtyvät usein syvien reunoista enemmäntasasyvyisemmille alueille kauemmas syvänteistä, riippumatta järven koosta. Pientä ahventa voitällöin löytyä runsaastikkin matalista lahdista, isommat pysyttelevät yleensä hieman syvemmässä.
Kevät on usein isomman ahvenen suhteen isoilla järvillä haastavaa aikaa, joskus ahvenet siirtyvätmatalampaan ja joskus taas selvästi syvempään, varsinkin jos lumet sulavat yhtäkkiä ja valon määrälisääntyy. Pientä ahventa löytyy yleensä paljon rantojen tuntumasta. Kivikoiden ympäristöt antavatusein isompiakin ahvenia.
En siis pidä välinevalintoja vuodenajasta riippuvaisena vaan lähinnä päiväkohtaisena valintanaahventen syönnin mukaan. Kuitenkin mitä keväämmäksi mennään sitä selkeämmin ahvenilla onaamulla ja illalla syöntipiikki jolloin ei yleensä tarvitse mormyskaan turvautua.
Kilpailuissa ahventa etsiessä ei kannata samalla reiällä koskaan olla yli minuuttia ilman tapahtumia.Kalaisimmissa paikoissa ahvenparvi ilmoittaa itsestään käytännössä heti kun se on kohdalla eikä10-15 sekunnin tyhjänpyytämisen jälkeen ole kannattavaa jäädä pidemmäksi aikaa odottelemaan.Suosittelen myös kairaamaan reikiä vain yhden kerrallaan, sillä useampia reikiä peräkkäin tehdessämonesti suuri osa rei'istä menee selvästi kalaa antavan alueen ulkopuolelle. Kuitenkin jos pilkkiipaikassa jossa tietää syvyydet melko tarkkaan etukäteen ennen kairaamista, esimerkiksi rantojenlähellä niin ahventen ollessa arkoja ne saattavat säikkyä kairaamista. Siksi niissä tapauksissa onusein kannattavaa kairata useampia reikiä kerralla ja pilkkiä ne kaikki vaikkapa kahteen kertaanennen uudelle alueelle siirtymistä.
Reikien kairaamistiheys riippuu yleensä eniten pilkittävän paikan näkösyvyydestä. Toinenvaikuttava asia on pohjanmuodot. Jos oletetaan että pilkittävä paikka on tasasyvyinen, niin kalaaantavalla alueella kairaan reikiä 3-15 metrin välein riippuen veden kirkkaudesta. Yleensä mitäkirkaampi vesi on, sitä harvempaan kannattaa kairata. Pohjanmuodot kuitenkin sekoittavat asiaa senverran, että esimerkiksi jyrkästi syvenevissä paikoissa tai vedenalaisissa kivikoissa kannattaakairata huomattavasti tiheämpään. Kivikossa kairatessa saattaa pilkki pudota kiven päälle kunahvenet useimmiten kiertävät niitä. Tällaisessa tilanteessa uusi reikä vain kahden metrin päähän voituottaa tulosta vaikka vesi olisikin kirkasta.
Jyrkästi syvenevässä paikassa taas syvyys voi muuttua kahden metrin matkalla kaksi metriä tai enemmänkin ja ahvenet saattavat olla silti tarkasti jollain tietyllä syvyydellä ja siksi voi kannattaa kairata todella tarkasti oikean syvyisiin paikkoihin.
Syöteistä suosittelen pelkän mormyskan kanssa lähes aina pelkkää surviaisentoukkaa. Jos syöntivaikuttaa hyvältä voi koittaa välillä myös kärpäsentoukkaa tai kärpäsentoukan ja surviaisentoukanyhdistelmää. Jos kalantulo säilyy hyvänä kärpäsentoukan kanssa niin pelkkä surviaisentoukka sittenvasta takaisin jos syönti heikkenee. Madonpalaset ovat myös varsin hyviä syöttejä vaikkakinhuonolla syönnillä surviaisentoukat ovat niitä hieman parempia. Tapsipilkinnässä voi käyttääedellisten vaihtoehtojen lisäksi silmäsyöttiä hyvällä syönnillä, muuten syötinvalinta tapahtuusamalla tavalla kuin mormyskan kanssa. Ketjupilkinnässä lähes aina paras syötti on ahvenen silmä,mutta varsinkin pienemmillä pilkeillä pikkuahvenille kannattaa kokeilla myös kärpäsentoukkia jamadonpalasia.
Edellä olleet vinkit ja mielipiteet pohjautuvat omiin kokemuksiini ja nimenomaan kokemuksiinNokian ja sen välittömän läheisyyden järviltä joissa on tullut varsinkin kilpaa pilkittyä. Jokainenjärvi on kuitenkin omanlaisensa joten yleispäteviä ohjeita on aika mahdoton antaa – varsinkin kunsamatkin järvet ovat erilaisia pilkittäviä eri päivinä. Siksi painotan pilkinnässäennakkoluulottomuutta ja uusien asioiden kokeilua niin välineissä kuin uittotekniikoissa kuin paikoissakin. Kova yrittäminen on kuitenkin tärkein keino kalaa saadakseen.
Tämä ensimmäinen julkaistu kalastusseurani (Linnavuoren Urheilukalastajat Ry) jäsentiedotteessa vuonna 2011. Tekstissä on otettu huomioon kohderyhmä (LUK:n jäsenet, Nokian järvet), mutta toki tässä on "yleispätevää" asiaakin.
ENEMMÄN IRTI PILKKIVÄLINEISTÄ- JA PAIKOISTA
Jos kalaa ei pilkillä tule, on siihen syy lähestulkoon aina omissa välineissä, pilkkipaikoissa tainäissä molemmissa. Joten ei tule jämähtää paikoilleen eikä käyttää koko ajan samoja välineitäkalantulon ollessa heikkoa, vaan ennakkoluulottomasti kokeilla uusia pilkintätapoja ja paikkoja.
Omien havaintojeni mukaan Nokian seudun suurimmilla järvillä, kuten Pyhäjärvellä kalojen syöntion erittäin päiväkohtaista ja eri päivinä tarvitsee käyttää erilaisia välineitä. Tämä koskee kuitenkinvarsinaisesti vain ns. petokalojen kokoisia ahvenia, sillä alle 50-grammaisille ahvenille kelpaatapsipilkki näillä järvillä aina oli syönti sitten huono tai hyvä. Pientä ahventa pilkittäessä kilpaa taimuuten vain tarvitsee pelkkää mormyskaa oikeastaan vain pienillä järvillä joissa pilkitäänmatalasta, yleensä alle 2 metrin vedestä. Näillä järvillä ahvenet ovat usein selvästi nirsompia taisyöntihaluttomampia kuin isommilla järvillä.
Isommilla järvillä kannattaa kilpailuissa käyttää ketjupilkkiä silmäsyötillä tai värikoukkupilkkiä oikeastaan aina kuin syönti on niin hyvää että se on kannattavaa. Kannattavuus selvitetään yksinkertaisesti siten, että jos parven löydyttyä ahvenet nappaavat huomattavasti lyhyemmällä houkuttelulla tapsipilkkiin niin silloin syönti ei ole riittävä ketju- tai värikoukkupilkin käyttöön.
Toisaalta asia ei ole näin yksiselitteinen, vaan edellä kerrottu sisälsi melko paljon yleistämistä, joten kaikkea kannattaa kokeilla jos tulosta ei tahdo tulla. Syönti siis saattaa vaikuttaa joskus vaikkapa tapsipilkkiä käytettäessä huonolta mutta ahvenet saattavat silti käydä hanakammin kiinni ketju- tai värikoukkupilkkiin.
Mitä isompaa ahventa pilkkii, sitä tärkeämpää on käyttää juuri oikeanlaisia välineitä. Isommatahvenet ovat lähes aina tarkempia siitä mitä niille tarjotaan ja syöntivaihtelut ovat myös sitäsuurempia mitä isommista ahvenista on kyse. Isompia ahvenia myös löytyy useammin selvästipohjaa ylempää kuin pienempiä lajitovereita. 1-2 metriä pohjasta on ehkäpä tavallisin noin 200-300grammaisten ahventen oleskelusyvyys pilkittäessä 3-6 metriä syviä paikkoja. Varsinkin paikoissajoissa ahvenet säännöllisesti syövät pikkukaloja voivat parvet olla missä syvyydessä tahansa ja nesaattavat jatkuvasti liikkua ja vaihtaa uintisyvyyttään. Yleensä kuitenkin eri päivinä on joku tiettysyvyys missä ahvenia liikkuu eniten, se tulee selvittää pilkkimällä reiät pohjasta pintaan.
Usein välivedestä pilkkiminen mielletään lähinnä tasapainopilkillä pilkkimiseksi, mutta totuus onettä todella usein mormyskakin toimii välivedessä ihan yhtä hyvin tai joskus jopa paremmin. Parvenpaikalle houkutteluun kuitenkin tasapainopilkki lienee paras väline. Usein kuitenkin kun parvi onalla ja vaihtaa tasapainopilkin mormyskaan niin sillä saa kaloja huomattavasti nopeampaan tahtiin.
Monet luulevat, että mormyska on liian kevyt väline jos vettä on alla reilummin, vaikka 5 metriä,mutta kokemus on osoittanut että ahvenet käyvät hanakasti kiinni varsin isoihinkin, yli senttisiinkinmormyskoihin jotka jo vajoavat todella nopeasti. Toisaalta liian painavaakaan mormyskaa eikannata käyttää ainakaan jos on selvää että ahvenia on myös selvästi irti pohjasta. Silloin mormyskaehtii vajoamaan parven läpi ilman että ahvenet koittavat napata, varsinkin jos syönti on huonoa.
Tapsipilkkiä pidän välineenä, jota ei isommalle ahvenelle kannata tarjota lainkaan, paitsi jos pilkkiitodella syvästä, yli 10 metristä. Tällöin käytetään voimakkaasti sivulle leijaavia pystypilkkejäpitkän tapsin päässä. Isoilla mormyskoilla saa kyllä kohtalaisen hyvän tuntuman noin 10 metriinsaakka. Kokemus on osoittanut, että isommat ahvenet käyvät sinänsä tarjottuun isoonkinmormyskaan paljon mieluummin kiinni kuin pienempään mormyskaan jota tarjotaan pystypilkinalla.
Ketjupilkkiä käytän jonkun verran isommalle ahvenelle, mutta pidän sitä tehokkaana oikeastaanvain hyvällä syönnillä. Ketjupilkki on kuitenkin väline millä saa ahvenia aika hyvällä prosentillaylös asti ja siinä voi käyttää yleensä vahvinta siimaa pilkin uinnin kärsimättä. Ketjupilkki myöslienee nopein vaihtoehto jos kisoissa on hyvä syönti ja alla isoa ahventa.
Mistä ja miten ahvenia sitten tulee etsiä? Alkutalvesta isoilla järvillä varmimpia paikkoja ovatoikeastaan kaikki paikat joissa on lähellä syvää vettä, mutta itse pilkkipaikka voi olla esimerkiksivedenalainen matalikko tai syvänteen reuna. Laajojen matalien alueiden ja syvien alueiden raja-alueet ovat monesti alkutalven parhaita paikkoja. Pientä ahventa voi löytyä kuitenkin hyvin laajoiltamelko tasasyvyisiltäkin alueilta.
Pienillä järvillä ja lammilla jotka ensiksi jäätyvät, voivat ahvenet olla myös juuri siellä syvimmässämontussa. Näin tapahtuu varsinkin silloin kun veden lämpötila on ollut pitkään nollan lähellä ennenjäätymistä ja vedet ovat varsin syvässäkin todella kylmiä. Ahvenet hakeutuvat silloin syvimpiinpaikkoihin koska siellä on hieman lämpimämpää vettä. Varsinkin tummavetisillä järvillä voi ahventa kuitenkin tulla parhaiten matalasta ensijäilläkin, sillä valoa ei kaloille riitä syvemmälle.
Pienillä järvillä yleensä parvet ovat ensijäillä enemmän hajallaan kuin isommilla järvillä ja siksireikiä saa kairata paljon saadakseen hyvin saalista. Isoilla järvillä yleensä parven löytyessä parveasaa harventaa huomattavasti kauemmin.
Keskitalvella lumipeitteen paksuuntuessa ahvenet siirtyvät usein syvien reunoista enemmäntasasyvyisemmille alueille kauemmas syvänteistä, riippumatta järven koosta. Pientä ahventa voitällöin löytyä runsaastikkin matalista lahdista, isommat pysyttelevät yleensä hieman syvemmässä.
Kevät on usein isomman ahvenen suhteen isoilla järvillä haastavaa aikaa, joskus ahvenet siirtyvätmatalampaan ja joskus taas selvästi syvempään, varsinkin jos lumet sulavat yhtäkkiä ja valon määrälisääntyy. Pientä ahventa löytyy yleensä paljon rantojen tuntumasta. Kivikoiden ympäristöt antavatusein isompiakin ahvenia.
En siis pidä välinevalintoja vuodenajasta riippuvaisena vaan lähinnä päiväkohtaisena valintanaahventen syönnin mukaan. Kuitenkin mitä keväämmäksi mennään sitä selkeämmin ahvenilla onaamulla ja illalla syöntipiikki jolloin ei yleensä tarvitse mormyskaan turvautua.
Kilpailuissa ahventa etsiessä ei kannata samalla reiällä koskaan olla yli minuuttia ilman tapahtumia.Kalaisimmissa paikoissa ahvenparvi ilmoittaa itsestään käytännössä heti kun se on kohdalla eikä10-15 sekunnin tyhjänpyytämisen jälkeen ole kannattavaa jäädä pidemmäksi aikaa odottelemaan.Suosittelen myös kairaamaan reikiä vain yhden kerrallaan, sillä useampia reikiä peräkkäin tehdessämonesti suuri osa rei'istä menee selvästi kalaa antavan alueen ulkopuolelle. Kuitenkin jos pilkkiipaikassa jossa tietää syvyydet melko tarkkaan etukäteen ennen kairaamista, esimerkiksi rantojenlähellä niin ahventen ollessa arkoja ne saattavat säikkyä kairaamista. Siksi niissä tapauksissa onusein kannattavaa kairata useampia reikiä kerralla ja pilkkiä ne kaikki vaikkapa kahteen kertaanennen uudelle alueelle siirtymistä.
Reikien kairaamistiheys riippuu yleensä eniten pilkittävän paikan näkösyvyydestä. Toinenvaikuttava asia on pohjanmuodot. Jos oletetaan että pilkittävä paikka on tasasyvyinen, niin kalaaantavalla alueella kairaan reikiä 3-15 metrin välein riippuen veden kirkkaudesta. Yleensä mitäkirkaampi vesi on, sitä harvempaan kannattaa kairata. Pohjanmuodot kuitenkin sekoittavat asiaa senverran, että esimerkiksi jyrkästi syvenevissä paikoissa tai vedenalaisissa kivikoissa kannattaakairata huomattavasti tiheämpään. Kivikossa kairatessa saattaa pilkki pudota kiven päälle kunahvenet useimmiten kiertävät niitä. Tällaisessa tilanteessa uusi reikä vain kahden metrin päähän voituottaa tulosta vaikka vesi olisikin kirkasta.
Jyrkästi syvenevässä paikassa taas syvyys voi muuttua kahden metrin matkalla kaksi metriä tai enemmänkin ja ahvenet saattavat olla silti tarkasti jollain tietyllä syvyydellä ja siksi voi kannattaa kairata todella tarkasti oikean syvyisiin paikkoihin.
Syöteistä suosittelen pelkän mormyskan kanssa lähes aina pelkkää surviaisentoukkaa. Jos syöntivaikuttaa hyvältä voi koittaa välillä myös kärpäsentoukkaa tai kärpäsentoukan ja surviaisentoukanyhdistelmää. Jos kalantulo säilyy hyvänä kärpäsentoukan kanssa niin pelkkä surviaisentoukka sittenvasta takaisin jos syönti heikkenee. Madonpalaset ovat myös varsin hyviä syöttejä vaikkakinhuonolla syönnillä surviaisentoukat ovat niitä hieman parempia. Tapsipilkinnässä voi käyttääedellisten vaihtoehtojen lisäksi silmäsyöttiä hyvällä syönnillä, muuten syötinvalinta tapahtuusamalla tavalla kuin mormyskan kanssa. Ketjupilkinnässä lähes aina paras syötti on ahvenen silmä,mutta varsinkin pienemmillä pilkeillä pikkuahvenille kannattaa kokeilla myös kärpäsentoukkia jamadonpalasia.
Edellä olleet vinkit ja mielipiteet pohjautuvat omiin kokemuksiini ja nimenomaan kokemuksiinNokian ja sen välittömän läheisyyden järviltä joissa on tullut varsinkin kilpaa pilkittyä. Jokainenjärvi on kuitenkin omanlaisensa joten yleispäteviä ohjeita on aika mahdoton antaa – varsinkin kunsamatkin järvet ovat erilaisia pilkittäviä eri päivinä. Siksi painotan pilkinnässäennakkoluulottomuutta ja uusien asioiden kokeilua niin välineissä kuin uittotekniikoissa kuin paikoissakin. Kova yrittäminen on kuitenkin tärkein keino kalaa saadakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti